syntinen? Jeesus tuli kutsumaan syntisiä ja opetti näin: "Anokaa, niin teille annetaan, etsikää, niin te löydätte, kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan. Kuka teistä on ihminen, joka antaa pojalleen kiven, kun tämä pyytää häneltä leipää, tai hänen pyytäessään kalaa antaa hänelle käärmeen? Jos siis te pahat osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän taivaallinen Isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä anovat!" (Matteus 7:7-)
Omavanhurskaat fariseukset ajattelivat etteivät tarvitse Jeesuksen armoa ja totuutta ja hylkäsivät Jumalan armon omalle kohdalleen.
Meidän vaarana ilman Jumalan lakia on ajatella että emme ole syntisiä emmekä pahoja vaan ihan kelvollisia tällaisenaan ilman parannusta eli mielenmuutosta ja pyhitystä Jeesuksen opetuksen mukaan elävästä vedestä ja Pyhästä Hengestä, mutta tietysti sekään ei pidä paikkaansa, sillä olemme itsessämme kaikki laittomia ja syntisiä ilman Jumalan kirkkautta ja vanhurskautta lähtökohtaisesti.
Jumalan armo kuitenkin kasvattaa meidät pois laittomuudesta eli synneistä ja antaa vapauden kiittää ja kunnioittaa Herraa Jeesuksen nimessä ja Hengessä ja kaikki kunnia ja kiitos kuuluu aina yksin Isälle Jumalalle, totisesti. Hallelujah!
Vain Pyhä Henki voi antaa meille ymmärryksen ihmisen omasta saastaisuudesta ilman Jumalan Hengen antamaa vanhurskautta ja pyhitystä ja Paavakin kirjoittaa tästä:
´ Mehän tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minulla on turmeltunut luonto*, myyty synnin alaisuuteen. Enhän tunne omakseni, mitä teen: Minä en näet toteuta mitä tahdon, vaan mitä vihaan, sitä minä teen. Mutta tehdessäni sitä, mitä en tahdo, minä myönnän, että laki on hyvä. Sen tekijä en siis ole enää minä, vaan synti, mikä asuu minussa. Minä kyllä tiedän, ettei minussa, se on, turmeltuneessa luonnossani* asu mitään hyvää. Tahtoa minulla kyllä on, mutta ei ole voimaa hyvän toteuttamiseen. Sillä sitä hyvää, mitä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu. Tahtoessani tehdä hyvää minä huomaan itsessäni sen lain, että paha on piintynyt minuun. Sisällisen ihmiseni puolesta minä kyllä ilolla yhdyn Jumalan lakiin*, mutta ihmisluonnossani* minä tunnen toisen lain, joka sotii mieleni lakia vastaan ja pitää minua luonnossani* olevan synnin lain vankina. Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen [uudistuneella] mielellä Jumalan lakia, mutta turmeltuneella luonnolla* synnin lakia. ´ (Room. 7:14-)
Katsotaan Jeesukseen ja uudistustaan Hengessään että voimme sanoa: "En enää minä vaan Jeesus Kristus minussa" vapautettuna syntikahleista Jumalan lasten kirkkauteen ja vanhurskauteen ja pyhitykseen.
Omavanhurskaat fariseukset ajattelivat etteivät tarvitse Jeesuksen armoa ja totuutta ja hylkäsivät Jumalan armon omalle kohdalleen.
Meidän vaarana ilman Jumalan lakia on ajatella että emme ole syntisiä emmekä pahoja vaan ihan kelvollisia tällaisenaan ilman parannusta eli mielenmuutosta ja pyhitystä Jeesuksen opetuksen mukaan elävästä vedestä ja Pyhästä Hengestä, mutta tietysti sekään ei pidä paikkaansa, sillä olemme itsessämme kaikki laittomia ja syntisiä ilman Jumalan kirkkautta ja vanhurskautta lähtökohtaisesti.
Jumalan armo kuitenkin kasvattaa meidät pois laittomuudesta eli synneistä ja antaa vapauden kiittää ja kunnioittaa Herraa Jeesuksen nimessä ja Hengessä ja kaikki kunnia ja kiitos kuuluu aina yksin Isälle Jumalalle, totisesti. Hallelujah!
