Kirjoittanut: raimo, 9.7.2004 klo 01.32
"Kehitysopin opiskelijoita, jotka eivät vielä tiedä sitä, saattaa ehkä hämmästyttää, kun he saavat tietää, että Darwin elämänsä loppupuolella jälleen kääntyi uskomaan Raamattuun. Moni ihminen, lähestyessään loppuaan ja siitä johtuen tullessaan tietoiseksi Jumalan läsnäolosta ja iankaikkisuudesta, on pahoitellut sekä mielipiteitään että elämäntapojaan. Niin oli myös Darwinin laita.
Lady Hope, joka oli kotoisin Nordfieldistä, Englannista, tosi kristitty nainen, joka usein istui Darwinin vuoteen ääressä, ennen hänen kuolemaansa, on kertonut hänen viimeisistä vaiheistaan. Hän itse on kirjoittanut ne muistiin. Ne ovat, ei ainoastaan mielenkiintoisia, vaan hyvin valaisevia. Näin ne kuuluvat hänen omilla sanoillaan:
´Oli eräs moista ihanista syksyisistä iltapäivistä, jollaista me väliin saamme nauttia Englannissa, kun minua pyydettiin tulemaan tunnetun professorin Charles Darwinin vuoteen luo istumaan. Hän oli jokseenkin vuoteenomana joitakin aikoja ennen kuolemaansa. Hänta katsellessani minusta tuntui usein, että hänen muotokuvansa tulisi olemaan komea nähtävyys Kuninkaallisen Taideakatemian galleriassa.
Hän istui vuoteessaan ja hänen yllään oli pehmeä kirjailtu vuodenuttu, joka vivahti sinipunervaan. Tyynyjen varassa istuen hän katseli kauas kohto metsiä ja viljapeltoja, jotka
hehkuivat auringonlaskun ihmeellisessä loisteessa. Hänen jalomuotoinen otsansa ja hienot piirteensä näyttivät kirkastuvan mielihyvästä minun astuessani huoneeseen.
Hän viittasi kädellään kohti ikkunaa osoittaen taustalla olevaa näköalaa samalla pitäen toisessa kädessään avointa Raamattua, jota hän tutkiskeli lakkaamatta- Mitä nyt luette? kysyin istuutuessani hänen vuoteensa ääreen.
-Hebrealaiskirjettä, hän vastasi. -Yhä vain hebrealaiskirjettä, jota nimitän Kuninkaalliseksi Kirjaksi. Sitten hän, asettaen sormensa erään paikan päälle, selitti sitä.
Tein eräitä viittauksia niihin jyrkkiin mielipiteisiin, joita jotkut ovat ilmaisseet luomishistoriaan ja sen suuruuteen nähden ja heidän tapaansa käsitellä Raamatun ensimmäisiä lukuja.
Hän näytti tulevan hyvin pahoilleen, hänen sormensa värähtelivät hermostuneesti ja tuskan ilme tuli hänen kasvoilleen hänen sanoessaan:
-Olin nuori mies ja aatteeni olivat kypsymättömät. Kyselin ja järkeilin koko ajan ihmetellen kaikkea. Hämmästyksekseni nämä aatteet
levisivät kuin kulovalkea. Ihmiset tekivät niistä uskonnon!
Hetken vaiti oltuaan hän jatkoi puhettaan Jumalan pyhyydestä sekä Raamatun suuruudesta ja loistosta ja sitten, katsahtaen kirjaan, jota hän edelleen hellävaroen piti käsissään, hän sanoi äkkiä:
-Minulla on puutarhassa huvimaja, johon mahtuu noin kolmekymmentä henkeä.
Ja osoittaen kädellään läpi avoimen ikkunan
hän jatkoi:
-Se on tuolla noin, toivoisin kovin mielelläni, että puhuisitte siellä. Tiedän, että käytte lukemassa Raamattua tuolla kylissä. Toivoisin, että palvelijat, vuokralaiset ja joitakin naapureita, kokoontuisi huomenna tuonne majaan. Ettekö tahtoisi puhua heille?
-Mistä minä heille puhuisin?
-Jeesuksesta Kristuksesta, hän vastasi kirkkaalla kuuluvalla äänellä ja lisäsi hiukan matalammin: - ja Hänen pelastuksestaan. Eikö se ole kaikkein paras aihe? Ja sitten haluan, että laulatte joitakin lauluja heidän kanssaan. Teillähän on pieni soittokonekin, eikö niin?
Sitä ihmeellistä kirkkautta ja eloisuutta, joka
heijastui hänen kasvoillaan hänen sanoessaan näin, en koskaan voi unohtaa. Sitten hän lisäsi:
-Jos pidätte kokouksen kello kolme, niin tämä ikkuna on auki, ja te tiedätte, että minä yhdynteidän lauluunne.
