Väsynyt pienen 3kk vanhan pojan äiti.

kuulostaa tutulta, muistan itsekin tuon ajan, meillä tosin heräilltiin vielä vuodenkin ikäisenä ja voit vain kuvitella miten väsynyt olin. Äitihän se tietty yleensä on joka herää syötöille, ei siitä mihinkään pääse. Itse yritin nukkua päivällä samaan aikaan kun lapsikin, se vähän auttoin. Eräs kaverini kertoi, että nukahti päivällä jopa lattialle kun leikitti siinä kahta taaperoansa..joten kyllä näitä väsymyskertomuksia riittää.

Minä olisin toivonut aikanaan että joku olisi ottanut edes joskus lapsen yökylään. Mulla ei sellaisia tuttuja ollut, päiväksi joskus sain, että pystyin vähän nukkumaan.

Mun kohdalla tuo kamala valvominen ja väsymys , masennus oli yksi syy että en halunnut enempää lapsia , mun lapsi alkoi nukkumaan kunnolla vasta 4 vuotiaan. nyt ne ajat on muisto vain, mutta jotekin palasi elävänä mieleen kun luin tän jutun. Mulla yöunet jäi parin vuoden ajan ehkä 5 tuntiin per yö ja sekin pätkissä.

Jaksamisia sulle !

Mulla vain tässä sellainen tilanne,että en välttämättä olisi pakko nousta yösyötöille,koska minulta loppui imetys kun muksu oli 2kk ikäinen,loppu maidon saanti,elikkäs en olisi välttämättä velvollinen yösyöttöihin koko ajan.Ymmärrän arki päivät,koska mies käy duunissa,mutta olisi se kiva tosissaan saada itsekkin mahdollisuus joku päivä nukkua yöunensa rauhassa,vaikka olisi kerran kuukaudessa.
Ja tota,miehellä harrastuksena salilla käyminen,se pääsee sinne purkamaan paineitansa.Mulla ei ole harrastusta,enkä voi tästä oikein lähteä minnekkään,olen muksussa kiinni arkipäivät ja suurimmaksi osaksi myös iltaa ja yötäkin. Ja minun tapa on purkaa paineita muutamalla kirosanalla ja mies valittaa siitä,että on herännyt muutaman kerran.Ajattelisi asiaa minun kannalta...mullla tai kellään äidillä ole tosiaankaan päivässä omaa aikaa paljolti mitään,eikä vapaa-ajaksi voi sanoa,sitä kun lapsi nukkuu..se ei ole oikeaa vapaa-aikaa,kun olet koko ajan valmiudessa.Vapaa-aika on se,kun saa olla yksin jossain ilman muksua.

Ei mun mielestä ole liikaa vaadittu, että saisit nukkua edes yhden kerran viikosta pitkään aamulla univelkoja pois. Pyydä miestä hoitamaan ekat yösyötöt vaikka vloppuna, jakakaa ilta/aamuvuoroja jne. Meillä on miehen kanssa vuoroaamut: minä saan nukkua la-aamuna ja mies su-aamuna pitkään. Ekan lapsen kohdalla se sitovuus yllättää, mutta se imetysaika/vauva-aika menee kuitenkin nopeasti ohi, kyllä sitä sitten ehtii harrastaa omia juttuja kun vauva kasvaa vähän, muutama kuukausi eteenpäin ja helpottaa tuo "sitovuus" . Itsellä kaksi lasta 1,5 ja 3-vuotiaat ja voitko kuvitella, vasta nyt 3 vuoden jälkeen minä saan nukkua läpi yöt!! Esikoinen heräili öisin 2-vuotiaaksi, koliikki-aika kärsittiin ja ikäkautena 5-9kk esikoinen heräili about 5-20 krt / yö muuten vaan...kuopus synty siinä välissä esikoisen ollessa 1v6kk ja kuopus rupes nukkumaan joskus 1v läpi yöt...voit varmaan kuvitella sitä väsymystä ja päivätkin täynnä työtä kahden vauvan/taaperon kanssa! Onneksi mies auttoi ja hoiti esikoista usein yöllä kun minä imetin vauvaa...en olis muuten järjissäni pysynyt! Onneksi lapset nukku 2h päikkärit samaan aikaan ja ekan vuoden nukuinkin aina lasten kanssa päikkärit :-). Kummatkin jouduttiin kasvamaan siitä "minä minä" itsekkäästä ajattelusta epäitsekkääseen ajattelutapaan ja parisuhde oli kyllä kovilla välillä. Sen yhden vauvan kanssa on kuitenkin vielä helppoa: nukut aina kun voit päivällä ja se vauvahan nukkuu vielä paljon päivällä eikä edes liiku / tee tuhojaan/ saa uhmakohtauksia :-) eikä sulla ole muita hoidettavia, jotka kiljuu samaan aikaan kun imetät vauvaa. Vauva-aikana pitää vaan hetkeksi unohtaa ne omat menot (tietytsti miehenki pitää osallistua), mutta kyllä sitä kohta jo taas pääset omiin menoihin paremmin kun vauva kasvaa! Itsekin nyt ruvennut harrastamaan urheilua 3 krt viikossa taas parin vuoden tauon jälkeen :-).

