Onko kohtalotovereita tällaisella tapahtumalle,
vai mahdanko olla turhaan itseäni kiusannut?
Vaimoni on usein ollut aika yksinäinen, kun
olen paljon töissä. Kun hän löysi chattailyn,
niin saipa vähän pirteyttä, mikä todella näkyi.
Asia oli tosi hyvä, sillä makkarissa ja sohvalla
olkkarissakin alkoi tapahtumaan:)... mutta......
Alkuinnostus on saanut hänet näköjään
koukkuun, niinkuin monet muutkin.
Sitten alkoi vaihe, jossa mielestäni reiluuden
"säännöt" unohdettiin. Keskustelut alkoivat
olemaan intensiivisiä ja vaimo oli täydellä
sydämmellä mukana.
Miten tämänkin käsittää
"keskustelukumppanille tyyli on flirttailevaa ja
kiihkeääkin ja sitten ikään kuin tehostaakseen
lämmintä suhdettaan keskustelu kumppania
kohtaan ottaa esille oman aviomiehensä
negatiivisessa mielessä".
Keskustelun taso paljastui aivan sattumalta,
kun kirjoitetut lauseet tulivat
kotikoneessamme näkyviin
kenttään johon asiat kirjoitetaan. Myönnän,
että itsetunto valahti ja mustasukkaisuus
piinasi.
Se ei enää tuntunut mukavalta, kun alettiin
ottaa peliin flirttailua, vihjailua ja muuta
vastaavaa ja varsinkin kun alettiin esitellä ja
kuvailemaan omia intiimejä paikkoja ja
viettelevään tyyliin. Sitä pelkäänkin, että kun
vaimo todella on halujen mukaan menevää
tyyppiä, niin että hän ihastuu/rakastuu
mielikuvaan chattihahmosta, ja että
"lähtee mopo käsistä" ja askel kerrallaan
edetään kunnes.... no tässä on taustalla
muitakin asioita vaikuttamassa. Sitäkään en
enää voinut sulattaa, että vaihdettiin jo
sähköpostiosoitteita ja alettiin kirjoitella sitä
kautta myös... tässäkin on taustalla se, että
vaimo valehteli, ettei hänellä ole mitään
sähköpostia... eli salailu ja valehtelu vain
antoi lisää "aihetta" pelkoihin.
Keskustelimme asiasta ja sovimme rajat,
mutta sama peli jatkui kuitenkin edelleen... nyt
en enää osaa luottaa häneen ja kiroan koko
chatin. Selvissä tapauksissa hän valehtelee
päin naamaa, siis oikeasti! Ja koska olemme
vuosien aikana kerinneet jo lähes kaiken
rakentamaan valmiiksi, eli perheen, oman
talon, uudet autot ja kaikki, niin pelko kaiken
menetettämisesta on suuri. Pelko on ollut niin
suuri, että olen jo vajonnut niin alas, että
historiikista on aivan pakkomielle ollut ottaa
selvää, että missä mennään... ja tottakai kun
asia mua huolettaa ja on isot asiat pelissä,
niin voinko vain unohtaa ja toivoa parasta? En!
Jos huomaan, että hän ei enää välitä, ei
arvosta, eikä ole enää kiinostunut musta, niin
haluan sen tietää jotta voin pakata laukkuni,
eikä tarvitse elää epätietoisuudessa.
Yritän koko ajan saada itseäni uskomaan,
että mitään mun kannalta ikävää ei ole
tapahtunut tai ei tule tapahtumaan, että se on
vain turhaa ja mustasukkaisuuden
aiheuttamaa, mutta kuitenkin taustalla
kummittelee suuri menettämisen pelko.
Chattailyn toki hänelle iloksi suon, mutta jos
se vie vaimon mennessään niin...
vai mahdanko olla turhaan itseäni kiusannut?
Vaimoni on usein ollut aika yksinäinen, kun
olen paljon töissä. Kun hän löysi chattailyn,
niin saipa vähän pirteyttä, mikä todella näkyi.
Asia oli tosi hyvä, sillä makkarissa ja sohvalla
olkkarissakin alkoi tapahtumaan:)... mutta......
Alkuinnostus on saanut hänet näköjään
koukkuun, niinkuin monet muutkin.
Sitten alkoi vaihe, jossa mielestäni reiluuden
"säännöt" unohdettiin. Keskustelut alkoivat
olemaan intensiivisiä ja vaimo oli täydellä
sydämmellä mukana.
Miten tämänkin käsittää
"keskustelukumppanille tyyli on flirttailevaa ja
kiihkeääkin ja sitten ikään kuin tehostaakseen
lämmintä suhdettaan keskustelu kumppania
kohtaan ottaa esille oman aviomiehensä
negatiivisessa mielessä".
Keskustelun taso paljastui aivan sattumalta,
kun kirjoitetut lauseet tulivat
kotikoneessamme näkyviin
kenttään johon asiat kirjoitetaan. Myönnän,
että itsetunto valahti ja mustasukkaisuus
piinasi.
Se ei enää tuntunut mukavalta, kun alettiin
ottaa peliin flirttailua, vihjailua ja muuta
vastaavaa ja varsinkin kun alettiin esitellä ja
kuvailemaan omia intiimejä paikkoja ja
viettelevään tyyliin. Sitä pelkäänkin, että kun
vaimo todella on halujen mukaan menevää
tyyppiä, niin että hän ihastuu/rakastuu
mielikuvaan chattihahmosta, ja että
"lähtee mopo käsistä" ja askel kerrallaan
edetään kunnes.... no tässä on taustalla
muitakin asioita vaikuttamassa. Sitäkään en
enää voinut sulattaa, että vaihdettiin jo
sähköpostiosoitteita ja alettiin kirjoitella sitä
kautta myös... tässäkin on taustalla se, että
vaimo valehteli, ettei hänellä ole mitään
sähköpostia... eli salailu ja valehtelu vain
antoi lisää "aihetta" pelkoihin.
Keskustelimme asiasta ja sovimme rajat,
mutta sama peli jatkui kuitenkin edelleen... nyt
en enää osaa luottaa häneen ja kiroan koko
chatin. Selvissä tapauksissa hän valehtelee
päin naamaa, siis oikeasti! Ja koska olemme
vuosien aikana kerinneet jo lähes kaiken
rakentamaan valmiiksi, eli perheen, oman
talon, uudet autot ja kaikki, niin pelko kaiken
menetettämisesta on suuri. Pelko on ollut niin
suuri, että olen jo vajonnut niin alas, että
historiikista on aivan pakkomielle ollut ottaa
selvää, että missä mennään... ja tottakai kun
asia mua huolettaa ja on isot asiat pelissä,
niin voinko vain unohtaa ja toivoa parasta? En!
Jos huomaan, että hän ei enää välitä, ei
arvosta, eikä ole enää kiinostunut musta, niin
haluan sen tietää jotta voin pakata laukkuni,
eikä tarvitse elää epätietoisuudessa.
Yritän koko ajan saada itseäni uskomaan,
että mitään mun kannalta ikävää ei ole
tapahtunut tai ei tule tapahtumaan, että se on
vain turhaa ja mustasukkaisuuden
aiheuttamaa, mutta kuitenkin taustalla
kummittelee suuri menettämisen pelko.
Chattailyn toki hänelle iloksi suon, mutta jos
se vie vaimon mennessään niin...
Vastaukset 204
Vanhimmat
Tämä chatmaailma on mukava ja innostava mutta se
miten sen ottaa on eriasia. Pitäisi muistaa oma
itsensä ja se ettei ketään loukkaa.
Minä olen nainen ja chattailen töistä, mieheni
tietää kyllä. Minä kuitenkin otan asian
huumorilla ja juttelen ei liian henkilökohtaisia.
Sitä toivon myös keskustelukumppaneiltani. Olen
rehellinen ja kerron aina faktat itsestäni. En
halua herättää kenessäkään turhia toiveita.
Chattaily voi olla hauskaa ja välillä voi
sydäntäänkin purkaa kunhan on samansuuntainen
chattiystävä. Ja onhan niitäkin. Mutta mikään ei
voita tosielämää, rakkautta siellä ja kunnon
ystäviä.
Harmittavaa on jos vaimollasi on mennyt yli.
Pitäisikö teidän puhua asiasta.
Chatmaailma on julma ja jos siellä ihastuu ei voi
koskaan olla varma mikä tai kuka on tekstien
takana.Kunpa vaimosi ei loukkaisi itseään
turhaan. Tai Sinä hänen myötä. Olen valmis
juttelemaan asiasta kanssasi jos haluat.
...hienoa, että saan tukea ja myötäelämistä:)
...pakko myöntää, että nyt on iso itku lähellä.
Viikkojen piina ja pelko on kieltämättä aika
lähellä purkautumista.
Kyllä mäkin olen samaa mieltä, että chattaily
on ihan jees ja varsinkin jos toinen on niin
paljon yksin kuin vaimo todella on.
Mutta että sitten lähteekin tekemään sitä
ajattelematta yhtään mun tunteita tai missä
reiluus loppuu. Musta kyllä tuntuu, että jos
rehellisesti olisi siitä kertonut niin en varmasti
olisi nyt näin rikki... viime yönä sain itseni
uneen vasta n. 06.15 - 6.30 ja sitten seiskalta
ylös ja "pirteänä" töihin.
Niin se vielä puutuisi, että hän lähtisi
hetkellisten illuusioitten perusteella tekemään
jotain, mikä rikkoisi tämän liiton ja sitten tulisi
vielä kaupanpäälle huijatuksi tms. En toivo
mitään tällaista, mutta olisi varmasti sellainen
opetus mikä todella tuntuu.
Toi on todella arvossaan sun rehellisyys ja
chattiasenne:) että kyllä se tuli huomattua
kuinka mielettömän tärkeä on että luottamus
olisi kunnossa ja pysyisi kunnossa.
Ja kyllä tällaisen päälle hyvää juttuseuraa
todella tarvitseekin:)
Voi sua...
Jotenkin niin ikävä tilanne. Harmiton leikki
muuttuu...
Toivon että vaimosi ymmärtää eron chatin ja
tosielämän välillä, yritä selittää sitä. Sillä
kaikki ei ole sitä miltä näyttää.
Kumpa kaikki olisiva yhtä tuntevia ja toisia
ajattelévia kuin sinä. Muista että pidät
itsestäsi hyvää huolta, sillä sinä olet tärkeä.
Ja se on tärkeintä välittää itsestään, et voi
syyttää itseäsi kaikesta.
Onhan se elämä monimutkainen asia, mutta kornisti
sanottu kaikella on tarkoitus. Myös tällä ja se
selviää tavalla tai toisella. Myrskyn jälkeen
tuuli lakkaa. Silloin voit huokasta että
selvisit. en pysty sulle lupaamaan koska mutta
varmasti se hetki tulee...
hei ystäväiseni:)
minun kohdallani on käynyt ei niin pahasti, mutta
kuitenkin ajattelin kertoa toisenkin puolen
asioista..
minä löysin elämäni rakkauden "sätistä" olemme
olleet nyt jo ikuisuuden yhdessä ja varsinkin
suhteen alkuaikoina aina epäilin hänen
käyttäytymistään sättimaailmassa, vaikka tiesin
tasan hänen persoonansa ja olimme yhdessä käyneet
jopa miiteissä yms. pelkäsin aina että koska
kuulen ikäviä juoruja hänestä tms.. sitä ei
koskaan tapahtunut.. kunnes tuli puheeksi meidän
aikana tapahtuneet asiat ja kuulin että hän oli
tehnyt kaikenlaista sättiystäviensä kanssa,
sellaisiakin asioita koneen ääressä jotka
kuuluvat vain meille kahdelle kuten fantasiat.
kolahti kovaa. nyt epäilys on aina vaan suurempi,
aloin vihata jokaista sättinaista koska ajattelin
etten tiedä koskaan koko totuutta.
teimme radikaalin ratkaisun. kotikone hävitettiin
ja nyt sättäämme vain kumpikin töistämme ja
voisin sanoa että kaikki aika koneella on
vähentynyt puoleen ja samoin epäily tietysti..
jotenkin hän sai vakuutettua minulle ettei ole
koskaan ajatellut pettää tms. ja uskon.
kunnes taas tapahtuu jotain..
en luota kehenkään netissä, live ystäviä on ihan
tarpeeks muutenkin ja se riittäköön.
voimia sinulle, älä koskaan kuvittele että tiedät
kaiken.
Luin alkuvuodatuksesi ja se kuulosti aika
hurjalta. Tosin uskon että alunperin syypää mopon
karkaamiseen olet sinä itse. Et ole tarpeeksi
pitänyt huolta vaimostasi ja olet jopa itse
kehottanut häntä chättiin.
Tämä mitä nyt olet itse tekemässä ei ole hyväksi
teille kummallekkaan, keräät myötätuntoa pääosin
naisilta. Nämä naisetkin jotka ovat sinua valmiit
kuuntelemaan ovat hekin omalta osaltaan
sitoutuneita. Oletko varma että et riko heidän
välejään?
Pidä hyvä ihminen lomaa töistäsi ja yllätä
vaimosi jollain ihanalla asialla, vai oletko
unohtanut miten se tehdään. Onnellisuuteen ei
tarvita uusia autoja eikä edes omaa kotia, siihen
tarvitaan partneri joka osaa huomioida toisen
tarpeet.
Keskustelkaa, keskustelkaa ja keskustelkaa, tällä
tiellä mihin olet nyt ajautunut teillä ei ole
tulevaisuutta!
Tää topic on antanut mulle todella hyvän
kuvan, mitä kaikkea chat voi olla. Itse vihaan
sitä sattuneesta syystä paljon.
Vertasin chattia aiemmin paholaiseen, sillä
samalla lailla chat tempaisee vähänkin
heikon kaikkiin houkutuksiin, ja sumentaa
järkevää ajattelua ja saa mahdollisesti tosi
pahaa jälkeä aikaan.
Lopputulos on se, että mielestäni chat
kaikkine houkutuksineen on täysin väärä
paikka "piristää" elämää... jos on omassa
suhteessa menossa puuduttava kausi, ja
kumpikin vain mököttää ja syyttää toista ja
jopa aletaan vihaamaan toista... silloin sitä on
useimmiten heikoimmillaan vastustamaan
chatin... tarkoitan siis itse paholaisen:)
vakuutteluja kaikista ruusuisista mielikuvista
ja muista ihanuuksista. Jos ja kun mulla on
"puutteellinen" fiilis, niin kyllä mulla ekaks
oma kulta tulee mieleen:)
Olenkin aina ollut siinä luulossa (pelossa)
että tiedän vain jäävuoren huipun.
Mut tsemppiä sullekin;) eletään päivä
kerrallaan
älä haksahda samaan vibaan kuin sun eukkos!
tiedän, että jos annan haluilleni periksi... ja
syötän omatunnolleni nautintojen elämyksiä...
näistä asioista... silloin tätä miestä viedään:)
tiedän, että jos annan haluilleni periksi... ja
suljen mielestäni reilun pelin säännöt...
näistä asioista... silloin tätä miestä viedään:)
..huh,huh, tälleenkin tässä voi käydä kun antaa
tunteiden viedä,se on paha jos rupee
valehtelemaan,se satuttaa niin
paljon,rehelisyyttä on vaan nykypäivänä niin
vähän ja valheita sitäkin enenmän...
Aina ei tietotekniikasta ole iloa, ainakaan
niille, jotka joutuvat siitä kärsimään puolison
chattailun tai mailaamisen takia ja
mustasukkaisuus tulee peliin. Ymmärrettävää kyllä
on ettet vaimosi chattailystä pidä. Itsekään en
luultavasti kovin riemastunut olisi, jos
poikakaverini chattailisi päivät pitkät muiden
naisten kanssa. Mutta mikä minua riepoo on
poikakaverini mailikaverit. Ollaan puhuttu niistä
ja hän on kertonut jonkin verran heistä ja he
ovat hänelle vain kavereita. Eikä hän ainakaan
salaile heitä. Ja välillä en välitä heistä
ollenkaan, kun uskon, että poikakaverini välittää
minusta enemmän kuin heistä, mutta välillä
mustasukkaisuus iskee. Välillä tulee mieleen,
että hankin myös itselle miesmailikavereita, että
olisi mukava kuulla myös muiden ajatuksia ja
saada poikaystäväni ymmärtämään miltä minusta
tuntuu eli saada hänet mustasukkaiseksi. Mutta
toisaalta en tiedä kiinnoistasiko minua mailailla
muiden miesten kanssa, oma poikakaverini riittää
ihan hyvin.
Itse en ole paljoa chattaillut, vaikka ehkä
hieman kiinnostaisi, tuntuisi vain vaikealta
kirjoitella outojen ihmisten kanssa. Toisaalta se
voisi olla ihan hauskaa kuunnella muiden juttuja.
Luulen, että chatissa varsinkin suhteessa olevia
ihmisiä voi kiinnostaa sen yllätyksellisyys ja
uutuus. Oma suhde on voinut kestää jo monta
vuotta ja alkuvuosien jännitys ja romanttisuus on
jo kadonnut. Tällöin on mukavaa jutella jonkun
uuden ihmisen kanssa, jolloin on taas jännitystä,
kun ei tiedä mitä toinen ajattelee ja kaikki on
uutta ja mielenkiintoista kuin se mitä on jo
kotona. Ja voi ottaa jonkinlaisen roolin ja
kirjoitella mitä haluaa ja uskaltaa.
Uskon kuitenkin ettei vaimosi tule löytämään
onnea chatista ja jos hän lähtee tapaamaan
löytämiään ihmisiä, hän tulee melko varmasti
pettymään, sillä netissä harvoin mikään on sitä
miltä näyttää.
Toivon, että vaimosi alkuinnostuksen myötä
tajuaa, ettei chatista saa kaikkea ja kotona on
se oikea perhe, joka välittää.
En osaa neuvoa, mutta ehkä vielä ei kannata tehdä
hätiköityjä ratkaisuja. Onko mahdollista, että
otat jotenkin osaa vaimosi chattailyyn?
Juttelette siitä millaisia henkilöitä hän siellä
on tavannut ja millaisia juttuja siellä liikkuu
jne tai menette chattailemaan yhdessä. Joskushan
chatista voi löytyä myös järkeviä
keskustelupaikkoja, missä voi keskustella esim.
lastenhoidosta, kodista, tietokoneista, autoista,
eläimistä jne. Tai sitten rität olla välittämättä
siitä ja ottaa sen kuin vaimon "harrastuksena",
kunhan se ei mene liian pitkälle. Kaikenlaistahan
sinne voi kirjoittaa, mutta sitä kuitenkaan
tarkoittamatta. Ja nyt kun olet ehkä hieman
ärsyyntynyt vaimon chattailusta ja vaimosi tietää
sen, niin chattikaverit voivat näyttää vielä
paremmilta. Sitten kun olette kahdestaa/perheen
kanssa yhdessä, kannattaa tehdä sellaisia
asioita, jotka ovat poissa tv:n ja tietokoneen
ympäriltä. Käydä kylässä, olla ulkona, harrastaa
jotain, jotta vaimosi ymmärtäisi, että chat ei
ole se oikea elämä ja sinä voit tarjota paljon
enemmän. Voittehan joskus keskustella onko hän
jäänyt koukkuun chattiin ja miksi hän siellä
tykkää olla vai onko hän niin paljon yksin. Vai
johtuuko se juuri siitä, että oma suhde ei tunnu
enää niin jännittävältä ja mielenkiintoiselta,
jolloin voisitte välillä kahdestaan viettää
romanttista iltaa ja jutella suhteestanne ja
kuinka paljon toisista välitätte. Ja voisit sanoa
suoraan hänelle miltä tuo chattaily sinusta
tuntuu ja pelkäät menettäväsi hänet. Vai onko hän
siellä chatissa vain saadakseen ystäviä ja
vaihtaakseen ajatuksia heidän kanssa, mutta
silloin en kyllä ymmärrä miksi hän valehteli
sähköpostiosoitteesta.
Parempaa jatkoa!
Minä tunnustaudun yhdeksi puolisoksi joka
chattailee.. Mieheni tietää harrastuksestani ja
tietää myös sen että olen vaihtanut e-mail
osoitteita muutaman ihmisen kanssa joita olen
chatissa "tavannut". Kaikille juttukavereilleni
olen kertonut siitä että olen naimisissa ja että
minulla on lapsia.
En kuitenkaan kiistä sitäkään asiaa että
joskus "juttelu" ei välttämättä ole jäänyt asia
linjalle ja myös tämän olen miehelleni kertonut.
Avoimesti keskustelemalla asiasta pääsee ehkä
kaikkein parhainpaan tulokseen.
Koskaan en ole harkinnutkaan tapaavani ketään
chatti "tutuistani"...ja tuskin koskaan
tahdonkaan tavata yhtäkään heistä. Sillä
koskaanhan et voi olla varma siitä onko henkilö
jolle puhut se mikä hän sanoo olevansa.
Kuitenkin ajoittain chatti on oiva
keino "jutella" asioistaan joista on ehkä vaikea
puhua kasvoikkain. Asioista saa mielipiteen
täysin ulkopuoliselta taholta, sellaisilta
ihmisiltä joilla ei ole ennakkomielipidettä
asiasta. Täytyy kuitenkin muistaa se että kaikki
eivät chatissa ole mukana täysin rehellisin
tarkoitusperin ja suodattaa paksun suodattimen
läpi se mitä kuulet ja tahdot uskoa.
Chat ei koskaan korvaa minulle aitoa elämää, sitä
jota saan elää perheeni kanssa, mutta joskus on
mukava uppoutua siihen maailmaan ja niihin
ihmisiin joita olen siellä oppinut "tuntemaan".
Kaikille chattaajille järki käteen tässä
epätodellisen / todellisessa maailmassa jossa
niin monet meistä ajoittain viihtyvät.
