Aattelin tässä ihan mielenkiinnolla kysässä tällästä asiaa teiltä ketkä että ole kiinnostunut mielikuvitteellisista teorioista vaan totuudesta.
Tässä kysymys. Tiedettävästi universumissa vallitsee sellainen vakio että universumi kokee. Täten universumi alkoi kokemaan itseään. Joten mikä on teidän käsitys siitä mitä universumi kokee sen jälkeen kun sen kokemis pisteen päivämäärä menee umpeen minkä kautta se kulloinkin kokee. Tällä hetkellähän universumin vakio "tietoisuus" kokee monen pisteen kautta... Mutta mutta, kun yhden kokemusta tuottavan pisteen päivämäärä menee umpeen niin eikös ole ihan loogista että se vakio alkaa kokemaan jonkin toiseen pisteen kautta?
Itse uskon että tähän on joku evolutiivinen sääntö mistä universumi kulloinkin itseään tarkkailee. Vai suletteko kokemisen universumin ulkopuolelle? Itse ainakin olen, täten universumi on ja kokee.
Tässä vaiheessa on hyvä ottaa esille se tosiasia että kokemis pisteen älykkyysosamäärä on suoraan verrannollinen siihen että kokemis piste raapii kivespussejaan ja haistelee sen jälkeen kättään. Viisaus ja kykeneväisyys loogiseen ajatteluun näkyy kommenteista.
Tässä kysymys. Tiedettävästi universumissa vallitsee sellainen vakio että universumi kokee. Täten universumi alkoi kokemaan itseään. Joten mikä on teidän käsitys siitä mitä universumi kokee sen jälkeen kun sen kokemis pisteen päivämäärä menee umpeen minkä kautta se kulloinkin kokee. Tällä hetkellähän universumin vakio "tietoisuus" kokee monen pisteen kautta... Mutta mutta, kun yhden kokemusta tuottavan pisteen päivämäärä menee umpeen niin eikös ole ihan loogista että se vakio alkaa kokemaan jonkin toiseen pisteen kautta?
Itse uskon että tähän on joku evolutiivinen sääntö mistä universumi kulloinkin itseään tarkkailee. Vai suletteko kokemisen universumin ulkopuolelle? Itse ainakin olen, täten universumi on ja kokee.
Tässä vaiheessa on hyvä ottaa esille se tosiasia että kokemis pisteen älykkyysosamäärä on suoraan verrannollinen siihen että kokemis piste raapii kivespussejaan ja haistelee sen jälkeen kättään. Viisaus ja kykeneväisyys loogiseen ajatteluun näkyy kommenteista.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Ilmeisesti se kokee, koska koemme.
Ihmetellä täytyy miten aines alkoi ajatella?
Onko kollektiivista kokemusta, kun ositettua todistetusti on ja minkälainen tuo kollektiivinen on?
Hyviä kysymyksiä, niin noh... Kollektiivista kokemusta. Jos esimerkiksi ihmiset ovat kuuntelemassa stad up esitystä ja aivot prosessoivat saman oivalluksen vitseistä nii onhan se samankaltainen kokemus mutta yksilö tasollahan se tapahtuu. Täten kollektiivistä kokemusta tuskin on, on vain yksilötasolla tapahtuvia samankaltaisia kokemuksia... Jokainen myöskin saa niitä omia oivalluksia samoista vitseistä riippuen siitä että jokaisen aivot tuottavat saman informaation omalla tavallaa.
Joten ehkä ainut meitä yhdistävä asia on että nämä kehomme tuottavat kokemusta jollekkin vakiolle. Vähän kuin puut tuottavat meille happea. Nämä kehot tuottavat kokemuksia, ehkäpä mahdollisesti yhdelle ja samalle vakiolle mikä tämän hetkisessä universumissa vallitsee.
Miten aines alkoi ajatella. Itse ajattelen sen niin että miten aines alkoi tuottamaan kokemuksia, kuten puut tuottavat happea.
Eikö sulla ole muuta tekemistä, kuin jutella itsesi kanssa?
Mistäs se tieto on peräisin että tuollainen vakio on olemassa?
Kielellisesti voit varmasti ilmaista niin että universumi kokee, jos täällä on yksikin kokeva olento. Mutta tuo vakio. Sen saat esitellä lähteineen.
Universumi kokee, unohda termi vakio jos se häiritsee. Tarkoitin sillä tuota asiaa. Olkoon sitten se vakio vaikka koko universumi. Se ei muuta sitä asiaa etteikö universumi kokisi.
Nimimerkki kysymystä voi kyllä kertoa että hänelle puhuin, en yksikseni.
Miettikää nyt hetken aikaa sitä että olette olentoja mitkä raapivat kivespussejaan ja sen jälkeen haistelevat kättään ennen kuin laitatte omasta mielestänne viisaita kommentteja. Sillä en esittänyt missään vaiheessa mitään mitä ei voisi suoralta kädeltä todeta, esitin vain kysymyksen. Faktahan on että kehot tuottavat kokemusta universumille itsellee mistä ne myöskin muodostuvat, universumista.
Ja kaarne, koita ymmärtää että kyseessä kokonaisuus mikä sisältää yhden kysymyksen. Turha takertua.
JA siis se yksi kysymyksesi: "Mutta mutta, kun yhden kokemusta tuottavan pisteen päivämäärä menee umpeen niin eikös ole ihan loogista että se vakio alkaa kokemaan jonkin toiseen pisteen kautta?"
Ei ole loogista. Ei ole vakiota. Kuten itse sanoit, vakion voi unohtaa.