Kuulostaa niin kovin tutulta...

Meillä on nyt 2kk vanha poika joka on ollut peruskiltti lapsi. Ainoa on tosiaan se,että mies tekee 12-14h työpäiviä ja olen siis kiinni vauvassa koko ajan. Lapsi on ihana, mutta joskus haluaisin olla ihan yksikseni; nukkua,käydä kaupungilla. Poika on 1x viikossa mummolassa kun käyn kuntosalilla/uimassa tms mutta silloinkin 1,5-2h. Mummot on molemmat sanonu,että aina saa viedä hoitoon mutta tuskin joka viikko pari kertaa voin lasta viedä hoitoon kun väsyttää..

Meillä minä hoidan aina yösyötöt myös. Nyt olen saanut miehen ottamaan pojan sunnuntai-aamuisin pariksi tunniksi. Ensin se toi pojan aina makkariin kun oli syönyt ja nukahtanu uudelleen,mutta sain jopa iskostettua miehen päähän,että vauva ei nuku kun max tunnin enää siihen aikaan.
Mies tosiaan tulee myöhään illalla töistä ja jos/kun poika vetää juuri "iltaraivareitaan" niin vähättelee että eihän tuo kauaa itkenyt ja ihmettelee kun alan olla turhautunut. Ei ymmärrä että sama huutokonsertti on saattanut olla jo nelisen kertaa saman päivän aikana.
Ja tuo kiroilujuttu oli kuin mun suusta!!! Itellä on nimittäin ihan sama juttu,varsinkin jos oon justiin 15min aikasemmin laittanu pojan nukahtaneena oman sänkyynsä ja herää taas kitisemään. "Auttaako toi kiukuttelu,kiroilu ja huokailu?". Häntä kuulemma ärsyttää suunnattomasti. Välillä tekis mieli vetästä nyrkillä nenään,kun arvostelee tekemättä itse mitään.
Alusta asti ongelmina on ollut että poika ei nuku päivällä kun 1-2 krt 1h unet. Ja sitten hoetaan et nuku sillon kun vauva nukkuu. Entäs jos ei nuku? En mä kerkeä tossa tunnissa nukahtamaan tai jos kerkeenkin niin säpsähdän sitten hereille kun poika herää ja oon ihan kuuppa jumissa koko päivän :<
Yöllä on erittäin hankala kun imetän makuulla ja poika syö ja nukahtaa. Omaan sänkyyn kun siirrän niin herää yleensä heti ja pitää heijata takaisin uneen josta herää vähän väliä kuitenkin ja taas hyssytetään. Tuntuu etten tee elämässä mitään muuta,kun istu sohvalla/sängyllä hyssyttämässä tai heijaamassa.
Imetys on takkuillut alusta asti,varmaankin hätäsection takia ja korviketta menee päivän aikana.