Vain Pyhä Henki voi antaa meille ymmärryksen ihmisen omasta saastaisuudesta ilman Jumalan Hengen antamaa vanhurskautta ja pyhitystä ja Paavakin kirjoittaa tästä:
´ Mehän tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minulla on turmeltunut luonto*, myyty synnin alaisuuteen. Enhän tunne omakseni, mitä teen: Minä en näet toteuta mitä tahdon, vaan mitä vihaan, sitä minä teen. Mutta tehdessäni sitä, mitä en tahdo, minä myönnän, että laki on hyvä. Sen tekijä en siis ole enää minä, vaan synti, mikä asuu minussa. Minä kyllä tiedän, ettei minussa, se on, turmeltuneessa luonnossani* asu mitään hyvää. Tahtoa minulla kyllä on, mutta ei ole voimaa hyvän toteuttamiseen. Sillä sitä hyvää, mitä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu. Tahtoessani tehdä hyvää minä huomaan itsessäni sen lain, että paha on piintynyt minuun. Sisällisen ihmiseni puolesta minä kyllä ilolla yhdyn Jumalan lakiin*, mutta ihmisluonnossani* minä tunnen toisen lain, joka sotii mieleni lakia vastaan ja pitää minua luonnossani* olevan synnin lain vankina. Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen [uudistuneella] mielellä Jumalan lakia, mutta turmeltuneella luonnolla* synnin lakia. ´ (Room. 7:14-)
Katsotaan Jeesukseen ja uudistustaan Hengessään että voimme sanoa: "En enää minä vaan Jeesus Kristus minussa" vapautettuna syntikahleista Jumalan lasten kirkkauteen ja vanhurskauteen ja pyhitykseen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Miten voimme erottaa onko meillä Jumalan vanhurskauden vaate vai omavanhurskauden vaate kun uskomme Jeesukseen?
Tuotatko sinä hyvää hedelmää Jeesuksessa hyvänä puuta?
Onko Jumala Isänä todistanut sinulle sinun hyvyydestä tai kelvollisuudesta tai parannuksen tarpeellisuudesta?
Paljon kysymyksiä ja hyvä on tutkia sitä asuuko Jeesus meissä eli olemmeko Jeesuksessa ja armoliitossaan totuudellisia.
Ihmisinä voidaan pitää oikeana montaakin tietä jotka ovat lopulta kuoleman teitä, sillä niin on kirjoitettu eikä fariseukset Jeesuksen aikana olleet ainoita eksyneitä uskonnollisia ihmisiä sillä aivan samanlaiset vaarat ulkokultaisuudesta ovat myös meidän kaikkien vaarana.
Jeesuksen Henki Isässä osoittakoon meille kaikille lukijoille elävää Jumalan sanaa meidän tilasta ja suhteesta Elämän Herraan.
Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan Sanasta. Kuka voisi kuulla, ellei kukaan julista ja kuka voisi, julistaa ellei kukaan lähetä?
Lähetystyöhön lähetetään. Monet monituiset mummot ja papat laittavat mielellään kortensa kekoon, kun tilaisuuksissa esiintyy itse lähetyssaarnaaja kotimaassaan käydessään.
Ääneen ei saa edes sanoa, missä tilassa on suomalaisten ja nuorison Raamatun opetus omassa maassamme. Että jo suurHelsingin seuduilla pitää olla solidaarinen maahanmuuttajia kohtaan ja jättää JOULUEVANKELIUMIN julistaminen kokonaan poi,s ettei kukaan toisinajatteleva loukkaantuisi. Vähän samaan tapaan ollaan menossa, ettei ole normaalin morsiusparin hyvä pitää enää suuria häitä, jottei "toisin häistä ajattelevat" loukkaantuisi. Varsinkin, jos eivät saa lupaa myös pitää suuria kirkkohäitä.
Suomessa vallitsee kaksinaismoraali. Vanha kansa on hiljaa vaikka nuorempi kansa jo 40:sti haluaa itselleen "toisin häistä ajattelevan" presidentinkin.
Heidän uusiin tuuliin opettamalta nuorisoltaan häivytetään Raamatun uskottavuus maininnalla; eihän sitä kaikkea Sanaa pidä kirjaimellisesti ottaa. Vähän vain sillein "sivistyksen" kannalta on hyvä rippikoulussa kuunnella.
Ja sama vanha kansa nyt tuntee itsensä HYVÄKSI antaessaan näille nuorille läheteille, jotka vievät suomalaista SUVAITSEVAISUUDENkin sanaa ulkomaille?
Eivätkä näe ja kuule, mikä todellinen hätä on koko jälkipolvessaan!
Miten on suomalaisten laita; ".. joka ei omistaan huolehdi, on pahempi kuin uskoton..."?
Suomi on tehnyt vuosikymmeninä suunnattoman arvokasta lähetystyötä ja tallentanut itselleen arvokkaat aarteet.
On sanottu, että lähiseudun itäpuolelle tallennetut uskonhedelmät palaavat vielä kerran runsaina auttamaan, kun Suomessa on suuri uskonnälkä.
Aikoinaan olen lukenut koulun uskonnonopista sellaistakin, että Suomen ihmeellinen uskonhistoria kulkee sitä rataa, että hyvinä hetkinä mielellään unohdetaan Jumala ja kun hätävuodet koittaa, huudetaan kaksinverroin Jumalaa auttamaan.
Siis uskoakin on, mutta kansa pitää siitä välillä lomaa. Aivan kuin nuoret kotoa lähtiessään: mä pärjään nyt oikein hyvin itsekin, mutta tuun sitten apua hakemaan, kun en enää pärjää!
