Ihan ensimmäiseksi, esitän vilpittömästi pyynnön, että tänne ei tulla päätä aukomaan, ei tällä tekstillä, eikä sinne kommentteihin, haluan järkeviä vastauksia, Kiitos.
Olen 17 vuotias nuori kainuusta, olen lukenut useita kirjoituksia syrjäytymisestä, ja koen itsekin olevan tuommoinen.
Olen toisen asteen koulutuksessa, mutta en sielläkään pitkään, koska ala on semmoinen, mihin minut on pakotettu ( Vaihtoehtona nuorisokoti, tai koulu )
Nyt, vanhempieni kanssa tiemme ovat täysin eronneet.
Murrosiän myötä äitini kanssa välit katkesivat muutama kolme vuotta taakseppäin, isäni kanssa viikko taaksepäin.
Asun tyttöystäväni kanssa, vuokralla, teen "hanttihommia" joilla nipinnapin elätän itseni. mutta pakko on karsia välttämättömistäkin menoista, harrastukset, jne.
Miten minä voisin auttaa itseäni? en halua tulevaisuudessa sosiaalipummiksi, ja ainoa vaihtoehto päätösvallan saamiseksi omaa elämää koskien, on täysi-ikäisyys, joka koittaa vasta syksyllä. Mutta enhän minä voi elää vajaata puolta vuotta puilla paljailla, hanttihommatkaan eivät ole lopullisia.
Jos joku teisä osaa auttaa, niin olisi kiva, muuten tästä ei löydä kuin yhden pakokeinon, jota olen jo kokeillut ~ rikollinen elämä.
Yllämainittuun keinoon en halua turvautua, mutta apua on tarjolla, en vain tiedä mistä hakea,
Jos joku teistä osaa auttaa asiaa, antaa ees jotain suuntaa antavaa, olisi kiva.
Ei tämmöiseen elämään ole minunikäistä luotu. Olen täysin terve ja urheilullinen, harrastan painonnostoa, jääkiekkoa ja muuta. fyysistesi siis hyvässä kunnossa, henkinen puoli kärsii kokoajan.
Tarkka paikkakunta, on Kainuussa, kajaanin kaupungissa.
Auttakaa nyt perkele, en kauniimmin sano, osa tähänkin kommentoi jotain turhaa ja sopimatonta, mutta jospa sieltä muutama järkeväkin löytyisi.
kiitos ja kumarrus.
Olen 17 vuotias nuori kainuusta, olen lukenut useita kirjoituksia syrjäytymisestä, ja koen itsekin olevan tuommoinen.
Olen toisen asteen koulutuksessa, mutta en sielläkään pitkään, koska ala on semmoinen, mihin minut on pakotettu ( Vaihtoehtona nuorisokoti, tai koulu )
Nyt, vanhempieni kanssa tiemme ovat täysin eronneet.
Murrosiän myötä äitini kanssa välit katkesivat muutama kolme vuotta taakseppäin, isäni kanssa viikko taaksepäin.
Asun tyttöystäväni kanssa, vuokralla, teen "hanttihommia" joilla nipinnapin elätän itseni. mutta pakko on karsia välttämättömistäkin menoista, harrastukset, jne.
Miten minä voisin auttaa itseäni? en halua tulevaisuudessa sosiaalipummiksi, ja ainoa vaihtoehto päätösvallan saamiseksi omaa elämää koskien, on täysi-ikäisyys, joka koittaa vasta syksyllä. Mutta enhän minä voi elää vajaata puolta vuotta puilla paljailla, hanttihommatkaan eivät ole lopullisia.
Jos joku teisä osaa auttaa, niin olisi kiva, muuten tästä ei löydä kuin yhden pakokeinon, jota olen jo kokeillut ~ rikollinen elämä.
Yllämainittuun keinoon en halua turvautua, mutta apua on tarjolla, en vain tiedä mistä hakea,
Jos joku teistä osaa auttaa asiaa, antaa ees jotain suuntaa antavaa, olisi kiva.
Ei tämmöiseen elämään ole minunikäistä luotu. Olen täysin terve ja urheilullinen, harrastan painonnostoa, jääkiekkoa ja muuta. fyysistesi siis hyvässä kunnossa, henkinen puoli kärsii kokoajan.
Tarkka paikkakunta, on Kainuussa, kajaanin kaupungissa.
Auttakaa nyt perkele, en kauniimmin sano, osa tähänkin kommentoi jotain turhaa ja sopimatonta, mutta jospa sieltä muutama järkeväkin löytyisi.
kiitos ja kumarrus.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.