Mistä kaikesta köyhä jää ilman?

mull on iso ok-talo, ei tosin ihan uusi, sillä eihän talokaan uutena pusy kuin hetken, 2v.vanha auto, uutena ostettu, ulkomailla emme tykkää käydä, on ihmisiä liikaa pulisemassa ympärillä, tungokseen asti, kapakoissa emme käy, on oma huvimaja, tuplakokoinen, jossa grillaamme ja ystävien kanssa hauskaa pidämme hyvän ruuan ja viinin sekä konjakin kera.Ei mitään luxuselämää mutta hyvänlaatuista kumminkin , mitä sitä ihminen muuta tarvitsee, mainittakoon vielä että kaikki omaisuus on velatonta ja olemme sairaseläkeläinen ja työttömyysputkilainen, eli pienillä pärjäillään, mutta mistään ei tarvitse tinkiä.

Miten niin ei varaa?. Meidän perhe on ihan normituloinen ja silti ostimme uuden perherivarin 2002. Uuden asuntovaunun 2006. Itselleni uuden moottoripyörän 2009. Vaimon auto hankittiin uutena 2011 ja minulla on tilauksessa uusi auto jionka saan 4 viikon kuluttua. Ja matkojakin tehdään silloin tällöin.

Eikä tähän tarvita muuta kun terveet elämäntavat ja työntekoa.
Kaikkea ei voi saada heti kun haluaa mutta säästämällä saa jo tyydyttävästi...

Ei tuollaisia luksuksia kukaan tarvitse.
Elämä voi olla henkisesti rikasta ilman omaisuuttakin.

Kuka sanoo että on rikkautta omistaa uusi talo ja uusi auto, matkustella ja ajella taksilla?
Minulle rikkautta on se että perhe on terve, on töitä, on oma koti ja ruokaa joka päivä. Joskus voi vuokrata pienen mökin, käydä tanssipaikalla ja ajaa vaikka taksilla. Ravintolassa voi syödä kun ei tee sitä päivittäin eikä kuukausittain, eikä käydessään tilaa paikan kalleinta annosta.
Ei köyhän tarvitse luopua kaikesta, sitä joutuu vaan suunnittelemaan vähän tarkemmin miten rahansa käyttää.
En haluaisi uutta autoa, sen huollot ja korjaukset tulevat paljon kalliimmiksi kuin vanhan auton. En kaipaa ulkomaan-matkoja, kotimaassakin on vielä paljon paikkoja joissa en ole käynyt.

Mulla on 100.000 € pankissa ja toinen mokoma sijoituksissa.
Autoni on 10 v. vanha aasialainen.
Asun vuokralla (juu, on tyhmää, tiedän).
Ostan vaatteetkin -70% korista tai Lidlistä.
Syön noutopizzaa ehkä kerran kuussa.
Telkkariakaan ei ole.
Työpaikalla minulla on eväänä pussi porkkanoita.

Elän kuin köyhä.
Tienaan kuin keskituloinen.
Jonkun mielestä voisinolla jo varakas.
Rikas en ole. Kansainvälinen määritelmä rikkaalle on 1 000 000 USD rahaa tai sijoituksia, omaa asuntoa ja muita leluja ei lasketa.

Aloittaja sopisi aivoinvalidi mittariksi.

Köyhä ei ole se, joka omistaa vähän, vaan se, joka haluaa enemmän.

Omakotitalo on nimenomaan köyhän ainut tapa asua isossa asunnossa! Tekemällä itse säästää valtavasti, tontit ei maksa juuri mitään pääkaupunkiseudun ulkopuolella, jo muutamalla eurolla saa tontin joistakin kunnista.
Itselläni on nyt vanha rintamamiestalo n. 140 neliötä, mutta kolme omakotitaloa olen itse rakentanut vuosien varrella halvoille tonteille, asunut niissä aikani ja myynnyt pois.
Kohtuullista autoa taikka kahta olemme voinneet pitää ja pari moottoripyörää on perheessä. Perusvakuutukset on kilpailutettu, ja autoissa ei pidetä mitään kaskoja, mopoissa on jotain halpoja kaskoja.
Ulkomailla olemme matkustaneet koko perhe halvoilla lentolipuilla ja itse nettivarauksilla hoidelleet asumiset ym. matkaan liittyvät, ei paljoa maksa kokoperheen matkustaminen, että pienellä veroennakon korotuksella ja veronpalautuksella joulukuun alussa löytyy matkarahat ikäänkuin huomaamatta.
Meillä ei ole mitenkään suuret tulot, mutta säästäväisyys ja hankintojen harkinta tuovat säästöjä, että voidaan elää suhteellisen mukavasti.

