kokemuksia kuolleista?

Kaverini tappoi itsensä viime keväänä. Se tuli kaikille järkytyksenä eikä sitä ole oikein vieläkään kunnolla tajunnut... Monesti kun olen yksin tulee tunne että hän on jossain lähettyvillä ja silloin mietin miten suhtautuisin jos hän yhtäkkiä ilmestyisikin viereeni. Luullakseni tää on ihan normaalia niin kauan kun ei ala luulla näkevänsä kuolleen tuttavansa. Kaverini vierailee kuitenkin monesti unissani mikä on mielestäni ihan kiva asia... Voimia sinulle ja kaverille yläkertaa, etten ikinä unohda sinua!

johon me jokainen mennään kun kuollaan täältä pois, on kokoajan tämän meidän maailmamme rinnalla. Ei ole kuollut hän ken lähti. Vaan usein ajatellessamme rakkaitamme he saapuvat lähellemme antamaan lohtua tähän elämän synkkyyteen. Tuo henkimaailma on siis täyttä totta ja elämä jatkuu tämän elämän jälkeen siitä mihin se jäi kun tänne tulimme. Kenen matka kestää vähän- kenen pitkän aikaa, sen määrää IsäTaivainen. Siis yksikään ei kuole, sillä kuolemaa ei oikeasti ole. On vain ruumis joka jää maatumaan kun henki astuu siitä pois ja tämä henki on se elämä joka siinä ruumiissa ennen majaili. Kuitenkin sama henkilö tämä henkiolento on, joka kanssamme tätä maallista matkaa hetken aikaa kulki. Tapaamme heidät sitten kun meidän aikamme tulee.

Luepa suomi24 uskonto palstan yliluonnolliset ilmiöt kohdasta. Siellä on ketju muistaakseni nimellä mitä tapahtuu kuolleelle.

Kuolleen läsnäolokokemus on normaali ilmiö suruaikana. Sitä ei pidä mitenkään mystifioida eikä kuvitella että kuollut tosiaan olisi läsnä. Se on ihmisen pään sisäinen kokemus, joka tunnetaan ilmiönä psykologian piirissä erittäin hyvin. Siihen ei pidä takertua, vaan ymmärtää sen normaalius. Jos surutyö tehdään hyvin, ilmiö häviää ajan kanssa. Sen sijaan jos surutyö jää tekemättä, erilaiset häiriöt voivat jäädä pysyviksikin.
Puhu siis surusta jonkun kanssa. Kirjoita siitä omia muistiinpanoja. Näin teet surutyötä, joka auttaa sinua eteenpäin elämässä.

Isäni kuoli 39-vuotiaana noin kuukausi sitten... Lauantaina oli ¨hoitamassa serkkuni kaneja. Tarkoituksena oli myös siivota häkki. Isäni oli mielessäni koko ajan ja aloin etsiä pientä haravaa jolla saisin putsattua pohjan. Harvaa ei näkynyt missään ja kysyin isältäni "leikkimielessä" että missähän harava mahtaa olla. Sitten katsoin vajan ovea päin ja huomasin sen olevan auki. Se oli melkein mahdotonta, sillä ovi oli aina säpissä enkä ollut aukaissut sitä. Sitten lähdin sulkemaan ovën mutta huomasin samalla että harva oli nojaamassa vajan sisäseinään... Se tuntui oudolta, en tiedä oliko ovi auennut itsestään vai oliko tämä yliluonnollista.......