He sanovat, että muut kuin he itse eivät voi pelastua. Eikö silloin ole jo kysymyksessä uusi uskonto? Tässä tapauksessa voitaisiin sanoa: lahkon lahko. He haluavat nimittää itseään myös Laestadiuksen mukaan - ei Lutherin. Häpeävätkö he kenties Lutheria?
Ovatko lestadiolaiset luterilaisia?
Marie
14707
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ensinnäkin lestadiolaisia on monenlaisia, joidenkin oppi poikkeaa luterilaisesta opista, toisten taas ei. Yleisimmät poikkeamat ovat kaste- ja ehtoollisopissa. Kaikki lestadiolaiset eivät tunnusta luterilaista oppia siitä, että sakramentit ovat armonvälineitä, joiden kautta välittyy syntien anteeksiantamus. Eivätkä kaikki tunnusta luterilaista oppia siitä, että kasteessa on uudestisyntyminen. Mutta osa lestadiolaisista taas on näissä asioissa ihan luterilaisella kannalla.
Toiseksi lestadiolaiset eivät ole itse ottaneet nimekseen lestadiolaista, samoin kuin luterilaisetkaan eivät ole ottaneet itselleen nimeksi luterilaista. Molemmat nimet ovat ulkopuolisten antamia nimiä, jotka aluksi olivat haukkumanimiä, mutta vakiintuivat vähitellen neutraaleiksi nimiksi.
Kolmanneksi kaikki lestadiolaiset eivät tunnusta poissulkevaa seurakuntaoppia.
Ja last but not least: miten luterilaisuus sitten määritellään? Esim. Suomen ev.lut. kirkko on hyväksynyt naispappeuden vastoin Lutherin opetusta, ja hyvin monet Suomen ev.lut. kirkon papeista eivät tunnusta luterilaista oppia monissa muissakaan asioissa. Jos lähtäkohdaksi otetaan luterilainen oppi, niin silloinhan hekään eivät olet luterilaisia.
taisipi olla kristitty(kin) alunperin?!?
Lutherilaisuudessa on katto kuulemma korkealla ja seinät leveällä. Se yrittää olla kaikille jotain eli miellyttää kaikkia, mutta lopulta se ei voi olla kenellekään yhtään mitään. Ei ole ihme, että se lahkoutuu sisältäpäin. Ruotsissa selvitetään muuten homoliittojen siunausta, ja samaan aikaan naispappeuden vastustajat puuhaavat omaa kirkkoaan. Lahkoutuminen tulee varmuudella jatkumaan protestantismin piirissä.
ovatko sitten luterilaiset nykyisin enää omastakaan mielestään kristittyjä, heidän oppinsahan on koko ajan muuttunut yhä karismaattisemmaksi ja muistuttaa ilmeisesti aika paljon helluntailaisuutta.
Ongelma onkin se, että luterilaisuuteen on haluttu luoda oma oppi. Miksi kristillisyys ja sen opillinen perinne ei kelvannut, vaan mm. kaikki ekumenisten kirkolliskokousten asiakirjat hylättiin, vaikka niihin perustuu se, mitä kirkko opettaa.
Hajaannus jatkuu, totta kai - ihmetellen olen todennut, että lähes kaikilla luterilaisilla maallikoillakin näyttää olevan suunnaton tarve omaan, yksityiseen "reformiin" ja vielä täysin mitättömillä perustiedoilla: Raamattua luetaan ja tulkitaan ihmeellisen hurmoksen vallassa, ja sen pitäisi sitten olla yleispätevää ja ehdottoman oikeaa opetusta, vaikka naapuri on omassa hurmiksessaan päätynyt täysin erilaiseen tulkintaan ja on myös omasta mielestään pelkästään oikeassa.
Voisi kuvitella, että luterilaiset itsekin huomaisivat, että ei näin voi jatkua, mutta se on vain kuvitelmaa. Kohta joku fanaatikko kirjoittaa tämänkin tekstin olevan itsetään perkeleestä... :)
Kirjoittanut: ulkopuolinen, 9.7.2004 klo 18.28
>Ongelma onkin se, että luterilaisuuteen on >haluttu luoda oma oppi. Miksi kristillisyys ja >sen opillinen perinne ei kelvannut, vaan mm. >kaikki ekumenisten kirkolliskokousten asiakirjat >hylättiin, vaikka niihin perustuu se, mitä >kirkko opettaa.
>Hajaannus jatkuu, totta kai - ihmetellen olen >todennut, että lähes kaikilla luterilaisilla >maallikoillakin näyttää olevan suunnaton tarve >omaan, yksityiseen "reformiin" ja vielä täysin >mitättömillä perustiedoilla
Tämä on valitettavasti totta. Ortodoksina minua korpeaa erityisesti se että kirkkoomme jostain syystä viehtyneet ja siihen liittyneet luterilaiset jatkavat tätä yksityistä reformiaan uudessa yhteisössä.
Tästä seuraa sekaannus ja paha elämä!
