Kertokaahan arvon palstalaiset, miten pitäisi ääntää aeus-loppuisia sukunimiä kuten Lauraeus. Pitäisikö se ääntää siten kuin se kirjoitetaan vai kuinka?
Onko nimillä jokin yhteys kreikkaan?
-aeus päätteisten sukunimien ääntäminen
Tietämätön tollukka
36
2698
Vastaukset
- Näin
Laureeus, paino jälkimmäisellä tavulla.
Helppo sanoa, kun ei latinasta (eikä muustakaan) mitään ymmärrä. Tietosanakirjoissa kerrotaan, että ääntämys olisi [lauréeus], missä akuutti osoittaa pääpainoa. Käytännössä vieraiden nimien ääntämys useimmiten mukautuu suomen kieleen niin, että pääpaino asettuu ensimmäiselle tavulle: [laureeus]. Arkikielessä ääntämys voi usein olla [laureus]. Kirjoitusasun mukainen ääntämys sen sijaan olisi aika teennäinen ja väärä.
Nimi lienee alkuperältään lähinnä keskiajan latinaa, ”munkkilatinaa”, sillä oikeassa latinassa on sana ”laureus”, joka on laakeripuuta (laurus) tarkoittavan sanan johdos, ’laakeripuinen, laakeripuu- laakeri-’. Jonkin sekaannuksen takia on ilmeisesti e:n tilalle kirjoitettu ae, ja samalla paino on siirtynyt.
Kreikka ei liity asiaan. Toisin jotkin kreikan αιος-loppuiset (aios-loppuiset) sanat on latinisoitu aeus-loppuisiksi, mutta sellaisia ei taida juuri olla sukunimissä.- Anonyymi
Lauraeus on latinankielinen maskuliinimuoto sanasta Seppelöity (viitatataan leekeriseppeleeseen).
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lauraeus on latinankielinen maskuliinimuoto sanasta Seppelöity (viitatataan leekeriseppeleeseen).
* laakeriseppel ei leeker :))
- Anonyymi
Kirjoitusasuna éus on hyvin teennäinen, kun keskustellaan aeus-päätetteestä. . Se helpottaa toki lausumista, koska monet ymmärtävät paremmin é lausuttavan pitkäksi eeksi ja hämäävä a-kirjain jää tuossa kirjoitusasussa pois. Mutta kirjoitusasu ei ole alkuperäinen tuossa é muodossa. Paheksun.
- Mutulla etiä päin
Itselläni oli historianopettaja, jonka sukunimi oli Tilaeus ja lausui sen muodossa: tileeus. Joten varmaankin tuo menee sitten samalla tavalla, että ''laureeus''.
- Anonyymi
Just noin.
- Tiedän vähän
Pääte tulee latinasta ja on muodostettu ihan yksinkertaisesti ae us ja us on viittaus mieheen. Eli jos mentäisiin vanhan kieliopin mukaan Lauraeuksen tytär oli Lauraea.
Ae lausutaan pitkänä e:nä eli eé. Aeus eli eeus.- Q. Nikko
Tietosi taitavat koskea lähinnä lankkimutinaa.
Nämä muka-latinalaiset sukunimet ovat melko mielivaltaisia sepitelmiä, joihin on läiskitty palasia latinan sanoista ja usein muiden kielten sanoja väänneltyinä.
Jos olet eri mieltä, niin kerropa, mistä latinan sanakirjasta tai kieliopista ja mistä kohdasta voi löytää sellaisen sanan kuin Lauraeus tai muun ”päätteellä” -aeus johdetun sanan.
Osittain -aeus-loppuisten nimien sepittely lienee ollut kuuluisan Linnaeus-nimen jäljittelyä. Carl von Linnén isä sepitti itselleen sukunimen Linnaeus tai Linnæus, pohjana Smoolannin murteen sana ”linn” (’lehmus’, ruotsin yleiskielessä ”lind”). Lähde: http://www.linnean.org/index.php?id=375
(Oikeassa latinassa lehmus on ”tilia”, ja siitä on johdokset ”tiliaceus”, ”tiliagineus” ja ”tiliaris”.)