Ennen synnytystä mä sanoin,että toivottavasti meillä ei mennä tähän "mun päivä on tuplasi raskaampi kun sun"-väittelyyn,koska ihan yhtälailla töissä on raskasta kun kotonakin.
Just tän väsymyksen ja miehen arvostelun takia meille tuskin tulee lisää lapsia... Ajatus siitä,että tässä ois vielä joku 3-4vuotias jota pitäs vahtia ja muuta saa mut ihan paniikkiin. Viime yönäkin itkin pää pojan sänkyä vasten,kun kitisi ja kähisi sängyssään,vaikka minuuttia aikasemmin oli sikeässä unessa tissi suussa. Heti kun siirsi omaan sänkyyn niin heräsi..

Tiedän myös,että vauva-aika menee nopeasti ohi ja ehkä vielä joskus kaipaan tätä mut nyt vaan turhauttaa kun pojalla on myös ollu pari päivää "En viihdy kuin sylissä"-meininki. Ei ole aikaisemmin ollut citterissä/leikkimatolla kauaa muutenkaan mutta nyt ei tarvii kun yrittää laskea pois sylistä niin alkaa kitinä.
Ja kaiken kruunaa se,että kun sitten menen mummolaan vauvan kanssa,kun on huutanut/kiukunnut koko yön niin on ihan kiltisti ja mummot ihmettelee,että eihän tämä ole itkuinen...

Ihana,kun sain vuodattaa!!!:) tuntuu jo paljon paremmalta.

Me sovimme mieheni kanssa, että kun lapsi syntyy, kummallakin on kerran viikossa mahdollisuus käydä tuulettumassa. Lapsi on nyt 2kk vanha. Mies käy kyllä useammin harrastamassa, mutta olen itse huomenna lauantaina menossa sienimetsään ystävän kanssa. Hänenkin mies jää kerrankin hoitamaan lasta.

Niin se vaan menee, että äiti useammin joutuu jäämään kotiin ruikuttamaan, mutta näistä asioista kannattaa puhua siellä kotona painokkaasti ja saada mies ymmärtämään, että pienillä myönnytyksillä ja molempien vanhempien hyvinvoinnin myötä lapsella on jatkossakin isä ja äiti yhtäaikaa elämässään.

Ja muistakaa tosiaan sopia mielellään pääkohdat jo ennen lasen syntymää, ettei tule yllätyksenä, jos mies olikin ajatellut jatkavansa omaa elämää esim. baarikierroksineen lapsen syntymän jälkeenkin. Mielestäni on myös kohtuullista, että isä säästää äidille vapaaehtoiseen eläkevakuutukseen äidin ollessa kotona, onhan eläkekertymä tältä ajalta hyvin vaatimaton!

Voi voi. Tasan ei mene nallekarkit.

Meidän tyttö kun syntyi 8 v sitten, niin mies teki reissutöitä eli vietti kaikki viikot ja viikonloputkin töissä. Yleensä tuli kotiin sunnuntaina, saattoi hyvällä tuurilla olla yön kotona (useimmiten ei) ja lähti taas. Eipä siinä itsellä ollut vaihtoehtoja, kuin vaan herätä yöllä lasta syöttään ja hoitaa päivät myös jne jne. 24/7 olin lapsen kanssa. Ei tietoakaan mistään "tuulettumisista" itsekseen yms. Mutta enpä kyllä koskaan asiasta valittanut :). Vauva aika kestää niin vähän aikaa.
Mieheni menehtyi lapsen ollessa 4 v. Yksin olen lapseni hoitanut koko ajan ja en pois vaihtaisi.

Sinun pitää ottaa sitä omaa aikaa. Tietysti lapsen tahtiin joutuu pari ekaa vuotta aika lailla elämään, mutta joskus kuitenkin. Ja ilman muuta kunnon yöunet viikonloppuns. . Känny vaan posi päältä ja tarvittaessa lähdet lenkille/ kahvilaan/ leffaan tai mitä ikinä juuri SINÄ haliuatkin tehdä. Älä alistu lastenhoitaja/ siivouskoneeksi. Uuvut pian.

"äidit ja miehet" ei "äiti ja isä"??

Jätä veemäinen miehesi, saat ehkä paremmin apua kun asut lapsesi kanssa kahden. Sitten saat ja joudut huolehtii lapsest yksin, eikä tarvii valittaa ärsyttävästä miehestä mitään. Ehkä sitten hänkin hoitaa lasta enemmän, saat apua muiltakin tahoilta, jolloin saat omaa aikaa.