Sun rehellisyys on todella hienoa... ja
muutenkin sun asenne tähän hommaan...
Tessalla on hieno ja vaikuttava piirre siinä,
ettei anna mitään turhia toiveita vastapuolelle,
niin tällainen asenne (kun seurustelee tai on
naimisissa) on enemmän kuin älykkäästi
ajateltua. Ten points!
Mullakin on aina ollut mielessä se, että en tee
mitään mikä loukkaisi vaimoa, vaikkei
koskaan saisi edes pienintä aavistusta, mistä
kaikesta voisinkin chatissä "jutella", niin silti
mulla on omatunto ja sitä kautta rajat. Ja
tottakai tällaista kohtelua sitä odotaa
itselleenkin.
(voitko tota kokonaisuutta enää paremmin
sanoa:)
Inhottavaa, että olet joutunut kärsimään
puolisosi chattailusta, sillä chattailu on hyvä
tapa vaihtaa ajatuksia ja saada niitä
puolueettomiakin mielipiteitä, kuten joku aiemmin
totesi. Itse elän parisuhteessa ja chattailen
ajoittain paljonkin. Chatissa liikkuu monenlaista
sakkia... Itse kerron rehellisesti
elämäntilanteestani ja mikä tärkeintä:
CHATTITUTUT OVAT VAIN CHATTITUTTUJA! Mikä
tarkoittaa sitä, että heitä tavataan ainoastaan
chatissa; mailiosoitetta, puhelinnumeroita yms.
ei tulisi mieleenikään vaihtaa, tapaamisista
puhumattakaan.. Itselläni on chattituttuja jo
pidemmältä ajalta ja mikä tärkeintä; tapaamme
chatissa kun tapaamme, MEILLÄ ON MYÖS MUUTA
ELÄMÄÄ!
Kokemasi kuulostaa inhottavalta, kehottaisinkin
juttelemaan vaimosi kanssa asiasta, hän ei ehkä
ole ymmärtänyt mitä on tekemässä. Tiedän muutamia
ihmisiä, jotka tapaavat chattituttujaan.. mutta
olen sitä mieltä, että asiasta on keskusteltava
mahdollisen puolison kanssa ensin... Tsemppiä
sinulle ja järkeä vaimollesi ;)
Ihan samaa mieltä olen sun kanssa... koko
sun asiasi kanssa.
Sen verran upeeta teksiä kaikilta vastaajilta,
että alkaa liikutus olla sitä luokkaa, että kohta
tulee iso itku... ja kaikki piina tulee yhdellä
ryöpyllä ulos.
Ja kyllä tämä asia todella pitää selvittää,
vaikka tulisi mitä kamalaa tahansa esille...
mitä sen jälkeen tapahtuu niin riippuu juuri
asiasta kuinka pitkälle on "lipsahtanut" jos
sitä koskaan saan kuitenkaan tietää. Ehkä
asia on niin edennyt niin pahaksi, että sitä ei
voi enää myöntää. Toivottavasti ei.
Kiitos sulle;) isosti:)
Itkeä saa ja kuuluu silloin kun siltä tuntuu.
Itku helpottaa ja toivottavasti huomaat että et
ole yksin.
Saisit halauksen...kyllä se siitä. Tuuli tyvenee
vielä joskus.
Ja kun nyt jaksat vielä hetken tiedät miksi ja
mitä varten. Ihan varmasti. Jaksamista sinulle,
toivon sitä todella. Lämpöisiä ajatuksia sinulle
päin!
Kyllä sitä tulikin aika vuolaasti kun ei enää
jaksanu taistella vastaan. Nyt ei enää ole niin
surkee fiilis, mutta masentaa vielä tietysti...
kiitos... kyllä se siitä, uskon näin:)
Päivä kerrallaan edetään... onneksi mä oon
kuitenkin aina niin ikuinen optimisti niin se
auttaa ikävissä asioissa... ja myös sun ja
muiden mulle vastanneiden myötätunto
asiassa.
Ajattelin ensin, että ehkä tulee vain kehotuksia
katsoa peiliin ja toinen suuri osa selityksiä
kuinka ihana ja mukava se chatti on. Mutta
positiivisen yllättävää oli lukea tällaista asiaa.
Kiitos lämpöisistä ajatuksista:) Kyllä se tästä:)
Toivottavasti nää keskustelut on auttaneet.. Tää
on yks niistä asioista miks chatissa käydään...
keskustelemassa ja vaihtamassa mielipiteitä.. ;)
Kiitos sulle, että aloitit tälläsen keskustelun,
huoli on taatusti suuri monella muullakin... Ja
chattaavat puolisot saavat ajattelemisen
aihetta :)
Kaikki chattailemaan ja iloa elämään! Olen taas
nuori ja rakastunut-CHATMIEHEEN, kun oma kultani
kuorsaa sohvalla(jo 30 vuotta). Mitä pahaa siinä
on, ainakaan mielenterveys pysyy vakaana ja
aurinko paistaa- puurokattilaankin. Tervemenoa!
Tulkaa miehet mukaan, samaa iloa kaikille -ja
sinä MUSTASUKKAINEN POSSU suukkoja sun
kiiltävälle nahkatukalle. Menee mukaan
ilonpitoon, siinä se juju - niitä ei tarvitse
ikinä tavata, iloittelu on mukavaa - eikä kukaan
järkevä tosissaan ole siinä ja jos on - oma on
vikasi, ukkoseni.
... siis minä mustasukkainen possu ja kiiltävä
nahaktukkainen... vai.......
????????????????????????????????????
????????????????????????????????????
????????????????????????????????????
????????????????????????????????????
??
Mene peilin eteen ja katso, mitä näet sieltä -
näkyykö ORASTAVA NAHKATUKKA tai mauritukka? Ja
possu-possu-hali-hali- eikös tunnukin mukavalta?
Olet vähän kireä, tarvitst yömyssyn ja lämpöiset
sukat. Parempi neuvo -mene alko-nimiseen
ruokakauppaan, osta pullo Napoleonia, mene kotiin
ja korkkaa-ota kaapista kunnon konjakkilasit,
tarjoa vaimolle ja keskustelkaa asiat selväksi -
ja välillä konjakkia kyytipojaksi. Seuraavaksi
aamuksi vara purkki suolakurkkuja! Ääntä ei saa
korottaa sen keskustelun aikana eikä lähemmäksi
toista - turvavälit! Suukkoja sinne nahkatukalle.
Mä yritin vain hahmottaa tota
nahkatukkapossujuttua, mutta se ei ollut
riittävän tyhjentävä, että olisin koko sanoman
tajunnut.
En ole möllöttävä mauritukkainen lihava
sohvaperuna... en epäeroottinen, ... eli peilistä
en näe mitään, mikä häiritsisi
vaimoa????????? Sytytän naisen pelkällä
katseella...
En ole kireä... olen cool! En vatvo mielessäni
kovin kauaa paskaa... niin paljon on hyviä
asioita elämässäni... en juo alkoholia kuin
muutaman kerran vuodessa... en tykkää
suolakurkkumauritukkapossumielikuvasta...
olen urheileva 34 vuotias ikiteini... viisaampi
vain... yleensä. Rentoutan ja "humallutan"
naiseni olemuksellani, en alkoholilla,
kuitenkaan:) Vaimoni rentouttaa mut hänkin
pelkällä katseella;)
Nahkatukka jees... millinen hiuskuontalo...
sexy... tosi sexy;)
Asiat on nyt keskusteltu.. olemme taas
samalla aallolla... anteeksi pyydetty ja
annettu... molemmin puolin. Me olemme taas
yhtä.
Minulle kävi päin vastoin miehellä oli aikaa
työpaikalla ja hän chattaili, tapasi "kivan"
naisen meni tapailun ym puolelle, asia paljastui
ja tuli vuoden kestänyt taistelu, jonka j'lkeen
mies lopetti tapailun ja "palautui luokseni",
mutta mikään ei ole kuin ennen. Että se siitä
chattailusta.
Tuntuu todella pahalta kun "elää" tota asiaa
mielessä. sympatiat on täysilllä sun puolella.
Ja voin sanoa, että melkein tiedän tunteen.
Tätä samaa on mun vaimo epäilly musta... ja
jopa voin kaikille täälläkin vannoa, että en
koskaan ole mitään rajojen yli menevää
tehnyt.
"Pettänyt" kyllä olen yhden kerran... tässäkin
tapauksessa serkun tyttöystävä "yllätti" mut
nukkumassa humaalani pois... eli rehellisesti
voi sanoa, että siinä oli jo vähän hyväksikäytön
merkkejä... heräsin siihen, että joku äheltää
päällä... ensin viinahuuruissani olin
tekemässä "sitä" vaimoni kanssa, mutta
sitten tajusin, mitä on tapahtumassa ja
valittelin huonoa oloa ja siirryin olohuoneen
puolelle nukkumaan. että sitäkään "aktia" ei
viety loppuun asti ja kesti ehkä 5 - 10
minuuttia... mutta tätäkin häpeän aina kun sen
muistan.
Toivottavasti jo tänäpäivänä se teidän juttu on
enää huono muisto, mistä olette päässyt yli.
Mä en uskalla ajatella miten hirveä asia se on
jos "chatti vie" mun vaimon, perheen ja kaiken
mitä ollaan yhdessä rakennettu.
Mä yritän parhaani mukaan estää sen, ettei
tarvitse koko elämää aloittaa taas uudestaan.
minun mieheni chattaili ekaks työpaikalla ja
myöhemmin kotona.
sieltä hän nappas muutaman naisen ja alkoi
mailata niille ja teki treffejä niitten kanssa.
kolmisen viikkoa sitten hän muutti sen yhen luo
asumaan.
hän ei ole ottanut mitään yhteyttä viikkoon
ilmoitti vain että ei palaa enään luokseni.
meidän liitto kesti 30 vuotta.
.. että mies löysi uuden, paremman chatista.
Aikansa se tuska kesti mutta sitten tulin
tulokseen että ei meitä sitten oltu yhteen
tarkoitettukaan kun kerran noin "heppoisilla"
perusteilla mies lähtee onneaan etsimään
chatista.
Kirpaisi ja kovasti kirpaisikin. En kiellä sitä,
mutta aikaa on kulunut jo kolme vuotta joten ei
se enää tunnu yhtä pahalta. Ja olen itse saanut
elämäni uuteen järjestykseen ja löytänyt
itselleni myös miehen, chatista. =)
Hymyilyttääkö? No, varmasti. Mutta näin vain
kävi. Aloin itse sitten chattailemaan kun totesin
etten edes tiedä mitä se on, miten se vaikuttaa
ihmisiin ja muuta sellaista. Halusin tietää että
miten entiselle miehelleni kävi. Ja huomasin että
chateissa on helppo ihastua, rakastuakin jopa.
Mutta ihmiset eivät siellä ole sitä miltä
päällepäin näyttää. Koin itse sen muutamaan
otteeseen aika rankasti, kunnes opin sen että
sellaiseen ei tule mennä mukaan muutoin kuin
huumorilla.
Miten sitten rakastuinkaan nykyiseen mieheeni?
No, siten että ystävystyimme chatissa, tapasimme
muutamaan otteeseen ennenkuin mitään erityistä
tuli välillemme. Ja se oli hyvä se. Ystävyydestä
on hyvä aloittaa. Ja se on luja pohja suhteelle.
Meillä on yhä ns. kaukosuhde, sillä asumme parin
sadan kilometrin päässä toisistamme ja olemme
yhteydessä toisiimme päivittäin ircin ja
puhelimen välityksellä, viikonloput on yhteistä
aikaamme. Ne vietämme yhdessä aina kun vain
voimme (kun työ sallii). Jonain päivänä muutamme
yhteen. Tämä on jo suunnitteilla, mutta etenemme
rauhallisesti, kiirettä ei ole siksi että
tiedämme mitä haluamme, järjestämme vain asiat
siten että voimme viettää elämämme yhdessä kunhan
olosuhteet sen sallivat.
Tässä yksi tarina siitä miten voi käydä.
Itse olen vapaa nainen ja olen chattaillut myös
varattujen miesten kanssa, jopa tapaillut
heitä.En syyllistä itseäni kenenkään liiton
rikkomisesta, koska luulen, että varatut
chattaajat (sekä naiset että miehet) ovat jo
tehneet jonkin asteisen päätöksen hankkia
ulkopuolista kiihoketta jopa livenä, jos
tilaisuus tulee.Sieltähän haetaan jonkun tyhjiön
täyttymistä eli jos nykyinen elämä ei tarjoa
riittävästi seuraa/keskustelua/ajankulua, niin
chatista sitä on helppo saada.
Oman lisänsä näihin sotkuihin tuovat toiset
mustasukkaiset chattaajat.
Noh tuntuukos se sitten niin hirvittävän hienolta
mennä jonkun "miehen" kanssa ulos tekemään nytten
tiesmitä epämääräistä ja ehkä pitämään "hauskaa"
, Tiedostaen että hän kumminkin seurustelee?
Enhän toki sinuakaan/ketään syyllistä, ala
valittamaan mutta, mutta itse en haluisi olla
tuhoamassa joidenkin suhdetta.
Onko mielestäsi myös baariin saapuvat ihmiset
tehneet päätöksen etsiä jotain jännitettä?
Höpö-höpö.. chat on helppo ja edullinen tapa
tavata uusia ihmisiä. Ei sen tarvitse kieliä
puutteessa olemisesta.
Moi Iiris
Olet tässä ryhmässä niiden harvojen joukossa,
jotka uskaltavat reilusti puhua henkilön
persoonan lähtökohdista.
Monet pitkään liitossa eläneet eivät ainoastaan
odota, että tilaisuus uudenlaisten asioitten
kokemiseen tulisi eteen. Monet tekevät sen eteen
paljonkin, että löytyisi vaihtelua esim
eroottiseen- ja/tai seksielämään.
Siitä huolimatta elämänkumppanuus voi jatkua oman
perheen toisen aikuisen ja lasten kanssa.
Ei pidä olettaa, että tarkoitus on hajottaa
perhe. Mistä ihmeestä tuollainen ajatus voi tulla
mieleen? Peruskoulun uskonnontunniltako?
Miehellä ja naisella voi olla seksisuhde. Ei
kaikkien suhteiden päämääränä ja tuloksena ole
uusi perheyhteisö.
Seksiin ja erotiikkaa keskittyminen piristää
kummasti tilanteessa, jossa on vuosikaudet
hankittu koulutusta, työtä, autoa, asuntoa,
mökkiä, venettä...
Rohkeasti mutta reilusti!
Olen itse naimisissa oleva noin kolmikymppinen
kahden lapsen äiti ja chattaillyt jo vuosien
ajan. Se lähti liikkeelle ihan kokeilun halusta,
taustalla ei ollut mitään ihmeempiä ongelmia.
Välit puolison kanssa ihan kunnossa. Mieskin
tiesi mitä teen, ja chattäili joskus itsekin.
Huomasin pian että suurin osa chatissä
juttelevista miehistä ei kiinnostanut minua, sen
verran tökeröä porukkaa oli liikkeellä. Hetken
juttuseuraa joistain heistä toki sai, ja se oli
kivaa.
Mutta sitten löytyi se aivan ihana ihminen, ihan
sattumalta. Rehellinen, aito, ystävällinen...näin
joka sanasta että hän ei ollut niin kuin muut,
vaan jotain ihan erikoista. Tutustuttiin,
ihastuttiin, rakastuttiin...chatissä. Kerrottiin
toisillemme kaikki mahdollinen. Soiteltiin myös.
Suuri kiusaus oli myös tavata, mutta kumpikin oli
sitä mieltä, että seksisuhteeseen ei ryhdytä.
Kummastakaan ei olisi ollut siihen ja se olisi jo
liikaa, rajat meni siinä.
Tämä suhde jatkuu edelleen. Kumpikin on löytänyt
sellaisen ystävän, josta ei halua luopua. Elämä
on muuttunut ihan kokonaan. Mutta: puoliso ja
perhe ovat kuitenkin tärkeämmät...jos olisi
valittava, valitsisin tietysti oman puolisoni
jota rakastan. Tilanne on aika vaikea, mutta
niinhän elämä usein on...
Ei saakeli voi rakastua ihmiseen jonkun chatin
kautta... Ihminen pitää nähdä, tavata, tuntea
vähän aikaa, sitten rakastuu.. Kaikki ketkä..
Säälin teitä kaikkia jotka makaavat kotona
sohvalla kirjoittaen "rakkaalle" viestejä
telkkariin/nettiin ja on sitten muka niin
rakastuneina... HANKKIKAA ELÄMÄ!!!
Itse tapasin kihlattuni opiskellessani, ja
ennen seurustelun alottamista tehtiin tutkielmia
yms esitelmiä yhdessa ja kahvilla, joskus
teranssilla oluilla koulun jälkeen.. SIlloin
ihminen rakastuu, kun on ainakin NÄHNYT henkilön
ja tutustunut..
Ei ihmistä VOI RAKASTAA joidenkin viestien
perusteella.. TAi noh jos teillä on niin ankeeta
ettei voi lähteä minnekkään kotoa.. Ja sitten
maksaa infernaaliset puhelin laskut.. JOTEN
HANKKIKAA EDELLEEN SE ELÄMÄ
...olin vuoden chattaillut ja piti tavata sitten
tämä ihana prinssi rohkea joka oli vienyt jalat
altani ja olin onnests mykkyrällä ja kunnes
näimme ja hups mies jonka piti olla tumma komee
ja tavallinen hän olikin papparainen ja kalju ja
tavallinen mutta oli valehdellut ja siitä samassa
meni maku chattiin ja koko nettiin ja täällä käyn
vaan kurkkimassa ja sen verran taisin jäädä
koukkuun .... unelmilla on siivet mutta siivetkin
voi mennä poikki ?
ja toivon että kukin mitä etsivätkin niin
löytävät sen mutta oikeilla ehdoilla ketään
loukkaamatta .... eiks joo ?
sammakon morsian
Hei sun käsitys rakastumisesta on hyvin
mustavalkoinen, vaikka oot ihan tutkielmiakin
tehnyt. Rakastumisen muodot on hyvin
moninaiset...ei kukaan voi tietää mitä toisen
pään sisällä tapahtuu ja miten tämä asiat kokee,
siis hyvin henkilökohtainen juttu. Rakastumiseen
ei vaadita ensinnäkään toisen tuntemista, voi
aivan hyvin rakastua ensi silmäyksellä. Olen
minäkin rakastunut niin että olen tavannut
henkilön, tietysti olen. Mutta voi chatissäkin
rakastua; tuntee toisen ajatukset sillä tavalla
kuin usein vasta pitkän "normaalitutustumisen"
jälkeen, tietää ulkonäön kun kuvia lähetellään,
äänen tuntee myös kun soitellaan. Se mitä ei
tiedä on eleet ja ilmeet, ns. body language...
Jos siinä sitten jokin tökkii, niin tyssääkö
kaikki siihen? Hei sä muuten oikein usutat
chattiystäviä tapaamaan toisensa...pitäisköhän
tehdä niin kun oot noin varma ettei tykättäis
toisistamme. Sittenhän tästä riesasta pääsisi...
*heh*
Huomaa, oon puhunut koko ajan rakastumisesta.
Rakastaminen onkin sitten ihan toinen juttu, ei
sekoiteta niitä.
Sait sitten sitä mitä tilasit:))))))) No kaikesta
oppii. chatti ON niin paska paikka jos alkaa
käyttää väärin tai ajatelematta todellisuutta.
sitä mä vaan en tajua, että miten se kalju
papparainen kehtasi tulla paikalle jos on
itsensä kuvaillut unelmiesi prinssiksi... vai
oliko juttusi vain satua? No en ala väittää että
valehtelet... mutta siinä on kyllä just sitä
itseään minä chattiä pidän:))
;)
Mun mielestä sä olet ylittänyt rajat jo kauan
sitten. Tässä on just se liian syvällinen ja
intensiivinen suhde, mitä mä en hyväksy... se
on henkistä pettämistä, mutta kuitenkin
pettämistä.
Outoa jos miehesi tietää saman kuin sinä,
eikä siitä ole ongelmia, tai sitten hän luulee
sitä harmittomaksi... tai tietenkin jos hyväksyy
sen että olet rakastunut chattihahmoon niin
mikäs siinä.
suakaan ei varmaan haittaisi, jos miehesi
rakastuisi chattityttöön? jakaisi sen kanssa
kaiken, surut, ilot jne.
ainoa mun mielestä positiivista on se että
yleensä olet osannut rajat edes johonkin
vetää.
Ihmettelee
Niimpäs se melkein on että sitä saa mitä
tilaa..Mutta mitäpäs sitä muita enään
tuomitsemaan... Mutta Jos ihmiset tai noh hakee
seuraa chatistä niin toivottavasti he löytävät
haluamansa ja eivätkä joudu pettymään..
Jatkoja ihmiset..
Vahingonilo on kaikkein parasta iloa?
Ikävä kyllä näin taitaa olla. Miten on "kaikkea
ei voi sietää", mitä jos itsellesi kävisi näin?
Tuskin noin leveästi hymyilisit...? Luulen niin
ainakin.
..myös sitä mitä tilasit! Tulit tänne kerjäämään
sääliä ja ymmärrystä. Sait sitä mitä tilasit,
oletko nyt tyytyväinen? Hope so..
Nettiseksi yms. ei ole pettämistä. Sillä sehän on
vain tapa masturboida, hiplata itseään kun lukee
toisen kirjoittamia sanoja ruudulta. Typerää
nostaa meteliä moisesta. Itse en ainakaan
viitsisi jos mieheni sellaista harrastaisi. Tai
jos sanallisesti kiihottaisi itseään netissä ja
tulisi sitten panemaan minua niin enpä voisi olla
tyytyväisempi. Mitä sitä suotta ottamaan skitsoja
tuollaisesta? Pettämiseksi se menee jos tavataan
ja pannaan - fyysinen kontakti on eri asia. Sitä
en itsekään katsoisi sormien välistä. Ja turha
tulla väittämään että mistä tiedän ettei mieheni
sitä jo tekisikin, no, ei tee. Meillä on tarkat
säännöt siitä mitä saa ja mitä ei saa. Rakastamme
toisiamme eikä meillä ole salaisuuksia,
rehellisyys ennenkaikkea.
