Kärsitkö aivovammasta ilman diagnoosia?

Joitakin ihmisiä saatetaan solvata laiskoiksi, vaikka ovat oikeasti aivoiltaan vammautuneita. Vammautuminen ei vain ole nähtävissä.

http://www.aluesanomat.fi/uutiset.php?id=1831
"Alle 45-vuotiaista aivovammaan kuolee länsimaissa enemmän kuin kaikkiin sairauksiin yhteensä. Maailmassa aivovamman jälkitilaa potevia on noin viisi kertaa niin paljon kuin dementiaa sairastavia. -Suomessa heitä arvioidaan olevan 100 – 250.000."
Tyks:n neurologian dosentti Olli Tenovuo:
"Aivovammojen hoitoon ei ole rekisteröity ainoatakaan lääkettä, lisäksi kymmeniä prosentteja aivovammoista jää alkuvaiheessa toteamatta tai niiden vaikeusaste aliarvioidaan."
"Vähäiseen koulutukseen liittyen aivovammoista on terveydenhuollon ammattilaisillakin usein virheellisiä käsityksiä. Dosentti Olli Tenovuo luettelee joukon sitkeässä eläviä väärinkäsityksiä: vakavaan aivovammaan liittyy aina tajunnan menetys, aivovammaa ei synny ilman pään iskeytymistä kiinteään esteeseen, aivovamman oireet lievittyvät aina ajan kuluessa eivätkä ainakaan pahene, ja aivovamman jälkeen tulisi mahdollisimman pian palata normaaliin elämään."
"-Aivovammojen kohdalla on puhuttu ”hiljaisesta tai näkymättömästä epidemiasta”, jolla tarkoitetaan muun muassa sitä että aivovamman saaneet yleensä näyttävät päällisin puolin terveiltä ja hyväkuntoisilta. Tyypilliset seurausvaikutukset kuten muistiepävarmuus, keskittymisvaikeudet, aloitekyvyttömyys, tunne-elämän muutokset sekä hankala väsymystaipumus konkretisoituvat usein vain vammautuneelle itselleen ja hänen läheisilleen. Seuraukset mullistavat elämän perusteellisesti. Kun tähän lisätään se, ettei näiden potilaiden oireita usein ymmärretä edes terveydenhuollon ammattilaisten taholta ja heitä kohdellaan väärin korvaus-, oikeus- ja sosiaalijärjestelmissämme, ei ole syytä ihmetellä että aivovamma altistaa muun muassa avioeroille, itsemurhille ja syrjäytymiselle."