Joillakin suljetuilla ortodoksisilla keskustelufoorumeilla tämä on johtanut siihen että siellä on jäljellä enää muutama ortodoksiluterilainen ja toiset ovat paenneet paikalta.
Yksi suuri ongelma luterilaisuudessa on juuri se, että samalla kun hylätään kirkon perinne vetoamalla Sola Scriptura-periaatteeseen, niin tehdään kuitenkin luterilaisista tunnustuskirjoista uusi perinne itse sitä kuitenkaan huomaamatta.
Ja toinen suuri ongelma taas on Sola Scriptura-periaatteen tiukka tulkinta, jossa Raamattuun suhtaudutaan kuin se olisi Jumalan taivaasta alasheittämä kirja, eikä tajuta että Raamattukin on osa kirkon perinnettä.
Oma kantani on, että opin tulisi perustua kirkon perinteeseen, ja korkein auktoriteetti kirkon perinteessä tulisi olla Raamatun kirjoilla.
jonka tekstit arkkienkeli Gabriel sanasta sanaan profeetta Muhammedille saneli.
Onko luterilainen oppi TODELLA sitä, että sakramenttien kautta välittyy syntien anteeksiantamus? Ja että kaste on uudestisyntyminen? Enpä tiennytkään.
Tai ehkä tarkoitat Martti Lutherin oppia. Jos luterilaisen KIRKON oppi on tuo mitä sanot, niin eipä ole oppi tullut perille ainakaan minulle.
Miten niin "ei voi olla kenellekään yhtään mitään"? Kyllä minä ainakin tunnen paljon ihmisiä, joille luterilainen kirkko merkitsee ja antaa paljonkin.
On myös paljon ihmisiä, joita lahkoutuminen ei ilmiönä sinänsä häiritse. (Eri asia on sitten jotkut lahkoihin kuuluvat ikävät ihmiset, jotka kyllä voivat tuottaa häiriötä.)
>>Kirjoitat-
>>Kaikki lestadiolaiset eivät tunnusta luterilaista oppia siitä, että sakramentit ovat armonvälineitä, joiden kautta välittyy syntien anteeksiantamus. Eivätkä kaikki tunnusta luterilaista oppia siitä, että kasteessa on uudestisyntyminen.
Mutta osa lestadiolaisista taas on näissä asioissa ihan luterilaisella kannalla.
Lestadiolaisuutta on monia eri ryhmiä, joilla ei käytännön tasolla tavallisesti ole mitään yhteistä toimintaa. Alla huomattavimmat niistä väkimäärineen, ja niissä esiintyvä opetus kasteen ja ehtoollisen osalta (kokemukseni mukaan).
-Vanhoillislestadiolaisuus (n. 100 000)
Kasteessa ei uudestisynnytä.
Ehtoollisessa ei ole syntien anteeksiantamusta.
Poikkeavaa ajattelua ei suvaita.
-Esikoislestadiolaisuus (n. 25 000 - 35 000)
Kasteen osalta ajatus, että kasteessa ei uudestisynnytä on voimakkaammin esillä, mutta myös luterilaista oppia tästä esiintyy varsin paljon.
Ehtoollisessa on syntien anteeksiantamus.
Poikkeavaa ajattelua suvaitaan jossain määrin.
-Rauhansanalestadiolaisuus (n. 20 000 - 30 000)
Sekä kasteen että ehtoollisen osalta esiintyy varsin laajasti molempia kantoja.
-Uusheräys (n. 2000 - 3000)
Sama kuin rauhansanalestadiolaisuuden osalta.
-Sillanpää-töröläläinen lestadiolaisuus (n. 6000 - 7000)
En tiedä tarkkaan, mutta luulisin, että suurinpiirtein sama kuin vanhoillislestadiolaisuudessa.
-Lyngenlestadiolaisuus, useita eri ryhmiä (n. 4000 - 5000)
Kasteessa on uudestisyntyminen.
Ehtoollisessa on syntien anteeksiantamus.
Poikkeavaa ajattelua ei suvaita kovinkaan hyvin, mutta ei eroteta kuitenkaan seurakunnasta.
Kiitän tiedoista!
Olipa mielenkiintoinen lukupaketti! ~
Se 'el' nimimerkissäni on lyhennys sanasta 'esikoislestadiolainen'. Ei ehkä niin tarpeellista luterilaisuus-palstalla, mutta lestadiolaisuuspalstalla kirjoittaessa on hyvä osoittaa, mihin lestadiolaisuuden ryhmään kuuluu, ja olen sitten käyttänyt samaa nimimerkkiä myös muilla palstoilla.
Siunausta myös sinulle!
He ovat luterilaisen kirkon jäseniä, kastettuja ja veroja maksavia. Kyllä he silloin ovat luterilaisia. Vaikka sanovatkin, etteivät muut voi pelastua. Luterilaisessa kirkossa ei ole kielletty sitä, etteikö noin voisi sanoa.
Jos he häpeäisivät Lutheria, kai he silloin eroaisivat kirkosta.