Sä ootkin sä ja mä oon mä... tajusitko! Asioilla
on erilaisia näkökulmia... ja jos tosiaan
tarkoitit mua, mä en tullu hakee sääliä täältä...
Mä alan tekee täs susta mielikuvaa: sä oot
vikisevä apina, pinnallinen typerys, et osaa
arvostaa ihmistä tai sen mielipidettä joten olet
helvetin vaikea ihminen... sä saat runkata ihan
rauhassa tai kannattaa
netinkanssarunkkaamista, mikä musta on
älyvapaata touhua. Eihän vaimokaan tykkää
jos mä kärähdän tupakasta, tulee
vitunmoinen meteli.
Sulle taitaa olla vieras käsite, että
kirjoittaminen voi olla terapiaa... asioista
keskustelu voi olla terapiaa...
kohtalotovereiden kanssa keskustelu voi olla
terapiaa... tajuutsä jos jokuu tuntuu pahalle,
niin järki voi olla vähän sumeena... asiasta
keskustelu saa taas ajatukset kasaan ja jopa
hyvän fiiliksen päälle... mutta koska olet
putkiaivoinen debiili mikä ei nää sivuille
ollenkaan, niin kantasi on ennalta arvattu.
Itseitseitseenviitisisi... haloo<:/
Sun kanta asiaan on liian mustavalkoinen...
tunteet on helvetin iso voima, niihin vaikuttaa
erilaiset koetut asiat, mielipiteet, asenteet jne.
Jos mä pidän jotain asiaa vääränä mikä
menee rajojen yli niin en mä ole sen
kummoisempi kuin joku joka on eri mieltä...
kyse on vain siitä kuinka asia menee tajunnan
läpi: loukkaako se vai koetaanko se kuitenkin
normaalina.
Mä oon taas sitä mieltä en sä oot typerä...
vitun pinnallinen ihminen.
Mutta loppujenlopuksi mä en kuitenkaan sun
kommentilla päätäni vaivaa ja se on mulle
yksi hailee miten sä jätkäs kanssa hommat
hoidat.
toivottavasti et loukkaantunut:)
oletko rajatilapersoona, niin paksua tuo tekstis
oli?
... että en osaa arvostaa sun mielipidettäsi...
se on liian jyrkkä... et osaa ottaa tunteita
mukaan...
... vaiko toi tyttö joka kannattaa
nettirunkkailua?
Tulipa hyvät naurut duunipaikalla! Kiitos
huvittavasta jutustasi. Näin puhuu tosi teini,
aina ja ikuisesti puutteessa...jos isi sulle
teki...you know..eihän se muiden vika ole...hae
apua, terapiaa poju!! Ehkä joskus
huomaat "eläväsi", vaikkakin yksin...
Tässä sulle palautetta.
Olen itse ollut jo 10 vuotta tenavien kanssa
kotona.Alkaa jo tuntumaan siltä,että tulee
yli,kun ei ole aikuista seuraa päivisin.Olen
kyllä onnellisesti avioliitoss,mutta silti
puuttuu jotain ja joskus pää sanoo ,että se ei
tiedä mitä se oikeeasti tahtoo.
Se olis vaan niin paljon helpompaa kun sais ihan
oikeesti jutella jonkun
kanssa,Kasvokkain/puhelimessa.
Mieheni ajaa rekkaa ja samaan ammattiin olen myös
itsekin ajautumassa tai olen jo ajautunut,mutta
jonkun on huolehdittava tämä jälkikasvu,koska jos
on niissä hommissa ei ehkä vuorokausi riitä
siittä kun on kotoa lähtenyt.
Siksi haluaisin jo jopa oman mielenterveydenkin
kannalta chattailla koska kotona ei ole sitä
aikuista seuraa jonka kanssa voisi heittää
huumoria muusta puhumattakaan.
Meillä on netti ollut alku keväästa ja olen
mielestänni kolunnut kaikki chat paikat noin
läpi,mutta missään en ole vielä kohdannut
sellaista paikka jossa NAISET voivat todella
keskustella keskenään. En tarkoita tätä muotoa
vaan sellainen jossa saisi heti heitellä
kysymyksiä ja vastauksia.
Olen nyt chattäillyt kolme kertaa ja ne kaikki on
tapahtunut aviomieheni ollessa paikalla.
Haluaisin kyllä jutella ilman häntäkin.
Rakastan häntä yli kaiken ja tiedän että en voisi
koskaan pettää häntä.Kokeilun halusta minäkin
täällä olen ja tiedän että tähän jään.
Olisi kiva jos heittäisit postilla olisi varmaan
puolin jos toisin asiaa.
Syysterveisin:Minna (nasu)
Vaimollani oli keväällä "suhde" yhteen Chat-
nimeen ja se johti jopa tapaamiseen.
Asian paljastuttua, minulle kerrottiin jopa
halusta avioeroon.
Ko. kumppanista paljastui, että häntä ei
kuitenkaan tavoitettu mistään, sillä hän oli
tapaamisellaankin käyttänyt väärää
henkilöllisyyttä.
Satusetiä riittää..
On helppo kiilautua aviosuhteen väliin chatissa
ja luoda ruusuisia tulevaisuudenkuvia.
Nämä Chatit ovat oikeastaan hyvin lähellä
seksikumppani-ilmoittelua.
Täyttä itsensä ja kumppaninsa pettämistä kaikki
tyyni.
Selityksiä kyllä chataailulle riittää, varsinkin
vaimoväellä, mutta sinkkubaarit ja sinkku-chatit
ovat vain sinkuille ( 40 mukaan lukien).
VIHAAN CHATTIA !!!!
Repikää siitä...
Niimpä... paras läksytys onkin se, että
puolisoaan pettävä joutuukin maksamaan
teostaan kovan hinnan... menettää ensin
puolisonsa, mahdollisesti kokonaisen
perheen ja vielä uusi chattituttu kusettaa
oikeen kovalla kädellä:)
Tällaisen opetuksen toivonkin kaikille, jotka
"käyttävät väärin" chattia.
Mutta... tuliko ero vai saitteko asian selväksi?
Ja jos saitte niin, minkälaisen vaikutuksen
tämä chattijuttu jätti teidän liittoon?
Voisin kuvitella, että mieheni kirjoittaa
minusta.Pakko myöntää, että olen juuri tällainen
chattäilijä, ja miksi. Uskallanko edes kertoa, no
kerron, eihän sinun vaimosi tarvitse tuntea
samoin kuin minä.Minunkaan mieheni, ei
todellakaan pidä chättäilystä, mutta onneksi hän
ei tiedä niin paljon kuin sinä.Minua kyllästyttää
oma avioliittoni, en tunne rakkautta miestäni
kohtaan ja haen täältä vaihtelua. Tunnen olevani
alistettu ja pakotettu liittooni, lasten takia en
voi lähteä. Täytyy vaan näytellä, että kaikki on
ok. Kuitenkin sitä todellista rakkautta ja
hellyyttä kaipaa, vaikkei sitä tuskin täältä
saakkaan, mutta voi hetkeksi ainakin unelmoida
sellaisesta. Muista kuitenkin etten ole vaimosi.
Mulla on juuri sama syy sättäilyyn..oma suhde
kasassa vain lasten vuoksi..kaameaa myöntää
asia..mutta näin se on!!!
Sättäily tuo niitä pieniä ilon hetkiä elämään!!
Ja irrotautumista arjesta!!
Toivottavasti vaimoni ei ajattele noin...
Jos mua alkaa kyllästyttää avioliitto, niin mulla
tasan on muita tapoja piristää sitä kuin tehdä
sitä "salaa". Anteeksi, mutta mun mielestä on
köyhää ruveta tekemään jotain "ihan omin
kesken", käyttää hyväksi toisen luottamusta
jnejnejne... asioihin todellakin on erilaisia
reiluja ratkaisuja.
No, me jokainen tehdään omat ratkaisumme,
mä kannatan kaikesta huolimatta reilua peliä.
Meilläkin oli kohtuu tasapaksua pitkään,
niinkuin varmasti jo mun jutuista olet
lukenutkin, ehkä. Mutta ehkä siinä suhteessa
vaimo ajatteli niinkuin sinä. Ja siinä mentiin
rajojen yli. Kaikki tämä paska alkoi juuri kun
liekki alkoi meillä pitkästä aikaa palaa. Ehkä
vaimo olikin "piristynyt" chatkumppaninsa
kanssa saaduista "elämyksistä". Ja se
harmittaa, että se piristäjä en ollut minä!
Tottakai harmittaa!
Mä en ole kaikesta tasapaksuisuudesta
huolimatta koskaan lakannut välillä
halaamasta tai suukottelemasta häntä tai
muuten näyttämällä että välitän... siksikin
tuntuu helvetin väärältä.
Jos antaudut tuohon asemaan, mitä kuvailit,
niin sä oot köyhä ihminen. Lopeta
näytteleminen ja selvitä asiat ja toimi! Paitsi
jos sulle riittää chattien viettelys, että se on
pelastava tekijä, niin... no en tiedä mitä sanoa,
kun olen aivan eri mieltä.
Mutta silti, harmihan se kuitenkin on, että
suhde menee tuollaiseksi. Mulla oli onni, että
yhtäkkiä aloin tuntemaan samoja tunteita kuin
silloin -86 kun tapasin tulevan vaimoni ja
vaimokin näytti olevan tyytyväisen oloinen.
Harmi, että tämä chattipaska tuli ja pilas
kaiken! Mitä jos hänkin vain näyttelee... ja
kusettaa selän takana? No noita ajatuksiä mä
yritän välttää.
Mut tsemppiä sulle kuitenkin:)
Sori... musta on maailman huonointa sanoa,
että vain lapsien takia ollaan enää yhdessä.
Onhan siinä parisuhteessa edelleen
olemassa ne kaikki mahtavat asiat, joitten
takia sitä aikanaan on lähdetty yhteiselle
tielle... siis ne on olemassa ja ne saa esiin
jos vain haluaa... tottakai joissain tapauksissa
kaikki tuntuu ihan sairaan paskalta... puoliso
on maailman tylsin olento... ruma ku mikä...
helvetti. Mikään ei rumenna ihmistä niin kuin
ainainen ilmassa väreilevä negatiivinen fiilis.
vai onko, niin että vaan uskon aina ja vain
hyvän voittavan... tuleeko mulle eteen joskus
helvetinmoinen pettymys, että mun ainainen
hyvän vaaliminen olikin vain itsepetosta. Tai
jotain... ainakaan en kuseta vaimoani, en tee
tyhmyyksiä ja yritän pitää itseni kiinnostavana,
niin tiedämpä sitten ainakin yrittäneeni.
Mut kuitenkin, ratkaisun avaimet sulla on
käsissäs, että siihen malliin:)
Kyllä minä sen tiedän että päätös on
minulla.Arvaa olneko itse yrittänyt muutua..ja
odottaa että toinen huomaisi arvoni..eikä pitäisi
minua itsestään selvyytenä..mutta toistaiseksi
olen saanut tyytyä huomaamaan..että asiat on
hyvin kun minä en sano mitään vaan tyydyn ja
vaikenen.
Yksinäisyys ja suuri vastuuu lapsista...se kai
tässä pidättää...ja estää lähtemästä.Tilanne vaan
hiljalleen soljuu kohti jonkunlasita
ratkaisuaan..aika näyttää:))))))
Niin myönnän, että olen inhoittava ihminen,
mutten kuitenkaan haluaisi miestäni loukata ja
taas toisaalta en pääse tästä chättäämisestä
irti. Mieheni on, niinkuin sinäkin hyvä ihminen
ja hänkin kärsii koko tästä touhusta.
On ollut kyllä aikoja jolloin mieheni ei ole
huomioinut minua lainkaan, tuntuu että vasta nyt
hän rakastaa ja huomaa minutkin, olisiko se sitä
menettämisen pelkoa sitten, en tiedä. Tuntuu
kyllä, että tämä kaikki tulee liian myöhään,
rakkautta olisi pitänyt olla jo kauan sitten,
olisin sitä monesti tarvinnut.
No se siitä, ehkä minäkin vielä muutun hyväksi
ihmiseksi ja pääsen tästä irti.
Hyvää jatkoa Sinulle elämääsi.
Voisin kuvitella, että mieheni kirjoittaa
minusta.Pakko myöntää, että olen juuri tällainen
chattäilijä, ja miksi. Uskallanko edes kertoa, no
kerron, eihän sinun vaimosi tarvitse tuntea
samoin kuin minä.Minunkaan mieheni, ei
todellakaan pidä chättäilystä, mutta onneksi hän
ei tiedä niin paljon kuin sinä.Minua kyllästyttää
oma avioliittoni,=>
Miksi.. Oletko tyytyväinen itseesi? Oletko
varmaan tehnyt kaikkesi jotta sinua rakastetaan
vai oletko tehnyt asian eteen edes mitään?
en tunne rakkautta miestäni
kohtaan.=>
Rakastatko itseäsi ja hyväksytkö itsesi. Mihin
rakkautesi on hävinnyt....Arki on arkea, muista
se.
ja haen täältä vaihtelua.=>
Mene itseesi. Mitä täältä nyt voisi löytyä....????
Tunnen olevani alistettu ja pakotettu liittooni,
lasten takia en voi lähteä. Täytyy vaan näytellä,
että kaikki on ok. Kuitenkin sitä todellista
rakkautta ja hellyyttä kaipaa, vaikkei sitä
tuskin täältä saakkaan, mutta voi hetkeksi
ainakin unelmoida sellaisesta. Muista kuitenkin
etten ole vaimosi.=>
Et onneksi ole vaimoni....Minun vaimoni valitti
samaa ja lopputulos oli, että hän kärsii varmaan
enemmän nykyisestä tilanteesta kuin ennen
tapahtunutta. Valitettavasti asioita ei enää ehkä
voi korjata.
Olen samaa mieltä siitä ettei lapset voi olla syy
yhdessä pysymiseen jos ei muita syitä ole...
lapsetkin kärsii jos vanhempien väliltä puuttuu
jotain...
Mutmutmut...
Ainakin itse sain tarvitsemaani keskusteluapua
zätistä aikanaan, tosin olin jo silloin selvillä
siitä että ero tulee, ihan muista syistä. Tuntui
vaan hyvältä purkaa tuntojaan jollekin jolla ei
ole mitään aavistusta minusta ennestään...
Ennen pitkää zätistä sitte löytyi ystäviä, joiden
kanssa on tavattu ja juteltu ja soiteltu, siis
molempia, miehiä ja naisia... ystäväverkosto
ympärilläni laajeni isosti... ja sitten sieltä
ystävien joukosta löytyi myös nykyinen kultani...
En siis osaa kovasti vihata zättiä... mutta, siis
iso MUTTA: valehtelemista vihaan. Näiden asioiden
kanssa täytyisi ehdottomasti olla avoin!!!
Valehtelu ja salailu ovat ne jutut jotka sitä
mustasukkaisuutta ruokkivat...
Toivon että kaikki järjestyy teille kaikille
parhain päin, voimia ja jaksamista kaikille!
ei avioliitto kasassa lasten vuoksi, vaan ihan
hyvin meillä kotona menee silti mulla kiihkeä
nettisuhde myös naimisissa olevaan mieheen.
Molemmat teimme selväksi alusta asti että
haluamme vain jotain piristystä elämään, jotain
muuta ja sitä se on antanutkin, todellista
piristystä elämään, kotonakin menee paljon
paremmin ja varsinkin sängyssä oman miehen
kanssa. Ehkä se on ihmetellyt mistä moinen johtuu
mutta ei kysellyt kuitenkaan.
Olemme tavanneet kerran oikeastikin nettimiehen
kanssa, tapaamme toisenkin kerran
pian, "oikeasti" en ole miestäni pettänyt koskaan.
Mutta....
Käärme ja nainen
Vanhempani kokeilivat vuoden asumuseroa ja
kyselivät kokoajan meiltä, miten tämä meihin
vaikuttaa. Sanoimme, että positiivisesti, sillä
kumpikin ovat nyt iloisempia.
Vuoden jälkeen he huomasivat, että ovat
totaalisen yksin. Yhteisen päätöksen jälkeen
lyöttäytyivät yhteen ja taas kysyivät, miten
suhtaudumme. Sanoimme, että jos vain ovat
onnellisia näin, niin miksei.. Miksi
vastustaisimme sitä.
Taidat olla itse tylsä ja mielikuvitukseton
valitessasi asuja ja yrittäessäsi vietellä
miestäsi. Mies syttyy yleensä vain näkemästään.
TOSI ON.
Niin se oikeasti on, että NAISET NE PETTÄÄ
useammin.. eivät vain kerro ja jää kiinni.
Ja jos et anna tällaisesta syystä vähään aikaan,
niin ei huoli, kyllä se saa kuitenkin.
Kas kun se saattaa tuntua alentavalta olla
tyrkyttämässä itseään..mielestäni miehen pitäisi
huomoida myös ilman että keikuttelee vähissä
vaatteissa..kesällä homma toimi hienosti..kun
kulki bikineissä..jopas tapahtui..mutta pitkän
päälle se loukkaa..nimittäin minun pitäisi kyllä
olla aina se joka hakee ja etsii sen halun
hänestä...kaipa hänen pitäisi hyväksyä ja haluta
minua myös sellaisena kuin olen..siis vaikka
verkkarit jalassa..
Se on sitä kokonasvaltaista välittämistä..
Miehinen julma puoli tulee turhan usein
esille... mieshän useimmiten on vain
"pillujahdissa" ja näkee naisessa
useimmiten vain naimakumppanin.
Että kyllä ymmärtää mitä useimmiten naiselta
tuleva sanonta "se oikea" tarkoittaa.
Mies on mies... useimmiten ei näe
syvemmälle naiseen, näkee vain seksikkään
"bikineissä keikistelevän" tytön:)... siitä se
miehinen kohtuu yleinen pinnallisuus
näkyykin: viriili useimmiten vain sängyssä.
Ehkä se on kirjoitettu miehen geeneihin jo
100 000 vuotta sitten.
Miehenä sanon, että kun "näkee" naisen
sieluun... tai osaa katsoa sinne, niin se on
aika elämys. (Kunpa näitä "sokeita" hetkiä ei
enää itselle tulisi.)
Tsemppiä sulle:)
Kas kun välillä tuntuu että oman miehen kohdalla
ei se lukutaito ole kehittynyt ollenkaan..tai
sitten hän ei halua/kykene edes katsomaan mitä
minä olen.Toivonkin että hän jonakin päivänä
oppisi arvostamaan minua sellaisena kuin
olen..eikä saavutuksieni, ulkonäköni tai
pankkitilini mukaan.Tämän perustella tietenkin
saattaisi kuvitella että olen huonon itsetunnon
omaava hissukka joka ei itsestään välitä...mutta
ei se ole niin.Kun ikää on tullut lisää on
oppinut näkemään/tuntemaan itseään ja samalla
sen mitä odottaa toiselta ja minkälaista kohtelua
itselleen haluaisi.
Kiitos kommentistasi..miehistä näkökulmaa..joka
kuitenkin osoittaa että joillakin löytyy haluakin
(vaikkei tosiaan aina sitä taitoa;))tutustua
naisen syvimpään olemukseen!!!
Myönnän, että nyt se elämä vasta vaikeaa on,
mutta kun ei tahdo päästä irti. Tiedän, ettei
tämä johda mihinkään ja täytyis olla järki mukana.
Tajuta että tää on vaan unelmointia, joka ei voi
toteutua. Rakastuu ja pettyy.
Mutta on tästä jotain hyviäkin puolia, voi purkaa
itseään, saada henkistä energiaa ja kertoa
asioista ihan rehellisesti, niinkuin nyt Sinulle.
Anna vaimollesi anteeksi ja yrittäkää sopia, hän
tarvitsee Sinua ehkä enemmän kuin arvaatkaan.
Kaikkea hyvää elämääsi
Minun mieheni ei ennen ollut kiinnostunut
tietokoneista, kotiin se hankittiin lasten ja
minun takia kesällä. Jostain hän kipinän sai,
tyttö neuvoi chatiin, ja koukussa oltiin. Meidän
avioliitto on ollut huono muutenkin, joten kai se
tarjosi seikkailua ja roolipelejä. Löysin itse
myös sattumalta historystä keskustelun, joka löi
pahasti vyön alle. Tosi rankka kokemus, oikein
oksetti. Aloin sitten itsekin ottaa selvää
systeemeistä, ja keskusteluista selvisi, että hän
on pettänyt minua 6 vuotta ja viimeaikoina netti-
ja sähköpostisuhteita, ja oikeitakin luotu. Tosi
karseeta. No, vakoiltuani välimuistista juttuja
osallistuin itse salanimellä keskusteluihin, ja
sain mieheni tekemään treffit kanssani illaksi,
jolloin hän oli "lähdössä työkokoukseen". Pienen
harkinnan jälkeen paljastin itseni hänelle, ja
lopputuloksena lienee avioero. Hänkin oli
nimittäin vakuuttanut, ettei hänellä ole
sähköpostisuhteita tai konkreettisia, ja ettei
hän etsi täältä uutta naista. Luottamus on
mennyt, en usko että sitä enää löytyykään.