Miten toivoinkaan, että olisin sinä muistorikkaana päivänä, voinut maalata taulun tästä hienosta vanhasta miehestä ja hänen kauniista ympäristöstään!
_ _ _ _ _ _ _ _ _
Hieman lyhennellen kirjoitin Oswald J Smithin
teoksen suomennoksesta "Miksi vastustan kehitysoppia" Ev.lut Herätysseuran Kirjapaino
Suolahti v.1987
Tämäkö oli valhetta, jos oli tapahtukoon niin, että se unohtuu. Jos se onkin totta, jääköön se
hartaana ja kauniina muistona mieliimme Charles Darwinista.
"Kehitysopin opiskelijoita, jotka eivät vielä tiedä sitä, saattaa ehkä hämmästyttää, kun he saavat tietää, että Darwin elämänsä loppupuolella jälleen kääntyi uskomaan Raamattuun. Moni ihminen, lähestyessään loppuaan ja siitä johtuen tullessaan tietoiseksi Jumalan läsnäolosta ja iankaikkisuudesta, on pahoitellut sekä mielipiteitään että elämäntapojaan. Niin oli myös Darwinin laita.
Lady Hope, joka oli kotoisin Nordfieldistä, Englannista, tosi kristitty nainen, joka usein istui Darwinin vuoteen ääressä, ennen hänen kuolemaansa, on kertonut hänen viimeisistä vaiheistaan. Hän itse on kirjoittanut ne muistiin. Ne ovat, ei ainoastaan mielenkiintoisia, vaan hyvin valaisevia. Näin ne kuuluvat hänen omilla sanoillaan:
´Oli eräs moista ihanista syksyisistä iltapäivistä, jollaista me väliin saamme nauttia Englannissa, kun minua pyydettiin tulemaan tunnetun professorin Charles Darwinin vuoteen luo istumaan. Hän oli jokseenkin vuoteenomana joitakin aikoja ennen kuolemaansa. Hänta katsellessani minusta tuntui usein, että hänen muotokuvansa tulisi olemaan komea nähtävyys Kuninkaallisen Taideakatemian galleriassa.
Hän istui vuoteessaan ja hänen yllään oli pehmeä kirjailtu vuodenuttu, joka vivahti sinipunervaan. Tyynyjen varassa istuen hän katseli kauas kohto metsiä ja viljapeltoja, jotka
hehkuivat auringonlaskun ihmeellisessä loisteessa. Hänen jalomuotoinen otsansa ja hienot piirteensä näyttivät kirkastuvan mielihyvästä minun astuessani huoneeseen.
Hän viittasi kädellään kohti ikkunaa osoittaen taustalla olevaa näköalaa samalla pitäen toisessa kädessään avointa Raamattua, jota hän tutkiskeli lakkaamatta- Mitä nyt luette? kysyin istuutuessani hänen vuoteensa ääreen.
-Hebrealaiskirjettä, hän vastasi. -Yhä vain hebrealaiskirjettä, jota nimitän Kuninkaalliseksi Kirjaksi. Sitten hän, asettaen sormensa erään paikan päälle, selitti sitä.
Tein eräitä viittauksia niihin jyrkkiin mielipiteisiin, joita jotkut ovat ilmaisseet luomishistoriaan ja sen suuruuteen nähden ja heidän tapaansa käsitellä Raamatun ensimmäisiä lukuja.
Hän näytti tulevan hyvin pahoilleen, hänen sormensa värähtelivät hermostuneesti ja tuskan ilme tuli hänen kasvoilleen hänen sanoessaan:
-Olin nuori mies ja aatteeni olivat kypsymättömät. Kyselin ja järkeilin koko ajan ihmetellen kaikkea. Hämmästyksekseni nämä aatteet
levisivät kuin kulovalkea. Ihmiset tekivät niistä uskonnon!
Hetken vaiti oltuaan hän jatkoi puhettaan Jumalan pyhyydestä sekä Raamatun suuruudesta ja loistosta ja sitten, katsahtaen kirjaan, jota hän edelleen hellävaroen piti käsissään, hän sanoi äkkiä:
-Minulla on puutarhassa huvimaja, johon mahtuu noin kolmekymmentä henkeä.
Ja osoittaen kädellään läpi avoimen ikkunan
hän jatkoi:
-Se on tuolla noin, toivoisin kovin mielelläni, että puhuisitte siellä. Tiedän, että käytte lukemassa Raamattua tuolla kylissä. Toivoisin, että palvelijat, vuokralaiset ja joitakin naapureita, kokoontuisi huomenna tuonne majaan. Ettekö tahtoisi puhua heille?
-Mistä minä heille puhuisin?