Latinan ae lausutaan ae, ai, ee tai e sen mukaan, millaista latinan muotoa puhut (ja osittain sen mukaan, ollaanko painollisessa tavussa). - Käy kouluja
Q. Nikko kirjoitti:
Tietosi taitavat koskea lähinnä lankkimutinaa.
Nämä muka-latinalaiset sukunimet ovat melko mielivaltaisia sepitelmiä, joihin on läiskitty palasia latinan sanoista ja usein muiden kielten sanoja väänneltyinä.
Jos olet eri mieltä, niin kerropa, mistä latinan sanakirjasta tai kieliopista ja mistä kohdasta voi löytää sellaisen sanan kuin Lauraeus tai muun ”päätteellä” -aeus johdetun sanan.
Osittain -aeus-loppuisten nimien sepittely lienee ollut kuuluisan Linnaeus-nimen jäljittelyä. Carl von Linnén isä sepitti itselleen sukunimen Linnaeus tai Linnæus, pohjana Smoolannin murteen sana ”linn” (’lehmus’, ruotsin yleiskielessä ”lind”). Lähde: http://www.linnean.org/index.php?id=375
(Oikeassa latinassa lehmus on ”tilia”, ja siitä on johdokset ”tiliaceus”, ”tiliagineus” ja ”tiliaris”.)
Latinan ae lausutaan ae, ai, ee tai e sen mukaan, millaista latinan muotoa puhut (ja osittain sen mukaan, ollaanko painollisessa tavussa).Ilmeisesti sinä et tiedä, että Linnaeuksen isä oli pappi ja tällaiset latinalaistyyppiset sukunimet kuuluvat oppineelle säädylle. Linnaeuksen isä oli luultavasti kotoisin Linn -nimisestä talosta ja mentyään kouluun, hänelle on sitten täytynyt muodostaa sukunimi ja se on tehty siltä, mikä kuulostaa sopivimmalta eli Linn aeus, vaihtoehtoinen on saattanut olla myös Linius tai vastaavaa.
Lauraeuksienkin sukunimi ennen pappissäätyyn kohoamista oli talon nimi eli Laurila. Tilaeukset ovat Tillaeuksia ja talon nimi oli Tylla ja vaihtoehtoina on Tillaeuksen lisäksi varmaankin ollut Tyllaeus.
Kyse ei ole kenenkään muun sepitelmistä kuin oppineiden, joiden täytyy antaa oppilaille sukunimi ja se oli jo lakiin kirjattu. - Langage
Q. Nikko kirjoitti:
Tietosi taitavat koskea lähinnä lankkimutinaa.
Nämä muka-latinalaiset sukunimet ovat melko mielivaltaisia sepitelmiä, joihin on läiskitty palasia latinan sanoista ja usein muiden kielten sanoja väänneltyinä.
Jos olet eri mieltä, niin kerropa, mistä latinan sanakirjasta tai kieliopista ja mistä kohdasta voi löytää sellaisen sanan kuin Lauraeus tai muun ”päätteellä” -aeus johdetun sanan.
Osittain -aeus-loppuisten nimien sepittely lienee ollut kuuluisan Linnaeus-nimen jäljittelyä. Carl von Linnén isä sepitti itselleen sukunimen Linnaeus tai Linnæus, pohjana Smoolannin murteen sana ”linn” (’lehmus’, ruotsin yleiskielessä ”lind”). Lähde: http://www.linnean.org/index.php?id=375
(Oikeassa latinassa lehmus on ”tilia”, ja siitä on johdokset ”tiliaceus”, ”tiliagineus” ja ”tiliaris”.)
Latinan ae lausutaan ae, ai, ee tai e sen mukaan, millaista latinan muotoa puhut (ja osittain sen mukaan, ollaanko painollisessa tavussa).Olihan kyllä esimerkiksi sellainenkin roomalainen filosofi kuin Lucius Annaeus Seneca.
Roomalaiset "sukunimet" päättyivät päätteeseen -ius ja, jos sen edellä oli vokaali a, muodostui tämä -aeus, kun ai muuttui muotoon ae ja sekin alettiin ääntää pitkänä e:nä. - Tsot, tsot!
