Tämän moni kristitty sanoo kun heiltä kysytään miksi uskovat hölynpölyyn, että kun uskotte (Jumalaan, Jeesukseen) häneen tarpeeksi voimakkaasti, hän kirkastaa teille kaiken ja tällaista he sitten jankuttavat totuutena. Tottakai ihminen nyt tarpeeksi voimakkaasti uskoessaan mihin tahansa muodostaa asiast hänelle totuuden, jos kerran tahtoo löytää jostain totuutta!
Se, että ihminen luulee tietävänsä Jeesuksen oikeassaolon koska uskoo häneen niin voimakkaasti, on aivan sama asia, kuin että ihminen luulee tietävänsä maailman koostuvan juustosta koska uskoo asiaan voimakkaasti. Tälläisiä teorioita sitten tungetaan joka nurkkaan heittäen mukaan todisteita, milloin epätieteellistä ja milloin täyttä puppua.
Eikös se vain näin ole?
Se, että ihminen luulee tietävänsä Jeesuksen oikeassaolon koska uskoo häneen niin voimakkaasti, on aivan sama asia, kuin että ihminen luulee tietävänsä maailman koostuvan juustosta koska uskoo asiaan voimakkaasti. Tälläisiä teorioita sitten tungetaan joka nurkkaan heittäen mukaan todisteita, milloin epätieteellistä ja milloin täyttä puppua.
Eikös se vain näin ole?
Vastaukset 32
Vanhimmat
Olet löytänyt itsestäsi uuden sisäisen osan
ja se on Usko. Sinä siis uskot että asiat ovat
niin, kuin sanot niiden olevan. Onnittelen.
Tuosta lähtöpisteestä, se tosi Uskovan tie alkaa kohti uusia värikkäitä seikkailuja. Vaikka ainoa
totuus onkin tällähetkellä korviesi välisellä
alueella, saattaa se totuus kuitenkin joskus saada
paljon laajemman merkityksen ja sisällön.
Kunhan vain löydät oikean oven, jolle kolkutat ja myös uskallat astua sisään kynnyksen toiselle puolelle. Niin sitten voi käydä niinkin hyvin, että sieltä se totuus tulee vastaan "melkein kello kaulassa" ja alat näkemään molemmillla silmillä ja kuulemaan kummallakin korvalla sekä saat takaisn toisen kadonneen aivopuolikkaasi.
Ja näinollen, alat myös ehkä kokea ja tuntea väärentämätöntä ihmisen elämää.
Näin se on ja hyvä niin! Älä ajattele liikaa ;)
>>ymmärrys käy kaiken tiedon edellä>Näin se on ja hyvä niin! Älä ajattele liikaa ;
Suomalaista keskustelua parhaimmillaan,heh he hee!
...moista siis mistä kohdasta linkin yllä ?!?
Vaiko aktuaalisesta viesti-puu-tasostaan ?!?
Alkup.kys.vast. : näinhän se lienee,kö ?!?
lol
;-)
Niin katsos suloisuus tule sinuun! Se ei ole sinussa!!
Sananl. 2:10
sillä viisaus tulee sydämeesi, ja tieto tulee sielullesi suloiseksi,
Siunaan sua viisaauuden Rakas Hänmies! "minä"
>>, on aivan sama asia, kuin että ihminen luulee tietävänsä maailman koostuvan juustosta koska uskoo asiaan voimakkaasti.
Minun mielestäni on aivan turha teistin yrittää selittää ateistille, miksi uskoo. Se on aivan sama, kuin jos yrittäisi selittää sokealle, miltä maailma näyttää tai kertoa asioista jollekin kielellä, jota tämä ei osaa. Kun kuulija ei ymmärrä kieltä, hän helposti luulee sitä hölynpölyksi tai tekee omitusia vertailuja juustoihin yms.
Jos ateisti ei halua kuulla perusteluja, joita ei ymmärrä, niin viisainta hänen olisi silloin jättää kysymättä, miksi teisti uskoo, vaikkei kysyjä itse uskokaan. Pitää hyväksyä vain se, että kaikkia asioita ei voi kaikille selittää ja että ei välttämättä tarvitsekaan.
verrata ateisteja sokeisiin ja kieliä osaamattomiin?
...
....
