Vaalirahaskandaali kaatoi nyt Kiviniemen

Kellari-korhojen, muisti-vanhanen ja muu kepujohto myi - jälleen kerran - kepun rikollisille hämärämiehille halvalla eli juuri käypään hintaan. Kepun syvän korruption paljastuminen oli alku mtk:n poliittisen umpisuolen ja ikuisen neuvostoystävn siirtymiselle historia roskatynnyriin hyvin ansaittuun unohdukseen.

Myös kepun krooniset ongelmat kuten väykyn vehkeily kgb-asiamiehen kanssa neuvostllähetystössä ja picasso-pekkarisen taulukaupat ja valtion rahansiirto sovha-sukareille on otettava uuteen tutkintaan.

Tähän asiaan viittaa Aarno Laitinen mainiossa kolumnissaan ”Akka putosi rattailta”.

Vanhanen poistui ajoissa, saa nyt katella sivusta ja kiherrellä.

Kukaan ei ota tosissaan nimensä loka mukaista juoppoa kirjoittelijaa.

Kertoo aika paljon kirjoittelijosta, kun he luottavat juopon kirjoituksiin?

Kiviniemi perusteli kovin heppoisesti sivuun vetäytymistään. Ja lisäsi myöhemmin, ettei tule jatkossakaan asettumaan kepun puheenjohtajaehdokkaaksi. Aika outoa?
Mikä kunnianhimoiselle Marille tuli noin yks kaks kuin fax entiselle likalle?

Pistetäänpäs näille kepulaisille uunin pankolla iltalukemiseksi Iltasanomista referoitua Lokan terävää tekstiä pudonneesta akasta.

On syytä onnitella keskustaa siitä, että se pääsee eroon puheenjohtaja Mari Kiviniemestä. Tilanteeseen sopii hyvin venäläinen sananlasku: ”Kun akka putoaa rattailta, se on hevoselle helpotus.”

Kiviniemi ehti riitaantua melkein kaikkien kanssa. Hän oli huonoissa väleissä Matti Vanhasen kanssa, jonka hän savusti pääministerin paikalta. Hän hääti puoluesihteeri Jarmo Korhosen pois tehtävästään ja antoi hänelle porttikiellon puoluetoimistoon. Hän kielsi Korhosta keräämästä rahaa Paavo Väyrysen presidenttikampanjaan.
Hän heitti ulos Vanhasen valtiosihteerin Risto Volasen, josta on tullut katkeroitunut Facebook-poliitikko.

Kiviniemi on riitaantunut Paavo Väyrysen ja Mauri Pekkarisen kanssa. Hänen kokoomusinhonsa on syvää ja demarikaunansa patologista. Hänen ainoa tukijansa on viime aikoina ollut hengenheimolainen, kansanedustaja Anu Vehviläinen, eikä tämäkään ole sitä vilpittömästi, vaan lähinnä omien etupyyteittensä vuoksi.

Mari Kiviniemi kilpailee Anneli Jäätteenmäen kanssa huonoimman pääministerin tittelistä. Pääministeriaikanaan hän ei tehnyt mitään, vaan sanoi, että asia hoidetaan Kiviniemi II:n aikana. Sitä ei koskaan tullut. Kiviniemi keskittyi pukeutumaan värikkäisiin kävelypukuihin ja kotelomekkoihin sekä hoitamaan pääministerintehtäviään naistenlehtien palstoilla.

Jostakin syystä media kehui hänen kielitaitoaan, joka oli koulupingon tasoa. Kiviniemen pää-äänenkannattaja Helsingin Sanomat palvoi häntä ylenpalttisesti. Lehdessä hänestä julkaistiin vain näyttäviä ja hymyileviä kuvia, mikä osoitti kuvaajien korkeaa ammattitaitoa, sillä Kiviniemestä ei juuri irtoa yli sadasosasekunnin hymyä, joka sekin muistuttaa enemmän irvistystä.

Kiviniemen pöyhkeyttä, ylimielisyyttä ja tosikkomaisuutta sai jokainen seurata eduskunnan kyselytunneilla, joilla hän mm. syytti Jyrki Kataisen hallituksen ministereitä siitä, että nämä ajoivat tukea Kreikalle – kuten hän itse oli tehnyt pääministerinä. ”Höpö höpö” oli hänen vastauksensa muiden asiallisiinkin mielipiteisiin.

Yhdessä asiassa Kiviniemi on muita etevämpi: itsensä kehumisessa. Hän ylistää oppositiopolitiikkaansa, vaikka tulokset eivät ole häävejä.
Murskaavan vaalitappionsa jälkeen hän aloitti muiden luokattoman sättimisen. Se johti kannatuksen romahtamiseen vaalituloksen luvuistakin. Pudotuksen hän sälytti Matti Vanhasen ja entisen puoluejohdon syyksi.

Kun kannatus nousi Paavo Väyrysen presidenttikampanjan aikana, Kiviniemi piti sitä omana ansionaan, vaikka Väyrysen kiertäessä kenttää Kiviniemi katosi näkyvistä.
Kiviniemi piti puheita ehdokkuutensa puolesta vielä kepun Pohjois-Karjalan piirin kokouksessa ja esiintyi tulevana puheenjohtajana Olli Rehnin 50-vuotispäivilläkin. Mutta yhdessä päivässä tapahtui muutos, ja hän kieltäytyi jatkosta. Mitä sellaista tapahtui, että hän perui jatkoaikeensa?

Kepun piiristä kerrotaan, että puolueen hämärät rahoitushankkeet ovat tutkimuksissa lähestyneet jo Kiviniemeäkin.
Kiviniemi on hyvä esimerkki siitä, kuinka nainen voi menestyä ilkeydellä ja röyhkeydellä, kun miehet eivät kehtaa nousta häntä vastaan. Mielenkiintoista on nähdä, onko pääministeri Kataisella rohkeutta sanoa EI, kun Kiviniemi pyrkii suurlähettilääksi Saksaan. Nimitys olisi helpotus suomalaisille, mutta ilkeys saksalaisille.