Neuvokaa avutonta kumpaan mennä armeijaan vai sivariin?

Armeija fyysisesti ja henkisesti rankempi.

Sivari helpompi ja hyödyllisempi sinua itseäsi ajatellen.

Päätä itse.. Sivarissa aika kuluu kyllä nopeesti jos mukavan työpaikan saat.

Jos et keksi mitään hyvää perustelu sivariksi ryhtymiseen, niin mene armeijaan.

Kun olet ollut armeijassa sen alokasajan, niin sitten loppu onkin jo helppoa.

Armeijassa raskainta oli ekat 4-8 viikkoa, sitten meno helpottui ja suorastaan laiskistui huomattavasti. Alussa tulee paskaa niskaan jatkuvalla syötöllä, mutta jos sen kestää niin kestää kyllä loppuun asti, siellä kyllä karsitaan jyvät akanoista ja samantien jos päättää lähteä sivariin niin olet vapautettu palveluksesta ja odottelet vain, että paperityöt saadaan hoidettua ja sitten siirrytkin siviiliin.

Jos haluat homojen sekaan mene armeijaan, jos pidät naisista mene jonnekkin sairaalaan sivariksi, olin itse siellä huoltomiehenä ja naisseuraa riitti.

Helppoa. Jos haluat ottaa suoleen mene armeijaan mutta mikäli otat mieluummin poskeen mene sivariin.

Mites musta tuntuu, että vähän alkaa lipsua tää keskustelu? :)

Niin, se on tietty ihan siitä kiinni, mitä haluat (yllätys yllätys). Uskoisin, että kummastakaan ei oikeastaan ole nykypäivänä juuri haittaa/hyötyä työelämässä, joten sen perusteella ei kannata päättää. Tietysti on joitain ammatteja, joissa jommasta kummasta voi olla etua: Sivarivuosi oman alasi hommissa antaa sinulle vuoden ilmaisen työkokemuksen ja hyvät suositukset, mistä ei todellakaan ole haittaa työnhaussa. Armeijaa taas ei kovinkaan usein voida katsoa työkokemukseksi, joskaan ei toki haitaksikaan. Tietyillä aloilla armeijasta voi toki olla hyötyäkin (esim. vartiointiala tai poliisit yms., vaikka en ole kyllä varma että onko...)

Mieti rohkeasti vaan, mitä itse haluat, niin kliseeltä kun se kuulostaakin! :)

Mitäs varten se mun juttu piti poistaa, pienoista hirtehishuumoriahan senyvvaan oli.
Siälläkin reissulla joutui kestämään jos jonkinlaista s*ntaa, onnää kaappihomot ny niin
pirun herkkähipiäistä porukkaa yhtäkkiä että. Samaa p*skaa vaan kaikille.

Muista vaan että saat ikuisen sivarin leiman, jos et mene armeijaan. Ja sitä ei monessa piirissä suvaita. Jos mulla olisi vähän erilainen kaveripiiri ja/tai enemmän pokkaa menisin sivariin

Itse olin puoli vuotta armeijassa, jonka jälkeen siirryin sivariin, missä minut loppuenlopuksi vapautettiin palveluksesta. Olen nähnyt koko kaaren ja homma on tämä: tee niin, kuin itsestä parhaalta tuntuu.

Älä yleistä armeijaa vain sanomalla "armeija". :) Armeija-kokemus riippuu VALTAVASTI siitä, missä palvelet aikasi. Jos et halua fyysisesti sekä henkisesti sinua polville laittavaan paikkaan, älä mene pioneeriksi. Mene esim. Ilmatorjuntaan, kenttätykistöön, taikka viestimieheksi. Se, millainen armeija on, eroaa kuin päivä ja yö eri paikoissa. Pioneerialiupseereina ryvettiin voimattomina metsässä, kun vettä tuli vaakalaudassa, kuin taas esim. tykistöt pysyy suosiolla pahat kelit suojassa (tarkoitus ei ole alentaa tykistöä).