;;;
ollut tarkoitus verrata ateisteja mihinkään tai kehenkään. Tarkoitin vain sanoa, että kaikkia asioita ei voi selittää toisille ja että jos edes yrittää, niin se on yhtä vaikeaa kuin ( Minkähän vertauksen hyväksyisit? ) epäkäytännöllisen ( Olen itse sellainen.) opettaminen käytännölliseksi. Olisin mielelläni hyvin käytännöllinen, mutta valitettavasti minusta ei sellaista tule, vaikka kuinka haluaisin.
Hyväksykäämme ihmisten erilaisuus, ollaan sitten ateisteja tai teisteja tai mitä sitten ollaankin.
???
!!!
Tässä tapauksessa Vernan rinnastus oli erittäin osuva ja selittää pitkälti minkälaisesta kommunikaatio-ongelmasta on kysymys.
Onhan ilmiselvää, että korkeasta koulutuksesta ja tiedottamisesta huolimatta ihmisiä silti tulee uskoon. Kyseessä ei siis ole tiedon puute vaan pikemminkin ateismissa on kyseessä "uskon puute".
Aivan samoin kuin voidaan testein osoittaa että uskonnollisten kokemusten taustalla olisi oksitosiinin liikaeritys, voitaisiin tehdä päinvastainen oletus että ateismin taustalla olisi vastaavanlainen hormonaalinen vajaatoiminta.
"Usko on rikkaus", sanotaan. Uskovat puhuvat myös "silmien avautumisesta". Mikäli uskovat kokevat uskonsa samanlaisena ilmiönä kuin sokea, joka saa näkönsä, on uskon selittäminen toiselle vielä "sokealle" mahdoton tehtävä - varsinkin jos toinen sokea ei kykene edes kuvittelemaan sellaista asiaa kuin näkökyky.
Minua ei ole siunattu "uskon rikkaudella". Ehkä syynä on se, etten edes etsi sellaista vaan olen sangen tyytyväinen elämääni näinkin. Sisälläni ei ole uskovien usein toitottamaa "tarkoituksettomuuden tunnetta" tai "tyhjää aukkoa". Tästä minulle on joskus tullutkin mieleeni, että onko asia niin päin, että ehjä ihminen ei uskoa tarvitse vaan "uskon lahja" on tarkoitettu vain niille jotka tarvitsevat uskoa eheytyäkseen ihmisinä.
Tuleeko usko Jumalalta vai omasta päästä, sillä ei mielestäni ole merkitystä. Merkitystä on ainoastaan sillä, miten tasapainoiseksi ihminen itsensä tuntee. Jos joku nyt tieteen kaikkien kriteerien mukaisesti osoittaisi todeksi Jumalan olemassaolon, se ei muuttaisi omaa elämääni piirun vertaa mihinkään suuntaan. Sillä tiedolla ei yksinkertaisesti olisi mitään merkitystä. Tämä kuvaa ehkä parhaiten omaa suhdettani uskontoon.
Omalta kohdalta usko oli juuri kuin Sauluksen uskoon tulo, silmien avautuminen.Usko ei tullut minusta.Jos usko olisi puhtaasti minusta niin ei sitä olisi koskaan tullut.
Ettei ehjä ihminen uskoa tarvitse.Omalta kohdin- olinko ehjä kun join ja ryyppäsin,menin ja tulin,olin rauhaton,nukuin huonosti,vaimoni kärsi.Vai olenko ehjä nyt kun en juo,en polta,nukun hyvin,käyn kirkossa enkä moiti heitä jotka juovat tai elävät uskossa.Olenko ehjä vai en,kuitenkin olen huomattavsti onnellisempi,tasapainoisempi,terveempi.
Oikean ateistin elämä on uskomista omaansa. Oikea ateisti ei usko Raamattuun, mutta tuntee sen.
Keskustelin helluntailaisen ystäväni kanssa uskoontulosta ja hänellä oli samantyyppisiä kokemuksia. Uskoontuloa edelsi vahva "etsikkoaika", epätoivoinen etsiminen, levottomuus ja sekoilu. Kaikki päättyi tai sai alkunsa, ihan miten vaan, siitä miten hänen avioliittonsa oli hajoamassa rilluttelun ja ulkopuolisten suhteiden seurauksena. Epätoivoissaan hän kiemurteli vahvoissa synnintunnoissa. Helluntaikokouksessa hän sitten koki uskoontulon ja vapautuksen, jonka seurauksena hänen koko elämänsä muuttui, eheytyi.
