köyhien ja rikkaitten lasten urheilulajit

Kuka on rikas ja kuka köyhä?. Köyhyysrajan alapuolella eläävän mielestä ehkä meidän perhe on rikas. Itse pidän meitä keskituloisena perheenä.
Meidän perhe ei harrasta fanaattisesti mitään erityistä vaan olemme moninruokaisia sen suhteen. Urheiluharrastukset melko vähissä mutta uimahallissa käymme ja talvisin hieman luontohiihtoa. Vaimo käy kerran viikossa jumppatunnilla joka onkin ainoa hänen oma aktiviteettinsa.
Harrastamme asuntovaunuilua ja vaunu on vakipaikalla erään suuren järven rannalla. Retkeilemme paljon parilla perämoottoriveneellä jotka hankin vaunulle takavuosina.
Keväisin alkaa moottoripyöräilysesonkini ja korvaan melkolailla oman auton käytön sillä. Poika käy kerran viikossa kitaratunneilla ja soittaa muutamissa konserteissä vuodessa. Aktiivisin yhteinen harrastus poikani kanssa on kuitenkin kauko ohjattavat autot,lennokit etc. Syksystä kevääseen käymme kerran viikossa kerhossa ajelemassa sekä muutamissa kilpailuissa vuodessa. Rahaa tähän harrastukseen kuluu melkolailla.
Kerran vuodessa (maaliskuussa) vietämme keski ikäisten lapsuuden kavereitten kesken moottoriurheilu ja harrastepäivää Sipoon saaristossa. Yleensä 2-3 moottorikelkkaa ja saman verran mönkijöitä millä kilpailemme. Lisäksi kärräämme saarelle aikamoisen valikoiman kauko ohjattavia härveleitä millä leikimme ja kilpailemme päivän aikana. Eli siinä meidän perheen tekemiset työn ohella.

Rikkaiten lapset harrastaa joskus sitä, mitä vanhemmat haluaa. Köyhä perhe silloin kun ei ihan nälkärajoilla eletä ja perheessä on asiat kunnossa, on onnellisin, siellä on aikaa olla yhdessä. Meidän lapset harrastivat judoa, pukuja sai käytettynä ja kun meni pieneksi, meni hetkessä kaupaksi. Maksuja oli vain jäsenmaksu, jos halusi kilpailla niin sitten erikseen mutta se ei ollut pakko. Jäsenmaksu ei ollut kovin kallis, mutta kuulemma niitäkin on nykyään nostettu kun tilat on jouduttu hakemaan yksityiseltä, aiemmin kaupunki vuokrasi järjestöille pilkkahintaan...niistä aiemmista tiloista tehtiin eliitin harrastus tiloja.

Meidän lapset on musiikkiopistossa vapaaoppilaspaikoilla. Suurin osa musiikkiopiston oppilaista tulee rikkaista tai ainakin hyvin koulutetuista perheistä. Perinteisiä duunareita tai työttömiä on tosi vähän. Me ollaan valkokaulusköyhälistöä, pätkätyötutkijoita ja välillä työttöminäkin.

Niinkin tavallinen ja yleinen harrastus kuin ratsastus tulee kalliiksi ,mikäli käy vaikkapa vaan kerran viikossa tunnilla. Yksi tunti n. 25e, tekee kuussa 100e. vaatteet, kypärät, liivit , kengät ym.Köyhä voi tietenkin harrastaa tätä harvemmin, esim.2xkk.

Itse harrastan omatoimista liikuntaa, kahvakuulailua, lenkkeilyä, jumppaa, joogaa, käyn punttiksella, luistelemassa, hyppynarua etc... Ja joskus mulla on joku satunnainen ohjattu harrastus, esim. tanssikurssi. En harrasta kunnianhimoisesti mitään, mutta joka päivä pyhitän hetken liikunnalle.

Mulla on vaan yksi lapsi, jonka harrastukset olen kyennyt maksamaan. Pelaa joukkueessa, ja harrastuksesta tulee kustannuksia ehkä 120e/kk ympäri vuoden, ja menot tulevat varmaan kasvamaan mitä pidemmälle mennään. Pojan joukkueessa näkyy selvästi se, että tullaan hyvintoimeentulevista perheistä. On joukossa taviksiakin, mutta esim.maahanmuuttajat ovat puuttuneet melkein kaikista maksullisista harrastuksista, joissa lapseni on ollut. Uskoisin sen kielivän enemmän taloudellisista seikoista kuin esim. liikunnallisuuden puutteesta.

Lapsen kaverit käyvät omien harrastustensa lisäksi esim. lumilautailemassa, toistaiseksi olen silloin tällöin voinut laskea oman lapsenikin mukaan. Pidän harrastuksia ja aktiivisuuden tukemista arvokkaana asiana ja olen siihen valmis satsaamaan muusta pihistäen. Liikkuvat lapset liikuttavat myös itse itseään - esim. skeittaus ei kauheasti maksa ja lapset ovat luovia. Ohjatuissa harrastuksissa vanhemman näkökulmasta hyvää on kuitenkin myös se, että mukana on nuorten hyvinvoinnista kiinnostuneita aikuisia.

Olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, että lasten harrastuksissa lompakko toimii liian suuressa roolissa. Kuulin juuri lapsien harrastuksiin tarkoitetuista etuseteleistä köyhille perheille, ja kuullostaahan se hyvälle. Herättää tietysti kysymyksen nostaako etusetelit maksuja entisestään? Ehkä ei. Joka tapauksessa niillä on mahdollista ohjata tukea sinne, missä sitä tarvitaan.

Hienoa, että asiasta viriää keskustelua:)

Liikaa laitetaan karsinoihin jo jopa se mitä lapset harrastavat ja mitä maksaa.Ei ei ymmärrä mikä vaikutus rahalla.Musiikista esim,vaikka kiinnostunut ja vaikka kitara ni höh ainahan joku löytyy joka voi opettaa ettei mihinkään yksityistunnille tarvi mennä.

Onko vähän julmaa sanoa, jos minun mielestäni ainakaan yhteiskunnan eli veronmaksajien ei tarvitsisi tukea ainakaan lapsiperheiden lasten kalliita harrastuksia veroeuroilla? Sen verran ne lapsia hankkivat perheet on velvollisia tekemään omien lastensa eteen itse, että jos haluavat lastensa harrastavan kalliita harrastuksia, niin sitten hankkivat itse työllään ne rahat lastensa harrastuksiin.

Tarkoitan, että jos jollakulla kakaralla ei ole varaa harrastaa vaikka jääkiekkoa tai rata- autoilua, niin sitten harrastaa vaikka jalkapalloa tai tennistä ja ihan noissa kaikissa, jos tosi lahjakas on, voi päästä huipulle ja huipputienesteihin. Ei Suomen yhteiskunta joskus 50- luvullakaan mitään lasten harrastuksia maksanut, eikä sen tartte maksaa nytkään, minusta.

On kalliita harrastuksia ja vähemmän kalliita. Jos lapsi harrastaa jotakin, vanhempien pitää sitoutua siihen harrastukseen ja viemään lasta harrastuksiin ja muuta. Jos lapsen harrastus maksaa viikossa vaikka 50 euroa, se lapsi voi harrastaa sitä sillä, että lapsen äiti jättää kuntosalikortin itselleen ostamatta ja käy vaikka lenkillä ja lapsen isä ei ostele itselleen "leluja".

harrastaa ilmaiseksi.