-Jeesuksesta Kristuksesta, hän vastasi kirkkaalla kuuluvalla äänellä ja lisäsi hiukan matalammin: - ja Hänen pelastuksestaan. Eikö se ole kaikkein paras aihe? Ja sitten haluan, että laulatte joitakin lauluja heidän kanssaan. Teillähän on pieni soittokonekin, eikö niin?
Sitä ihmeellistä kirkkautta ja eloisuutta, joka
heijastui hänen kasvoillaan hänen sanoessaan näin, en koskaan voi unohtaa. Sitten hän lisäsi:
-Jos pidätte kokouksen kello kolme, niin tämä ikkuna on auki, ja te tiedätte, että minä yhdynteidän lauluunne.
Miten toivoinkaan, että olisin sinä muistorikkaana päivänä, voinut maalata taulun tästä hienosta vanhasta miehestä ja hänen kauniista ympäristöstään!
_ _ _ _ _ _ _ _ _
Hieman lyhennellen kirjoitin Oswald J Smithin
teoksen suomennoksesta "Miksi vastustan kehitysoppia" Ev.lut Herätysseuran Kirjapaino
Suolahti v.1987
Tämäkö oli valhetta, jos oli tapahtukoon niin, että se unohtuu. Jos se onkin totta, jääköön se
hartaana ja kauniina muistona mieliimme Charles Darwinista.
Vastaukset 26
Vanhimmat
"Lady Hope was not present during his last illness, or any illness. I believe he never even saw her, but in any case she had no influence over him in any department of thought or belief. He never recanted any of his scientific views, either then or earlier. We think the story of his conversion was fabricated in the U.S.A. . . . The whole story has no foundation whatever."' (Ellipsis is in the book)
"who was with him during his last days, said Lady Hope never visited during any of Darwin's illnesses, that Darwin probably never saw her at any time, and that he never recanted any of his scientific views [Clark 1984, 199; Yates 1994]. "
" theory of evolution and repented of the damage that he, and it, had done. The story affirms that Darwin died believing in God and salvation through Christ. Is this true?
A.
For many years, such a story has been circulated. It frequently appears in church bulletins, almost always under the byline of one of those three famous writers of our generation: “Mr. Selected,” “Mr. Anonymous,” or “Mr. Copied.” No doubt those who propagate the story mean well. But, regardless of their good intentions, or the sincerity of their motives, they are wrong. The story surrounding Charles Darwin’s alleged repentance simply is not true. And unfortunately, it is not just this story that makes the rounds. There are other “newsworthy” items that are published—again, no doubt by well-meaning people—which are just as false. Two come to mind: (1) the story of how IBM scientists are supposed to have discovered a scientific reason for the “long day of Joshua” in the Old Testament; and (2) the account of how Madalyn Murray O’Hair allegedly threatened to have all religious broadcasting taken off the airwaves in America. Neither of these stories is any truer, nor any more founded in fact, than the story of Charles Darwin’s repentance.
The story that is told so often—and there are almost as many versions of it as there are storytellers—goes something like this. A certain friend of the Darwin family, Lady Hope, was herself a Bible believer. On occasion she found herself in the company of Mr. Darwin. One such occasion happened to be during a beautiful autumn, just a few days before his death. At that time, so the account goes, she found him reading, somewhat to her surprise, the New Testament book of Hebrews. Upon further inquiry, Darwin began to speak about how he was so very young when he formed his ideas of evolution, and how he regretted that so many people had made those ideas their religion. He then insisted that Lady Hope return to his summerhouse that afternoon, at 3:00 pm, to read from the Bible to his servants, and nearby villagers. When she asked exactly what Darwin thought she should read, he is alleged to have turned to her with an emphatic voice and said, “Read about Christ and His salvation!” Lady Hope, so says the tale, quickly spread the good news that Darwin, now on his deathbed, had become a believer in God, and a Christian.
As with all spurious dramas such as this, it is impossible to trace the origin of this story. The search hardly is made easier when time after time the story is reprinted, attributing it only to “selected,” “anonymous,” or “copied.” But on rare occasions the story, in reprinted form, actually has been attributed to an American journal published in years gone by, The Watchman Examiner. However, a search through all available issues of that publication has provided neither the original account nor any references to it. Similarly, on occasion the story is attributed, in reprinted form, to a book by Luther Townsend, The Collapse of Evolution, but that, too, has proved to be elusive. In short, each time a search is made for any kind of original documentation, it ends in the proverbial “dead end.” This alone should make the honest inquirer a bit suspicious. Were that the end of the matter, suspicions might be afforded the benefit of the doubt, and the account accepted as true. However, there are other data that, considered collectively, expose the dubious nature of the story—in any form.