Toivottavasti et masennu tästä, meillä on mennyt
jo kauan huonosti, toisaalta hyvä että totuus
tuli julki. Olet jo saanut hyviä vinkkejä, yritä
tehdä vaimosi elämä hyväksi netin ulkopuolella,
voisitko vähentää töitäsi? Koeta kaikin keinoin
osoittaa, että välität hänestä ja perheestäsi,
uhrauksiakin kannattaa tehdä. Kaikkea hyvää
teille!
Itseasiassa näitä voisi näkyä enemmänkin
että tällainen chatin viettelysteen
antautuminen tulisi ilmi siellä missä tilanteet
voisi johtaa pahoihin yllätyksiin ja
pettymyksiin.
Kertomuksesi kuulosti todella pahalta... Jos
pettämistä on noin kauan tapahtunut, niin
tuntuu, että teidän avioliiton laatu on kärsinyt
myös miehesi pettämisen takia... aidot
tunteethan sillä on ilmeisesti ollut pitkään
aivan muualla... ja todennäköisesti olet
saanut vain feikkiä osaksesi. Mutta sori,
tarkoitus ei mullakaan ole masentaa yhtään
lisää kaivelemalla asiaa.
En tiedä onko sääli todella sairautta tai että
kaipaatko edes sääliä, mutta kyllä mulla
säälintunne herää kun osaan kuvitella mitä
fiiliksiä oot joutunut mielessäsi pyörittelee.
Todella lyöty sun ihmisyyttä raskaalla nyrkillä,
mitä ei voi kuin ihmetellä, miksi sellaiseen
kukaan ryhtyy avioliitossa. Mutta sellaisia me
me miehet useimmiten olemme:(
Epärehellisiä ja tunteettomia. Hyväksikäyttäjiä,
Kuten aikaisemmin puhuinkin siitä että teen
paljon töitä, niin jään usein yksin tänne kun
muut lähtee kotiin, niin mieti minkälaiset
mahdollisuudet olisi toteuttaa mitä fantasioita
tahansa, mutta koskaan en ole "käyttänyt
hyväksi" tilannetta. Aina on ollut järki ja
hyväntahtoisuus ennen himoja ja viettelyksiä.
Enkä todellakaan ole mikään kuiva nörtti vaan
itseasiassa (näin meidän kesken, vaikka
kaikki näkeekin:) olen todella seksihullu:) Jos
antaisin halun ottaa vallan, niin... ;) Tunnen
itseni niin hyvin, että tiedän mikä heikkous
mulle on tyttö joka osoittaa kiinnostusta mua
kohtaan. Mutta mulla on aina ollut hyvä syy
pysyä vahvana;)
Totuus on joskus todella julma, mutta olen
samaa mieltä, että oli hyvä, että tuollainen
kohtelu tuli ilmi.
Ollaan selvitelty asiaa vaimon kanssa, ja
tässä vaan nyt joka hetki tulee esiin kuinka
helvetin tärkeä se luottamus on. Ei sitä
meidänkään tapauksessa noin vain takas
saada. Jatkuvasti mielessä kummittelee
ajatus, entä jos se lupauksista huolimatta
kuitenkin jatkuu... onko se mennyt jo
tapaamisiin...
Kyllä sitä kieltämättä tulee mieleen, että voisi
katsoa peiliin ja miettiä olisiko jotain voinut
tehdä paremmin... jos kerran onkin käynyt
niin, että mä en enää häntä niin paljoa
kiinnosta, jolloin annetaan itselleen "lupa"
epärehelliseen toimintaan.
No päivä kerrallaan eteenpäin ja yritetään
etsiä positiivisia asioita, niin ehkä pahat asiat
saa silleen pikkuhiljaa taka-alalle:)
Sulle toivon voimia ja tsemppiä ja että pystyt
sen asian voitoksesi kääntämään:)
.. on aivan sama kuin konkurssi. Ylitöillähän
sitä pysytään nollasummassa. Joskus toivois että
sais sen lottovoiton, niin vois olla vaimon kans.
Kuulostaa pahasti siltä, nuo kirjoituksesi, että
tarvitset ammattiapua!! "sais lottovoiton niin
vois olla vaimon kanssa"!!!!!!!!???????????
HUH HUH!
Kannattaa muuten ottaa ihan herne nenään
seuraavasta:
Välillä tuntuu siltä, että vaimo vetää
pankkikortilla tilit miinukselle ja sitten kun
yrittää paikkailla tilannetta (milläs muulla kuin
työnteolla), niin se valittaa, miksi aina on
töissä. Lottovoiton ansiosta vois sekä olla
kontrolloimassa niitä "tarpeellisia" ostoksia ja
tyydyttämässä tämän tarpeita.
Ei voi maailma yhtään muuttua, että tämäkin asia
on sama polvesta toiseen. Helppo se on tulla
sanomaan tarttis sitä ja tätä ja vielä elämätä.
Olisin ainakin itse aivan heti valmis jättämään
työelämän, jos vaimo tienais saman tai enemmän.
Ei työelämä nyt niin herkkua ole.
Mutta mies saa aina kantaa raskaimman vastuun.
Arvostan sitä, että nainen jaksaa huolehtia
kodista. Haluaisin, että minua arvostettaisiin
siitä, jos olisin kotona. Ero on vain siinä
vastuissa, että jos rahan ansaitsemisen jättää..
Koti lähtee alta eikä sitä voi sitten hoitaa
toinenkaan.
Siis mieti.. mikä mahdollisuus se lottovoitto
olisikaan !
Huomaatko, sinäkin unelmoit! Ehkä eri asioista
kuin minä, mutta siltikin.... ja kuten toteat
itsekin, niin on niin helppo sanoa toiselle
kaikenlaista.
En ymmärrä miten vaimosi kehtaa vetää pankkitilit
miinukselle? Onko hän vastuuntuntoinen
aikuinen??? Itse olisin todella tyytyväinen, jos
mieheni olisi kotona - hänen ei tarvitsisi
osallistua taloudelliseen puoleen, minä hankkisin
kyllä rahat! Tätänykyä mieheni ei ole lastemme
kanssa kotona, mutta ei myöskään osallistu
mitenkään asuntolainojen lyhennykseen,
ruokaostoksiin, lasten vaatteiden tai
harrastusten kustantamiseen tms....Hän väittää
olevansa aamusta iltaan töissä
(yksityisyrittäjä), mutta rahaa hänellä ei ole
koskaan. Minä elätän koko (ison!) perheen ja
kannan kaiken vastuun yksin! Sitten mies tulee
kotiin ja ihmettelee, että miten voin olla
väsynyt! Sitä sanotaan, että niin makaa kuin
petaa, mutta voi, vitsit! kun kaikki asiat eivät
ole aina niin yksinkertaisia todellisessa
elämässä! Tunnen olevani kateellinen vaimollesi;
saa olla lasten kanssa kotona ja joku muu kantaa
taloudellisen vastuun! WAU!!!!
Kuulehan, en ymmärrä miksi olet yleensä vaimosi
kanssa?? älä vain sano että rakastatte toisianne!
En tiedä onko vaimosi hakenutkaan koskaan työtä
mutta jos hän ei tajua että sinä et tienaa
hänelle VAAN teille, teidän perheelle, niin onko
avioliittosi tuon arvoista?? Lottovoitto ei
tosiaankaan korvaa "reikiä" avioliitossanne, syy
on syvemmällä. Jutelkaa, keskustelkaa, istutte
keittiön pöydän ääreen tiliotteen kanssa ja
mietitte mikä mättää. Mietit myös onko sinullakin
ns.turhia menoja ja mitä hänellä on, tehkää selvä
laskelma ja suunnitelma kuukauden menoista ja
mitä jää kummallekin yli johonkin vähemmän
tärkeään. Jos sekään ei auta niin miksi uppoaisit
suohon hänen takiaan, jätä hänet. Toki en tiedä
onko teillä lapsia, se olisikin kurja juttu tässä
tilanteessa MUTTA lapset ei saa olla syy pitää
liittoa koossa, he kun kärsivät siitä aina ja
kuitenkin, lapsi kun aavistaa aina, jos jotain on
pielessä vanhempien välissä...
Ja mitä raskaan vastuun kantamiseen tulee niin
äläpä unohda kuinka moni nainen on vastaavassa
tilanteessa, hyvin moni nainen tässä
yhteiskunnassa kantaa sen raskaimman taakan, ei
vain fyysisen vaan myös henkisen, mikä on monesti
hyvin tappavaa....
Lottovoitto ei ole ratkaisu, sinä tiedät mikä se
on, toimi hyvä mies!! Ole sinä tässä tapauksessa
se järkevin!!
Elän onneksi todellisuutta ja tätä päivää.
.. ja vain sanon, että rakastan vaimoani. En vain
aina ymmärrä häntä. Kun olin työtön, olin kotona
ja tein kaikkea, mitä hänkin kotona, mutta aina
oli puute jostain. Yhteistä aikaa oli ehkä
liiaksikin. Nyt kun teen töitä, eikä niinkään ole
puutetta vaatteista, ruuasta ja muista
perustarpeista.. en ole tarpeeksi hänen
mielestään kotona.
Antaisi sitten todellisen vaihtoehdon. Avioero ei
ole vaihtoehto, ei todellakaan. Tiesin hyvin
naimisiin mennessäni, millaisen ihmisen kanssa
menen naimisiin. Olihan tuo vaikea jo
seurusteluaikana..
Kun jotain ihmistä niin hirmuisesti rakastaa,
niin sille ei voi mitään.. Ja edelleen häntä
rakastan.. monien kriisienkin jälkeen..
Oikeastaan tuntuu ihan hyvältä se sanoa näin
julkisesti.. vaikkakin nimimerkillä.
Nytkin se lähetti mulle semmoisen viestin, että
oikein tulin hyvälle mielelle. Kyllä meillä
toisistamme välitetään. Tänään on lyhyt päivä
töissä ja se tietää hyvin romantic evening.
Itse olin hieman aikaa aivan koukussa tähän
chattiin.Chattailin aina kun vain voin ja päivän
suunnitelmat tehtiin sen mukaan että pääsen
mahdollisimman paljon chattaamaan, tietysti siis
silloin kun mieheni ei ollut kotona.Tapasinkin
paljon mukavia miehiä ja keskustelut olivat
hauskoja. Monet halusivat sähköpostiosoitteeni,
mutta sitä en antanut koskaan.Usein kerroin myös
rehellisesti että seurustelen.Kerran tapasin
oikein mukavan miehen, jonka kanssa chattailimme
enemmänkin ja sovimme udein tapaamisajan.Muutaman
kerran tein sitä kunnes jotenkin, aivan yht´äkkiä
sain järjen kiinni päästäni ja lopetin koko
homman aivan kokonaan.Nyt kun asiaa ajattelen, en
ymmärrä mitä täältä hain, vaikka myöntää täytyy
että yksinäiset illat täällä menivät
mukavasti.Nyt olen onnellinen mieheni kanssa enkä
harkitsekaan enää paluuta chattariksi.Ajattelen
niin, että en tee miehelleni sitä mitä en
haluaisi hänen tekevän minulle.
Miten tuohon vastaisi... kohtuu sanattomaksi
vetää:) Paitsi että tuollaista rehellisyyttä ja
älykkyyttä ihailen täysillä:)
Monelta taholta olen kuullut kuinka "viekas
piru" chatti on... sumentaa järkevän ajattelun
ja vetää tunteet isosti mukaan...
lopputuloksena varmasti lähes kaikissa
parisuhteissa on pelkkää murhetta, jos tulee
keskustelut ilmi. Monet ovat olleet mun
kanssa samaa mieltä, että se on pettämistä,
henkistä sellaista, mutta pettämistä. Tiedät
kyllä minkälaista keskustelutasoa tarkoitan.
Mutta tosi hyvän päätöksen teit, teidän
molempien kannalta:) Mutta tietenkin
kaikkihan riippuu siitä, minkälaisella tasolla
teidän jutut oli ja tietenkin miehesi mielipide
siihen, ehkä ei olisi pahasti reagoinut ehkä
olisi... sitä en nyt voikaan tietää, mutta ainakin
nyt tuntuu siltä, että teit hyvän päätöksen.
:)
Myy se kone.
Se ei ole ratkaisu... vaimo joutuu menee
naapurin Veijon luokse chattailee... mitähän
siellä Veijon luona voikaan tapahtua... iiick!
:)
niin no, mun mielestä ei voi kieltää etteikö
ystäviä saisi olla, se kuulostaisi hieman
oudolta,mut sitten kun ja jos keskustelut menee
henkilökohtaisuuksiin,tekstiviestittelyyn tai
jopa tapaamisiin se on jo liikaa.ja on valehtelua
yms salailua. niin sitten se on jo liikaa.mut
ihmiset on niin erilaisia ja niin tapa suhtautua
näihin asiohin et missä se raja kulkee...hmm tää
on vaikea kysymys.joskus tulee mieleen et pitäskö
luopuu koko netistä, niin ei ois ainakaan mitään
ongelmii ,puolin ja toisin .
Chat saattaa olla asiantuntijoiden
keskustelufoorumina "työasiat" ihan upea.
Mutta kun ruvetaan "priva" keskusteluihin
ihmisten kanssa joista ei tiedetä mitään, niin
liikutaan heikoilla jäillä. Keskustelukumppani
saataa olla millainen henkilö vain.
Esim:
-Joku koululuokka joka haluaa pitää hauskaa
kustannuksellasi "vakavaa keskustelua jossa
analysoidaan millaisia vastauksia toivoisit".
-mies vastaa miehelle naisen nikillä (lystiä,
jota mahdoton paljastaa)
-nainen vastaa naiselle miehen nikillä (myös
mahdoton paljastaa)
-varhaiskypsä lapsi leikkii aikuisten tunteilla
-pedofiili etsii uhriaan
-raiskaaja etsii uhriaan (kuten Turussa)
-Chatissa siis MIKÄÄN EI OLE TOTTA.
Chat on joillekin itse paholainen, joillekin hyvä
paikka ajatusten vaihtoon. Ja joillekin helppo
tapa etsiä uutta seksiseuraa/tulevaa puolisoa.
Chat on useimmiten täysin väärä paikka
lähteä paikkaamaan puutteellista liittoa... se
on valitettavasti paikka missä aita on todella
matala. Chat on itse "piru" joka houkuttelee
heikkoa jännityksellä ja nautinnoilla... lupaa
muka uutta jaksamista ja luo tyydytyksen
tunnetta. Tunne on täysin yksipuolinen... mitä
puoliso saa siitä jos toinen hakee nautintoa ja
jännitystä toisilta miehiltä/naisilta? Chat on
usein pelkkää itsepetosta, harhaisten
mielikuvien rakentamista. "Mulla on niin hyvä
olla kun se kuuntelee mua ja se on niin ihana
ja kohtelias... taidan olla ihastunut".
Kusetatte vain itseänne, useimmiten, ettekä
edes myönnä sitä itsellenne. Kusetatte myös
puolisoanne, useimmiten, ettekä edes sitä
myönnä.... useimmiten.
Chat auttaa unohtamaan arjen... chat auttaa
unohtamaan todellisuuden... chat auttaa
sinua purkamaan/tuhoamaan liittosi... chat
antaa mahdollisuuden kusettaa itseäsi ja
puolisoasi.
Mutta joillekin chat on ihan jeeshomma...
sellainen ihminen pystyy olemaan rehellinen
itselleen, rehellinen puolisolleen ja on
kaikinpuolin vahva ja viisaasti ajatteleva.
Nyt on about pari viikkoa siitä kun liittoamme
horjutti chatin "väärinkäyttö" (tämä siis mun
kanta). Asiasta ollaan päästy
yhteisymmärrykseen asiasta ja puhuttu paljon
ja tehty kaikkea paljon, yhdessä:) tällaiset
ikävät tapahtumat voivat paitsi tuhota liiton
myös auttaa kaivamaan esille ne oikeat ja
hyvät asiat, minkä vuoksi ollaan yhdessä.
Onneksi näin kävi:)
Muutaman kerran olen käynyt chatissä "sen"
jälkeen ja saanut siitä pelkkää ahdistavaa
fiilistä... siksi mun chattaily on nyt loppu...
lopullisesti... enkä jää kaipaamaan niitä
"harhakuvia" joihin tutustuin. Oma vaimo
kaikesta huolimatta on se ainoa jolta haluan
seuraa kun tuntuu yksinäiseltä ja tyydytystä
kun tuntuu "siltä"... "kaikkivoipa" chatilluusio
on julistettu pannaan.
Olen olllut chatin suurkuluttaja...ja mistä
kumman syystä, vaikka olenkin rva ja kolmen
lapsen äiti.
En saa mieheltäni mielestäni tarpeeksi
ymmärrystä, hellyyttä, seksiä jne.
Chattiin tulin aluksi ihan uteliaisuudesta, ja
huomasin kuinka mukavaa on keskustella ihmisten
kanssa niitä näitä ja joskus vähän vakavampiakin
asioita.
Olen jopa muutaman kuukauden aikana
ehtinyt "ihastua" muutamaan mieheen, mutta olen
päättänyt että ikinä en chatistä ketään tapaa
livenä ja siinä päätöksessä olen pysynyt.
On ollut hyvä huomata, että keskustelut näiden
chat-ystävien kanssa ovat antaneet mulle iloa ja
voimaa elämääni....
Mieheni tietää, että olen chattaillut...hän on
murahdellut ja sanonut, että muista pitää järki
mukana hommassa...ja persettä et sitten ala jakaa.
Että sellaista....
Iloa chattailuun...ja rakkautta
avioliittoihinne :)
Minulle kävin juuri kuten vaimollesi!!! Olen
käyttänyt tietsikkaa työn puolesta jo vuosia,
mutten koskaan ole chattaillut...ennenkuin
työkaveri näytti, miten se tapahtuu! Ensin pidin
koko chattailua huvittavana touhuna, mutta
sitten "tapasin" hyvän tyypin...sitten "tapasin"
vieläkin paremmman...ja olin mennyttä naista.
Rakastuin tämän miehen ajatusmaailmaan. Kun
chattailimme, tuntui että virtuaaliprinssini on
toisessa päässä, ajatusmaailmamme olivat niin
lähellä toisiaan. Sitten chattailu meni
intiimimmäksi, juuri kuten kuvailit....
Sinä sait selville "valmiiksi täytetyistä"
repliikeistä..olikohan vaimosi jättänyt ne
tahallaan....nehän on niin helppo poistaa. Minä
jäin "kiinni", kun mieheni hakkeroi
sähköpostini!!!!
En olisi ikinä tahtonut loukata häntä, omaa
miestäni!!! Hän on kuitenkin se, joka pysyy
rinnallani!!!! Mutta jotain on mennyt. JOS hän ei
olisi hakkeroinut sähköpostiani ja antanut minun
pitää virtuaalimaailmani, hän olisi saanut pitää
iloisen ja seksistä nauttivan vaimonsa. Nyt
vaimolla on taas jalat liiankin tiukasti
maanpinnalla. Hyvästi unelmat!!!!!
Hyvin on asiat, jos unelmoit muista. Unohda muut
miehet ja ulkomaiset TV-sarjat. Ihminen toivoo
saavansa enemmän, mitä elinaikanaan kykenee
saamaan..
Kannattaa herätä todellisuuteen ja unelmoida
todellisen elämän kautta sellaisia unelmia, jotka
liittyvät yhteiseen elämään aviopuolison kanssa.
Niin entistät rakkautesi ja ylläpidät sitä.
Motto: "Ei kukaan ole toista parempi. Jos edes
ajattelee niin, niin on jo huonompi."
Mielestäni tuollainen chattailu on muuten ihan ok!
Mutta kerroit että vaimosi on
alkanut "fantasioida" ja ottamaan lähempää
kontaktia niin jotain on vialla!Jos minulla olisi
samanlainen tilanne laittaisin asiat kohdalleen.
Vaikea tilanne mutta kyllä sinun on
otettava "pieni" keskustelutuokio ja näytettävä
missä kaappi seisoo tai annat vaimollesi kenkää!
Vittu, jos kun akat on tyhmiä!!!
Ota selvää millä nimimerkillä ja missä hän
chattailee ja ala hänen chattikaverikseen.
Vaimosi rakastuu sinuun uudelleen, kun vihdoin
paljastat hänelle henkilöllisyytesi.
Hyvä idis:)))
Tosin olemme jo asian selvittäneet. Kerroin
kyllä varsin tehokkaasti, mikä on homman
nimi, että varmasti tajusi itsekin, mitä voi
menettää.
Kiitos vinkistä, mutta mussa on se ero
vaimoon, että mä en tee mitään seläntakana
salaa enkä puno juonia... idioottimaisen
rehellinen tietyissä asioissa... ja odotan aina
samaa kohtelua itselle, mutta hyvin
mahdollista, että alkaa pikkuhiljaa ottaa
itsetunnon päälle olla aina "uhrina" ja alan
itsekin "nauttimaan" elämästä;) täysin
pallein;)
Ehkä... Luin kirjoituksesi, ja jotenkin pelästyin
sitä...! Itse aloitin juuri chattailun, ja olin
vaihtamassa jo mailiosoitettakin. Mutta en tehnyt
sitä. Tosin en ole flirttaillut, enkä puhunut
yhtään intiimiasioista, mutta voin kuvitella että
näin voi kyllä käydä.. Ymmärrän pelkosi. Meillä
on myös oma "pieni maatila" hevosineen, ja muuta.
Lapsia ei vielä ole. Olen 24v. ja mieheni on 10-
vuotta vanhempi. Välillä kaipaa jotain...
muuta... Mutta en pettäisi miestäni mistään
hinnasta! Naispuolisen vinkkinä antaisin, että
puhu vaimosi kanssa... Puhupuhu ja puhu. Miltä
hänestä tuntuu, miksi hän hakee seuraa muista
miehistä? Jos olet liikaa töissä, ethän anna sen
mennä perheesi edelle? Älä ota sitä riskiä...