Niin mitään ei voi menettää, mitä ei omista. Mitään ei saa jos ei töitä tee. Ja jokaisen ihmisen haaveet ja tavoitteet ovat yksilölliset.

Itse hiukan keskituloista pienemmillä tuloillani saan kaiken tarvitsemani. Enkä ole laittanut realistiseksi tavoitteiksi mitään sen suurempia. Mut jos mennään lottovoitto haaveisiin. Laittasin vaikka vaan kanalan pellonpätkällä ja verkot järveen, jotta vois syödä ruokaa joka ei pelkältä rehulta maistu.

ihan normaali elämää jos elää niin pärjää kohtuullisesti kun ei pillaa rahaa jonnekkii kapakoihin ja sätkään.Muuten aika hyvin selviää kun vaan hoitaa laskut aikanaan ettei synny mitään velkoja ja jättää kaikki osamaksu jutut tekemättä.

Minäkin köyhä ja en ole jäänyt mistään paitsi. Kaikkea on ollut mitä tarvitsen. Polkupyörä, kissa, asumisoikeusasunto. Kissallani ei ole vakuutusta mutta töissä ollessani säästin erikseen kissani mahdollisia lääkäri ja lääkekuluja varten ja säästöt on edelleen, kissani jo 16v ja onneksi ollut täysin terve. Eläin on vaan niin tärkeä ja rakas kaveri että haluan sille vaan parasta, itse vaikka vähemmällä.

hyvää kevättä sinulle kissanainen ja myös kissallesi.Toivottavasti kisu pysyy terveenä. Eläimistä on suuri ilo on sitten köyhä tai varakkaampi, mikäli on eläinrakas ihminen. Kyllä minäkin tinkisin omista menoistani jos kisuni olisi jotain vailla.

No ne joista olen itse luopunut ovat kyllä vähäisempiä.
- En maksa TV lupaa sanoin irti kun digiaika alkoi
- en käy tukan leikkuussa ( parturi - kampaamo)
- en maksa / ei ole kotivakuutuksia tai muitakaan vakuutuksia
- ei tule mitään lehtiä
- en kulje poltoaineella kuin n. 60 km/kk.
- vaatekulut koko euro aikana alle 100 €/vuosi
- en käy viihteellä
- en käy vieraissa enkä kestitse vieraita
- en ostele lahjoja
- pidän kotona rytkyjä joita ei muualla voi pitää
olisi kait muutakin tuossa tuota joka päiväistä

En haluaisi asua omakotitalossa, joten en jää sitä vaille. Ajan erittäin hyvällä vanhemmalla autolla, jossa on vähän kilometrejä ja halvat vakuutukset. En halua syömään hienoon ravintolaan, en ole koskaan halunnutkaan. En halua ajaa taksilla, jos tilaan taksin, niin mitä jos tuleekin tojota tai skoda ? Sen verran itseniäni arvostan, etten tojotan kyytiin mene koskaan, enkä maksa siitä. Maailmassa on muutama paikka missä haluan käydä, enemmän sellaisia mihin en halua, enkä lähtisi mihinkään turistirysiin koskaan.

Vaikka olen köyhä en ole katkera, miksi olisin.

No, ei se katkeruus ainakaan mitään hyvää tuo kenenkään elämään...miksi pitäisikään olla katkera jos on itsellä asiat niin että tulee omillaan toimeen, toiset niukemmin ja toiset reilummin.... ei se mitään muuta. Ja kateellisempia ja katkerampia tuntuu olevan ne, joilla on suuremmat tulot kuin köyhemmällä, mutta eivät osaa rahaa käyttää, kaikki vaan katoaa samantien kuin tuleekin, mitään eivät saa itselleen hommattua ja siitä ovat kateita vähempi osaiselle joka tarkalla taloudella onnistuu pärjäämään ja jopa jotain itselleen hankkimaankin.

Ne menot ei tulot.Nuoremppana juoksin ulkomailla Thaimaassa joskus asuin parikin vuotta ja Japanissa vuoden sekä Jenkeissä opiskelemassa 4 vuotta.No paras aika alkoi,kun jäin työkyvyttömyyseläkeelle 40 vuotiaana ja vain 1000€ kuukaudessa tulos,mutta joka vuosi kuljen reissussa Norja.Ruotsi ja Suomen Lapissa vaeltamassa,kalastamassa ja metässtämässä 6-7kuukutta.Hyvin riittää rahat,kun auto on vain kulkuväline 1000€ maksooi ja vakuutukset parisataa vuodessa vain.Koira kaverina ja se syö ruuantähteeni eli ei maksa senkään mukava seura juuri mitään ja aina mukana.

niin , kun sen oikein oivaltaa, onni löytyy läheltä ja ei maksa paljon.Itse saan 1050e/kk työttömyysrahaa, olen putkessa ja samoissa on sitten 2v. kuluttua se eläke kun sille jään. Minä olen tosi tyytyväinen omaan elämääni nyt sekä silloin töissä ollessani, silloin tuli hommattua kaikki tarpeellinen ja nyt ei paljon kulu.Mutta on niitä kateellisia jotka harmittelevat työttömänkin elämää.