First, out of a sense of fairness, let me state that there really was a “Lady Hope.” Malcolm Bowden, in his book, The Rise of the Evolution Fraud, provided documentation from Mr. L.G. Pine, former editor of Burke’s Peerage in Great Britain, of the existence of Lady Hope (1982, p. 189). And, admittedly, she lived in England at the same time as Darwin. However, the mere existence of such a woman, in proximity to Darwin, does not establish the veracity of the story under consideration. Other factors must be taken into account as well. One such factor comes from the daughter of Charles Darwin himself. Around 1842, Darwin’s wife Emma gave birth to their daughter, Henrietta. Eventually, she married an English barrister by the name of Richard Litchfield. Apparently, even before her death the story of her father’s conversion at the hands of Lady Hope had begun to circulate, because she addressed this matter in a letter written on February 23, 1922 to The Christian, a religious journal. Her comments were as follows:
I was present at his [Darwin’s—BT] deathbed. Lady Hope was not present during his last illness, or any illness. I believe he never even saw her, but in any case she had no influence over him in any department of thought and belief. He never recanted any of his scientific views, either then or earlier. We think that story of his conversion was fabricated in the USA. In most of these versions, hymn singing comes in and a summerhouse where the servants and villagers sang hymns to him. There is no such summerhouse and no servants or villagers ever sang hymns to him. The whole story has no foundation whatsoever (see Hawton, 1958, p. 4).
Some supporters of the idea of Darwin’s repentance might suggest that his daughter Henrietta would not wish the story to be known even if it were true, and therefore may have distorted, or falsely presented, the facts of the matter. While at first glance this might seem a possibility, other factors militate against such a conclusion. In order to hold to the truthfulness of this story, one would, in essence, have to call Darwin’s daughter an outright liar. Such a charge would be very difficult to sustain for several reasons. First, she was with her father at his death. But to the best of our knowledge, there is absolutely no evidence that Lady Hope ever visited Darwin toward the end of his life. Second, those closest to Darwin at the time of his death knew nothing of his alleged conversion. Third, the story of that supposed conversion did not begin until years after his death, which hardly seems likely if the story is true—and known to be so by those whose lives were intricately intertwined with Darwin’s.
Also to be considered is this: many of the “facts” of the Lady Hope story are, quite simply, wrong. For example, Darwin died April 19, 1882. But the story of Lady Hope specifically states that she visited him on a beautiful autumn afternoon. That would have left six months between her visit, and his demise. Yet evidence available to us proves beyond the shadow of a doubt that Darwin was neither bedridden nor “on his deathbed” during that six-month period. Also, the story indicates that Lady Hope came to speak, at Darwin’s request, at the summerhouse on his property. Yet as Darwin’s daughter pointed out, there was no such summerhouse. Further, the story has Darwin opining to Lady Hope that he formed his thoughts on evolution when he was but “a young man with unformed ideas.” This makes little sense, because when Darwin finally published the Origin of Species, he was 50 years old! This hardly qualifies him for being a “young man.” The Origin of Species underwent no less than six revisions from 1859 until 1872—and each one was at the hand of Darwin himself. So the suggestion that a “young man with unformed ideas” was responsible for the Origin, and the concepts contained therein, simply will not withstand intense examination.
There are many more data available that establish the conclusion that the “Lady Hope” story is false. Wilbert H. Rusch and John W. Klotz have summarized them in their excellent work on this subject, Did Charles Darwin Become a Christian? (1988). The reader is referred to that volume for an in-depth examination of those data, which are far too numerous to reproduce here.
Did Darwin repent? Did he become a believer in God, or a Christian? The answer to both questions is a resounding no. Creationists and Christians do themselves no favor by circulating, even if inadvertently through good intentions, stories such as these that ultimately are without foundation. When the truth finally does come out (and eventually it will!), it reflects poorly on those who propagate such falsehoods. While there are many legitimate, valuable tools in the arsenal of the Christian apologist, such stories as the one reviewed here are not among them and should be avoided at all cost. If you should see this story reappear in the future, please take occasion to share this material with those who are telling it. There is enough false material being circulated without Christians fueling the fire with more.
REFERENCES
Bowden, Malcolm (1982), The Rise of the Evolution Fraud (San Diego, CA: Christian Life Publishers).
Hawton, Hector (1958), “The Myth of Darwin’s Conversion,” The Humanist, 73:4, July.
Rusch, Wilbert H. and John W. Klotz (1988), Did Charles Darwin Become a Christian? (Norcross, GA: Creation Research Society Books). "
Riittääkö todisteiksi ettei katunut? Toisaalta sillä ei ole pätkääkään väliä vaikka hän olisi katunut. Silti uskoisimme evolutioon yhtä paljon kuin ennenkin, koska Darwinin mielipiteillä ei ole niin paljoa väliä. Tiedämme jo nyt muutenkin tarpeeksi
Lady Hope was not present during his last illness, or any illness. I believe he never even saw her
Tämän kirjoittaja "uskoo" eli hänellä on sellainen käsitys, ettei lady Hope nähnyt Darwinia.