Itselläni ei ole koskaan ollut mitään tuon tapaisia ongelmia. Tupakin käryyttämisen lopetin kun alkoi yskittää liikaa ja kunto putosi. Ei ongelmia. Nappailen yhä olutta saunan tai lenkin jälkeen ja nautin punaviintä hyvän ruuan kera hyvässä (vaimoni) seurassa. Olen rauhallinen ja nukun hyvin. En tunnusta mitään uskontoja. Viimeksi kävin temppelissä Balilla hindujen uuden kuun seremoniassa, mikä oli mykistävä kokemus kaikessa kauneudessaan... ;-)
Olen onnellinen, tasapainoinen ja terve. Niinkuin olen ollut aina.
Tunnen yhtä lailla Raamatun kuin Bhagavad Gitankin. Kahdeksan osainen tie on minulle tuttu, olen raottanut Isiksen huntua teosofien oppien mukaan ja opiskellut vapauden filosofiaa Jiddu Krishnamurtin kirjoista. Tunnen shamanistisen maailmankuvan, LaVeyn satanismin, castanedalaisen noituuden, holografisen informaationsäilytysteorian, kollektiivisen tajunnan... Ja kaikki tämä on mielestäni äärimmäisen mielenkiintoista ja hienoa. Varsinkin kun työni puolesta edustan "tieteellistä yhteisöä". Mielestäni en koe tässä mitään ristiriitaa.
Jos omalla kohdallani jonkun ajatukset ovat vaikuttaneet ajatteluuni muita enemmän (kaikilla em. on ollut merkityksensä) niin sellaisia ovat olleet Jiddu Krishnamurti, joka teini-iässä loksautti elämänkatsomuksellisessa palapelissäni monta palasta oikealle paikalleen ja Carlos Castaneda, joka hämmentävillä kirjoillaan viitoitti tien maagiseen maailmankuvaan...
minäkin sitten itsestäni, vaikka jotakin olen jo aikaisemmin kertonut. Jos ei ketään kiinnosta lukea, niin ei sitten.
Olen uskonut lapsesta asti niin kauan kuin muistan, milloin vahvemmin, milloin heikommin. Murrosikäisenä ja myöhemminkin olen halunnut lukea myös muista uskonnoista, erikoisesti buddhalaisuus on kiinnostanut. Täällä käyn monilla eri palstoilla viisastuakseni. Minulla ei ole mitään uskoontulokokemusta, en ole uudestisyntynyt eikä minulla ole myöskään koskaan ollut mitään yliluonnollisia kokemuksia, en edes tunne ketään, jolla niitä olisi ollut.
Olin nuorena raittiusseuralainen, aikuisena jonkin aikaa kohtuuden ystävä, kunnes olen taas palannut lähes absolutistiksi. Tänä vuonna olen kaikkiaan juonut yhden pienen liköörin. En pidä erikoisemmin alkoholijuomien mausta, en juopottelusta enkä juopuneista ihmisistä. Tupakkaa olen eläessäni polttanut yhteensä ehkä askin verran. Pahanmakuista. Yritän elää terveellstä elämää. Minulle tämä hivenen askeettinen tyyli sopii paremmin kuin hedonistinen. Ruokaakin syön vain elääkseni, en elä syödäkseni.
En usko, että olisin yhtään sen eheämpi tai vähemmän eheä ilman uskontoja. Voin sanoa, että olen aika onnellinen ja suhtkoht tasapainoinen. Tervydentilanikaan ei ole kovin huono. Jonkin verran olen melankoliaan taipuvainen, mutta ei silläkään ole uskomisen kanssa mitään tekemistä. Oma käsitys luonteestani on se, että olen ikuinen etsijä, kysyjä, kyseenalaistaja eikä tilanne varmaan iän myöstä muutu siinä suhteessa miksikään. Jos jossakin vaiheessa käy niin onnettomasti, että menetän uskoni, niin siihen on sitten vain sopeuduttava. Tosin en sellaista missään nimessä toivo enkä tänä päivänä sihen usko. Luulen kylläkin, että uskominen on jostain syystä osa persoonallisuuttani.
aivan tavallinen, hieman avarakatseinenkin normaali ihminen?
Itse olen kontannut typeryyttäni monenlaiset mutaojat.
Luulisin olevani kuitenkin nykyisin melkoisen tasapainossa.
Kyllähän näillä palstoilla yrititetään usein todistaa toisen vakaumus vääräksi. Tavallisemmin kestämättömin ja perustelemattomin vätöksin.