Q. Nikko kirjoitti:
Tietosi taitavat koskea lähinnä lankkimutinaa.
Nämä muka-latinalaiset sukunimet ovat melko mielivaltaisia sepitelmiä, joihin on läiskitty palasia latinan sanoista ja usein muiden kielten sanoja väänneltyinä.
Jos olet eri mieltä, niin kerropa, mistä latinan sanakirjasta tai kieliopista ja mistä kohdasta voi löytää sellaisen sanan kuin Lauraeus tai muun ”päätteellä” -aeus johdetun sanan.
Osittain -aeus-loppuisten nimien sepittely lienee ollut kuuluisan Linnaeus-nimen jäljittelyä. Carl von Linnén isä sepitti itselleen sukunimen Linnaeus tai Linnæus, pohjana Smoolannin murteen sana ”linn” (’lehmus’, ruotsin yleiskielessä ”lind”). Lähde: http://www.linnean.org/index.php?id=375
(Oikeassa latinassa lehmus on ”tilia”, ja siitä on johdokset ”tiliaceus”, ”tiliagineus” ja ”tiliaris”.)
Latinan ae lausutaan ae, ai, ee tai e sen mukaan, millaista latinan muotoa puhut (ja osittain sen mukaan, ollaanko painollisessa tavussa).Linnaeuksen jäljittelyä? Oletko varma, katsopa näitä sukuja? Suurin osa on jo 1600-luvulta eli ennen Linnaeuksen syntymää.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Alopaeus
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aejmelaeus
http://fi.wikipedia.org/wiki/Cygnaeus
http://fi.wikipedia.org/wiki/Europaeus
http://fi.wikipedia.org/wiki/Orraeus
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tillaeus - Q. Nikko
Käy kouluja kirjoitti:
Ilmeisesti sinä et tiedä, että Linnaeuksen isä oli pappi ja tällaiset latinalaistyyppiset sukunimet kuuluvat oppineelle säädylle. Linnaeuksen isä oli luultavasti kotoisin Linn -nimisestä talosta ja mentyään kouluun, hänelle on sitten täytynyt muodostaa sukunimi ja se on tehty siltä, mikä kuulostaa sopivimmalta eli Linn aeus, vaihtoehtoinen on saattanut olla myös Linius tai vastaavaa.
Lauraeuksienkin sukunimi ennen pappissäätyyn kohoamista oli talon nimi eli Laurila. Tilaeukset ovat Tillaeuksia ja talon nimi oli Tylla ja vaihtoehtoina on Tillaeuksen lisäksi varmaankin ollut Tyllaeus.
Kyse ei ole kenenkään muun sepitelmistä kuin oppineiden, joiden täytyy antaa oppilaille sukunimi ja se oli jo lakiin kirjattu.Ai ”luultavasti”? Et siis luota antamassani linkissä olevaan The Linnean Societyn tietoon, vaan sitä edes vilkaisematta (mutta muita kehotat ihan käymään kouluja) sepittelet omia tarinoitaisi.
Sepitelmillä tarkoitan juuri sitä, että otetaan jokin nimi, silpaistaan siitä loppu pois, otetaan jokin latinan sana, napsaistaan siitä loppu ja liimataan palaset yhteen. Tai otettiin vaikkapa suomen tai ruotsin sana ja muuteltiin sitä mielivaltaisesti niin, että se jotenkin on muistuttavinaan latinan sanoja. Kuten jos vaikka Virtanen vaihtaisi nimekseen Virtanus tai vielä hölmömmin Virtaeus.
Oppineisuutta siihen ei tarvittu, sellaistahan osaavat nyky-Suomessa mainostoimistot ja virkamiehetkin, kun sepitellään vaikkapa muka-latinalaisia yritysten ja laitosten nimiä kuten ”Itella” ja ”Hyria”.
Ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä. Eikä Linné (niin, tämä on hänen vakiintunut nimensä suomen kielessä) pahentanut Linnaeus-nimeä, pikemminkin päinvastoin. Ehkäpä hän laajasti oppineena miehenä ymmärsi myös Linnaeus-nimen teennäisyyden, koska hän itse vaihtoi sen Linné-nimeksi aatelointinsa yhteydessä. - Käy kouluja
Q. Nikko kirjoitti:
Ai ”luultavasti”? Et siis luota antamassani linkissä olevaan The Linnean Societyn tietoon, vaan sitä edes vilkaisematta (mutta muita kehotat ihan käymään kouluja) sepittelet omia tarinoitaisi.
Sepitelmillä tarkoitan juuri sitä, että otetaan jokin nimi, silpaistaan siitä loppu pois, otetaan jokin latinan sana, napsaistaan siitä loppu ja liimataan palaset yhteen. Tai otettiin vaikkapa suomen tai ruotsin sana ja muuteltiin sitä mielivaltaisesti niin, että se jotenkin on muistuttavinaan latinan sanoja. Kuten jos vaikka Virtanen vaihtaisi nimekseen Virtanus tai vielä hölmömmin Virtaeus.
Oppineisuutta siihen ei tarvittu, sellaistahan osaavat nyky-Suomessa mainostoimistot ja virkamiehetkin, kun sepitellään vaikkapa muka-latinalaisia yritysten ja laitosten nimiä kuten ”Itella” ja ”Hyria”.
Ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä. Eikä Linné (niin, tämä on hänen vakiintunut nimensä suomen kielessä) pahentanut Linnaeus-nimeä, pikemminkin päinvastoin. Ehkäpä hän laajasti oppineena miehenä ymmärsi myös Linnaeus-nimen teennäisyyden, koska hän itse vaihtoi sen Linné-nimeksi aatelointinsa yhteydessä.Et myöskään tiedä mitään aatelisnimistöstä. Linnaeus ymmärsi nimen naiviuden vain silloin, jos se olisi ollut muotoa von Linnaeus sen vuoksi siitä variaationta tuli von Linné.
- Tunteva tuntija
Q. Nikko kirjoitti:
Ai ”luultavasti”? Et siis luota antamassani linkissä olevaan The Linnean Societyn tietoon, vaan sitä edes vilkaisematta (mutta muita kehotat ihan käymään kouluja) sepittelet omia tarinoitaisi.
Sepitelmillä tarkoitan juuri sitä, että otetaan jokin nimi, silpaistaan siitä loppu pois, otetaan jokin latinan sana, napsaistaan siitä loppu ja liimataan palaset yhteen. Tai otettiin vaikkapa suomen tai ruotsin sana ja muuteltiin sitä mielivaltaisesti niin, että se jotenkin on muistuttavinaan latinan sanoja. Kuten jos vaikka Virtanen vaihtaisi nimekseen Virtanus tai vielä hölmömmin Virtaeus.
Oppineisuutta siihen ei tarvittu, sellaistahan osaavat nyky-Suomessa mainostoimistot ja virkamiehetkin, kun sepitellään vaikkapa muka-latinalaisia yritysten ja laitosten nimiä kuten ”Itella” ja ”Hyria”.
Ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä. Eikä Linné (niin, tämä on hänen vakiintunut nimensä suomen kielessä) pahentanut Linnaeus-nimeä, pikemminkin päinvastoin. Ehkäpä hän laajasti oppineena miehenä ymmärsi myös Linnaeus-nimen teennäisyyden, koska hän itse vaihtoi sen Linné-nimeksi aatelointinsa yhteydessä.''Kuten jos vaikka Virtanen vaihtaisi nimekseen Virtanus tai vielä hölmömmin Virtaeus.''
Virta on sana ja se tarkoittaa jotakin, jonka myös oppineet tietävät ja se saisi saisi latinalaisen käännöksen eikä käytettäisi mitään suomalaista ''virta''. . Cygnaeuksien sukunimikin oli ennen Cygnaeusta Svanaeus ja Svahn. (suom. joutsen, ruots. swan, latin. cygnus).
Svahn -> Svanaeus -> Cygnaeus huomaa cygn (ae) us. - Q. Nikko
Langage kirjoitti:
Olihan kyllä esimerkiksi sellainenkin roomalainen filosofi kuin Lucius Annaeus Seneca.
