Kysyn tätä täältä, koska uskon että on monia ketkä on saman vaiheen läpi käynyt.
Oon parikymppinen mies, ja erosin äskettäin lopullisesti tiiviistä uskonnollisesta yhteisöstä, johon aikanaan synnyin ja jossa elin tähän asti. Yli 20 vuoden ajan kaikki ystävyys- ja sukulaisuussuhteeni rakentuivat tämän yhteisön sisälle, johtuen mm. yhteisössä vallitsevasta kirjoittamattomasta säännöstä, jonka mukaan "kunnon kristitty ei vietä aikaa maailman ihmisten kanssa". Lähdön jälkeen minua ei varsinaisesti ole eristetty, mutta yhteydenpito vanhoihin ystäviin ei ole mielekästä, takaisin houkuttelemisten ja jatkuvan parannussaarnan takia. Poistin äskettäin puhelimestani numerot, joihin en usko enää soittavani, ja jäljelle jäivät asiakaspalvelun kisäksi vain lähimmät omaiseni.
Tiedän että on paljon ihmisiä jotka ovat joutuneet samaan tilanteeseen. Miten olette jatkaneet? Eristäytyminen kaikesta on hirveää. Missään ei tunne olevansa kotonaan, ja tuntee itsensä kahden maailman väliinputoajaksi, fiilis on kuin olisi yksin muuttanut vieraaseen maahan, jossa tuntee itsensä ulkopuoliseksi. Tilannetta pahentaa entisestään se, että olen sairauden takia väliaikaisesti työttömänä.. Miten tällaisessa tilanteessa kannattaisi lähteä rakentamaan uudestaan ystävyyssuhteita ja sosiaalisia verkostoja?
Kuulisin mielelläni kokemuksia.
Oon parikymppinen mies, ja erosin äskettäin lopullisesti tiiviistä uskonnollisesta yhteisöstä, johon aikanaan synnyin ja jossa elin tähän asti. Yli 20 vuoden ajan kaikki ystävyys- ja sukulaisuussuhteeni rakentuivat tämän yhteisön sisälle, johtuen mm. yhteisössä vallitsevasta kirjoittamattomasta säännöstä, jonka mukaan "kunnon kristitty ei vietä aikaa maailman ihmisten kanssa". Lähdön jälkeen minua ei varsinaisesti ole eristetty, mutta yhteydenpito vanhoihin ystäviin ei ole mielekästä, takaisin houkuttelemisten ja jatkuvan parannussaarnan takia. Poistin äskettäin puhelimestani numerot, joihin en usko enää soittavani, ja jäljelle jäivät asiakaspalvelun kisäksi vain lähimmät omaiseni.
Tiedän että on paljon ihmisiä jotka ovat joutuneet samaan tilanteeseen. Miten olette jatkaneet? Eristäytyminen kaikesta on hirveää. Missään ei tunne olevansa kotonaan, ja tuntee itsensä kahden maailman väliinputoajaksi, fiilis on kuin olisi yksin muuttanut vieraaseen maahan, jossa tuntee itsensä ulkopuoliseksi. Tilannetta pahentaa entisestään se, että olen sairauden takia väliaikaisesti työttömänä.. Miten tällaisessa tilanteessa kannattaisi lähteä rakentamaan uudestaan ystävyyssuhteita ja sosiaalisia verkostoja?
Kuulisin mielelläni kokemuksia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ensiksikin, älä eristäydy.
Tuntemuksesi ovat hyvin tuttuja..
Oma kokemukseni oli alistavasta uskonýhteisöstä jota hallitsi luonteeltaan
narsistinen persoona.
Kokemuksestani voisin neuvoa sinua etsimään luotettava kuuntelija jonka kanssa voisit käydä kokemuksiasi läpi. Tämän henkilön ei ole hyvä olla ainakaan samasta uskonyhteisöstä vaan aivan ulkopuolinen henkilö. Vaikkapa jokin virallisen koulutuksen saanut henkilö on ihan hyvä alkuun.
Anna itsellesi aikaa eheytyä, sanotaanhan että aika parantaa haavat.
Tärkeää on olla itselleen rehellinen, kaikki mitä olet kokenut on totta, tunteesi eivät valehtele. Meillä kaikilla on ihmisarvoinen elämä niin sinullakin.
Havaitset pian purkaessasi elämääsi, jos sinua on syyllistetty ja käytetty hyväksi uskonnon varjolla.
Omasta kokemuksestani voin sanoa, että nyt kun olen uskaltanut jälleen alkaa elää ihmisarvoista elämää ilman kontrollia ja alistamista olen löytänyt elävän uskon Jeesukseen entistä syvempänä. Tähän vaiheeseen pääseminen vei aikaa.
Vihan ja loukkaantumisen käsittely on sitkeää työstämistä, mutta voin sanoa että se kannattaa sillä tunnelin päässä loistaa aina valo!
Yhteydenkatkaisu entiseen uskonyhteisöön on välttämätöntä selvitäksesi elämässäsi uuteen alkuun.
Jos sinulle tarjotaan palavereita entisestä uskonyhteisöstä älä mene sillä sinut syyllistetään ja koetetaan saada alistumaan jälleen ( jos yhteisösi on ollut tällainen).