Mieti asiaa näin: mikä ala kiinnostaa, mitä harrastat? Jos lääketiede kiinnostaa, voit aina pyrkiä aselajista riippumatta aliupseerikoulun 1. osan jälkeen lääkintä-aliupseerikouluun, jonne halukkaana pääsee helposti sisään ja siitä on sinulle varmaa hyötyä jatkoasi nähden. (Olin itse lääkintä-aliupseeri).

Kiinnostaako politiikka? Silloin voi olla, että sivarista olisi enemmän hyötyä, koska lapinjärven koulutusjaksolla löytyy varmasti sinulle hyödyllistä sekä kiinnostavaa oppituntia ja keskustelua.

Se mitä itse ehdotit, että kävisit ensin intissä kattomassa, ja jos ei innosta niin vaihdat sivariin, on ihan hyvä idea. Muista kuitenkin, että armeijassa ei useasti "innosta", koska henkisesti ja fyysisesti raskas koulutus vaatii toisinaan kanttia ja henkisiä voimavaroja. Armeijassa pienenä miehenä olleena, vaativassa koulutuksessa, voin sanoa, että itselleni armeijasta oli valtavasti hyötyä, vaikken nykyään olekkaan reservissä, vaan sivarin kautta vapautettu. Vitutuksen ja omassa "säälittävyydessään" rypemisestä kasvaa. Kipu kasvattaa. Armeijan jälkeen olen itse paljon sosiaalisempi, henkisesti vahvempi ja itsevarmempi henkilö. Uskon unelmiini ja siihen, että esteet on voitettavissa.

Muista, että minkä tahansa päätöksen teet, älä kadu sitä myöhemmin. Esim. armeijasta sivariin siirtyminen voi olla henkisesti hyvin raskasta (puhun omasta kokemuksesta).

Muista myös se, ettei se, oletko varusmies vaiko siviilipalvelusmies, määrittele sitä, mitä olet ja mitä et ole. Ihmiset puhuvat järkyttävää määrää paskaa sivarista. Parat, kun eivät tiedä mistä puhuvat. Sivari ja intti, ovat molemmat ihan jees. Mene minne haluat, älä anna muiden tehdä päätöksiä puolestasi.

Toivottavasti autoin.

Itse lähdin armeijasta vamman takia, en sen, että olisi tullut v-käyrän ylikuormitus. Kaikki on omasta päästä kiinni - motivaatiosta ja asenteista.

niin, jäi sanomatta, että jos esimies hommat kiinnostavat, kannattaa käydä AUKkissa piipahtamassa vaikka se välillä aikamoista hevonpaskaa onkin. Itse menin armeijaan hakemaan haasteita ja kokemusta johtajuudesta ja sitä sain. Sain sitä, mitä halusin, juuri sen takia, että halusin sitä! Ei sillä ole väliä missä käyt, ellei kiinnosta yhtään - et saa siitä mitään irti.

Toistan vielä, koska tulet varmasti törmäämään tähän: älä anna muiden määritellä itseäsi. Mihin tahansa menetkään, tiedät kyllä itse, mitä olet ja mitä et ole.

Oon lukenu näitä kannataako armeijaan mennä keskusteluja ihan mielenkiinnosta aiheenseen. Oon itse käyny armeijan 2003. Itselleni tuli sellanen ajatus, että jos asioita yrittäis ajatella suuremmassa mittakaavassa, mitä nuorempani ei oikeen vielä huomaa tehdä.
Onko sillä mitään merkitystä 10 vuoden päästä kävitkö armeijan vai et.? Kuinka paljon saat siitä päivittäin kuulla jos et ole käynyt armeijaa? Mitä voit menettää jos et käy armeijaa? Itseäni olisi harmittanut että se suuri "mysteerinen paikka " josta kuulee juttuja olisi yhä minulle mysteeri. Valitset kumman tahansa se tuskin pilaa elämääsi.