Minä uskon, että näki ja Kimnice on ilmeisesti
edellisen kirjoittajan kannalla. Mikä on totuus, kysyi Pontius Pilatus kerran (Totuuden edessä)
Jumala tietää, katuiko Darwin oppiaan ja oliko
lady Hope kuulemassa.
Tapahtutkoon niin, että jos juttussa ei ole perää,
me unohdamme se, mutta jos se on totta, jääköön tarina kauniina ja hartaana muistona mieliimme
Darwinista!
>> Tapahtutkoon niin, että jos juttussa ei ole perää, me unohdamme se, >>
Harvinaisen oikea havainto kreationistilta !
Me tulemme unohtamaan kaiken mikä EI OLE totta, samoin myös kaiken mikä ON totta.
Ennemmin taikka viimeistään myöhemmin.
Elämä on ihmeellistä. Ne tiedemmiehet joihin kreationistit useimmin vetoavat ovat Darwin ja Einstein. Kummankaan kohdalla pitkä elämäntyö ei tunnu merkitsevän mitään. Muutamat kuolemaa edeltävät minuutit houreineen ja vähintäinkin kyseenalaisten todistajien tallettamat 'viimeiset sanat' ovat paljon tärkeämpiä ??
Yritäppä raimo itse kuolla terveenä ja kirkasjärkisenä, niin huomaat kuinka vaikeaa sellainen on kenelle tahansa.
"...the daughter of Charles Darwin himself,[...] Henrietta,[...] addressed this matter in a letter written on February 23, 1922 to The Christian, a religious journal. Her comments were as follows:
I was present at his [Darwin’s—BT] deathbed. Lady Hope was not present during his last illness, or any illness."
Tässä on kyse silminnäkijän todistuksesta, ei mistään luulon asiasta.
Vaikka Englannissa asui sattumoisin myös nainen nimeltään (lady) Hope - ei mikään harvinainen nimi, muistammehan mm. Hope'n kuuluisan timantin - niin Darwinin sukulaiset eivät tällaista henkilöä olleet koskaan nähneet. Siksipä Henrietta saattoi varsin perustellusti "luulla", etteivät Darwin ja (lady) Hope koskaan tavanneet.
On se kummallista, miten selkeä tekstikin vääristyy kiihkokreatinistin silmissä niin, että hän löytää siitä sellaista, mitä siellä ei yksinkertaisesti ole.
"Jumala" JA DARWININ SUKULAISET "tietää," ETTEI "Darwin" KATUNUT "oppiaan ja" JA ETTEI
"lady Hope" OLLUT "kuulemassa."
"Tapahtutkoon niin, että jos juttussa ei ole perää, me unohdamme se,"
No miksi sitten toistuvasti työnnät samaa VALHETTA toisten silmille? Mielestäni valehtelemisessa ei ole mitään kaunista eikä harrasta!
Puhutaan mielen järjestä ja hengen järjestä,
mieli voidaan lääkkeillä tylsistää, mutta hengen
'järki' kulkee sielun mukana, kohti kirkkautta tai
pimeyttä. Loogisuus kulkee lihan manttelin mukana,
mutta päättyy ruumiillisessa kuolemassa.
Henki on ikuinen, ruumis vain väliaikainen asumus.
Kristus Herra on elämän ja kuoleman hallitsija.
>> Henki on ikuinen, ruumis vain väliaikainen asumus. Kristus Herra on elämän ja kuoleman hallitsija. >>
Vai niin.
Olet varmaan jossain vaiheessa sanonutkin, ettei enklanti ole vahvimpia puoliasia...
Siispä käännän seuraavan lauseen:
"Lady Hope was not present during his last illness, or any illness. I believe he never even saw her"
Tuossa pätkässä sanotaan näin:
"Lady Hope ei ollut paikalla hänen (Darwinin) viimeisen sairauden aikana, tai minkään muunkaan taudin aikana. Luulen että hän (Darwin) ei koskaan edes tavannut häntä (lady Hope)"
Eli toisin kuin väität, kirjoittaja on täysin varma siitä, että tämä "lady Hope" ei ollut paikalla Darwinin sairastaessa... Ja jatkaa vielä, että on melko varma siitä, että Darwin ei koskaan tavannutkaan ko. naista.
Eli ainoa asia, mistä kirjoittaja ilmaisee pienintäkään epävarmuutta on se että Darwin ei koskaan tavannut häntä... Kirjoittaja jättää siis pienen teoreettisen mahdollisuuden, että Darwin olisi jossain elämänsä vaiheessa saattanut tavata tämän lady Hopen, mutta ei ole mitään syytä olettaa, että hän olisi (tavannut hänet)...
Joko kykenet myöntämään tuon, ettei asiassa ole perää?
Minulle ainakin jäi kaunis muisto Darwinista!