Mitä hienoa on uusissa autoissa? Sähkövikaisia, kertakäyttöisiä muovipaskoja.

ei mitään, ne on liikkumista varten paikasta A paikkaan B.joskus vaan on tullut ostettua se uutena, ei siksi että se hienoa olisi, vaan tulee halvemmaksi kuin jos vanhaa romua aina korjaisi. Tämä on nyt ollut 8v. mitään vikaa ei oo ollu, edes niitä sähkövikoja, ja varmaan kestääkin kunnes en enää autoa tarvinne.

Äläs nyt: köyhäthän elää juuri sillä tavalla.;) Niistä monille ei ole mikään ongelma ottaa vaikka 100000 euroa asuntovelkaa, vaikka tietäisivät, etteivät koskaan pysty sitä maksamaan ja ne ei pysty kävelemään kahta vuotta samoissa talvikengissä, kun se olisi niiden mielestä noloa, vaikka todellisuudessa valtio maksaa niiden konkat. Sellaista paskasakkia ne tekorikkaat on.;) Kyllä mullekin varmaan monet nauraa, kun mä asun homeisessa opiskelijakämpässä ja syön nuudeleita, enkä ole pystynyt ostamaan kunnollisia uusia vaatteita sitten vuoden 2005, mutta kyllä mulla silti paremmin menee, kuin monilla miljoonavelkaisilla. Sentään velkani olen laskenut siten, että tulen niistä selviytymään.

Mä jään köyhänä usein vaille ruoasta.:( Pystyn maksamaan laskuni juuri ja juuri, mutta pakollisten lääkeiden ja laskujen jälkeen ei useimmitenkaan juuri jää varaa syömiseen, mistä syystä olen usein pahalla tuulella. Käyn sitten syömässä sukulaisten luona. En saa sosiaalitukia. No asumistuen alle kaksisataa, mutta se on ainoa sosiaaliavustus, mitä minä nautin, koska jos haluaisj työttömyystukia, pitäisi minun lopettaa opiskeleminen, enkä viitsi sitä tehdä, kun opintolainat otin juuri korkeakouluopiskelua varten ja vakava fyysinen sairaus katkaisi sen kunnianhimoisen uraputken, hetkellisesti.

köyhyys on korven välissä ja rikkaat on typeriä narsistisia ihmisiä,äkkii tänne kaikki heti ihmiset, tämä on totuus kun tarkemmin katselee maailmaa..Mitä hamstrata kauheesti tavaraa kun elämä on lyhyt mitään ei täältä mukaansa saa...

En ole jäänyt mistään sellaisesta paitsi mitä tarvitsisin/haluaisin.

jokainen joka on onnellinen ei ole jäänyt mistään paitsi vaikka tulot ei päätä huimaisikaan, mutta monta on kadetta ja katkeraa jotka paljon hankkii mutta ei ole elämässään mitään oikeaa ja sellaista mistä onnellinen olla voisi... ei sillä rahalla onnea saa, pelkästään turvallisuutta, onni tulee muita teitä.

Auttakaa köyhiä te joilla on hyvin asiat, ja on mistä auttaa. Älä odota että hädässä oleva lähimmäisesi pyytää apua, vaan auta ilman pyytämättä, sillä köyhällä on jo tarpeeksi vaikeaa ilmankin, ilman sitä että hänen vielä tarvitsee muiden vaikeuksiensa kanssa, anella apua. Hän joka auttaa pyytämättä toista ,on oikea auttaja. Kun sitten on todella huonosti, ja kaikki on myöhäistä, älä mene ja sano, mikset pyytänyt apua, kun kerran tiesit että hänellä meni huonosti. Älä ohita toista joka tarvitsee apua, auta jos voit sillä se joka hylkää hädässä olevan, hylkää samalla myös Jumalan. Älä ole jälki viisas, auta nyt.

On olemassa 2 tapaa ja muutama varianttikin, ajatella, miten oma elämä on.
Toiset on aina ilman jotain, olipa heillä omat ja suvun ja jopa tuttavienkin asiat- miten kroisosmaisesti tahansa.
Yhdet on ihan tyytyväisiä normaaliin arkeen, kuten se kulloinkin sattuu olemaan. Nuorena kitumista, aikuisempana työtä tai yrittäjyyttä. Mutta aikuisina me kaikki kun olemme eläkeläisiä.
Joku variantti näkee että alkoholi on hänen ainoa uskollisensa, toinen käyttää sivellinten sukupolvet loppuun maalatessaan, jne.