Itse todistelen tuolla toisaalla darvinimi uskoa vääräksi, tosin pieni pilke silmäkulmassa. Taidan kuitenkin olla hieman huono fundamentalisti. En ole täysin varma monestakaan asiasta. Siksi tässä täytyy väitellä ja yrittää samalla oppia.
kun tiedät näistä uskon asioista paremmin kuin minä, mitä tuo uudestisyntyminen oikein käytännössä tarkoittaa.
Olisin voinut tietysti etsiä netistä, mutta sielläkään ei aina tiedä, minne joutuu. Jos panee esimerkiksi hakusanaksi kristinusko, niin ylimmäisenä vastauslinkkiketjuista on Kristiniusko.info. Se taas vie Tampereen vapaa-ajattelijoiden sivuille, joilla alle kaksikymppinen uskonsa menettänyt poika kertoo omia käsityksiään kristinuskosta. ( Ei silti, saa niitä käsityksiään kertoa, mutta tuskin se on mitään infoa. Ateismipalstalla annetaan kuitenkin mielellään linkki noille sivuille. )
Minusta infoa voisi antaa vain asiantuntija, siis kyseistä aihetta tarpeeksi opiskellut ja siitä tietävä henkilö. Jokuhan voisi vaikka avata Internetissä Kalevala.info - sivut ja kertoa käsityksiään Kalevalasta vain yläasteen yhdeksännen luokan äidinkielen tuntien pohjalta opiskelematta päivääkään kirjallisuudenhistoriaa. Hienoa infoa se totta tosiaan olisikin.
En myöskään minä ole täysin varma monestakaan asiasta. Joidenkin mielestä vain ilman muuta pitäisi olla.
Veikkaisinpa että edustat enemmistöä tässä uskomisasiassa. Useimmat ovat imeneet uskon jo äidinmaidossa osana omaa henkilöhistoriaa, kulttuuria, maailmankatsomusta. Tällöin usko on kiinteä osa ihmisen persoonallisuutta. Ei hihhulointia ja palavapuheista saarnaamista vaan ainoastaan vakaa luottamus ja pyrkimys ymmärrykseen. Tällainen on mm. yksi parhaista ystävistäni, pastori ammatiltaan. Sanoisin että tällainen usko on juuri sitä "kristuskalliota", jolla on tukevaa seistä keskellä maailman myrskyjä.
Olet luultavasti yhtä ymmälläsi kuin minäkin näistä uudestisyntyneistä uskovista, joille koko elämä on pelkkää uskomista. Yritän ymmärtää tällaisia ihmisiä, mutta välillä kaikenlaiset ylilyönnit saavat minut hiiltymään. Silloin kun haistan ylemmyydentunnetta, oikeassaolemisen pakkoa, tuputtamista ja tuomitsemista on pakko avata sanaisa arkkuni...
Siinä missä uskova seisoo tukevasti kristuskalliollaan navakassakin tuulessa, noita avaa purjeensa ja katsoo minne tuuli kuljettaa. Elämä on seikkailu, matka tuntemattomaan, jossa kiinnittyminen ismeihin ja uskontoihin estää näkemästä mitä horisontin takana odottaa.
missä opinahjossa opetetaan uudestisyntymistä?
aiotko perustaa nimenomaan Uudestisyntyminen. info - palstan nettiin.
Minun puolestani asiasta voi minulle kertoa Turkulaisen lisäksi kuka hyvänsä omasta mielestään asiaa tunteva henkilö, kunhan ei perusta infopalstaa.
Etkö todellakaan ymmärtänyt, mitä ajoin takaa?
en ymmärtänyt tarkoitusperääsi.
turustlainen on kertonut joskus olevansa ei-uudestisyntynyt, joten hänen mahdollinen tietämyksensä on pelkästään teoriaa tai jostakin lainattua tekstiä (hänen selostuksensa voi kylläkin olla hyvässä lykyssä todentuntuinen).
eiköhän tänne pian ilmaannu joku, joka osaa antaa asiaa tuntevan lausunnon "uudestisyntymisestä ylhäältä". odotellaan.
Nikodeemus niminen mies meni kysymään Jeesukselta tuota samaa asiaa ja Jeesus kertoi sen hänelle. Tämä on tapahtuma kerrottu Raamatussa ja kun luet sen itse sieltä rukouksessa ja ymmärryksessä niin saat täysin avoimen ja puoleettoman ja ymmärrettävän, tyhjentävän vastauksen jossa ei ole minkään herätysliikken "kotiinvetoa" Johan 3: 2
on enemmän vapaiden suuntien käyttämä termi jota käytetään ainakin aikuiskasteen yhteydessä.