Uskon Smithin kirjoituksen todeksi Lady Hopesta!
että Darwin sai mielen rauhan Jeesuksen veren kautta--eikö sinulla ole jo kaunis muisto hänestä?
Myös evoluutioteorian oppi - isä Charles Darwin myönsi kuolinvuoteellaan olleensa väärässä kääntyen todellisen Luojamme Raamatun Jumalan puoleen. Philip Johnson todistaa kirjassaan "Darwin kuulusteltavan", että on olemassa suunnaton salailu estäen kehitysoppia vastustavan tieteellisen todistusaineiston julkitulon."
Kyllä se Darwin taisi uskoa Jumalaan koko elämänsä ajan... Se ei kuitenkaan estänyt häntä pitämästä silmiä auki.
on sama kuin usko Jumalan Sanaan.
Jos Darwin eläessään kuten monet muutkin uskoi,
että on Jumala, mutta ei silti uskonut Jumalan
sanaa, jonka mukaan Jumala on Luoja, joka loi
kasvit- ja eläimet kunkin lajinsa mukaan. Silloin
Hänen elämänstyönsä ei palvellut Jumalaa.
Alfred Wallace, joka esitteli yhdessä Darwinin kanssa evoluutioteorian Linnean Society of London -kokouksessa 1858, oli harras spiritualismin kannattaja. Spiritualismihan on oppi, joka sisältää ainakin seuraavat asiat:
"Spiritualismi tarjoaa yhden tien kuljettavaksi heille, jotka katsovat, että ihminen on henkinen olento eli pohjimmaltaan henki. Kuten muutkin maailmankatsomukset ja ajatussuunnat, joissa ihminen nähdään henkenä, spiritualismi lähtee siitä, että olemme lähtöisin Luojastamme ja Häneen myös lopulta palaamme.
Spiritualismi perustaa säännöistä vapaan, yksilöllisen kehityksen tietä korostavan toimintansa seitsemään perusajatukseen, jotka sai henkimaailman opettajilta omalla äidinkielellään englantilainen meedio Emma Hardinge Britten vuonna 1871:
1. Jumalan isyys (The fatherhood of God)
2. Ihmisten veljeys The brotherhood of man)
3. Ikuinen olemassaolo (Continuous existence)
4. Henkien läheinen yhteys ja enkelten pappeus (Communion of spirits and ministry of angels)
5. Henkilökohtainen vastuu (Personal responsibility)
6. Jälkeenpäin saatava hyvitys ja rangaistus maan päällä tehdyistä hyvistä tai pahoista teoista (Compensation and retribution hereafter for good or ill done on earth)
7. Ikuinen kehityksen tie (A path of endless progress)"
http://www.henkinenkehitys.fi/henkisyyden oppi.htm
Tämä evoluutioteorian syntyyn merkittävästi vaikuttanut tutkija ainakin uskoi siis Jumalaan.
Wallacen näkemyksiä spiritualismista taas löytyy tuolta:
http://www.survivalafterdeath.org/articles/wallace/spiritualism.htm
Kuka sanoi, että usko "Jumalan Sanaan" tarkoittaa kirjaimellista uskoa?
Kuka sanoi, että Jumala ei ilmoittanut sanomaansa vaikkapa "runollista" ilmaisutapaa käyttäen?
Kuka sanoi, että Raamattua pitäisi lukea pilkkua viilaten?
Missä käsketään, että Raamattua pitäisi lukea pilkuntarkasti?
Mikäli Jumala edellyttää tarkkaa uskoa, niin silloinhan sen kieltä ei saa muuttaa, eikä sitä saa kääntää...
Mutta toisaalta... Kääntämättä jättäminen, ja kielen muuttamatta jättäminenkään eivät todella tehoa, sillä sanojen merkitys muuttuu aikojen kuluessa... Vanhat sanat saavat uusia merkityksiä, ja tietyt painotukset saattavat muuttua...
Tämä tarkoittaa sitä, että fundamenttalismi sortuu lopulta omaan mahdottomuuteensa.
Jos Jumala tiesi, että kaikki kansat eivät osaa sitä kieltä millä Raamattu on ilmoitettu, niin hänen olisi joko pitänyt sallia sen kääntäminen, tai sitten hänen olisi pitänyt ilmoittaa se kaikilla mahdollisilla kielillä...
Jos taas "modernisaatio" tai sanamuotojen muuttaminen olisi kiellettyä, niin sitten hänen pitäisi itse "julkaista" Raamatusta "uudistettuja painoksia"...
Jos kuitenkin kielen kääntäminen ja jopa sanamuotojen muuttaminen kunkin ajan kielenkäyttöä paremmin vastaavaksi on sallittua, niin silloin on hänen täytynyt huomioida, että käännös- ja muutosvirheiltä ei voida välttyä.