Toistan! Universumi kokee, unohda termi vakio jos se häiritsee. Tarkoitin sillä tuota asiaa. Olkoon sitten se vakio vaikka koko universumi. Se ei muuta sitä asiaa etteikö universumi kokisi.
Universumi kokee, se on fakta. Kai ymmärrät tämän?
Loogiselle ajattelijalle on eduksi, jos hän muotoilee virkkeensä niin, että ne sanovat mitä hän tarkoittaa, ettei hänen tarvitse selitellä tarkoittavansa jotain muuta kuin mitä hän sanoo.
Me emme ole samaa mieltä tuosta kokemisasiasta kuitenkaan.
MInun mielestäni se on ehdollinen fakta. Ymmärrän kyllä että sinun mielestä se on absoluuttinen fakta. En usko että saamme tuota ristiriitaa nyt kurottua umpeen.
Jos luulet etten näe sitä manitsemanasi ehdollisena faktana olet väärässä, et ymmärrä mistä puhun.
Universumi kokee itseään. Ymmärrätkö?
Todella pikkumaista puhua minusta toisille minun vielä läsnä ollessa. Teetkö tuota myös ystäviesi seurassa? Ala-arvoisinta käyttäytymistä mitä ihminen voi toteuttaa. Hyi hitto.
Jos kerran näet tuon ehdollisuuden, niin siinä tapauksessa en ymmärrä mistä puhut. Joten voisit selittää ajatuksesi niin että ymmärrän.
Tuota loppuosaa en sitten ymmärtänytkään. Sinullehan minä olen vastannut koko ajan.
Termi "hänen" ei puhu minulle. Termi "sinä" puhuu minulle.
Kaikki tarvittava on jo esillä. Sinun aivosi eivät nyt prosessoi näytä tekstejä niin että voisit liittyä keskusteluun aihhesta ja joudut takertumaan turhanpäiväisyyksiin.
Universumi kokee itseään, jos et ymmärrä niin et ymmärrä.
No niin. Näyttää siltä että aihe on nyt mun kykyjen rajoissa loppuun käsitelty.
Ei, mieti vain hetken aikaa mitä tarkoittaa. "Universumi kokee itseään". Vain hetki tuota lausetta miettien avautuu sinulle kysymyksen mielenkiintoisuus mitä käy kun universumin kokemis pisteestä menee päivämäärä umpeen.
Sama kun pyytäisin miettimään lausetta. "Kaikki saman taivaan alla". Tai "harkitseva mies kerää mainetta".
Epäilen ettette uskalla ajatella näin koska sen jälkeen voisitte huolettaa tappaa itsenne ja siirtyä seuraavaan kokemis pisteeseen. Pelkäätte kuolemaa. Te pelkäätte sitä että universumi saattaa kokea senkin jälkeen kun kehonne kuolee ja kiellätte sen koska voisitte tappaa itsenne ja siirtyä seuraavaan elämään, koska pelkäätte kuolemaan ette voi ajatella näin.
Tähän mennessä tulleiden angs kommenttien analyysini. Ja angstaamista takaisin ;)
Takerrun: universumi kokee niin kauan kuin on vähintään yksi kokeva olento. Jos tämä olento lakkaa olemasta, universumi lakkaa kokemasta.
Erityisesti ateismi- ja uskontopalstoilla tällä takertumisella on ihan olennainen merkitys keskustelulle. Määrittele tarkemmin mitä haluat sanoa, jos tuo on mielestäsi universumin määrittelyssä sivuseikka.
Takertuminen johtuu siitä ettei ymmärrä mistä toinen puhuu ja täten ei voi antaa omaa mielipidettä. Valitettavasti paremmin en pysty selittämään, loput on sinun ymmärryksestä kiinni. Monien kanssa olen tästä aiheesta keskustellut mutta on aina niitä ketkä eivät ymmärrä että puhumme universumin luonnosta. Odotan niitä ketkä ymmärtävät.
Sitä epäilinkin.
Kysymyskin on esillä, vastaa jos kykenet.
Kylläpä mahtailet suurta älykköä ja asenteesikin hipoo milikuvituksen rajoja, että tässä melkein istutaan jo itseLuojan korkeimmalla pallilla.
Joten valitettavsti en nyt vaivaa ajastani tämän enempää tämän päivän huomenellesi.
Juu kiitos vastauksesta :) vinkkinä kaanrellekkin etten ystäviä täällä ole hakemassa, ja kyllähän tuo kassiehen haju nenään on pölähtäny täälläkin.
Onko luojaa vai ei, varmaan merkityksetön kysmys.
Tämähän vain tarkottaisi sitä että jossain vaiheessa jotenkin syntyi kokemus piste minkä kautta universumi alkoi kokemaan maaplaneetan luojan roolia.
Tuossa on ratkaisu kysymykseen onko luojaa.
Oli tai ei, noin se oli jos oli.
Tässä viestiketjussa teille on selitetty kuka ja millainen Luoja on jos on. En itse tiedä eikä kiinnosta, tai kiinnostaisi tietää, mutta ei taas toisaalta kiinnosta.
Rauhaa vaan ja harkintaa niihin tekoihin mitkä sisältä kumpuaa. Ja tarkkaavaisuutta siihen mitä mielihaluja mieleen syntyy. Mielihalut on suunta, kyvyt moottori.
Paljon sanoja ja opettaja-asennetta mutta kovin vähän substanssia.
Teitä kiinnostaa onko Luoja vai ei. Ei minua, totean vain faktat.