Itse käytän mieluimmin sanaa hengellinen herääminen joka paremmin ymmärretään ev.lut. kirkossa. Hengellinen herääminen ei välttämättä ole kertarysäyksellä tapahtuva äkillinen kokemus, vaan useimmiten vähitellen tapahtuvaa henkisen kasvun kautta havaittava kokemus.
En muista missä yhteydessä olisin kiistänyt oman uudestisyntymiseni. Olen joskus keskustellut kanssasi tuosta uudestisyntymisestä. Kuten olen kertonut minulla on kokemus jossa koko elämäni on muuttunut. Minä koen tuolloin koneneeni uudesti syntymisen, hyvinkin kongreettiseti. Enkai minä tuota ole koskaan kiistänyt.
Luulisin etteivät kaikki ole tuollaisen uudestisyntymisen tarpeessa, he kokevat hengellisen heräämisen. Arvioisin Vernan kokeneen sen jo nuorena. Tuon heräämisen osoittamaa tietä luulen hänen edelleen kulkevan. Vai kulkeeko hän tuota heräämistä kohti. Sitä hänen itsensä lisäkseen muut ihmiset eivät voi tietää.
Kyllähän minä koen uudestisyntymisen kiitollisuutta päivittäin herätessäni aamulla selvinpäin. Koen saavani kaiken siihen sisältyvän riemun juuri ylhäältä ilman omaa ansiotani.
Kyllä tämä on aivan omaa kokemustani johon papeilla, lukkareilla, haudankaivajilla ja muilla teologeilla ei ole pienintäkään osuutta. Minusta vaan on mahdollista uskoa ja lisäksi harrastaa uskontoja tutkimalla eri uskontojen viisaiden kirjoituksia.
Onko kirjoitukseni Tode sinun mielestäsi "hyvässä lykyssä todentuntuinen", mutta kuitenkin valhetta?
Tosin Jeesus käytti sanontaa uudestisyntyminen uskoon tulosta
Ihminen syntyy uudesti
1. Kertakaikkisesti kasteessa
2. Henkilökohtaisessa kääntymisessä eli uskoon tulemisessa
3. Päivittäisessä parannuksessa.
Ja asiasta vielä seikkaperäisemmin Lutherin sanoin:
Usko Kristukseen vanhurskauttaa
Ettei nyt kukaan luulisi meidän puhuvan sellaisesta uskosta, joka ei mitään vaikuta, pelkästä historiallisesta tiedosta, meidän on aluksi selitettävä, miten usko ihmisessä syntyy. Sitten haluamme toisaalta osoittaa, että usko vanhurskauttaa, ja sen, miten tämä asia on käsitettävä, ja toisaalta kumota vastapuolelta esitetyt syytökset. Luukkaan viimeisessä luvussa (Luuk. 24:47) Kristus käskee nimessään saarnata parannusta ja syntien anteeksiantamusta. Evankeliumihan osoittaa, että kaikki ihmiset ovat synnin alaisia ja että he kaikki ovat vikapäät iankaikkiseen vihaan ja kuolemaan. Samalla se tarjoaa Kristuksen tähden syntien anteeksiantamuksen ja vanhurskautuksen, joka otetaan vastaan uskolla. Parannussaarna, joka osoittaa meidät syyllisiksi, saattaa omattunnot todellisten ja vakavien kauhistusten valtaan. Näin pelästytettyjen sydänten on määrä taas saada lohdutus. Se tapahtuu, jos he uskovat Kristuksen lupaukseen, että meillä hänen tähtensä on syntien anteeksantamus. Tämä usko, joka noiden ahdistusten alaista ihmistä rohkaisee ja lohduttaa, ottaa vastaan syntien anteeksiantamuksen, vanhurskauttaa ja tekee eläväksi. Juuri tämä lohdutus tietää uutta, hengellistä elämää. Kaikki tämä on selvää ja ilmeistä. Hurskaat ihmiset voivat sen käsittää, ja siitä on kirkon todistus. Vastapuoli ei sitä vastoin pysty missään sanomaan, miten Pyhä Henki annetaan. He kuvittelevat, että sakramentit tuovat mukanaan Pyhän Hengen sen johdosta, että ne toimitetaan, ilman vastaanottajassa tapahtuvaa oikeaa muutosta, ikään kuin Pyhän Hengen lahjoittaminen olisi merkityksetön tapahtuma.