Filosofi sanoisi että vain metsä myöhemmin kertoo mikä on onnistunutta. Se minkä laitamme alulle vielä kun voimme- oli asia sitten mikä tahansa, jokin josta jää elämälle tärkeitä, oli kyse sitten konkreettisesta tai kulttuurisesta.
Minäkään en takuulla ymmärrä oikein tätä elämää. Toivoisin että joku opettaisi minut olemaan raivoissani jokaisesta postiluukusta tupsahtavasta laskusta, tai pelkäämään etten ole siellä missä etuja on ilmaiseksi, tai voisinhan minä toivoa laukullisen tonnin seteleitä- joita en osaisi oikein käyttää.

Minä olen? Yksi koneenosa työnantajalle, mutta tällälailla vapaalla jo tältä pv, olen ihminen, joka polttaa joskus tupakan, syö luonnonjogurttia. Lihaakin silloin tällöin.
Kesällä piti vähin varailla talveksi rinteiltä ja jotain koota myyntinkin, että sain paluurahojen jatkeeksi silmälaseihin.

Nyt istun kirjastossa jonka sivusalista oikeasti kuuluu akustinen kitara ja laulua. Kaunis miesääni. taidan kurkkia voiko kuulemaan mennä, vaikka olen vielä työvarusteissani. Täällä on harvoin musiikkia...

Ja että köyhäkö ei voi asua uudessa omakotitalossa?? Voin sanoa ihan kokemuksella, että köyhä vasta voikin juuri asua uudessa omakotitalossa. Meinaan jäin itse aikoinaan työttömäksi ja ihan tyhjän päälle. Painelin työttömyyskortistoon ja jonkunmoinen karenssihan sitä ensin oli, että rupesi saamaan päivärahoja, mutta vähän rahaa alkoi kuitenkin tulemaan. No painelin siitä melko heti yhden pikkukaupungin kaupungintalolle ja kyselin halpaa tonttia, sellanen löytyi, melkein ilmainen. Kaverit takasi vekselin ja sillä sain tontin ostetuksi ja tonttiin heti lainhuudot. Hain tonttiin kiinnitykset siihen aikaan, nykyään on panttikirjat. Kiinnityksillä sain pankista lainaa rakentamista varten ja pääsin rakentamaan. Kaveri piirsi rakennuspiirustukset, työttömänä oli hänkin ja niillä sain rakennusluvan. Kiinnelainaa nostin sitä mukaa kun rakennus edistyi. Vuodessa sain talon asuttavan kuntoon ja hyvin riitti työttömyyskorvaus ja lainasta vähän lisäksi elämiseen. Oli se mahtava tunne, kun sai mennä uuteen saunaan jouluaattona, siinä ihan itku pääsi siinä lauteilla löylyä heitellessä.

Sen verran riitti siitä kiinnelainasta, että sain ostetuksi samalta alueelta toisenkin tontin ja siihen sain myös kiinnelainan, rakensin sitäkin taloa siinä hissukseen halvoilla tarvikkeilla, kuten edellistäkin. Vuoden asustelin siinä edellisessä talossa, kun siihen aikaan sai jo vuoden asumisen jälkeen myydä verottomana ja myin yhdelle tehtaan omistajalle siitä talon. Kerrasta sain kuitattua kaikki velat ja kiinnelainat. Se meni sitten seuraavakin talo hyvin kaupaksi ja muutin sitten siitä, kun löyty töitä muualta ja rakensin vielä yhden talon siinä töiden ohella.

Kyllä mulle oli ne uudet omakotitalot sellanen ponnahduslauta siinä työttömyyden aikana ja köyhyydessä, että sain elämäni kohdilleen. On pystytty matkustelemaan halvoilla lentolipuilla koko perheen kanssa Intiassa ja muuallakin. Aina on osattu tulla toimeen pienillä tuloilla, leipää on ollu joka päivä syödä ja lapsille asialliset vaatteet. Ei meiltä ole oikein puuttunut mitään, on säästetty taikka muuten jaksettu odottaa hankintoja. Ulkomaisista verkkokaupoista on ostettu halvalla kodinkoneita ja kierrätyksestä löydetty monenlaista hyvää tavaraa. Uutta autoa ei olla ostettu, hyviä käytettyjä on löytynyt ja olen joskus niitä itse korjaillut. Kalastella tykkään kovasti ja silläkin tulee ruokaa pöytään. Polkupyörillä ajetaan ja marjassa käydään, nytkin pakastimissa mustikoita paljon.

vai iinn