Jos Raamattu sisältää ihmisten tekemiä virheitä, ja sitä lukevat ihmiset tekevät vielä mielessään lisää virheitä, niin on enemmän kuin perusteltua väittää että fundamentalistinen kiihkoilu ei ole sitä todellista uskoa... Fundamentalismi on ehkäpä enemmän saatanasta kuin mistään muusta... Fundamentalistit vääristelevät Raamatun sanomaa, ja vieläpä väittävät välittävänsä Jumalan sanaa...
Ja höpsis... sanon minä. Te väitätte, että muut palavat helvetin tulissa, mutta voisiko olla, että totuus olisi toisenlainen?
Järki on myös Jumalan suoma ominaisuus... Olisi silkkaa Jumalan pilkkaa olla käyttämättä sitä. Ja vielä suurempaa Jumalan pilkkaa on väittää järjenkäyttöä syntiseksi!
Kun valheen toistaa tarpeeksi monta kertaa, siittä tulee tosi?!?
Oliko tuo olevinaan vastaus esittämääni kysymykseen Darwinista?
Jos se oli ajateltu sellaiseksi, niin sitten teit viisaasti kun sijoitit vastauksesi uuteen ketjuun...
Koska jos tämä oli tarkoitettu vastaukseksi, niin se kyllä osoittaa että et edes ymmärtänyt kysymystä.
Koska minä pyysin kertomaan missä on todisteet jotka kertovat, että Darwin olisi hylännyt Jumalan...
Kuten on useasti todettu, niin "Lady Hopea" pidetään kovin epäluotettavana... Itseasiassa nyt tuli kyllä lievennettyä yleistä mielipidettä melkoisesti. Sillä useammatkin yritykset löytää jotain totuutta tuosta tarinasta ovat päätyneet umpikujaan... Useat kreationistit ovat toistaneet tuota huhua moneen kertaan, joskus on annettu jopa viitteitä siihen, että missä tarina olisi julkaistu, mutta monet "viitteet" ovat osoittautuneet tyhjiksi johtolangoiksi... Eli käytännössä joko niiden kirjoittaja on erehtynyt lähteestään, tai sitten tahallaan maininnut sanojensa tueksi jonkin lähteen, tietäen että ainakaan suurin osa ei koskaan tule tarkistamaan sitä...
Ainoa mitä on pystytty todistamaan on se, että tuolloin Englannissa todella eli joku "Lady Hope", mutta tuon nimisen naisen olemassa olo ei todista mitään.
Paljon helpompaa on todistaa, että Darwin ei koskaan katunut teorioitaan.
Mutta onko olemassa mitään todisteita siitä, että Darwin olisi todella ollut ainakin jossain elämänsä vaiheessa ateisti?
Tiedän, että monet "uskovaiset" olettavat, että Darwin oli lakannut uskomasta, mutta onko asia näin?
Jos löytyy todiste väitetystä uskoontulosta, joka kuitenkin kesti vain hetken, niin on varmaankin paljon helpompaa löytää todisteita hänen ateistisuudestaan....
Siis jotain muutakin, kuin että hän teki ja julkaisi havaintoihin perustuvat johtopäätöksensä. Jota evoluutio teoriaksikin kutsutaan. Sillä minä en näe siinä mitään sellaistaa, mikä varmasti todistaisi, että Darwin oli lakannut uskomasta...
Jos Darwin olisi ollut ateisti, niin miksi hän säilytti valmista käsikirjoitusta julkaisemattomana niin pitkään? Mistä johtuu, että Darwinin kerrotaan pitkittäneen julkaisua siksi, että hän näki siinä ristiriitaisuuksia Raamattuun... Jos hän olisi ollut ateisti, niin hänelle ei varmastikaan olisi tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia julkistaa omaa näkökantaa tukevia todisteita... Mutta jos Darwin uskoi edelleen, niin asia on ymmärrettävissä... Hän ei halunnut kumota Raamattua, ja hän joutui varmaankin itsekin muuttamaan käsityksiään Raamatusta...
Kertokaa... Onko tämä vain yhden typeryksen spekulointia, vai osuinko oikeaan, edes jossain kohtaa.... Näyttäkää minulle todisteita, jotka osoittavat Darwinin ateistisuuden... Mutta älkää viitsikö kertoa minulle fundamenttalisti-kreationistien oletuksista... Ne ovat vain ennakkoluuloja... Ja luulo ei ole tiedon väärti, eli arvoinen...
Olen jo monesti kuullut Lady Hopesta, mutta kertokaa toki lisääkin... Kertokaa Darwinin ateistista ajoistaan... Niistä on varmasti jäänyt jotain muitakin todisteita, kuin Lady Hopen kertomus hänen uskoontulostaan...
on tärkeä, joka uskoo Darwiniin, niin hänen uskonsa kohde on kuollut ja kuopattu. Rauha hänen muistolleen.
