Hei. Mitä mieltä olette tällaisesta? Minä ja mieheni olemme uskossa, olleet naimisissa alle 3 vuotta ja nyt mies haluaa erota koska olen epäillyt häntä todella paljon enkä ole luottanut normaalisti.. Mutta olen työstänyt asioita, käynyt auttajilla juttelemassa jne. Mitä mieltä te olette erosta? Onko tuollainen syy oikea syy erota? Raamatun mukaan ei ole..
Itselleni avioliitto on pyhä asia enkä haluaisi erota.
Miten voisin liittoni vielä pelastaa.. En minä kyllä voikaan mutta Jumalalta olen pyytänyt apua, Häneen luotan.
Miehelläni tuntuu olevan ajatus että ero ois Jumalan tahdon mukaista ja että uusi suhde ois Jumalasta jne..?
Itselleni avioliitto on pyhä asia enkä haluaisi erota.
Miten voisin liittoni vielä pelastaa.. En minä kyllä voikaan mutta Jumalalta olen pyytänyt apua, Häneen luotan.
Miehelläni tuntuu olevan ajatus että ero ois Jumalan tahdon mukaista ja että uusi suhde ois Jumalasta jne..?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Voisitko valaista vähän tarkemmin, mistä kaikesta on kysymys?
Täytyy olla todella oikeat, raamatulliset perusteet, että voi erota. Yksi syy on haureus, eli jos toinen on avion rikkoja. Silloin pitääkin erota. Myös mm. pahoinpitelyt, henkiset ja fyysiset ovat syitä.
Kyse on siitä että mieheni on kokenut henkisenä väkivaltana häntä kohtaan sen että en ole luottanut. Suhteen alussa tosiaan oli jotain joka vaikutti siihen että jatkossakin ollu vaikeeta luottaa vaikka yrittänyt. Mutta oon käyny juttelemas ns. ammattiauttajilla asiasta ym...
Raamatun mukaan haureus on oikeuttava syy eroon.
Mieheni ei tunnu ymmärtävän että jos hän nyt avionrikkoo, hän ei saa mennä uusiin naimisiin koska olen lukenut että se on Jumalan tahdon vastaista..
Tällaisen käskyn antoi Jumala profeetta Malakialle vähän yli 400 vuotta ennen Jeesuksen syntymää.
-- Minä vihaan eroa, sanoo Herra, Israelin Jumala. Joka eroaa, tekee yhtä väärin kuin se, joka tahraa kätensä veriteolla, sanoo Herra Sebaot. Varokaa hylkäämästä vaimoanne!
Lue jatkoksi Jeesuksen ilmoitus avioerosta Matt.19:1-12
Lueppa muitakin kohtia raamatusta. Mm. "Pysyköön aviovuode saastumattomana". "Avionrikkojat ja haureelliset Jumala tuomitsee".
Avioliitto on lopullisesti saastutettu, kun on tehty aviorikos. Avioliittoa ei silloin ole enään olemassa. Anteeksi voi tietenkin saada, muttei se palauta enään liittoa takaisin.
Jatkoa: Aviorikoksen tekijä on lopullisesti hyljännyt toisen osapuolen, ja kaikkein pahimmalla ja saastaisimmalla tavalla. "Jumala vihaa hylkäämistä".
Omasta kokemuksesta tiedän, kun Jumala otti minut aviorikoksesta kiinni, että tunnustamalla senkin saa anteeksi.
Jos toinen osapuoli ei sitä anteeksi anna, on Jeesuksella siihenkin vastaus:
"Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi.
Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne."
Jos vaimoni ei olisi antanut sitä anteeksi, ei Jumalakaan anna anteeksi hänelle hänen syntejänsä, kun kiinnioton päivä koittaa.
Minulta se ei olisi Pyhän Hengen saamista estänyt.
Mikä Teuvon ajoi aviorikokseen...?
Pystyittekö vaimonne kanssa rikoksen jälkeen jatkamaan yhdessä?
Siihen ajoi kostonhalu, kostaa vaimolle hänen suhteensa toisen kanssa seurustelumme aikana, vaikka olimme toisillemme uskollisuutta vannoneet.
Se tapahtui noin 10 vuotta avioliiton solmimisen jälkeen. Yhdessä olemma pystyneet jatkamaan, ja jos Jumala suo, on kesäkuun alussa yhteistä taivalta tullut jo 52 vuotta.
Miten Jumala otti minut siitä kiinni, sen kirjoitin tälle palstalle tuon kiinnioton 24-vuotispäivänä 31.1 otsikolla "MINUN TODISTAJANI", joka siirrettiin Yleistä uskonnoista palstalle, ja sen löydät sieltä sivulta kaksi.
Vai että kostaa aviorikoksella vaimon seurustelun ajan uskottomuuden ja sen saa sitten anteeksi. Huh, huh!
Epäilen Jumalan antekksiantoa sinun kohdallasi, sillä kostohalu osoittaa, että et antanut anteeksi toisen aikaisempaa tekoa.
Toinen on kokemuksen hankiminen. jos vartavasten hakee kokemusta anteeksiannosta väärin tekemällä, niin epäilen siinäkin Jumalan anteeksiantoa tekijää kohtaan.
"Siihen ajoi kostonhalu, kostaa vaimolle..."
Jotenkin leimaa-antava teema koko sinun toiminnallesi tällä palstalla. Puhkut jatkuvaa kostoa ja katkeruutta kaikkia kohtaan.
Sinun kohdallasi nousee seuraavat kysymykset:
1. Miksi epäilit? Oliko siihen aiheta?
2. Miksi miehesi ei ymmärrä epäilyäsi?
Asian ydin on se, että jokaista loukaa aiheeton epäilys itseään kohtaan. Se on luonnollista ja siltä pohjalta eron näkeminen ratkaisuksi on ymmärrettävissä.
Jos on itse syytön ja toinen on siitä huolimata mustasukkainen, niin silloin minä ainakin eroasin puolisostani.
Toinen on epäilysi herääminen: Onko kyse väärinkäsityksestä? Aiheutiko miehesi jokin tapa (esimerkiksi ylityöt) sinussa epäilyksiä uskottomuudesta? (Ylitöillä selitäminen on hyvä tapa salata uskottomuus.)
Teidän pitäisi yrittää keskustella asiasta ja ymmärtää toisianne löydääksenne oikean ratkaisun. miehen olisi hyvä ottaa huomioon omien tekojen sinussa herätämä epäilys vastaisuudessa ja ottaa vähemmän ylitöitä.
Jos sinulla on kuitenkin syytä epäillä miestäsi, vaika mitään todistetta ei olisikaan, niin minun nähdäkseni avioero on siinäkin tapauksessa oikeutettu. Sillä:
"Jumala on kutsunut teidät elämään rauhassa." (1.Kor.7:15)
Toinen kohta kuuluu: "Älkää ruvetko ihmisten orjiksi." (1.Kor.7:23)