Onko muuten vaimosi töissä? Usein naiset jotka
ovat kotona, turhautuvat vielä nopeammin omaan
elämäänsä? Mitä olen kavereitani seurannut...
Koita nyt saada avioliittosi raiteilleen,
pikkuhiljaa. Hurmaa vaimosi uudelleen! Miksi hän
sinuun rakastui? Käytä niitä ominaisuuksiasi..
Tsemppiä!!!
Yllätyin vähän itsekin reaktiosta chattailyyn,
mutta se tapaus tuli todella väärään aikaan.
Mulla ei piiiitkiin aikoihin vaimon
pikkutuhmuuksista johtuen ole ollut luottamus
kohdallaan niin sitä rankemmalta jokainen
tällainen tapaus aina tuntuu.
Edelliseenkin vastaukseen kerroin, että oon
ollut idioottimaisen rehellinen näissä
asioissa, ja aina odottanut vastaavaa myös
vaimolta, mutta nyt pikkuhiljaa on kypsynyt
fiilis, että alan olla tosi väsynyt olemaan "uhri"
vähän väliä. ehkä olisi aika jo alkaa pitämään
itsekin "hauskaa"... ajatella samalla lailla, eli
että "kyllä tähän on mulla oikeus".... kuuntelen
välillä omia halujani, mitkä olen osannut
todella hyvillä tuloksilla sulkea pois
mielestäni. Ehkä liiallinen uskollisuus saakin
ihmisestä mielenkiinnottoman:) "Kun kukaan
ei ns. ole hänestä kiinnostunut, niin miksi
mäkään" *hiljainen ääni vaimon ajatuksissa*
Ehkä se mielenkiintoisuuden salaisuus onkin
juuri siinä jatkuvassa pikkupikku
mustasukkaisuudessa ja menettämisen
pelossa:) *mietintää*
Avosylin otan tulevaisuuden vastaan:)))))
PS: Jos olet reilu miestäsi kohtaan, niin
kannattaa ehdottomasti miettiä tai kysyä
asiaa. Chatti todella on piru mikä houkuttelee
heikkoja jännityksellä, uutuudenviehätyksellä
ja nautinnoilla.
Puhut ihan totta! Jatkuva epäily nakertaa
suhdetta rotan lailla! Se ei toimi niin... Minä
tulen itse helpommin juttuun miehen kuin vieraan
naisen kanssa. Näin ollen minulla on miehiä
ystävänä, juttuseurana. (Aika harvoin heitä
kuitenkin näen enää) Tämän takia mieleeni tuli,
että jos haluan itselleni näin sallittavan, millä
oikeudella eväisin sen avopuolisoltani? Katsoa ja
jutella saa, ei koskea... Se on mottoni. Ja tähän
pitää luottaa. Jos jotain tapahtuu, (siis todella
tapahtuu!) että luottamus horjuu, mielestäni
silloin tilanne tulee purkaa. (Yhdessäolo) Olin
aluksi niin mustis, että mieheni alkoi pelkäämään
tilanteita joissa puheeksi hänen aloitteesta tuli
joku naishenkilö, ja tämänvuoksi hän alkoi
päästää suustaan pieniä valkoisia valheita,
joista jäi kiinni. (Hän ei siis pettänyt missään
vaiheessa, ainakin uskon niin? =o)) Tästähän minä
sain slaakin, ja hän myöskin, jonka seurauksena
tuli ilmi, että olin ylimustasukkainen. Pyysin
anteeksi ja aikaa suhteen kypsyä, ja järjen
päässäni kasvaa... Se onnistui. Enää en epäile
hysteerisesti.
Mutta oikeasti olen sitä mieltä, että olisi ehkä
hyvä, että jokaisella miehellä ja naisella olisi
hyvä olla vastakkaista sukupuolta oleva
juttukaveri, vaikka näin tai chattailun
merkeissä. Mutta juttukaverina sen pitäisi pysyä.
On hyvä puhua, kysyä mielipiteitä ja ajtuksia.
Toisen sylistä on kuitenkin lohtua väärin hakea.
Harvoin vaan löytää esim. miestä, jonka kanssa
voi näin jutella. Jos menet sanomaan, että elät
avoliitossa, niin johan mielenkiinto häipyy...
Eikä "henkiterapeuttia" löydy. Siksi kai sitä
salailisi mahdollisimman pitkään? Ja kyllä minä
myönnän, että se saa huippuhyvälle tuulelle, jos
vieras mies osoittaa mielenkiintoa. Tämä kertoo
että vetävyyttä on, ja sen että varmasti se oma
mieskin sitten välittää? En
olekkaan "rempsahtanut"... samoin varmaan
miehillä?
Kiitos! Oli kiva jutella! Elä ja anna toisenkin
elää... Mutta rakastakaa toisianne! =o)Vaikutat
fiksulta, joten tuskin vaimo lähtee, tai virheen
saattaa tehdä? Ei se elämä ensihuuman jälkeen
yleensä muuksi muutu...Muista sinäkin...=o)
Törppö mies, etkö tajua, että vaimosi esittää
omia ajatuksia sulle, toiveita ja arkielämän
piristystä myös sulle - lue ja ota opiksi kaiken
maisen mammonan lisäksi.Vaimosi tuntee olevan
haluttu ja nuori - kuka meistä ei halusi olla.
Itsekin vilkuilet nuoria naisia, nyt olet
mustasukkainen-omalle elämäntoverille -
sellaisena näet hänet- kehitä mielikuvitusta ja
vanhakin koira innistuu luusta, olkoot se niin
kaluttu kuin tahansa- katso toiselta sivulta ja
meneee mukaan leikkeihin, oo sohvatarzan, äläkä
syytä vaimoasi.Pistä töpinäksi ja täytä niitä
vaimosi toiveita.
Asioita voi tulkita monella tavalla... tämä
chattipaskahelvetinjupakka tuli pilamaan
kaiken juurin kun alkoi taas tuntumaan
vipinää lahkeessa. Mä osoitin vaimolle kyllä
täydestä sydämestä, että mä välitän ja että
tämä meidän liitto on tärkein asia
maailmassa... ja sitten fiilikset romahti.
Sehän siitä anteeksiantamattoman tekikin. Ja
isomman. Mitä mä ajattelin silloin "mä oon
yrittäny tsempata ja kertonu siitä, mä käsitin,
että toi tuntee mut ja välittää musta ja arvostaa
mua... mutta kusettaakin TAAS jälleen kerran"
Tätä mä ajattelin silloin.
Ja jos pikkuhiljaa musta alkoi tuntua siltä, että
tämä luu on loppuunkaluttu joka puolelta, niin
vieläkö mä alan ainavaan optimistisena
hymyssä suin "tsempaamaan"
Helvetti... näinhän mä teinkin:)
No kuitenkaan et tunne tilannetta: me
selvitettiin välit ja varmasti hänkin tajusi
vihdoinkin, että mä oon tosissani sen
suhteen, että "uhrina" oleminen loppu. Hyvin
on menny... tai siis unelmallisen hyvin...
melkeen joka päivä ***** you know;)
Mutta tilanne on kuitenkin vähän arka... mä en
sitä ikävää tapahtumaa vähällä unohda, ja
välillä on vielä varmaan jonkin aikaa kireyttä,
että riita saattaa syttyä herkästi.
Mutta päivä kerrallaan eteenpäin:)
Vastaan naisena sulle:hyvä jos yritit, seura
vähän sitä vaimoasi- mitä hän haluaa- huomiota?
tuntea olla haluttu? ikäpelkoa? kokeilla sinun
tunteita-ajatuksia? Ei toista voi omistaa, mutta
peliä se on yhteiselämäkin, ei lintukaan pesää
riko, joten kyllä nainenkin samaa ajattelee.
Mutta nainen on se heikko astia, usein seuraa
ystävättäriä ja tuntuu, että itse PIRU on mukana
siinä!Mutta:aurinkoa sulle ja unohda vanhat- tai
pistä korvan taakse- niin arki sujuu.Aika hoitaa
loput, niin teki mullekin.10 vuotta sitten
miehelläni oli HYPPY, kesti pari vuotta
(komennusmatkan ajan)Päätin kestää sen=en anna
jokaiselle nartulle OMA VIHITTTYÄ MIESTÄ,en
ajatellut vastata samalla.Kotimme säilyi, elämä
jatkuu.Ei yksi syrjähyppy kotia voi kaata, vaikka
heiluttaa.Sitä sanotaan elämän myrskyiksi.Eikä
sun vaimosi fyysisesti pettänyt, ajatella saa ja
netissä runoilla- vaihtelua.Ei HIV netistä tartu!
Seura vähän salaa niitä vaimosi viestejä - niin
tiedät, mitä hän ajattelee -älä vaan
mustasukkailee- ole luova- keksi itsekin jotain
piristävää-arkihuoliesi päälle.Käännä omat
ajatuksesi muualle -mitä itse haluat?- ajattelee
sitä -ole omassa maailmassa - ja anna toisenkin
olla. Voita oma katkera mieli - elämä se on
kerran käytössä, älä pila sitä pahalla mielellä.
Itsekuria ja rauhallista mieltä sulle.
Hei!
Jos muijas on tollanen se pettää sua oikeestikin.
Joten ota lapset ja lähe menee mies.
Sinä 30! Onko sulla lapsia? Ja mikä siinä, että
vaimo pettää- ei se riistä lapsilta omia
vanhempia. Olet tosi rasvapää, kun sellaista
sanot.Miksi pitää lapset otta ja mihin? ÄÄliö!Jos
vaimo pettää, on siinä kyllä miehessä
syytä=nainen ei mene helposti vieraisiin, mutta
toisin on miekkosten laita- hameenhelma heiluu
tuulessa ja haju tulee- niin mennyt on se uros
kuin koira- hajun perään...
Itseasiassa sehän tässä pahasti hiertääkin,
kun tätä olen välillä itekkin ollut mieltä, mutta
vannottu on että ei petä... välillä mä uskon ja
päivät menee ihan hyvin, mutta joskus tulee
mieleen, että kusetetaanko mua kuitenkin
ihan täysillä.
Sitä päivää en halua kokea kun en pysty
hallitsemaan itseäni kun tajuan, miten on
huijattu. Nämä asiat mitä olllaan yhdessä
rakennettu on mulle h*vetin tärkeitä, ja jos
oma vaimo tuhoaa kaiken niin ********!
Olen kyllä toisaalta varautunut siihenkin.
Tässä fiiliksessä on aika ikävä elää... siis
epätietoisuudessa.
Kun vain silmä välttää, niin hame nousee. Munaa
on kiva saada, kyllä se on niin. Mites esim.
kaikki työpaikkaromanssit? Ja vaimo on silmä
kirkkaana aina kotona odottamassa omaa miestään ?
Myönnän: Miehet ovat yksinkertaisia.. Siispä ei
kovin vaikeita tapauksia pettää.. Nainen jos jää
joskus sitten kiinni aina voi itkeä, että kun
sitä ja tätä.. Kyllä ne naiset ovat niin
oikeassa, uhreja ja heikkoja.
Täytyis ottaa se vanha hellan ja kammarin malli,
kun kerran hellyyttä ja vapautta käytetään väärin.
Miehet joukolla : yhdistykää.. Naiset rautoihin !
NO älkää nyt kuitenkaan.. Nykyäänhän ei sallita
kuria - vain vapautta, vastuuttomuutta ja ennen
niin rikollista toimintaa.
Minkälaisia miehiä naiset tosiasiassa haluavat ?
Juuri sellaisia, jotka käyttävät kovia otteita ja
rumaa puhetta. Fiksut ja ystävälliset toimivat
unelmissa, mutta todellisuudessa tulevat
petetyiksi lepsuuden takia.
Onhan se turvallista, kun mies pitää kuria
kotona. Nykyään vain kaikki kurinpito on
kiellettyä. Vain sukupuolettomuus on
hyväksyttävää.. Älkää olko naisia älkääkä missään
nimessä miehiä.. Vain haaleita henkilöitä...
Kummakos se sitten on, kun ei löydy sitä
vastapuolen vetovoimaa...
minulle kävi ihan samanlailla ja oon nyt 15wee
vasta mut kummiski mun poikafrendil alko olee
tylsää ja sit se meni chattii ja innostu siit ehkä
vähän liikaakin.... mua pelottaa et se aikoo
jättää mut kokonaan....esim jos se löytää sielt
chatist jonkun toisen likan....mä tiiän et et
haluais vastaa mut toivon et vastaisit et vaik
oonki vasta 15wee ni silti ....vastaa
pian...pliis.....=( *surullinen*
Olet niin nuori ja poikafrendi samoin- teille
kuuluu tutustua hyvin monenlaisiin ihmisiin,
jotta kasvaisitte tasapainoisiksi aikuisiksi. Älä
sido poikakaveriasi itseensä- ole ystävä hänelle,
ei seksi kuulu vielä sun ikään. Aikuissuhteet
ovat muuta, sulle kuulu vielä kasvaminen
aikuiseksi.Äläkä jaka sitä seksi niin monelle,
sen aika tulee vielä, ole pelkkä kaveri ja elämä
hymyilee. OIKEA tulee vielä.
Tarinasi on lähes identtinen erään tuttavani
tarinan kanssa.
Vaimo lupasi ja lupasi lopettaa, mutta jäi kerta
toisensa jälkeen "kiinni". Viimein oltiin jo niin
pitkällä, että varattiin hotellihuone yms.
Loppulaskenta alkoi...särkyi ihana perhe, mutta
vaimo sai sen mitä halusi, eli vapauden.
Ilmeisesti ero oli jo muhinut vaimon päässä
pitkään, mutta ei osannut tai uskaltanut tehdä
asialle mitään sivistyneesti, vaan päätyi
repimään usean ihmisen elämän riekaleiksi.
Sanoisin, että jos vaimolla on vielä halua jatkaa
avioliittoanne, hän suostuu lähtemään kanssasi
hakemaan apua. Kysy suoraan miten asia on ja
vaadi selkeä suora vastaus ja osoita, että kestät
myös negatiivisen vastauksen.Se on ainoa keino
saada rehellinen vastaus.
Ihmiselle ei ole olemassa sitä yhtä ja ainoaa
"oikeaa", joten sinäkin varmasti löydät uuden
onnen jos tässä jutussa huonosti käy !
Pohjalta pääsee vain ylöspäin !
Tsemppiä ja rakentavia ratkaisuja sulle !
ja tyhmä muijas on. Jos rupee tosiaan chattailee
säännöllisesti jonkun kanssa omana ittenään ja
vieläpä vaihtaa osoitteita - se on jo pettämistä
eli toinen kiinnostaa ja tuskin se siihen
jää...Meikäläisellä on tapana pitää hupia joskus
chatissä eli oon millon kukakin (en koskaan omana
itsenä) ja AINA se toinen haluaa vaihtaa e-
mailia, sillon mä häviä linjoilta ja otan
uuden "hahmon". Eli paljon liikku porukkaa joka
vaan hauskuuttaan itseään ja jos muijas tälläseen
on retkahtanu???,tyhmähän se on. No on tietysti
niitäkin jotka oikeesti on asialla ja jos
tällänen on kyseessä, ni sit se on huora. Sorry
kova teksti mut näin yksinkertasta se on :(
Olen itse perheellinen, onnellisessa avioliitossa
oleva mies. Aikoinani chattailin itsekin mutta
sitä en vaimolleni kertonut, koska tiesin sen
helposti herättävän mustasukkaisuutta. Kerronpa
nyt sitten miten chattihuuma tulee ja menee,
uskon että se tekee myös naisilla samalla tavalla.
Aluksi chatti tuntui ihmeelliseltä ympäristöltä
jutella, koska siellä oli niin helppo puhua
intiimeistäkin asioista. Siihen todella voi jäädä
koukkuun ja minustakin tuntui että olin koukussa
siihen noin vuoden verran. En hakenut chatista
seksiseuraa, ja huomasin että vaikea sieltä oli
sellaista löytää. Jossain elämän vaiheessa tulee
aikakausi, jolloin mies tai nainen haluaa
testata, kelpaisiko hän muille enää. Chatissa
liikkuu paljon juuri sellaista väkeä mukavista
kotiäideistä koti-isiin. Chatissa kiehtoi juuri
se virtuaalimaailma, jossa voi tehdä juuri mitä
haluaa eikä sillä todellisuuden kanssa ole niin
suurta tekemistä. Vai onko? Valitettavasti monet
haluavat muuttaa sen todellisuudeksi, nähdä
kuinka helppoa on saada seksiä sieltä. Kuinka
helppoa on tutustua ensin sisältä ja vasta sitten
ulkokuoreen. Yhtä kaikki, chatti on
virtuaalimaailma ja tutustuminen muihin ihmisiin
tuntuu nurinkuriselta. Tapaamisessa totuus
paljastuu, ja pettymys on usein vastassa.
Nykyään en enää chattaile, koska sen
virtuaalisuus tuntuu varsin typerältä. Myös se
kylmyys, jossa juttukaveria vaihdetaan kesken
lauseen, tuntui minusta todella ikävältä. Chatti
ei ole mikään sitoutuneiden maailma, vain
äärimmäisen harvat sinne tulee siinä mielessä
että löytävät pysyvän reaaliystävyyden. Olen
tavannut sellaisen sattumalta, mailailemme
edellee mutta emme hae toisistamme seksiä.
Kumpikaan emme halua pettää puolisoitamme, emmekä
koskaan ole pettäneetkään. Kyse on siis
ystävyydestä.
Mutta emme me chattailekaan enää. Se on
auttamattoman hidas tapa kommunikoida,
kyllästyttäväkin. Mailissa asiat saa sanottua
paljon nopeammin. Voihan ystävän kanssa puhua
tietenkin kaikenlaista, mutta pettäminen ei
sittenkään ole edes tullut mieleen.
Valitettavasti niillä lähtökohdilla, joilla
chatissa liikutaan tullaan vielä särkemään monta,
monta hyvää parisuhdetta. Siellä saa kyllä
särkymään sellaisenkin suhteen, jossa kumpikin
tuntuu olevan toisilleen se ainoa oikea. Mutta
mitä tekisin sinun tilanteessasi?
Tuntisin mustasukkaisuutta niin kauan kunnes
tiedän millä tasolla keskustelu liikkuu. Ottaisin
asian puheeksi sillä uskoisin ettei ne jutut
pelkkään chattiin lopu monestikaan. En voisi
sanoa muuta kuin pyytää että vaimo antaa
minullekin mahdollisuuden elää: siis sanoisi
mulle jos etsii parempaa, vai mitä hän etsii.
Varmasti seuraisin tilannetta aika tarkasti sillä
joka valehtelun linjalle lähtee, en voisi hänen
sanaansa enää luottaa. Ehkä sinun kannattaisi
kysyä, mihin hän ei ole sinussa tyytyväinen. Ja
haluaisiko hän esim piristää teidän
sänkyelämäänne ja millaisia fantasioita hänellä
on. Ei niitä ole pakko toteuttaa yksin.
Toivottavasti vaimosi ei tee tyhmyyksiä eli menee
sänkyyn chattikaverinsa kanssa. Ei se yhteen
sänkyyn silloin jää. Hyvää jatkoa sulle!
Olen samaa mieltä-vähän aikaa on se uusi ja
huvittava, mutta jokainen älykäs olento kyllästyy
siihen. Jos siitä lähtee uutta kumppania
hakemaan, pitäisi kyllä toisen puolison auttaa
sitä tyhmyriä ja yrittää estää kuten lasta
kielletään-opetetaan.Avioliittohan on myös toisen
tukemista - tämä on elämän pituinen LIITTO -
apuva on paikalla. Kateus ja mustasukkaisuus
pilaa niin paljon - myös yhteiselämässä.Ei
netikuvioille voi kateellinen olla - siitä voi
vähän oppiakin- varsinkin sänkypellolta - onhan
se ollut hyi-hyi-ei sellaista puhuta.
Jos sun vaimosi chattailee muiden kanssa
intiimisti ja on jäänyt siitä kiinni, niin kyllä
se sua pettää heti, kun tilaisuus tulee. Ole
tarkkana, varsinkin näin pikkujoulujen aikaan,
kotiin tullessa kannattaa se alakerta tarkistaa,
ettei sieltä valu vieraat nesteet...
Ei sun vaimosi tunnustanut sulle edes sähköpostin
olemassaoloa, eikä aluksi chattailua????? Jätä
se,oman turvallisuutesi takia, ettet saa tauteja.
Se chat-kaveri on kuitenkin joku huoripukki, joka
jyystää joka lovea, mikä avautuu!!! MIETI OMAA ja
LASTESI etua!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
kertaus on kaiken oppimisen äiti...siis vielä
kerran sulle..HAISTA VITTU!
Kiva kun tunnet toisen ihmisen noin hyvin että
voit mennä puhumaan tollasta. Riudu kusipää
tuskissas...sä oot todella joutunut
petetyksi...miltä tuntuu. Et sä muuten tollasta
paskaa tänne kirjoita.Toivottavasti kokemuksesi
omasta vaimostasi riuduttaa sut hengiltä.
Tuskinpa tämän miehen, joka aloitti tämän
keskustelun, tuskimpa hänen vaimonsa noin mulkku
sentään on. Ei varmasti.
ääshole!!
Silti nyt tuntuu, että ei ole. Ei taida tulla
joululahjoja tänä vuonna.
Lopettakaa lapsellisuudet
(minäminäminämullemullemulle) ja kasvakaa
aikuisiksi.
koita vain pärjäillä, äläkä luovuta.vaimosi on
mitä ilmeisemmin vain kyllästynyt arkipäivän
jatkuvaan samanlaiseen rutiiniin...EI SINUUN!
vaimosi ei ehkä ole sisäistänyt aviolíiton varjo
puolia vaan kuvitteli yhteis elämän olevan
pelkkää "PRINSESSA LEIKKIÄ"...sitä luulee aina
tuntevansa toisen...ja luottaa..mun neuvo on et
ÄLÄ KOSKAAN LUOTA KENEENKÄÄN TÄYSIN...en halua
valehdella mutta itse uskon ainakin vaimosi
tapaavan tämän "ystävänsä" joskus tai on jo
tavannut...mutta ONNEX NE EI SOITTELE TAI
LÄHETTELE TEKSTIVIESTEJÄ...VIELÄ!!!!!!!!