Me puhumme nyt sellaisesta uskosta, joka ei ole mikään joutava aate, vaan joka vapauttaa kuolemasta, synnyttää sydämissä uuden elämän ja on Pyhän Hengen työtä. Tällainen usko ei esiinny rinnan kuolemansynnin kanssa, vaan missä sellaista on, se saa aikaan hyviä hedelmiä, kuten tuonnempana tulemme osoittamaan. Voidaanko jumalattoman ihmisen kääntymyksestä tai siitä, miten uudestisyntyminen tapahtuu, enää yksinkertaisemmin ja selkeämmin puhua? Tuokoot esiin tuosta rannattomasta sententia-kirjallisuudestaan 4 yhden ainoankin lausuman, joka selittäisi uudestisyntymisen tapaa. Puhuessaan rakkauden perustilasta he kuvittelevat ihmisen ansaitsevan sen teoillaan eivätkä opeta, että se saadaan sanan kautta. Niinhän tätä nykyä kasteenuusijatkin opettavat. Jumalan kanssa ei päästä kosketuksiin eikä häntä voida käsittää muutoin kuin sanan kautta. Sen tähden vanhurskautus tapahtuu sanan kautta, niin kuin Paavali sanoo: (Room. 1:16) "Evankeliumi on Jumalan voima itsekullekin uskovalle pelastukseksi", ja taas: (Room. 10:17) "Usko tulee kuulemisesta." Jo tämänkin perusteella voitaisiin todistaa, että usko vanhurskauttaa. Jos nimittäin vanhurskautus tapahtuu yksinomaan sanan kautta ja sana taas voidaan ottaa vastaan vain uskolla, seuraa tästä, että usko vanhurskauttaa. On kuitenkin olemassa muita, merkitsevämpiä perusteita. Sen tarkoitus, mitä tähän asti olemme sanoneet, on ollut osoittaa, millä tavoin uudestisyntyminen tapahtuu, ja tehdä ymmärrettäväksi, minkälainen on se usko, josta me puhumme.
Nyt aiomme osoittaa, että usko vanhurskauttaa. Heti alkuun meidän on huomautettava lukijoille siitä, että yhtä tärkeää kuin on pitää kiinni sanasta, jonka mukaan Kristus on välimies, yhtä tärkeää on puolustaa sitä, että usko vanhurskauttaa. Millä tavoin Kristus näet voi olla välimies, jos me emme käytä häntä välimiehenä vanhurskautuksessa, siis jos emme tajua, että meidät juuri hänen tähtensä luetaan vanhurskaiksi? Mutta tämähän on uskomista ja luottamista Kristuksen ansioon, siihen että Jumala juuri hänen tähdensä varmasti tahtoo nyt olla meille lempeä. Edelleen samoin kuin tulee puolustaa sitä totuutta, että Kristuksen lupaus on lain lisäksi välttämätön, aivan yhtä välttämätöntä on puolustaa sitä, että usko vanhurskauttaa. Laki ei näet opeta lahjaksi tapahtuvaa syntien anteeksiantamusta. Lakia ei liioin voida täyttää, jos ei ensin ole saatu Pyhää Henkeä. On siis pakko puolustaa sitä totuutta, että Kristuksen lupaus on välttämätön. Tätä ei kuitenkaan voida ottaa vastaan muutoin kuin uskolla. Siispä ne, joiden mukaan usko ei vanhurskauta, hävittävät evankeliumin ja Kristuksen ja opettavat pelkästään lakia.