Etsi terveitä ihmissuhteita pikkuhiljaa, yksikin ystävä riitttää aluksi. Tuo virallisen tahon apu ensialkuun on ihan hyvä. Tänä päivänä on hyvin paljon tietoa tällaisista tilanteista joten voit huoletta purkaa kokemaasi jollekkin. ihmiselle.
Kun olet päässyt kokemuksiesi kanssa eteenpäin voit katsoa elämääsi aivan uusin silmin. Maailma ei muutu, mutta sinä muutut, sillä kun olet käynyt tämän prosessin läpi olet saanut elämääsi uutta syvyyttä ja rikkautta ja voit auttaa muita saman kokeneita.
Tässä on eräs tällaisen kokemuksen hyvä pointti, voit auttaa muita.
Paikkakunnan vaihto voi auttaa paljon, jos mahdollista, pääset irti entisistä kuvioista.
Uusien ihmissuhteiden luominen voi aluksi viedä aikaa mutta se kannattaa.
Havaitset pian että elämä uskonyhteisön ulkopuolella ei olekaan niin pelottavaa kuin on annettu ymmärtää. Ei tarvitse esittää enää mitään roolia vaan saa olla oma itsensä sellainen kun on ilman kliseitä.
Olemmehan kaikki samanlaisia syntisiä ja vajavaisia ihmisiä.
Käytyäsi rehellisesti läpi kokemuksiasi löydät tämän "entisen elämäsi alta" rakastavamman Jeesuksen. Luota Häneen sillä Hän ei sinua hylkää eikä jätä, muista tämä.
Muista myös, se tosiasia, että sinä selviät tästä ja sinä olet hyvin arvokas ihmisen Jumalan silmissä.
Tämä oli oma kokemukseni, toivon että tästä olisi jotain neuvoa elämääsi.
Ensinnäkin vastaa ihan rehellisesti tähän kysymykseen. Oletko sama jk, joka kirjoittelee näillä Suomi24-pasltoilla tällä samalla nimimerkillä jk. Aloitukset ja kommentit ovat : vain niin, olen masentunut?
ei, en ole..
Kieltämättä on olet tilanteessa että koet olevasi kuin Liisa ihmemaassa. Olet itse uskovainen ja vakaumuksellinen kristitty, mutta olen kokenut hyväksi ja terveelliseksi olla hyvin yhteiskristillinen. Jos on jonkun suppean ryhmän jäsen ja ei ole yhteyksiä muuhun maailmaan niin ihmien mukautuu tuon yheisön mukaan. Näin käy muissakin kuin uskonnollisissa porukoissa.
Oikeastaan syy ei ole uskonnollinen vaan sairaaloisen ja inhimillisen ihmisyyden tulosta. Ja tällainen ei ole iankaan Jumalan tahto. Eihän Jumalakaan pakota ihmistä elämään jossakin jonkun porukan manipuloimassa ja kontrolloimassa kommuunissa. Meille on annettu vapaah tahto: ihminen saa joka hetki itse valita, ei jokin yhteisö hänen puolestaan.
Minä itse olen käynyt monissa eri seurakunnissa ja otat itsekustakin mielestäni ne ihmistä kasvattavat terveet piirteet.
Voi olla että tuo kristillinen liike, johon olet kuulunut ei yleisesti ole noin rajoittunut ja ahdasmielinen mutta seurakunta jossa olet kasvanut on jotenkin sairas tai sitä ohajaa hyvin autoritaarinen ja ahdasmielinen johto ja sitten jos perheessäsi on ollut myös saman ongelman vanhemmat.
Joskus sinunlaiset henkilöt ovat edelleen sopivia uhreja toiseen sairaaloiseen tai äärisuuntaiseen porukaan. Alussa otetaan hyvin vastaan, mutta pian huomaakin olevan taas jonkun asian tai liikkeen sätkynukke. Myös voi ajautua parisuhteeseen, jossa on manipuloiva narasismiin taipuvainen kumppani.
Sinulle on hyötyä lukea ongelmaasi sopivaa kirjallisuutta.
Toivottavasti vanhempasi ymmärtävät nyt sinua ja antavat rauhassa miettiä ja valita oman suuntasi uskonasioihin ja yleensä elämään. tai ainkin voistte olla sovinnossa. Sinunei kannata kokea syyllisyyttä, että aiheutat heille nyt huolta, olet pettämässä heidän ihnteensa. Sinä varmasti haluat edelleenkin kunnioittaa perhettäsi ja mutta vihaat ja torjut heidän kierotutunutta ja vääristynyttä uskonkäsitystään ja elämäntapaa. He ievät ymmärrä ja ei heitä voi muuttaa. On vain itse tehtävä muutos ja irtiotto orjuudesta.
Toivon että löydät nuoria aikuisi, jotka jotka ymmärtävät sinua, eivät pidä luopiona, mutta eivät painosta sinua uskomaan tai myöskään ateisimiin. Olisko jokin harrastuspiiri: musiikki, urheilu, valokuvaus, jossa voist tutustua nuoriin ja uusiin ihmisisiin. Onneksi nuori on sopeutuva ja ei vielä niin kalkiintunut kuin jo keski-ikäinen.
Mihinkään päihteisiiin ja epäsosiaalisiin juttuihin ei kannata lähteä mukaan, silläkään edolla että saisi kavereita. Jo ennestään rikkinäisenä joutuu pian syvään suohon huonoissa piireissä.
Toivottavasti saat jotain rakentavaa täsät kirjoitukesta, poimi jyvät akanoista!