Uusintaversioista

Näin vartin istumisen ja merelle tuijottelunkaan
jälkeen ei tule mieleen yhtäkään elokuvaa
joka olisi edeltäjäänsä parempi..

Heititpä ilmoille mielenkiintoisen ajatuksen:
Citizen Kanen ja Casablancan uudelleen filmauksen.
Oi, en haluaisi niitä nähdä... ;)

Tuulen viemää voisi joku myös yrittää,
samoin kuin Ihmeelinen oli elämänkin, heh :)

Eiköhän tuo klassikoiden uudelleenfilmatisointi ole ainakin toistaiseksi haudattu juttu sen jälkeen kun, uusioversiot "Sabrina" ja "Psyko"-leffoista floppasi aika reippaasti.

Itse tykkäsin "Punainen lohikäärme"-leffasta enemmän kuin kirjan ekasta filmatisoinnista "Psykopaatin jäljillä".

Ainakin Himmlen über Berlinin uudelleen filmatisointi oli puuduttava kokemus. Ei siitä sen enempää.

...on ikävä kyllä tehty uusversio.

Katso siis Pamela Andersonin Barb wire ja itke. Kyseisessä elokuvassa raiskataan Casablanca edestä ja takaa erittäin raskauttavien asianhaarojen vallitessa!

Itseasiassa filmien ja ideoiden uudelleen lämmitys ei niinkään ole ideapulan, kuin rahan vika. Studioilla on holvit täynnä 'uusia' käsikirjoituksia ja tuorreita ideoita, mutta jos elokuvan teko maksaa 50 miljoonaa dollaria, käytetään mieluummin sellaisia ideaa, joka on jo testattu elävällä yleisöllä.

Hounoin uusintalämmittelyn idea on ympätä 'jotain kaikille' ideoita elokuviin. Esimerkistä käy vaikka 'Pearl Harbour'. Elokuva on melkein kopio 'Tora, Tora, Torasta', mutta jotta saataisiin muutama nainen katsomoon, siihen on ympätty romantiikkaa ja punaniska amerikkalaisille, joilta kuitenkin saadaan suurin osa lipputuloista, täysin merkityksetön Operaatio Doolittle.

Raquelille: olet varmaan huomannut, kuinka mielellään kaikenmaailman nykythrillereiden ohjaajat, kuten kammottava Brian De Palma, harjoittavat Hitchcockin raiskausta! Esim. legendaarisesta "Vertigosta" on imetty vaikutteita ja varastettu suoraan kohtauksia niin moneen nykythrilleriin, etten osaa edes laskea. Räikeimpinä esimerkkeinä "Basic Instinct" (etenkin autolla-ajokohtaukset), "Viimeinen Analyysi" (Gere, Basinger, Thurman) ja De Palman "Dressed To Kill." Jos eivät itse kykene luomaan tarinoita, jättäisivät edes maailman parhaat ja legendaarisimmat klassikot rauhaan... Kirjallisesta varkaudesta voi joutua syytteeseen, vaan ei näköjään elokuvallisesta...

Uusintaversioiden laatu on usein myös mielipidekysymys, varsinkin kun useimmilla on takaraivossa kolkuttamassa sen edellisen teoksen synnyttämä nostalgia: "Ei, ei, ei, kaikki tässä uudessa versiossa on tehty niin toisin ja väärin!"
Tietysti on olemassa myös selviä tapauksia joissa jompikumpi on kieltämättä parempi esim. Pearl Harbour ja Tora tora tora - kaikki jotka väittävät vastaan ovat, eivät ainoastaan väärässä vaan myös selvästi sivistymättömiä barbaareja.

Niin, ja oma kandidaattini elokuvaksi, joka on onnistunut vähintään yhtä hyvin kuin edeltäjänsä(The Thing from another world), ja mielestäni jopa paremminkin(vaikka kovin erillaisista elokuvista on lopulta kyse) on The Thing (1982).