Roomalaiset "sukunimet" päättyivät päätteeseen -ius ja, jos sen edellä oli vokaali a, muodostui tämä -aeus, kun ai muuttui muotoon ae ja sekin alettiin ääntää pitkänä e:nä.Roomalaisilla oli monenlaisia nimiä, mutta kuten toteat, -aeus-loppuisilla nimillä oli oma alkuperänsä eikä niissä ole mitään *päätettä* (johdinta) -aeus, vaan eri osat ovat eri alkuperää.
Siksi ”Lauraeus” on puolibarbaarinen sepitelmä, jossa on sanantynkään ”Laur” liimattu perään latinalaiseksi päätteeksi luultu ”aeus”. - Q. Nikko
Tunteva tuntija kirjoitti:
''Kuten jos vaikka Virtanen vaihtaisi nimekseen Virtanus tai vielä hölmömmin Virtaeus.''
Virta on sana ja se tarkoittaa jotakin, jonka myös oppineet tietävät ja se saisi saisi latinalaisen käännöksen eikä käytettäisi mitään suomalaista ''virta''. . Cygnaeuksien sukunimikin oli ennen Cygnaeusta Svanaeus ja Svahn. (suom. joutsen, ruots. swan, latin. cygnus).
Svahn -> Svanaeus -> Cygnaeus huomaa cygn (ae) us.”Cygnaeus” onkin sitten ihan omanlaisensa sepitelmä. Siinä on yritetty koota sana kokonaan latinan aineksista, mutta epäonnistuttu, kun on osattu vain munkkilatinan degeneroitunutta muotoa.
Joutsenen varsinainen latinankielinen nimihän on ”olor”, kun taas ”cygnus” tai (usemmin esiintyvä muoto) ”cycnus” on kreikkalainen lainasana. Siitä voidaan latinassa johtaa sana ”cycneus”, mutta a:n tunkemiselle väliin ei ole muuta perustetta kuin samantyyppisten sepitelmien matkiminen. - Vuodesta 1947 alkaen
Tsot, tsot! kirjoitti:
Linnaeuksen jäljittelyä? Oletko varma, katsopa näitä sukuja? Suurin osa on jo 1600-luvulta eli ennen Linnaeuksen syntymää.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Alopaeus
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aejmelaeus
http://fi.wikipedia.org/wiki/Cygnaeus
http://fi.wikipedia.org/wiki/Europaeus
http://fi.wikipedia.org/wiki/Orraeus
http://fi.wikipedia.org/wiki/TillaeusNäiden lisäksi ainakin Suomesta löytyy myös nimet: Tornaeus, Unaeus ja Ithimaeus.
Tornaeukset varmaan Torniosta ja Unaeuksista en tiedä, Ithimaeukset ovat ainakin Iitistä. - Onhan näitä
Vuodesta 1947 alkaen kirjoitti:
Näiden lisäksi ainakin Suomesta löytyy myös nimet: Tornaeus, Unaeus ja Ithimaeus.
Tornaeukset varmaan Torniosta ja Unaeuksista en tiedä, Ithimaeukset ovat ainakin Iitistä.Seinäjoki (vägg älv) → Wegelius
Kalajoki → Calamnius
http://suku.genealogia.fi/
Joskus tällä palstalla oltiin pohtivinaan, olisiko Peräseinäjoelta peräisin olevasta suvusta voinut tulla Bakwegelius vai Akterwegelius. Wannabe-latinisti voisi ymmärrelläkseni tekaista vaikka Postwegeliuksen tai Retrowegeliuksen.
Suolijoelta voisi vastaavasti olla kotoisin suku nimeltä Duodenumelius, Jejunumelius, Ileumelius, Crassumelius, Colonelius tai Rectumelius ihan sen mukaan, missä päin kanavaa lillutaan. Ainakin komealle kalskahtavalla Colonelius-nimellä voisi kuvitella ylenevänsä militäärihommissa aina esiupseerin arvoon saakka! - Langage
Q. Nikko kirjoitti:
Roomalaisilla oli monenlaisia nimiä, mutta kuten toteat, -aeus-loppuisilla nimillä oli oma alkuperänsä eikä niissä ole mitään *päätettä* (johdinta) -aeus, vaan eri osat ovat eri alkuperää.