... mistä tiedät ettei "onnex vielä soittele tai
tekstaile"?
sitä mäkin olen pelännyt, että meneekö ihan
tapaamisiin asti, tai että onko jo mennyt.
Sen verran haluan valistaa sua tohon
arkijuttuusi: meillä alkoi pitkästä aikaa mennä
todella hyvin... hyvä fiilis palasi kuvioihin ja
juteltiin kokoajan enemmän, eli se arki alkoi
näyttää tosi mukavalta... ja sitten tuli tämä
chattikuvio sekottaa kaiken... siksi se tuntuikin
ehkä normaalia paskemmalta jutulta.
Luottamus tottakai koki kovia ja vie aikansa,
ennen kuin on taas normaalilla tasolla.
Hei kaikkitietävä!!
Surullista kuulla että oot itse menettänyt
luottamuksen ihmisiin. Älä tyrkytä sitä muille!!!
Avioliitossa toiseen uskominen ja luottaminen on
elinehto. Mutta...älä hyvä ihminen sinä vaan mene
koskaan naimisiin..sinunlaista vaimoa ei kukaan
halua.
Ei muihin ihmisiin kannatakkaan luottaa...mutta
omaan puolisoon kannattaa, ehdottomasti ja
ehdoitta. Tee kaikille palvelus ja lopeta tänne
noiden neuvojen antaminen.
Miten sä, joka et tilanteesta tiedä mitään, miten
sä voit mennä sanomaan että ne on jo tapaillu
toisiaan ja tulee tapaamaan. Taidat olla itse
niin läpimätä huoraperse.
Vitun karmeeta jatkoa sulle munapää!!
Mieti hyvä mies mieti!!
Mieti mitä täällä onkeesi otat!! Tollasia kelle
tän vastasit on paljon. Eli ihmisiä joita on
petetty ja jotka haluavat että muutkin kärsivät
vähintään yhtä paljon kuin ovat itse kärsineet.
Sitä monet nyt tuntuvat sinulle haluavan, sitä
että epäilet ja lopulta tulet siihen tulokseen
että avioero on ainoa keino. Lopeta näiden
juttujen lukeminen ja niihin vastailu...tämä on
pahempaa kuin chatti...otat aika tosissasi nää
jutut.
Varo ettei vaimosi kyllästy kun jatkat noita
epäilyjäsi. Mitä sitten enään tapahtuukaan.
Valitettavasti meitä saman kohtalon kokeneita
taitaa löytyä yllättävän paljon.
Oma tarinani on jokseenkin identtinen
alkuperäisen kirjoittajan kanssa ja se päättyi
kipeästi pettämiseen ja sen myötä eroon. Oma
perhe ei enää vaimoa kiinnostanut. Oli lapset,
autot, talo jne... Eikä edes riitoja. Tasaisen
auvoista elämistä.
Se ihana chattirakkaus, jonka mukaan vaimoni
lähti, ei sitten ollutkaan niin ihana kuin miltä
vaikutti. Pari kuukautta sitä suhdetta kesti ja
sitten jätkä lähti...
Itselleni tuo kokemus oli niin rankka, etten
millään halua ottaa riskiä sen uusiutumisesta.
Asukoon ex nyt sitten missä, miten ja kenen
kanssa lystää. Chattailkoon nyt sydämensä
kyllyydestä. Minä hoidan nyt talovelkaa yksikseni
ja asustelen lasten kanssa. Elatusmaksujakaan ei
exältä tipu :-(
Mutta ettei tämä nyt ihan synkistelyksi menisi...
Onhan elämääni tullut mukaan uusi upea Aikuinen
naisihminen, joka ei moisista chatti yms.
hömpötyksistä piittaa ja on muutoinkin
jalatmaassa tyyppiä.
Niin se on, että reaalimaailma voittaa aina
chatit...
Minun puolestani chattipalveluille pitäisi säätää
haittavero. Riippuvuutta, sairauksia ja
taloudellisia menetyksiä, monista muista
haitoista ja rikotuista perheistä puhumattakaan,
moinen humpuuki aiheuttaa.
aloitin chattailun viattomasti vain silloin kun
oli vähän aikaa ja satuin olemaan koneella.. niin
ja sitten huomasin jo chattailevani useita
tunteja ja ihan tarkoituksella. Tapasin mukavia
miehiä, välillä jopa mukavempia kuin oma
aviomieheni. Vaihedettiin ensin emaili osoitteita
ja sitten jopa puhelin numeroita.. niin kaikki
muuttui äkkiä vaaralliseksi suhteella
leikkimiseksi. Kirjoittelut ja soittelut aivät
olleet aina mitenkään säädyllisiä ja kai se
täytyy myöntää että niistä nauttikin.
Mieheni kuitenkin sai tietää touhuistani. oli kai
aavistanut ja huomennut vaimon muuttuneen
käytöksen. Siinä tuli kaikki sitten ilmi, eikä
ollut ero kaukana. Tuo aika oli todella rankkaa
meille molemmille. Mieheni huusi ja haukkui
minua, yritin puolustella tekojani, vaikka eihän
niissä puolusteltavaa ollut. Lopulta myönsin
virheeni, pyysin anteeksi, liitoomme säilyi.
Nyt jälkeen päin olen miettinyt mikä sai
minut "lankeamaan" ja oen tullut siihen tulokseen
että olin yksinäinen ja tyytymätön suhteeseen.
Olihan minulla oman kiireeni koulu ja lisäksi
vielä työ, parisuhteelle ei ollutkaan riittävästi
aikaa. En kuitenkaan syytä pelkästään itseäni tai
miestäni, meissä molemmissa oli vika emme
muistaneet hoitaa liittoamme.
Nyt on tapahtuneesta jo vuosi, en ole
monestikkaan käynyt chatissa kun ei tee mieli ja
siitä tulee vain huono olo. Nyt annamme
parisuhteessa aikaa toisillemme, harrastamme
yhdessä. Tämä tapaus on kuitenkin usein mielessä
ainakin minulla, toivoisin ettei sitä olisi
tapahtunut, luottamusta on vaikea saada takaisin.
No ei kuiteskaan...
Aika samanlainen tapaus.
Voin sanoa, että itse jäin kiinni sellaisten
aikuissivujen katselusta.. että meillä niin..
En voi puolustaa sitä.
Yhteydenotto oikeaan henkilöön ja millä
tarkoituksella, niin... kyllä mua kirpaisi..
Vaimo itki jäädessään kiinni.. ei kuitenkaan sitä
ennen.. Mietin usein, onko lapseni omia.. saanko
taudin.. ketä meillä käy, kun olen töissä.. missä
vaimo liikkuu ja kenen kanssa (todellisuudessa)..
Näin selviän: En halua ottaa selvää, vaikka asia
vaivaakin.. Jos saan taudin (itse en voi
itselleni enkä vaimolle aiheuttaa, kun en
petäkään), kärsin siitä... Mutta toivon, että
vaimo silloin tietää, että on tuhonnut yhden
arvokkaan elämän. Jos lapseni eivät ole omia...
saavat kuitenkin hienon isän.
Olenko sitten aisankannattaja ? EN TIEDÄ .
Jos sellainen tulee tietooni, otan välittömästi
eron. Rakastan vaimoani yli kaiken, mutta sen
jälkeen en enää jaksa. Toista en ota, olen sitten
mieluummin koko elämäni yksin. Olen tämän
vaimolleni kertonutkin.
Kaikessa puolisonsa tekemisistä ei kuitenkaan
saisi olla liian epäluuloinen vaan täytyy
kaikesta huolimatta yrittää luottaa. Uskoisin
että vaimosi kuitenkin on uskollinen sillä
helpompi on saada ulkopuolisia suhteita muualta
kuin chatistä jos sellaisia haluaa.
Meillä tilannetta on pahentanut se että me asumme
viikot erillämme koulun ja työn vuoksi, silloin
on luonnollisesti vaikea kontrolloida puolisonsa
tekemisiä luottamus on silloin tärkeää. meillä ei
kuitenkaan ole lapsia liitossamme.yritä nyt antaa
vaimollesi hänen kaipaamansa huomio ja hurmio
teidän omassa suhteessanne sillä avioerolapsia
suomessa on jo aika paljon.
En ehdi olemaan kotona, kun olen jatkuvasti
töissä. Työhän on aina vapaaehtoista, siitä
lähdetään.. Kenenkään ei tarvitse olla töissä.
Silloin vain pitää luopua monesta asiasta, kuten
vaatteista, paremman laatuisesta ruuasta kuin
pottu ja nakki, puhelimet yms. yms.
Haluaisinkin lopettaa työt siltä istumalta, jos
se olisi vastaus tähän ongelmaan.
Mutta ei se ole.. rehellisesti puhuen.. ei ole.
Sitten ne ongelmat vasta alkaisivat.
Vaimo on kotona yksin pojan kanssa, tosin nyt hän
on tutustunut jo joihinkin äiteihin alueella.
Tiedän, että henkinen taakka on yhtä raskas kuin
fyysinenkin..
Voisinkin sanoa, että raskaampi. Tiedän sen ihan
omasta kokemuksesta. En olisi missään muualla
mieluummin kuin kotona.. Joskus se näkyy
työssäkin..
Koti-isänä oleminen voisi olla JEES (on ollut
unelmana jo monta vuotta), kun lapset ovat
lähellä sydäntä. Oma poika on niin rakas, vaimon
jälkeen rakkain ihminen maan päällä.
Velkaa on, niin on muitakin kuluja, joten helppoa
pääsyä tästä "umpikujasta" ei ole. Tosin ei nyt
ole kyllä mitenkään hirveä tilanne, kun saadaan
tänä vuonna ehkä jokunen joululahjakin :) Isi
tekee vähän ylitöitä taas. Joulupukiksi ei
tarvinne ryhtyä tänä vuonna (onneks).
Päälle päätteeksi :
Vanhat asiat vanhoja, niitä ei muistella, kun on
annettu anteeksi. Vaimolle tunnustus kotona
jaksamisesta!
Sukulaisillamme on ollut sama tilanne että mies
on paljon töissä ja ylitöissäkin kun on asunta ja
autovelat maksussa ja vaimo on ollut hoitamassa
kotona kahta perheen pientä lasta. Ei se ole
ollut kummallekaan varmasti helppoa se vaimo oli
varmasti kyllästynyt vaan oleen kotona kun se ei
enää loppuajasta jaksanut hoitaa kotiaan yms
asioita ja mies tunsi huonoa omaa tuntoa
töistänsä. Onneksi niillä ei ole ollut mitään
chattaily juttuja se olisi varmasti repinyt sen
perheen hajalleen.
Minä tuossa jälleen huomasin yksi päivä olevani
chatissä, heti kun joudun oleen pitempiä aikoja
poissa kotoa. Onneksi se nyt on vaan juttelua
samanhenkisten ihmisten kanssa enkä aio sitä sen
pitemmälle päästääkään sillä toinen "kiinni
jääminen" voisi olla jopa kaiken loppu, eihän se
mieskään kaikkea kestä ja epäilys vaan kasvaisi.
Hyvää joulun odotusta sinulle ja perheellesi,
meillekin on tulossa kahden keskinen kiireetön
joulu josta aiomme nauttia.
hei!
itse olen nais puolinen ihminen ja kulutan paljon
aikaa chatissa ja mieheni tietää sen!joka kerta
kun aloitan keskustelun jonkun kanssa niin
ilmoitan että olen varattu ja en keskustele henk.
koht. asioista! Maili osotteita oon vaihtanut
kahden ihmisen kanssa ja kirjoittelemme ihan
ystävinä ja jos mieheni haluaisi lukea
kirjoittelumme antaisin lukea, koska ei ole
mitään salattavaa!
Olen ennenkin kuullut että joku on jäänyt
kiinni/koukkuun chattiin, mutta tässä ei auta muu
kuin että kerrot vaimollesi miltä sinusta tuntuu
ja ilmoitat että joko tai! joko kirjoittelee
asiallisesti niinkuin varatun ihmisen kuuluu tai
lopettaa sinun ei tarvitse kestää tuollaista,
itse en kestäisi jos mieheni rupeaisi vehtaan
jonkun ihmisen kanssa chatissa ja se muuttuisi
hyvinkin läheiseksi, silloin pistäisin pisteen
iin päälle!joko minä tai chatti persoona!
koita jaksaa!
Itse en usko yhtään että jostain chatistä vois
naisen/miehen löytää...enkä muutenkaan tiiä ku
yhen tapauksen joka on löytäny ja sattuu olemaan
siskoni..
Mitä mä olen chateissä kulkenu..en pysty
uskomaan paljoa mitään mitä joku toinen siel
sanoo..koska kasvoja ei nähdä..eli siellä
voidaan "kusettaa" niin paljon kuin vaan
haluaa..et aika harvat siel totta puhuuu...
Mutta kerta tuo juttu sun naisel on menny jo
nuin pitkälle..EN toivo muuta kuin että saat
hänet taas maanpinnalle..
se on alko se chatissä tahi baarissa...jos
toisesta on kiinnostunu ja alkaa
viestittelyt/mailailut/puhelut ja lopulta
tapaamiset. Eri asia jos joku kusettaa toisessa
päässä, muttei se eukostas yhtään parempaa tee
jos se ite meni retkuun OIKEESTI.(eli on ite
tosissaan ja halukas tuttavuuteen).
Mielestäni pelkosi on aiheellinen. Itse olen
sinkku, mutta chattijutskat ovat vieneet silti
mennessään ja mailit myös. Olen aivan muissa
maailmoissa ja oikeastaan kaipaan, että joku
herättää mut maan pinnalle ja auttaa näkemään,
että koko chattailu ja varsinkin semmonen
sexchattailu on aivan typerää...
Jos olisin vaimosi, toivoisin että kestät mun
heikkouden ja otat sen puheeksi taas ja taas ja
taas ja kaivat ne syyt sieltä esiin... Ja annat
tyhmyyden anteeksi... autat mua päättämään et
ryhdistäydyn tosissaan, etkä suutu, jos erehdyn
vielä hetkeksi, koska tää on niin riippuvaisuutta
aiheuttavaa...
Juttele, keskustele, puhu hauskoja ja vakavia
niin paljon kun kerkiät hänelle. Herkistä hänet
intohimollasi ja anna mennä täysillä. Pidä
kiinni! Sitä mä ainaski haluisin...
Osoita, että olet todellinen ihminen, joka
rakastaa vain häntä... Nettisuhteet on vain
kuvitelmaa, eihän sitä tiedä yhtään minkälaisen
kuvan toinen luo, kun ei näe ei kuule ei tunneta
kemiaa... suuria pettymyksiä sieltä vaan tulee!
Toivon sydämestäni sulle ja vaimollesi onnea!
Auta häntä!
Jos koet tarpeelliseksi syynätä vaimosi tekemisiä
netissä, kannattaisi katsoa ensin peiliin. Olenko
vaimoni arvoinen mies? Olenko pitänyt liiton
kunnossa? Jos vastaus molempiin kysymyksiin on
rehellinen kyllä, niin sinulla ei ole mitään
hätää ja voit unohtaa vaimosi chatti harrastuksen
saman tien. Jos vastaus on ei tai ehkä, on syytä
kohottaa omaa itsetuntoa ja ryhtyä vaalimaan
suhdetta.
Jos tiedät olevasi mies, jonka kanssa vaimosi
haluaa jakaa elämänsä ja viettää yhteisen
vanhuuden, ei ole mitään väliä vaikka hän joskus
piristäisi itseään käymällä oikeastikin
vieraissa. Tietääpä sitten varmemmin sinun olevan
hänelle paras vaihtoehto.
Mustasukkaisuus on ennenkin liitot hävittänyt. Ei
naista pidetä vahtimalla vaan luomalla sellaiset
olosuhteet ja ilmapiiri joissa hän viihtyy
vapaaehtoisesti.
Juuri noinhan se on. Muistetaanpa vaan kaikki,
että homma toimii molempiin suuntiin.
Ei miestä/naista pidetä vahtimalla vaan luomalla
sellaiset olosuhteet ja ilmapiiri joissa hän
viihtyy vapaaehtoisesti.
Ja tuon ilmapiirin luomisessa ei chattailu tai
pettäminen auta. Pitää aina muistaa, että
parisuhteessa tarvitaan kahden ihmisen panos.
Yksin ei kukaan pysty liittoa pitämään kasassa
vaikka kuinka yrittäsi sitä ilmapiiriä vaalia.
Kolmas pyörä taas on aina liikaa. Parisuhteeseen
ei mahdu kolmea ihmistä niin sitten millään.
Ansaitsenko puolisoni? Olenko vaimoni arvoinen
mies? Ansaitsenko puolisoni minulle
pettämisellään aiheuttamat kärsimykset? Minäkö
tässä olen syyllinen ja kaiken pahan alku ja
juuri? Yksinkö minun pitää suhdetta edelleen
vaalia?
Ja vitut!
Vaikka vastaaja alatyyliin sortuikin, niin
vastaan vielä. Kukaan ei voi oikeasti muuttaa
kuin omaa käyttäytymistään. Siinä voi pyrkiä
mahdollisimman hyvään suoritukseen jotta toinen
nauttisi elämästä parisuhteessa
Jos taas ei aio luottaa puolisoonsa, olisi
suhteen lopettaminen ihan itse ainoa oikea
ratkaisu. Vaihtoehtoinen toimintamalli on miesten
yleisesti suosima epätoivoinen yritys pitää muija
väkisin talossa ja antaa vaikka turpaan jos ei
muuten usko. Tai voihan sitä ampua muijan, lapset
ja itsensä. Sitäkin harrastetaan paljon.
Miksi muuten kärsit puolisosi sosiaalisuuden
tarpeesta?
puhut vähän ristiin..."jos tiedät olevasi mies,
jonka kanssa vaimosi haluaa jakaa elämänsä, ei
ole mitään väliä vaikka hän joskus piristäisi
itseään käymällä vieraissa" ja "jos ei aio
luottaa puolisoonsa, olisi suhteen lopettaminen
itse ainoa oikea ratkaisu". Siis haloo...miten
voi LUOTTAA puolisoon joka käy
välillä "piristämässä" itseään vieraissa???Jos on
ns. avoin suhde, ni siitä vaan, mutta nyt
sellainen ei tainnu olla kyseessä? ja älä hyvä
ihminen sotke luottamusta ja pettämistä samaan
lauseeseen!
1. koko juttu tuli esille vahingossa. en vahdi
häntä.... mutta kun tällainen tapaus tulee
esille, niin tottahelvetissä sitä haluaa tietää,
missä mennään.
2. peiliinkatsominen ei ole ratkaisu, vaikka
sitä "harrastankin" aika ajoin.
3. pettämisellä aikaansaatu "piristys" toimii
EHKÄ, jos ei jää kiinni... mutta aina on
kiinnijäämisen vaara... kutsutaanko sitä
mielestäsi "liiton pelastamiseksi".... todella
tyhmä idea. Jos minua vaimo alkaa
kyllästyttää, en nussi toista, koska silloin a. )
saatan ihastua siihen, ja unohdan kaiken
mitä ollaan rakennettu yhdessä. b)
omatuntoni ei anna elää rauhassa. c) asia
tulee ilmi ja vaimo jättää... vaikka kuinka
toteaisin, että "kulta kuule... mä vaan halusin
tietää, että ootko se oikea"
4. Mulle rehellisyys on tärkeä asia... onhan
vaimokin ollut mulle tyly, eikä ole aina
huomioinut mua, niinkuin minä häntä, vaikka
aina haluan, että hänkin tekisi kaikkensa, että
olisi mun arvoinen etten kyllästy häneen... silti
en ole lähtenyt epärehellisillä keinoilla
hakemaan täytettä siihen puutteeseen.
5. Avioliittoon kuuluu rehellisyys, uskollisuus,
terve järjenkäyttö, toisen huomioiminen,
toisen mielipiteiden kunnioittaminen... vaimo
rikkoi niitä kaikkia... enkä koskaan sitä ole
pyytänyt... ainoastaan aina sitä, että jos en ole
enää se jonka kanssa hän haluaa olla niin voi
sen suoraan sanoa, jolloin ryhdytään toimiin...
tietenkään en voi hyväksyä sitä, että hän
haluaa olla loppuelämän mun kanssa, "tietyin
ehdoin".
Hmmm... Jos sosiaalisuutta on se, että unohdetaan
oma perhe-elämä, lapset ja aviopuoliso ja
antaudutaan täysin chattikanaville ja hypitään
vieraissa niin aika omituiseksi on sosiaalisuuden
käsite muuttunut. Moista mallia en lapsilleni
kyllä sosiaalisuudesta halua antaa.
No, omalla kohdallani tuo aika on jo takana. En
jaksanut pitää suhdetta yllä yksin ja vaimo sai
lähteä. Ei ketään väkisin voi pitää. Siinä olet
ihan oikeassa. Mutta ei mitä tahansa tarvitse
sietääkään.
Lapsille oli kyllä vaikea selittää kaikki
tapahtunut, mutta nyt ollaan jo voiton puolella,
vaikka aikaa vaurioiden korjaamiseen menikin
hyvänlainen tovi.
Ex-vaimoni elämisestä voi sen verran valaista,
että ei se ainakaan parempaa ole kuin ennen.
Yksin, sossun luukulla, työttömänä jne. Kun ei
niistä chattisuhteista ollutkaan
vastuunkantajiksi. Sosiaalisuutta... Kissan
viikset.