Tällaisia pohdin omasta jälkipolvestani ja muidenkin. Toivoisin eläkeläiskansallemme todellista uskon herätystä ja ymmärrystä, mitä on todellinen omistaan huolehtiminen. Mitä on aikoinaan vanhemmille kuuluvassa uskon opetuksessa jätetty hoitamatta tai jopa riistetty omilta lapsilta? Eli kuka olisi voinut kuulla, jos kukaan ei julistanut?
Nyt ollaan niin pitkällä maassamme, että kyllä JULISTETAAN PALJONKIN, mutta Raamatun vastaisuutta?
tarvitsemme Jumalan suurta armoa ja totuutta, että myös ymmärrämme, miksi Jeesuksen syntyminen Immanueliksi Beetlehemissä ja eläminen Mestarina ja Rabbina ja Vapahtajana ja kuoleminen Juutalaisten Kuninkaana ja Herrana ja Jumalana antaessaan itse oman henkensä ja ylösnouseminen ja Isän tykö meneminen ja sieltä takaisin tuleminen koskettaa todellakin meitä kaikkia, ei vain minua ja omaa perhekuntaa vaan myös kaikkia lähimmäisiä ja muukalaisina Suomeen tulleita, oli lähtökohtansa kristillinen tai juutalaisuus tai islam tai mikä tahansa, sillä kaikki itsessämme olemme syntisiä ja tarvitsemme sitä Jumalan hyvää ja pyhää kohtaamista ja vanhurskauden mielenlaadun uudistusta ja pyhityksen totuutta ja armoa, jossa voimme kiittää ja kunnioittaa maan ja taivaan Luojaa ja Jeesuksen Isää ja Jumalaa, niinkuin on Jumalan valtakunnan totuus, eikä toista ole eikä tule.
Opitaan tuntemaan Israelin Pyhän Herran ja Jumalan siunausta Pojassa Jeesuksessa ja Pyhässä Uhrilampaassa, siinä ylösnousseessa ja takaisin tulevassa ja valtakuntaansa meitä monia kutsuvassa, sillä Herra on hyvä ja armonsa pysyy iankaikkisesti, totisesti. Ylistys Isälle Jeesuksen nimessä!
Pidetään esillä runsaasti Herran Jeesuksen hyvää ja tervettä ja eläväksi tekevää totuudellista sanaa! Jos missä on pimeyttä, niin Herran sana antaa valkeuden ja sen mukaan ojentautuva saa Jumalan armon ja uudistuksen, totisesti.
valheet ja huono mielenlaatu väärissä todistuksissa ja tulkinnoissa Jumalan valtakunnan ja Herran Jeesuksen ja elävän Jumalan lupauksen lapseuden suhteen ja myös muiden vaikka ovatkin vähempiarvoisia ja eksytykset tulee nimenomaan pyhissä asioissa.
Anotaan taivaallista viisautta ja ymmärrystä ja rakastataan Totuuden Herraan Jeesusta kuten on opetettu ja suuri armo ja siunaus on olla Jeesuksen opetuslapsi ja Juutalaisten Kuninkaan ystävä ja seuraaja ristimme kantaen, hallelujah!
Herra Jeesus on hyvä, totisesti!
´ Tämän kuullessaan eräs pöytävieraista sanoi Jeesukselle: "Autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa." Jeesus sanoi hänelle: "Eräs mies laittoi suuret illalliset ja kutsui monta. Illallisajan tullessa hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: 'Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina'. He kaikki rupesivat kuitenkin esittämään verukkeita. Eräs sanoi: 'Olen ostanut pellon, ja minun täytyy lähteä sitä katsomaan. Pyydän sinua, pidä minua estettynä'. Toinen sanoi: 'Ostin viisi paria härkiä ja menen niitä koettelemaan. Pyydän sinua, pidä minua estettynä'. Muuan sanoi: 'Olen juuri mennyt naimisiin, ja siksi en voi tulla'. Palvelija tuli takaisin ja kertoi tämän herralleen. Silloin isäntä vihastui ja sanoi palvelijalleen: 'Mene kiiruusti kaupungin kaduille ja kujille ja tuo tänne köyhiä, raajarikkoja, sokeita ja rampoja'. Palvelija tuli sanomaan: 'Herra, se on tehty, mitä käskit, ja vielä on tilaa'. Herra sanoi palvelijalle: 'Mene teille ja aitovierille ja vaadi* heitä tulemaan sisälle, että taloni täyttyisi. Minä sanon teille: Kukaan niistä miehistä, jotka oli kutsuttu, ei ole maistava minun illallisiani'." ´ (Luukas 14:15-24)
Jeesus on ainoa tie taivaaseen ja hyvään elämään. Hän tulee jokaisen häntä kutsuvan sydänmeen ja valaisee läpi elämän johdattaen jumalan tahdon mukaista tietä. Horjahduksia sattuu mutta jeeuksen pyhä henki varoittaa ja pelastaa monesta tilanteesta. Elämä ei ole aina helppoa mutta jeeus ei meitä hylkää. Kun hän asuu sydänmessä.
voi rakastaa sekä Jumalaa että Mammonaa! Mitä tarkoittaa Mammona nykyään?