Siksi ”Lauraeus” on puolibarbaarinen sepitelmä, jossa on sanantynkään ”Laur” liimattu perään latinalaiseksi päätteeksi luultu ”aeus”.Ymmärrän kyllä mitä ajat takaa (väännöksiähän nämä nimet usein ovat), mutta sanon silti:
Ovatko mielestäsi esim. sanat Iudaea tai Europaeus, -a, -um jotenkin barbaarisia? Roomalaisilla oli varmaan joitakin sanoja (tai nimiä), jotka loppuivat -aeus, mutta myös monia samankaltaisia kreikkalaisvaikutteisia sanoja, kuten Yucca mainitsi.
Roomalaiset "sukunimet" loppuivat päätteeseen -ius (joskus ilmiasu oli myös tämä -(a)eus), mutta monia roomalaisia ei yleisesti tunneta sukunimeltään, usein sitä vastoin cognomenilla kuten Gaius Iulius Caesar tai Marcus Tullius Cicero... - Lati Nisti
Q. Nikko kirjoitti:
”Cygnaeus” onkin sitten ihan omanlaisensa sepitelmä. Siinä on yritetty koota sana kokonaan latinan aineksista, mutta epäonnistuttu, kun on osattu vain munkkilatinan degeneroitunutta muotoa.
Joutsenen varsinainen latinankielinen nimihän on ”olor”, kun taas ”cygnus” tai (usemmin esiintyvä muoto) ”cycnus” on kreikkalainen lainasana. Siitä voidaan latinassa johtaa sana ”cycneus”, mutta a:n tunkemiselle väliin ei ole muuta perustetta kuin samantyyppisten sepitelmien matkiminen.Täältä voi lukea oikeaa latinan sanakirjaa, jos tuntee kieltä sen verran kuin sanakirjan käyttö vaatii:
http://www.perseus.tufts.edu/hopper/resolveform?redirect=true&lang=Latin
Selviää aika nopeasti, ketkä ovat keskustelussa oikeassa.
Vaihtoehtoisesti voi tietysti peukuttaa alas mutu-pohjalta tai siksi, ettei tykkää jonkun kirjoitustyylistä. - Q. Nikko
Langage kirjoitti:
Ymmärrän kyllä mitä ajat takaa (väännöksiähän nämä nimet usein ovat), mutta sanon silti:
Ovatko mielestäsi esim. sanat Iudaea tai Europaeus, -a, -um jotenkin barbaarisia? Roomalaisilla oli varmaan joitakin sanoja (tai nimiä), jotka loppuivat -aeus, mutta myös monia samankaltaisia kreikkalaisvaikutteisia sanoja, kuten Yucca mainitsi.
Roomalaiset "sukunimet" loppuivat päätteeseen -ius (joskus ilmiasu oli myös tämä -(a)eus), mutta monia roomalaisia ei yleisesti tunneta sukunimeltään, usein sitä vastoin cognomenilla kuten Gaius Iulius Caesar tai Marcus Tullius Cicero...”Europaeus” on johdos nimestä ”Europa”, ja siinä siis on johtimena ”-eus” (jos luemme sijapäätteen johtimeen).
”Iudaea” ei sekään sisällä johdinta ”-aeus” (eikä ”-aea”), vaan koko sana on lainattu kreikasta: Iūdaía (Ἰουδαία). - Vanhan kansan mies
Tunteva tuntija kirjoitti:
''Kuten jos vaikka Virtanen vaihtaisi nimekseen Virtanus tai vielä hölmömmin Virtaeus.''
Virta on sana ja se tarkoittaa jotakin, jonka myös oppineet tietävät ja se saisi saisi latinalaisen käännöksen eikä käytettäisi mitään suomalaista ''virta''. . Cygnaeuksien sukunimikin oli ennen Cygnaeusta Svanaeus ja Svahn. (suom. joutsen, ruots. swan, latin. cygnus).