Vaikka tämä yksinhuoltajan elämäkään ei
varsinaista herkkua ole niin on tämä ainakin
helpompaa ja parempaa kuin petollisen ja
valehtelevan ihmisen kanssa eläminen.
Who the fuck cares!!! Ota ja häivy jos olet niin
mamo!! Kuka sua tartteekaan!! Eli, syy löytyy
peilistä kun siihen katsot!! Chattaily on jees
kunhan sen tajuaa.. hiffaatko äijä!! Muuta
landelle (vai oletko jo siellä??) ja ota 60 muija
jolla olis vielä haluja, ehkä se on sulle oma
juttusi...muuhun et kai pysty..et osaa etkä
halua!! Vaimoasi et osaa tyydyttää tosiaankaan ja
tyhmyytesi näytit todella kirjoittaessasi tänne.
Keskustelu vaimosi kanssa, kunnollinen
sellainen ,olisi paikallaan. Eli otat hänet
enemmän huomioon...sitähän ei tiedä vaikka
minäkin olisin jutellut vaimosi kanssa...nammm...
Olet juuri se ihminen, jolle haluaisin
murheeni purkaa... ystäväni:) Sulla on kyky
myötäelämiseen ja olet todellinen näkijä:)
Mä katsoin peiliin ja nyt kaikki on mulle
kirkasta ja selvää... kaikki, siis KAIKKI oli kiinni
vain mun peilikuvasta:) Miksi en ole sitä
ennen tajunnut, että kaikki on niin
mustavalkoista.
Eikä tarvii edes asiaa tuntea kun siitä jo
kaiken tietää.
Vain idiootti ja madonna keksii heittää ton
ikuisen kliseen "katso peillin" tuossa
merkityksessä kuin sinä. Pikku tuhmeliini
oot;)
Kyllä sun juttusi täällä myös ihmetyttää,
varsinkin kun et osaa lukea... silmäpuoli:) Sun
elämäsi on varmasti yhtä köyhää ja kieroa
kuin kykysi kirjoittaa. Epäeroottinen suohirviö:)
Anteeksi, että olen asiaton, mutta sun tapas
ymmärtää asioita loukkaa. Sitäpaitsi, mä en
sitäkään ymmärrä, että mitä tää juttu liittyy
suhun? Kuka on pyytäny sulta kommentteja?
Sä kuulut siihen vähemmistöön, joka voi
ideoida noita kiviäkin kiinnostavia lande- ja
mummojuttuja jossain muualla kuin täällä,
mistä asioista puhutaan niiden omilla
nimillä:)
Jos olisit koko jutun lukenut niin kuten ala-
asteella opetettiin "luetun ymmärtäminen"
muistatko vielä... niin uskon, että ymmärtäisit
asian paremmin.
Sulla ei näemmä ihmeemmin ole tajua, mitä
on elämä, siis elämä yhdessä sen tietyn
kanssa... paitsi, että "who the fuck cares"
Idiootin susta tekee sekin, että kirjoitat, että
chat on jees kun sen tajuaa *
vitunmoinennaurunremakka* Siitähän tässä,
ruikuttava puoliapina, on kyse... kunhan sen
tajuaa. He-loo-uuu;)
Muuta landelle? :))))))) etkö parempaan
pysty... 60 muija? :))))))) et näköjään. Juttusi
perustuu vain tyhjänpäiväiseen
paskanjauhamiseen... jos edes osaisit
kirjoittaa asiallisesti, niin mä varmaan ottaisin
sun juttus erilailla... mutta mä en ymmärrä
sun tekstiäs yhtään. Kyllä siinä jotain lukee,
mutta mitä, mikä on loppujen lopuksi
homman ydin???????? (who the fuck cares)
Tuota... mun vaimo jutellu sun kanssa *
sairaankovanauru* Mun vaimolla on tasoa
sentään ja tuollaiset luokattomat eliömuodot
hän haistaa kaukaa... me ollaan aivan eri
luokista kuin sinä... eikä meidän ongelmat
kuulu sulle!
Itseasiassa olen helpottunut, että mun
ongelmat ovat sittenkin ihan pieniä... sä
todistit sen mulle:) kiitos siitä... mä tuon sulle
sinne osastolle banaanin kiitokseksi... ja saat
sen ihan itse avatakin:)
Hei muuten... en osaa tyydyttää vaimoani?
Mun vaimo lukee nämä kaikki jutut... myös
sun juttusi. Hän antaa sulle vastauksen
tuohon sairaalloiseen juttuusi, että miten olen
hänet tyydyttänyt. Luuletko, että saat häneltä
yhtään tukea vittuiluusi. Musta tuntuu, että saat
vielä hävetä eriparisilmäsi karvaisesta
naamastasi:)))))
Hyvää jatkoa sulle, muistathan olla kiltti:)
PS: soitin hänelle ja luin juttusi hänelle!
Tuskin haluat edes kuulla koska uskon, että
olet sitä mieltä, että who the fuck cares.
:)))))))
Osuinpas taas nappiin muruseni. Vain älykääpiö
menee tuohon vanhanaikaiseen eli polttaa päreensä
tarkoituksellisesti ärsyttävällä kirjoituksella!!
Kommentteja saat, jos tänne kirjoitat, se on
selvä. Jos niistä hermostut niin onpahan taas
kalikka osunut oikeaan paikkaan kun kiljahdit!!:-)
Huvittavaa on nyt, että yhtäkkiä vaimollasi
löytyy "tasoa" kun ensiksi haukut sen huoraksi
kun chattailee muiden kanssa??..."eikä meidän
ongelmat kuulu sulle" !!!??? Kertaus on opintojen
äiti poju: eli, kun tänne kirjoitat niin
ongelmasi setvitään täällä julkisesti. Et
todellakaan voi valita, kelle ongelmasi kuuluu ja
kelle ei!! (voiko joku olla noin tyhmä!?)
Hae sitä terapia apua sieltä pienen paikkakuntasi
lääkäreiltä, jos haluat pitää "pikku ongelmasi"
salassa.
Uskomatonta että todellakin sain sinut noin
suloisesti polttaan päreesi...se kertookin
todella sen, mitä yritit kauheasti todistella,
onnistumatta, että et todellakaan pysty
tyydyttämään vaimoasi!! Miksi hän muuten
hakisi "korvausta" puutteeseensa chatistä!? Suo
se hänelle, sillä, jos joku on omaa luokkaansa
niin hän...sinä rämmit vielä apukoulussa, sillä
vain todella säälittävä otus soittaa vaimolleen
ja itkee kuinka pojua on taas loukattu...hei,
mitä jos muuttaisit takas iskän ja äiskän luo!?..
"mun vaimo lukee nämä kaikki jutut"!??..."soitin
hänelle ja luin juttusi hänelle"!!??...Voi pyhä
sylvi sun kanssasi!!!
Että ihan älykääpiö... :)))))
Tottakai sä sanot noin --> "Vain älykääpiö
menee tuohon vanhanaikaiseen eli polttaa
päreensä tarkoituksellisesti ärsyttävällä
kirjoituksella!! "
Toi oli niin ennalta arvattavissa:) Miksi sä
haluaisit tahallaan ärsyttää, miksi tekisit niin...
joku hyvä syy? Eikö tämäkin todista että vain
idiootti tekee tuollaista. Lankesit omaan
hölmöyteesi:)
Mutta älä iloitse suotta... miksi olisin polttanut
päreeni... mähän pidin hauskaa idiootin
kustannuksella:) Nautinnolla... vaikkakin nyt
vähän harmittaa, että piti alentua samalle
tasolle... *yägh*
Sä todistat koko ajan olevasi luokaton idiootti.
Näytä mulle se kohta, missä haukun vaimoa
huoraksi... mistä lähtien chattaily on tehnyt
naisesta huoran... puhu hyvä ihminen asioista
niiden oikealla nimellä... sitä ennen kehotan
sua hahmottamaan todellisuuden, eli
ymmärtämään mistä OIKEASTI on kyse. Sitten
tule kirjoittamaan juttujasi.
Kertausta sullekin maronna:) vain idiootti
tulee julkisesti esille yhtä idioottimaisella
kommentoinnilla... eli haluaa vain tahallaan
ärsyttää eli tehdä vanhanaikaiset:))))))))))
Maronna... täällä keskustellaan asiallisesti!
Kato noita muita kommentteja ja hahmota
asia, sitten ala kirjoittaa. Kyllä sä vielä sen
joskus ymmärrät.... luota muhun:)
Vaatiiko se tyhmyyttä jos sanon, ettei asia
sulle kuulu? Ei, se ei vaadi kuin sen, että mä
vain totean, että asia ei sulle kuulu... eikä se
edelleenkään sulle kuulu... got it? Vai onko
täällä joku sitä mieltä, että kun jotain tällaista
tapahtuu, niin saa ihan vapaasti alkaa
vuodattaa asiatonta paskaa ja vielä
puolustelemaan niitä... sun juttusi perusteella
oli tarpeeksi syytä sanoa, että asia ei sulle
enää kuulu:) byebye:)
Eikä mun tarvii sulle todistella yhtään, miten
kyvykäs olen vaimon tarpeet tyydyttämään... en
ymmärrä nyt miksi sulle edes lähdin
vastaamaan?? Mulle riittää, että minä ja
vaimo sen tiedämme... sun mielipiteesi.. (sun
sanojasi lainaten) "who the fuck cares":)))
voi sua:) ... ethän vain polttanut päreitäsi mun
pikku keskustelusta sulle:) menitkö
vanhanaikaiseen:))))))
Täh? olenko jotain yrittänyt "salata"????? En!
Mutta jos voisin niin sulta mielelläni:)
Mutta tee palvelus... älä enää vastaa mulle tai
tänne osastoon... tai jos osaat pyytää
anteeksi, että olit asiaton ja kommentoit
asiallisesti:) Eikö vain:)
Tsemppiä;)
Miksikö halusin tahallaan ärsyttää? Kirjoituksesi
takia tietenkin ja sen kuinka olet unohtanut itse
mitä olet kirjoitellut tänne, käyhän ne läpi...
Kaikki kirjoituksesi kertovat tosiaankin sen
kuinka luokalta pääsemätön juntti oot, vähän
kouluja käynyt ja velkainen luuseri, joka luulee
olevansa jotain mitä ei koskaan tule olemaan, ei
tolla järjenjuoksulla....
Sä todella lankesit nyt ihan omaan hölmöyteesi ja
alennuit omalle tasollesi (tai sähän elät
siellä "alennetulla" tasollasi..)joten älä
turhaan harmittele sitä...
Vai keskustellaan täällä asiallisesti!! No,
käypäs näitä keskusteluja läpi taas ja vähän
muitakin niin huomaat EHKÄ jotain, mutta niinhän
se on, ei voi kauhalla vaatia kun on lusikalla
annettu...
Toisaalta vapaa maahan tämä on, joten SINUNKIN
asiasi ja kirjoituksesi kuuluu muiden lisäksi
MULLE ja sun elämäsi myös, toithan sen julkisesti
esille. Joten sitä "asiatonta paskaa" muutkin
vuodattaa sulle ja muille, pidit siitä tai et.
Fiksumpi olisit kun lukitsisit itsesi pikku
kaksioosi, aukaisisit teeveen ja pysyisit siellä,
kunnes on aika laittaa sinut maahan,
kirjaimellisesti...
Piti vieläkin sun poju rassun palata aiheeseen,
osaanko ja pystynkö tyydyttämään vaimon, huh huh,
osuinpa todellakin oikeaan ja arkaan paikkaan!!
Sulla on poju todella huono itsetunto!!!
Lopuksi muru, säälittävä vetosi kirjeesi lopussa,
valitettavasti en voi enkä halua toteuttaa sitä,
koita elää sen kanssa. Terveisiä rakkaalle
vaimollesi ja voimia hänelle, ehkä aurinko
paistaa hänellekin pian uuden MIES ystävän
muodossa...puss o kramm :-)
Kiva kiva:) Sä se jaksat:) Mutta oikeasti voit
lopettaa ton sekopäisen jutustelusi. Mutta
sano mitä sanot, olet pihalla:) PI-HAL-LA:)
JA ensinnäkin, en ole unohtanut mitä olen
tänne kirjoittanut, mutta itse olet tähän
mennessä ainoa, jolla on outo tapa suhtautua
mielipiteisiin ja näkemyksiin.
Ainoastaan sulta on tullut sitä "asiatonta
paskaa"... toisilta, jopa niiltä, ketkä ovat eri
mieltä mun kanssa, sävy on ollut asiallista ja
sivistynyttä:)
Säälittävää on ainoastaan sun heikot yritykset
puolustella omaa mokaasi:)))
Sulla on todella omituisia oletuksia ja hauska
tapa yrittää tehostaa juttuja noilla kivoilla pikku
sanaleikeilläsi, mitkä itseasiassa on aivan
tyhjänpäiväistä. Jos olisi edes pieni kipinä
siitä, että sun jutuissasi olisi joku
ymmärrettävissä oleva pointti niin asia olisi
toinen. Halveksiva tapasi keskustella täällä on
todella ala-arvoista, luokatonta idiotismia.
Siitä ei pääse mihinkään, ei millään...
Et ole osunut mihinkään arkaan paikkaan...
mitään et varmasti pysty sanomaan mikä
saisi sohaistua mun itsetuntoa:)
Itseasiassa joka viestissä todistat omaa
tyhmyyttäsi jossa ryvet ikuisesti:
Soommoro:)
Kyllä tosiaankin sun kannattaisi
järjestelmällisesti käydä kaikki jutut läpi niin
toteat mahdollisesti( jos järkesi juoksee) että
asiattomia viestejä löytyy paljonkin. Jos tälle
linjalle mennään niin asiattomuutta löytyy sunkin
vastauksissasi, vai annatko itsellesi luvan olla
asiaton kun muutkin ovat sinun mielestäsi?? Vain
sinä saat vastata asiattomasti mutta muiden
pitäisi sääliä sinua raukkaa, kuten eräs mainitsi
nauraen...sitä saa mitä kylvää!....
Jos joku jotain puolustelee niin sinä poju, koko
ajan, kun lankeat vastaamaan!!! Vaan sitähän et
voi edes tajuta, et sun järjen juoksullasi...
Kiva kun sanaleikkini on tehnyt sinuun
vaikutuksen!! Ehkäpä opit jotain siitä...kun
muuten koulutuksesi on jäänyt apukoulun tasolle!!
Ja taas palattiin aiheeseen"arka paikkasi"..."et
ole osunut mihinkään arkaan paikkaan...mitään et
varmasti pysty sanomaan mikä saisi sohaistua mun
itsetuntoa:)"....jaa-a, jospa lukisit tuon
lauseesi yhä uudelleen niin ehkä ensi vuonna
tajuat sen oman mokasi...miksi sinä edes palaisit
aiheeseen jos itsetuntosi olisi hyvä ja saisit
tyydytettyä vaimosi!! Miksi todistelet sitä koko
ajan itsellesi??? Tee jotain, tyydytä vaimosi,
jos pystyt!! Tai kasva mieheksi ja anna vaimosi
mennä..onko sinusta siihen poju!!??
Rakastat vaimoasi paljon, ja pelkäät menettäväsi
hänet kokonaan mutta älä uppoa ITSESÄÄLIIN...
näytä hänelle kuinka paljon RAKASTAT häntä ja
hyvitä hänelle poissa-olosi.
ÄLÄ tuomitse häntä tai itseäsi.
ps: kyllä kaikki järjestyy
Sitähän se itseään oli, menettämisen
pelkoa... kaiken poispyyhkäisyä.
Enkä todellakaan ole tyyppiä joka alkaa
rypemään säälissä... selvät sävelet meillä
miten tästä jatketaan:) asia on jo selvinnyt.
mminä kyllä jättäisin mieheni jos se tuommosta
harrastaisi.mielestäni henkinen pettäminen on
pahempaa kuin fyysinen ja tuo kuulostaa jo siltä
että vaimosi haluaisi pettää sinua myös
todellisuudessa...
toivottavasti se ei ole totta... mikähän mättää...
mä oon komea jätkä ja saan sen aina hyvälle
päälle:)))))))
Mutta olen sun kanssa samaa mieltä tosta
henkisestä pettämisestä. Mutta kaikille meille
joskus sattuu hairahduksia:)
Ja lujalla tahdolla ja järjellä niistä selviää.
Painu myyrä takaisin sinne maan alle ja pysy
siellä. Varmasti sun kommentti lämmitti miehen
mieltä..
sittenpähän olette tasoissa ja huomaat että
minkälaista chattäily todellisuudessa on...
kokeile ainakin!
...heräähän nyt hyvä mies ja anna vaimos "mennä",
jos on kerran "mennäkseen", - kyllä Sinäkin saat
uuden "ystävän", mut suosittelen lämpimästi Sun
tyyppiselle hakeutumaan johonkin hieman
"vaativampaan" seuraan, mut toki tää chattikin
kai "harjoituskenttänä" toimii, - otaksun !?
ikävää, että noin on Teille käymässä, mut
elämässä on niin monia "polkuja", joille heikko
ihminen voi joutua..., - mielestäni nää chatit ei
oo perheellisiä yms. varten, koska useimmat vaan
täällä kaipaavat "jotain"... :O(
älä välitä, kyllä Sä pärjäät, elämää tää vaan on
! :O)
Sullekin on pakko sanoa, että asiat eivät ole
noin yksinkertaisia, mutta mielipiteesi olen
ymmärtänyt... no problem.
Asia vain on niin, että jos osaat ajatella asiaa
mun näkökulmasta... haluan taistella
hänestä... hamaan tappiin:) Hän vain on
ihminen jonka kanssa viihtyy ja josta välittää
tosi paljon... me ollaan koettu yhdessä
paljon... ollaan useimmiten samalla
aaltopituudella... ollaan rakennettu paljon
yhdessä ja siinä haluan elää loppuelämän.
Hairahduksia sattuu, joihin joskus löytyy
yksinkertainen selitys. Mullekin on sattunut
hairahduksia... se on vain elämää, joskus
kolahtaa kovaa, joskus ei niin pahasti.
Asiat ollaan selvitetty ja hän pyysi anteeksi, ja
sen olen antanut... ja haluamme molemmat
samaa... ehkä se oli jo selvääkin.
Tottakai mä pärjään:) Aina:)
joo, kyllä varmaan vaimos nyt pettää sua.
tyhmä.. kysy siltä.
Ootsä tosissasi? Keksitkö ton ihan ite?
Sano vielä että kato peiliin, vika löytyy sieltä!
Halusin antaa sinulle tällaisen chattaavan vaimon
vastineen kirjoitukseesi. Täytyy rehellisyyden
nimissä myöntää, että kirjoituksesi laittoi
miettimään ja se kosketti.
Kosketti varmaan sillä, että voisit tuon
kirjoituksesi perusteella olla vaikka aviomieheni.
Minun on myönnettävä, että koukkuun olen jäänyt.
Itselläni on kaikesta huolimatta tunne, että en
tällä ketään haluaisi loukata...en miestäni enkä
ketään muutakaan.Tosin edellisen lauseeni perään
moni on varmasti valmis heittämään miljoona
kysymysmerkkiä.
Jutut kieltämättä toisinaan liikkuvat sen rajan
yli, jota voi pitää arveluttavana. En tiedä, mitä
täältä haen, tapaamaan en ole ketään lähtenyt,
vaikka toisinaan mielessä tuokin vaihtoehto on
käynyt. Täällä olen kokenut sen 'virtuaalisen
seitsemännen taivaan' kuin myös valtaisia
pettymyksiä. Niin typerältä kuin tuo kaikki
kuulostaakin, niin se vain on. Ehkä sitä vain
etsii itseään, käy läpi jotain omaa sisäistä
prosessia tai hakee sitä 'jotain' siihen arkeen.
Elän tällä hetkellä kaksoiselämää, sitä
todellista ja täällä virtuaalimaailmassa olevaa.
Jossain vaiheessa koin, varsinkin chattikauteni
alussa, että se jopa piristi minun ja miehenikin
elämää. Sain siitä vain jotain aivan uudenlaista
energiaa.
Mieheni siis tietää, että chattailen ja
varmastikin hänellä on jo omat epäilyksensä, että
missä mennään.
Minun ei kai tässä yhteydessä pitäisi edes
käyttää sanaa rakastan ....siis miestäni...mutta
rakastan siltikin enkä häntä haluaisi mistään
hinnasta menettää. Ehkäpä hänkin on sen huomannut.
En itse tiedä mitä tuleman pitää, mutta nautin
täällä olosta. Suurin osa keskusteluistani on
sellaista viatonta hauskanpitoa ja ne olen
itsekin kokenut antoisimmiksi.
Nyt pitempään täällä olleena aina välistä
minullekin on alkanut tulla enemmän tunne, että
mitä täällä oikein teen. Ehkäpä ne ajatukset ovat
merkkejä siitä, että sydämmeni sopukoissa tiedän
kuka on minulle se tärkein ja ennen kaikkea, kuka
vois minusta enää enemmän välittää kuin hän.
Aiheesta voisin vaikka romaanin kirjoittaa mutta
jääköön tämä nyt tähän...toivottavasti sait siitä
jotain sinäkin....toivon kaikesta huolimatta
sinulle ja vaimollesi kaikkea hyvää, ehkäpä se
yhteinen sävel soi vielä entistäkin kauniimpana...
Harmin paikka,
Kerros sinulle saman tapaisen tarinan..
Minä asun vieraalla paikkakunnalla ei kavereita
ei sukulaisia mies aina työssä tai jossain
matkalla. Tiukka paikka voin sanoa.