On kukaties myös niitä, jotka kuullessaan uskon vanhurskauttavan käsittävät sen tarkoittavan vain alkua eli sitä, että usko on vanhurskautuksen alku tai valmistusta siihen. Näin ei usko itsessään olisikaan se, mihin katsoen Jumala meidät hyväksyy, vaan sitä seuraavat teot. He kuvittelevat uskoa niin suuresti ylistettävän siitä syystä, että se on alku. Alkuhan on kaikessa tärkeintä, niin kuin sanotaan, (kreikkaa apxn nyiov 3avtoc) hyvin aloitettu on puoliksi tehty. (Platon, Lait 6 753 E.) Näinhän joku voisi sanoa, että alkeisopinnot tekevät joka tieteenalan tohtoriksi, koska ne ovat valmistuksena muille aloille, vaikka jokainen tieteenala tietysti itse koulii harjoittajastansa mestarin. Me emme ajattele uskosta tähän tapaan, vaan pidämme kiinni siitä, että heidät varsinaisesti ja todella juuri uskosta Kristuksen tähden luetaan vanhurskaiksi eli hyväksytään Jumalan edessä. Edelleen vanhurskautus merkitsee jumalattoman vanhurskaaksi tulemista eli uudestisyntymistä, ja näin se merkitsee myös vanhurskaaksi julistamista eli vanhurskaaksi lukemista. Raamattu puhuu näet kumpaankin tapaan. Tästä syystä tarkoituksemme on ensinnä osoittaa, että usko yksin tekee jumalattomasta vanhurskaan, toisin sanoen ottaa vastaan syntien anteeksiantamuksen.
Muutamia loukkaa tuo vähäinen sana YKSIN, vaikka Paavalikin sanoo: (Room. 3:28) "Päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja", ja niin ikään Efesolaiskirjeessä: (Ef. 2:8, 9) "Ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi", ja samoin Roomalaiskirjeessä: (Room. 3:24) "Saavat lahjaksi vanhurskauden." Jos ei tämä poissulkeva sana YKSIN heitä miellytä, pyyhkikööt myös Paavalin lauseista nämä poissulkevat sanat "lahjaksi", "ette tekojen kautta", "se on lahja" jne. Ovathan nämäkin poissulkevia. Mutta se, minkä me suljemme pois, on käsitys ansiosta. Emme me sulje pois sanaa ja sakramentteja, mistä vastapuoli meitä väärin syyttää. Sanoimmehan yllä, että usko syntyy sanasta, ja näin me korotamme saarnaviran aivan erityisen suureen arvoon. Uskoa tulee myös seurata rakkauden ja tekojen. Tästä syystä niitä ei suljeta pois siinä mielessä, etteivät ne seuraisi, vaan vanhurskautuksesta suljetaan pois luottamus omaan ansioon, jonka perustana on rakkaus ja teot. Sen me nyt aiomme selvästi osoittaa.
saattaa olla, että olen tulkinnut jonkun puheesi niin, että olen jäänyt käsitykseen, ettet ole "uudestisyntynyt"!
tuosta ylläolevasta selostuksestasi en meinaa ymmärtää enempää kuin sika hopealusikasta (se oli hyvin todentuntuinen, eikä siis valhetta).
aprillia! tottapuhuakseni ymmärrän sen oikein hyvin, varsinkin, kun luin "evl" selostuksen asiasta.
Kyllä joskus saatan reakoida kun jonkun puheenvuorosta saa käsityken jonkun olevan enemmän uudestisyntynyt kuin toinen. Olenhan täällä monenlaista juttua vääntänyt.
Toisaalta mikä minä olen kenenkään uudestisyntymisiä mittaamaan. Varmuudella tiedän kerran syntyneeni ja kaksikertaa kastettu.
Tietysti olisin mielelläni käyttänyt kopiota, tuo oma kokemukseni nyt vaan sattui olemaan helpommin otettavissa käyttöön tuolta omien korvien välistä.
Muuten sinäkin olet melkoisesti todentuntuinen:)
Näinhän se juuri on.
"Uskon avulla ymmärrätte
Tämän moni kristitty sanoo kun heiltä kysytään miksi uskovat hölynpölyyn,väitit".
-voimme olla ihan varmoja, molemmat, ettei yksikään uskova sano noin. Hölynpölyyn en ole kuullut uskovan yhdenkään kristillistä uskoa tunnustavan.
-ei päin vastoin, kun tutkimme Jumalan sanaa, kuuntelemme sitä ja luemme näitä mielipideväitteitä, se kirkastaa Jumalan Sanaa ja vahvistaa uskoa.
Minulle nämä väittelykset ovat antaneet erittäin paljon. Vähäuskoisena olen voinut lukea teidän väitteitä ja saanut vahvistusta Jumalan Sanasta. Eli, kuten paholainen paratiisissa näytti synnin johon ihminen lankesi, teki hän siinä palveluksen,ihminen tietää mitä synti on, muttei vajavuudellaan hallitse itseään synnin vastaisilta teoilta. "Eikös se vain näin ole?" Niin näinhän se on