Svahn -> Svanaeus -> Cygnaeus huomaa cygn (ae) us.Nimen Cygnaeus lausumistapa on muista -aeus-päätteisistä poikkeava. Ainakin me vanhan kansan kansakoulua käyneet muistamme erään luokkahuoneen seinällä roikkuvan kuvan esittäneen kansakoululaitoksen ”isää”, jonka nimi kuulemma oli Uuno Synkeys.
- Langage
Q. Nikko kirjoitti:
”Europaeus” on johdos nimestä ”Europa”, ja siinä siis on johtimena ”-eus” (jos luemme sijapäätteen johtimeen).
”Iudaea” ei sekään sisällä johdinta ”-aeus” (eikä ”-aea”), vaan koko sana on lainattu kreikasta: Iūdaía (Ἰουδαία).Loppujen lopuksi molemmat ovat lainasanoja ja johdoksia
Adjektiivi Europaeus (kr. Europaios) on johdos nimestä Europa (kr. Europe/Europa) ja siinä on ”johtimena” -ius (kr. -ios). Äänteenmuutos ai > ae (> ee).
Iudaea (kr. Ioudaia) on johdettu nimestä Ioudas. (= Juuda, Jaakobin poika, Juudan heimon kantaisä.)
Latinassa on omasta takaa samankaltainen johdin ja pääte kuin kreikassa: lat. -ius ~ kr.-ios, yhteisten piirteiden takia roomalaisten olikin helppo lainata sanoja kreikasta. - Anonyymi
Laurea on feminiinimuoto latinankielisestä sanasta Seppelöity.
- Anonyymi
Q. Nikko kirjoitti:
Tietosi taitavat koskea lähinnä lankkimutinaa.
Nämä muka-latinalaiset sukunimet ovat melko mielivaltaisia sepitelmiä, joihin on läiskitty palasia latinan sanoista ja usein muiden kielten sanoja väänneltyinä.
Jos olet eri mieltä, niin kerropa, mistä latinan sanakirjasta tai kieliopista ja mistä kohdasta voi löytää sellaisen sanan kuin Lauraeus tai muun ”päätteellä” -aeus johdetun sanan.
Osittain -aeus-loppuisten nimien sepittely lienee ollut kuuluisan Linnaeus-nimen jäljittelyä. Carl von Linnén isä sepitti itselleen sukunimen Linnaeus tai Linnæus, pohjana Smoolannin murteen sana ”linn” (’lehmus’, ruotsin yleiskielessä ”lind”). Lähde: http://www.linnean.org/index.php?id=375
(Oikeassa latinassa lehmus on ”tilia”, ja siitä on johdokset ”tiliaceus”, ”tiliagineus” ja ”tiliaris”.)
Latinan ae lausutaan ae, ai, ee tai e sen mukaan, millaista latinan muotoa puhut (ja osittain sen mukaan, ollaanko painollisessa tavussa).Lehmusta sanotaan myös niinipuuksi. Siitä saisi johdoksen ”ninius” tai ”ninnius”.
- Anonyymi
Tunteva tuntija kirjoitti:
''Kuten jos vaikka Virtanen vaihtaisi nimekseen Virtanus tai vielä hölmömmin Virtaeus.''
Virta on sana ja se tarkoittaa jotakin, jonka myös oppineet tietävät ja se saisi saisi latinalaisen käännöksen eikä käytettäisi mitään suomalaista ''virta''. . Cygnaeuksien sukunimikin oli ennen Cygnaeusta Svanaeus ja Svahn. (suom. joutsen, ruots. swan, latin. cygnus).
Svahn -> Svanaeus -> Cygnaeus huomaa cygn (ae) us.Virtanen olisi varmaankin Strömmius, ja Virtasten vaimo Virtaska olisi Strömmia.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Virtanen olisi varmaankin Strömmius, ja Virtasten vaimo Virtaska olisi Strömmia.
Ei. Miespuolinen Virtanen olisi Virtaeus . Vaimo tai tytär Virtea.
- Anonyymi
Q. Nikko kirjoitti:
Roomalaisilla oli monenlaisia nimiä, mutta kuten toteat, -aeus-loppuisilla nimillä oli oma alkuperänsä eikä niissä ole mitään *päätettä* (johdinta) -aeus, vaan eri osat ovat eri alkuperää.