Jos uskon kohde on elävän Jumalan Poika Jeesus Kristus, Hän elää yhä vaan, aina ja iankaikkisesti.
Darwinin teoriat on vain kuolevaisen ideoita,teoria tasolla, ei kaiketi hän koskaan väittänytkään ajatuksiaan täysin todeksi.
Jeesus sensijaan sanoi: "Minä olen tie totuus ja elämä."
Eihän näistä persoonista voisi puhua edes samana päivänä.
Jos laitetaan titteli eteen, niin Darwin saa pienellä "herra", Jeesus saa isolla "Herra"
"JEESUS ON HERRA"
Tiede ei edelleenkään kuvittele olevansa Jumala. Sillä ei ole oikeastaan pätkääkään väliä vaikka Darwin olisikin katunut loppupeleissä teoriaansa..ei olisi väliä evoluutioteorian kanssa koska tiedämme nykyään jo niin paljon, ettemme enää ole riippuvaisia hänen aatoksistansa. Hän vain aloitti kehityksen.
Mikro ja makroevoluutiota on jo ollut todistettavasti, ihminen on muodostanut elottomasta materiasta elämää, ihminen on toteuttanut "neitseelisen" raskauden eläimen kohdalla jo (hiiren syntymiseen ei tarvittu missään muodossa isää) jne. Kreationistit ajattelevat että vain Jumala voisi pystyä moiseen; ehkäpä meitä ihmisiä pitäisi sitten kutsua Jumaliksi.
Jopa kreationistitkin tuppaavat uskomaan, että evoluutiota on ollut ainakin tietyllä tasolla. He ovat vihdoin tajunneet, että jotta heidän teoriansa voisivat pitää paikkaansa, niin he tarvitsevat evoluution elementtejä! Tosin kreationismin teoriat vaativat hirvittävän rajua ja nopeaa evoluutiota; tiedemiehet eivät uskaltaisi olla niin optimistisiä evoluution kykyjen suhteen.
>> Jeesus sensijaan sanoi: "Minä olen tie totuus ja elämä."
Eikös Horus sanonut ihan samaa? Vai oliko se sittenkin Krishna? Vai... äh, minulla alkaa mennä jo nämä vapahtajien lausunnot sekaisin.
Hope eli Darwinin "kääntymyksen" lähde oli D:n sukulainen. D:n vaimon mukaan ko. nainen ei ollut lähelläkään D:tä kun henki lähti.
Darwinin uskoon vaikuttaa fundamentalistien "uuskieli". F:t ovat muuttaneet ateisiti sanan merkitystä niin, että se tarkoittaa jokaista joka uskoo eri tavalla kuin fundikset.
Onhan se uskon kohde oleellinen...
Minä ainakin uskon totuuteen! Jos Jumala on totta, niin minä uskon Häneenkin.
operoivat Jumalan luomilla geeneillä ja eliöillä, ei he laboratirioissaan ole itse elämää saaneet aikaan...se on vain Jumalan, Luojan elementtien
kanssa kokeilemista!
1. Sinulla ei ole pienintäkään näyttöä siitä, että Jumala olisi luonut geenit ja eliöt.
2. Laboratorioissa on saatu elämää aikaan, luotu uusia lajeja, saavutettu neitseellinen raskaus jne.
3. Jos se on Luojan tehtävä tehdä täysin elottomasta materiasta tehtävää, niin miksi ihminen kykenisi samaan?
Jos sinä uskot asiaan (se on se todisteesi), niin älä kirjoita niistä itsestäänselvinä totuuksina vaan ilmaise, että uskot asian olevan näin.
Hihhulihei..lisää sontaa
aineista ja miten tiedemiehet ovat sitten geenejä tehneet, millaisen itse tekemänsä eliön, jolle joku taitava tiedemies "puhalsi" elämän, saattoi
kokeessa raskaaksi?Kuka, missä ja milloin?
laittoivatko he Jumalan luomia hiilivetyjä ja aminohappoja yhdisteiksi? Miten? Vai onko joku tiedemies itse tehnyt atomin tai molekyylin?
Kimnice, sinäkö? Huuhaata sinun juttusi ovat, että
muka ihminen pystyisi samaan kuin Jumala, saahan
toki yrittää. Johan se baabelin tornikin romahti kun ihmiset aikansa uurastivat-joopa joo!!
Jos kerrot tieteestä tuohon sävyyn, saat paikan
lastentarhasta satusetänä:)
tämä kirja: Charles Darwin myönsi kuolinvuoteellaan olleensa väärässä kääntyen todellisen Luojamme Raamatun Jumalan puoleen. Philip Johnson todistaa kirjassaan "Darwin kuulusteltavan", että on olemassa suunnaton salailu estäen kehitysoppia vastustavan tieteellisen todistusaineiston julkitulon."