Siksi ”Lauraeus” on puolibarbaarinen sepitelmä, jossa on sanantynkään ”Laur” liimattu perään latinalaiseksi päätteeksi luultu ”aeus”.Ja minä totean, että puoliparbaarinen sepitelmäsi on täysi Anus Mundus.
- Anonyymi
Tunteva tuntija kirjoitti:
''Kuten jos vaikka Virtanen vaihtaisi nimekseen Virtanus tai vielä hölmömmin Virtaeus.''
Virta on sana ja se tarkoittaa jotakin, jonka myös oppineet tietävät ja se saisi saisi latinalaisen käännöksen eikä käytettäisi mitään suomalaista ''virta''. . Cygnaeuksien sukunimikin oli ennen Cygnaeusta Svanaeus ja Svahn. (suom. joutsen, ruots. swan, latin. cygnus).
Svahn -> Svanaeus -> Cygnaeus huomaa cygn (ae) us.Mitä oikein höpötätte?
- Anonyymi
Laureeus
Laureea - Anonyymi
Vanhan kansan mies kirjoitti:
Nimen Cygnaeus lausumistapa on muista -aeus-päätteisistä poikkeava. Ainakin me vanhan kansan kansakoulua käyneet muistamme erään luokkahuoneen seinällä roikkuvan kuvan esittäneen kansakoululaitoksen ”isää”, jonka nimi kuulemma oli Uuno Synkeys.
Ja laitoksen "äiti" oli Ulla Apeeus.
- ..........
ae, joka voi olla ligatoitu æ tai ei, äännetään latinassa pitkänä e:nä. Siihen -us = eeus.Paino ee-tavulle.
- Anonyymi
Kyllä. Juuri näin. A ja e muodostivat kirjaimen ae, joka lausutaan pitkänä eenä. Laureeeeeeeeus.
- Anonyymi
Lausutaan Laureeus. Nimen muunnokselle latinaksi on aivan arkinen selitys: Nimen kanssa oli helpompaa asioida Euroopassa vuonna nakki ja muuffi. Tarkoittaa suomennettuna Seppelöityä (tieteissä ja taiteissa). On maskuliinimuoto.
Feminiinimimuoto Lauraeuksesta on Laurea. Kuulemma ammattikorkeakoulua nimetessä eivät tienneet mitä Laurea tarkoittaa: Kuulosti vain tosi kivalta ja ytimekkäältä nimeltä!
Ehkäpä latinan alkeet, vaikkapa yliopistossa olisivat olleet tarpeen? - Anonyymi
Kai jokainen, joka itselleen nimen keksii, parhaiten tietää sen, kuinka se pitää iäntää tai viäntää.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1242943
Timo Soini tyrmää Tynkkysen selitykset Venäjän putinistileiristä
"Soini toimi ulkoministerinä ja puolueen puheenjohtajana vuonna 2016, jolloin silloinen perussuomalaisten varapuheenjoht2651229- 1011221
Nainen voi rakastaa
Ujoakin miestä, mutta jos miestä pelottaa näkeminenkin, niin aika vaikeaa on. Semmoista ei varmaan voi rakastaa. Miehelt791041Sulla on nainen muuten näkyvät viiksikarvat naamassa jotka pitää poistaa
Kannattaa katsoa peilistä lasien kanssa, ettet saa ihmisiltä ikäviä kommentteja.631003Kalateltta fiasko
Onko Tamperelaisyrittäjälle iskenyt ahneus vai mistä johtuu että tänä vuonna ruuat on surkeita aikaisempiin vuosiin verr12980- 30936
IS Viikonloppu 20.-21.7.2024
Tällä kertaa Toni Pitkälä esittelee piirrostaitojansa nuorten pimujen, musiikkibändien ja Raamatun Edenin kertomusten ku49897Ikävöimäsi henkilön ikä
Minkä ikäinen kaipauksen kohteenne on? Onko tämä vain plus 50 palsta vai kaivataanko kolme-neljäkymppisiä? Oma kohde mie41877- 43789