Aloitin chatissa kavereiden (niinhän sinulle
kerroin) kanssa, sovittiin treffit ja vaihdettiin
kuulumiset, sitten sattuikin, että tapasin
miehen, oikein mukavan sellaisen. Aikaa kului ja
me tavattiin aina sovittuun aikaan ja kuukaudet
kuluivat Kirjoittelustakin oli tullut tosi
tiukkaa, tapasimme aina vain kuin voimme ...
tuntui niin mukavalta, oli joku jonka kanssa
vaihtaa ajatuksi, päivän normaali asiat saivat
aivan uuden puolen; joku välitti... ( ja sinähän
olit aina töissä). Vaihdoimme kuvat ja läheisyys
ainakin (virtuaalinen) tuntui tosi hyvältä.
Kun sattui jotain ikävää ( sinä olit töissä) ja
kun jotain mukavaa( missä olit silloinkin?).
Halauksen lähettäminen ja virtuaali suudelmakin
saaminen tuntui hyvältä. Opimme toisistamme lähes
kaiken, voisin sanoa, että hän tuntee minut
paremmin kuin minä itse.
Voi olla , että seksimme parani, et ollut siitä
aluksi huolissasi. Kun aloitin salilla käynnin ja
muistin hoitaa myös ulkonäköäni ( et edes
huomannut). Hoikistuin aloin pukeutua taas
mieliksi itselleni en muille... Ehkä silloin
sinulla alkoi raksuttaa kopassa. Oliko minulla
toinen?? Ei minulla ei ollut toista, mutta
kuitenkin olin saanut ystävän, joka välitti
vaikka olikin kaukana. Sinussa heräsi
mustasukkaisuus; väliäkö sillä en ollut tehnyt
mitään pahaa. En ainakaan tunne niin...Jos
sinulla on aikomus jättää minut sen takia, että
olen tavannut ystävän. Olet vapaa niin tekemään
ja rakentamaan uuden elämän. Minä olen kuitenkin
tyytyväinen nykyiseen, enkä kuitenkaan vaihtaisi
SINUA kehenkään toiseen.
Tapaan sitä meistä vieläkin virtuaali
maailmassamme, eikä minulla ole aikomustakaan
jättää häntä.Voin lohduttaa sinua meillä ei ole
aikomustakaan tavata, eipä tuo kai olisi edes
mahdollista...( jos se lohduttaa).
Kaikkea parasta sinulle
Tarinassa tulee esille se tavallisin, eli mies
on enemmän tai vähemmän omissa
maailmoissa eläjä... laiminlyö sua jne... ja se
kieltämättä tuntuu hassulta, että miksi mies
vasta sitten alkaa ajattelemaan kun on ikään
kuin aihetta mustasukkaisuuteen. Mutta jos ei
yrityksistä huolimatta tapahdu mitään, niin
ymmärrän että silloin tulee helposti otettua
tilanne tiukemmin omiin käsiin.
Mä olen ehkä vähän ihmeissäni tästä meidän
tapauksesta, koska mä kuitenkin olen häntä
huomioinut, kehunut aina kun ollut vähänkin
syytä.. välillä tosin on ollut puuduttavaa, ei
aina huomiointia tms. mutta aivan vastaavaa
vaimon puolelta, enkä silti ole lähtenyt
"piristämään" elämää, koska tiedän, että se
loukkaa häntä. Olen myös ollut kiinnostunut
siitä, mitä mieltä hän on ollut minusta jne.
Ehkä se oli ainoastaan siitä kiinni, että olin
liikaa töissä, että joutu olee paljon yksin...
tottakai olin myös usein väsynyt rankasta
työtahdista. Ehkä sekin...
Olen aina sanonut vaimolle, että mulle on ok,
että hänelläkin on miespuolisia ystäviä, saa
chattaillä...
Tää on nyt tällä hetkellä niin vaikea itelleen
selittää.... tuntuu, että mua on petetty...
henkisesti... mihin se olisi johtanut jos asiat
ei olisi tullut ilmi. Monet tällä osastolla ovat
samaa mieltä mun kanssa. Silti... ehkä vaimo
vain haki jotain "korviketta" ja eteen ilmestyi
chat. Kuitenkin päivä päivältä ymmärrän
paremmin vaimoa, miksi näin kävi... kuitenkin
mielessä on myös, että miksi se on mun
mielestä epärehellistä... kuitenkin olen aina
vaimon puolella... ristiriitaiset fiilikset, vai
mitä?
Aika hyvin, että ehdotin eräälle naiselle aivan
samaa, eli tee jotain uutta... ala huolehtimaan
ulkonäöstäsi ja tekemään jotain mikä
herättää miehen mielenkiinnon... eli
suosittelin tietyin varauksin herättelemään
mustasukkaisuutta:)
Vaimon chattikumppani myönsi, että hän oli
vain "pillujahdissa"... hän puheidensa
mukaan menossa naimisiin... silti valmiina
rikkomaan toisen avioliiton... jos sen sällin
saisin kädenulottuville niin uskoisin, että
voisin tehdä jotain "asiatonta". Näissä
asioissa en vain ymmärrä tuollaista
kusettamista.
Tsemppiä sullekin:)
Onneksi, olette nyt sopineet kuten olen
lukenut...
Saitkin aika paljon hälyä nousemaan asiasta, (
kiva joskus nostaa pölyt maasta) josta kukaan ei
oikeastaan koskaa kehtaa puhua.. Kuinka moni
myöntää chättilevänsä...?! Ei monikkaan...
Kiitos kannustuksesta
Olen sitä mieltä mustasukkaisuus ja epäilyt ovat
aiheettomia, mikäli vaimosi chattailu pysyy vain
ja ainoastaan "flirttailu"-tasolla ja kaiken
lisäksi ellei hän ole näytä teoin kiinnostustaan
"näkymätöntä chatti-kaveria" kohtaan ei sinun
kannata olla mokomasta flirtistä moksiskaan.Vielä
jos se vaikuttaa sänkykamari puolellekin
positiivisesti.En ymmärrä miksette juttele
asiasta avoimesti ja suoraan. ´Kysy naiseltasi
mihin hän pyrkii, haluaako hän että olet
mustasukkainen vai miksi hän loukkaa moisella
käytöksellä sinua? Kysy häneltä onko hänellä
aihetta moiseen käytökseen? Puuttuuko väliltänne
se jokin tunne tai onko kenties mielenkiinto
hävinnyt arjen keskellä sinua kohtaan?
vain suorapuhuminen auttaa tässä tilanteessa.
Muuta en voi sanoa!
Olet aivan oikeassa.... jos keskustelu on edennyt
noinkin pitkälle niin voi myös olettaa/odottaa
että seuraavaksi ei enää riitä pelkkä kirjoittelu
vaan ehkä käydään kahvilla ...yms. jos vielä
sinun kannaltasi asiat hoituvat huonosti niin se
chatti kumppani ei olekkaan sellainen hirviö kun
jotkut mustasukkaisuudesta aina selittelevät...se
on kumminkin vaan joku 120cm 160kg... ja
epämiellyttävä ei siis syytä
mustasukkaisuuteen...EIKÖ!!! Johan se todistaa
ettei vaimosi ole rehellinen jos kirjoittelee
teidän yksityis asoita jollekkin joka voi vaikka
olla naapurisi,pomosi tai vaikka serkkusi... En
halua pahentaa oloasi ruokkimalla
mustasukkaisuuttasi mutta muista olla realisti.
Kokemuksesta tiedän että hyvin moni chatti
ystävyys menee jossain vaiheessa siihen että
mennään leffaan,kahville tai jotain muuta ja
sitten VALEHDELLAAN että auto hajosi tai kävin
kaverin luona..... Jos ei muu auta niin luovu
internetistä ja maksa laskut taas muilla
tavoilla ... voihan vaimosi mennä vaikka
kirjastoon ja lukea kirjoja ,lenkkeillä tai
jotain muuta mikä vahingoittaa vähemmän
suhdettanne ja sitä paitsi ei ole terveellistä
istua ruudun ääressä näpyttelemässä pitkin
päivää...... *Tiedän mikä tai mihin chatti pystyy*
Olen "harrastanut" chattailua tästä syksytä
lähtien. Joskus, harvoin, chatissa löytää todella
mukavan juttukumppanin, jonka kanssa haluaa
vaihtaa ajatuksia jatkossakin. Tällaisten
tyyppien kanssa olen vaihtanut mailiosoitteita
siitä syystä, että uuden chattailukerran
ja "tapaamisen" sopiminen on helpompaa. On
mukavampi vaihtaa ajatuksia "tutun" kanssa, joka
tietää elämästäni jotain.
Kerron aina rehellisesti elämäntilanteestani ja
itsestäni. En voi tietenkään olla varma, tekeekö
juttukumppanini samoin, mutta valheella on lyhyet
jäljet ja se kyllä paljastuu ennen pitkää.
Itsellä kuitenkin on hyvä mieli, kun ei ole
mitään salattavaa eikä ole kenellekään antanut
muuta kuvaa itsestään kuin millainen
todellisuudessa on.
Omista asioista puhuminen anonyymille, anonyymina
on hirveän paljon helpompaa ja olen huomannut,
että kun näistä aroista asioista on pystynyt
puhumaan jonkun kanssa virtuaalisesti, ne on
helpompi ottaa esille myös "todellisessa"
elämässä. Siinä mielessä chatti on hyvä paikka.
Helpostihan siinä kyllä alkaa pilvilinnoja
rakentamaan, jos ei osaa pitää jalkojaan maassa.
Itse pidän huolen siitä, että pysyn ehdottoman
anonyymina, en paljasta itsestäni liian
henkilökohtaisia asioita enkä tyrkyttele
puhelinnumeroani jne.
Taitava puhuja saa helposti ihmisen, ja varsinkin
naisen sekaisin. Ehkä vaimosikin oppii vasta
kantapään kautta. Sen vaan soisi tapahtuvan ennen
kuin on liian myöhäistä.
Onkohan vaimosi chattailu tuorekin harrastus?
Kyllä luulisi hänenkin kohdallaan vastaan tulleen
sellaisia tapauksia, joiden perusteella hän
tajuaisi chattimaailman "petollisuuden", ettei
pidä uskoa kaikkea.
Omalla kohdallani ainakin kävi niin, että
ensimmäisten kertojen jälkeen sitä eli vaikka
minkälaisissa "satumaailmoissa", mutta ajan myötä
sitä on jotenkin kasvanut ja ymmärtänyt että
chattimaailma on erillinen todellisesta ja
sellaisena se myös tulee pitää.
Harmi kun vaimosi on salannut sinulta asioita.
Oletko ajatellut kertoa hänelle tästä täällä
aikaansaamastasi keskustelusta? Hän voisi "oppia"
jotakin, kun lukisi, mitä mieltä tapauksestanne
ollaan oltu. Varsinkin jos hän on sitä tyyppiä,
että menee vähän muiden mielipiteiden mukaan..
sellaisen kuvan ainakin minä viestistäsi sain.
Jos vaimosi on kertonut chattikumppaneilleen
huonoista puolistasi ja kyseenalaistanut tiettyjä
taitojasi, suosittelen "nostamaan kissan
pöydälle" ja keskustelemaan avoimesti asioista
sekä sen jälkeen tekemään niille jotain. Ja
toisinpäinkin, ehkä sinunkin on aika antaa
palautetta samoista aiheista, ei kai vaimosikaan
mielestäsi täydellinen ole?
Oletteko ajatelleet, että voisitte tavata
toisenne chatissa myös? Suomalaisillehan
kaikki "tärkeät" asiat on hirveän vaikeita
ratkaista puhumalla kasvoista kasvoihin, jospa
teidän olisi helpompi jutella virtuaalisesti? Tai
puhua vaikka vähän tuhmiakin.. Se voisi antaa
aivan uudenlaista potkua teidänkin suhteeseen..?
Tässä nyt joitain ajatuksia ja ideoita, mitä
juttusi herätti...
Kyllä tämä chatjuttu oli ehkä meille
molemmille yllätys... tuore "harrastus" kyllä
vaimolla.
Toisaalta mun mielestä on ihan jees, että voi
keskustella muittenkin kanssa... vaikka vähän
syvällisemminkin. Yllätyin vähän, että se
kolahtikin aika ikävästi... tottakai siitä tuli
mieleen kaikki pahat mahdollisuudet, miksi
se saikin ikävän käänteen.
Kyllä vaimon kanssa on asiasta juteltu ja asia
on selvitetty, anteeksi pyydetty ja annettu
puolin ja toisin. Vaimo ymmärtää mun kannan
asiaan hyvin... kun vähän mietti, että miten
asia olisi toisin päin:) Ehkä asia olisi ihan
päinvastainen jos vaimo olisi rehellisyyden
nimissä kertonut asioista. Musta se olisi ollut
reilua.
Aivan.... kukaan ei ole täydellinen... siksi niitä
hairahduksia saattaa sattuakin... joskus
ajattelematta.
Vaimo on käynyt lukemassa kyllä näitä
juttuja... ja uskon, että on saanut paljon uutta
tietoa.
Nyt meillä taas mene hyvin... itseasiassa
todella hyvin... mutta tietenkin tällaiset ikävät
tapahtumat jättävät jälkensä ("mitä
seuraavaksi?")
Kun asiat tuli ilmi, niin vaimon chatkumppani
myönsi olleensa "pillujahdissa"... naimisiin
kohta menevä mies oli valmis rikkomaan
toisen avioliiton... tämä v***ttaa oikeesti. Ja
uskon että jos saisin kyseisen kaverin käden
ulottuville niin saattaa olla että käsi kävisi
nopeammin kuin ajatus.
Vai kävisi käsi nopeammin kuin ajatus!...niin,
sun ajatuksen juoksulla tosiaan vika on aina
muissa kuin sinussa tai ehkä vaimossasi...
Oi miks meitä rangaistaan täällä tuollaisilla
vajaaälyisillä, yksinkertaisilla, säälittävillä
ja turhilla olioilla????????? (oi mikä macho hän
yrittääkään olla!? :-)...)
Hyvä, te löysitte taas yhteisen sävelen!
Avoin keskustelu auttaa paljon, vaimosi varmasti
ymmärsi kantasi kun ajatteli asiaa toisin päin...
toivottavasti teillä tästä eteenpäin puhutaan
puhutaan ja puhutaan...
Eihän zätissä mitään pahaa ole, kunhan muistetaan
rajat...
Pääasia ettei kukaan polttanut siipiään eikä
myöskään siltoja takanaan ja elämä jatkuu!
Kovasti mukavia hetkiä teille yhdessä ja kaikille
muillekin lukijoille!=)
:)
otit neuvostani vaarin ja katsoit muutkin
viestit!...sopii hyvin luonteen kuvaasi...
(: ellus nilethelav ,tilettääp niin äs ätsim
Opitko jotain uutta suojatyöpaikassasi eilen!?
Onneksi olkoon, ehkä voit vihdoinkin eka kerran
elämässäsi lähettää tänä vuonna itsellesi
joulukortin!! Toiv. saat siitä selvän..
Et vain hiffannut, että nyt alennuit todella
teini murkun tasolle..
oletkohan sinä sittenkin loppujen lopuksi 14 vee,
hiljainen hissukka, vanhempien silmänilo,
varsinkin iskän....
t:madonna
Ihan juuri näin:))
sittenhän ymmärrämme/ymmärrät sinua/itseäsi...
mitä toivoit joululahjaksi? chattikaverin?...
Nii tai joo... tai ei... tai... emmä tiiä. Kerro sä
kun oot niin hyvä ihmistuntija.
Alkohan se keskustelu tästäkin. Luulenpa, että
asiasta on mielipiteitä aikasta monia, mutta
pitänee muistaa, että jos vaimo/mies chattailee
ja pitää chatti-kaveria parempana vaihtoehtona
kuin omaa puolisoaan, niin eiköhän suhteessa ole
jotain muutakin outoa.
Perustelen väitteeni siihen mielipiteeseeni, että
mustasukkaisuus on AINA hölmöä. -> jos tuntuu,
että sinulla on syytä mustasukkaisuuteen, niin on
viisainta lopettaa koko suhde. Jos taas tuntuu,
että omasta puolisosta ei tarvitse olla
huolissaan, niin antaa toisen chatata ja jäynätä
hölmömpiä :D
Puolisoni (Avo sellainen) ottaa asiaan lisää
kantaa huomenissa. Nyte met mennään kimpassa
chattiin tai jotain....
Kertokaan, miten saisin ukkoni chattailemaan
sensijaan, että hän löhöön ja haisee sohvalla!
chattailu olisi yksi hyvä keino päästä eroon
haisevasta otuksesta.
Kateellisena luen juttuja, että mies alkoi
chattalemaan ja muutti sitten pois kotoa!
Hetken jo pelästyin, että MINUN miehenikö tuon
jutun kirjoitti... Niin kovin tutulta tuntui,
niin monesti asiasta keskustelleet...
Ymmärrän siis sinua todella hyvin. Ymmärrän
epätietoisuutesi, pelkosi ja epäilyksesi, mutta
samalla ymmärrän kovasti myös vaimoasi..
Itse aloin chattailla reilut vuosi sitten, kun
avioliitosta oli jäljellä enää vain "kuori"..
Avioliittomme parani todellakin, monin tavoin,
melkein heti kun "jäin kiinni". Mies alkoi olla
kiinnostunut minusta uudestaan, ja sen myötä
kaikki muukin alkoi loksahtaa uudestaan
paikoilleen!! Alku oli silti hankalaa, koska
tavallaan "rakastuin" erääseen mieheen, jonka
kanssa useimmin keskustelin. Oli hankalaa saada
kiinni enää siitä "vanhasta". Mutta kuukausien
myötä kaikki kuitenkin parani paranemistaan,
PUHUMALLA!
Nyt siitä on siis kulunut jo yli vuosi..
Chattailuintoni on hieman laantunut, samalla
miehen mustasukkaisuus.. Mutta se on todella
minunkin pakko sanoa; ainakaan minun kohdallani
ei ole ollut sellaista, että tekisin "selän
takana" mitään suunnitelmia, ei ollenkaan! Nautin
vain jutella... ja seksielämääkin se kummasti
piristää, kuten teilläkin! ;)
JUTELKAA!!
Se on joskus sellainen juttu, että just
tommosista virtuaalihaavechattikavereista tulee
se fantasiatyyppi. Jotain täysin epärealistista
ja saavuttamatonta. Unelmien mies. Olen kokenut
saman illuusion, mutta kun realistisesti katson
peiliin niin tajuun ettei tässä oo mitään järkee.
Kun haluaa kaiken ja ei oo mitään itellä
tarjottavaa..Ostin yhen uuden levyn viime
viikolla, jossa oli mun mielestä aivan loistavat
sanat sisältävä biisi..just tästä aiheesta.
Hei, missä oot mies tällainen?
Deittisivuille mä laitan ilmoituksen.
En tarvii mitään ihmeempää, kuin sun hauis se
vain kääntää pään ja mä pohdintoihis koukkuun
jään.
Sivuilta harlekiinin löydän sut, kuin Tauno Palo
kaadat mut.
Kun katson silmies kipinää, oon täysin tuulen
viemää, tuntuu kuin vois en hengittää...
Hei, missä oot...
On lempi leffas casablanca, serenadin virität
kuin Paul anka. Oot Brad Pitt, George Clooney ja
Gregory Peck ja kun muutan mieltäni, suutu
et,et,et vaan kosketuksellas palkitset
Hei, missä oot mies tällainen...
Osu ja uppos. Esittäjä Jaana Raivio levyltä
Enkelin unta.
niin...tapasin kivan naisen jonka kanssa
seurustelin kolmisen vuotta...tapasimme
sattumalta chatissa...jossa en ollut naista
etsimässä mutta hän vain jotenkin...iski minut.
meillä meni se kolmevuotta hyvin kunnes eräänä
iltana menin chatiin kun kaukana asuva serruni
halusi vaihtaa kuulumisia...menin paikalle
erinimellä kuin yleensä ja kas kummaa kultanihan
täällä...mutta mitä tekemässä...etsimässä seuraa.
no minähän rupesin chattaa hänen kanssaan jolloin
hetken päästä käsi ilmi että hän etsi vapaita
kundeja ihan tapaamis mielessä...
lähdin samantien pois chatista ja vasta
seuraavana päivänä rupesin tiedustelemaan häneltä
asiasta....useamman tunnin päästä hän vasta
kertoi harrastaneensa tätä jo puolivuotta mutta
ei halunnut että tämä mitenkään vaikuttaisi
meidän suhteeseen...oli kuulemma pelkkää
leikkiä...ja ettei hän heitä "oikeasti" edes
tavannut...en vieläkään luota naiseen...enkä
varmaan tule koskaan luottamaankaan...mutta
tulihan asia kerrottua...hmm....=(...vie vieläkin
mielen matalaksi
yhyyy!!
Ihan tässä liikuttuu...nyt oli kyllä kyse
aikuisten suhteesta ja chattailystä..ei teidän
lasten. Kasvakaa vaan rauhassa.
Miksi meidän pitäisi kasvaa, kun nykyään te
aikuisette olette aivan pikkulasten tasolla niin
henkisesti kuin fyysisestikin. Salkkareita,
sauvakävelyä ja chattailua. Haha.
Just ton takia!! Lue tekstisi, vain toukka
kirjoittaa noin...(putsaa finnisi ja jatka
barbien pukemista).
Aivan samanlainen tapahtui minulle jo vuosi
sitten. Teen melkein pakosta kolmivuorotyötä ja
olen aivan puhki. Silloin kun olen hereillä, olen
koomassa.. siis en jaksa tehdä mitään. Tämä sai
vaimoni tsattailemaan netissä. En voinut
kuvitellakaan moista. Melkoinen shokki se oli.
Meni kaksi kuukautta ennenkuin sänkyhommat
alkoivat sujua ilman epäilyksiä. Sekin vain
siksi, että lopetimme kotiliittymän yhteisestä
sopimuksesta. Vaimo myönsi, että siihen jää liian
helposti kiinni. Itsekään en aivan putipuhtoinen
ole, sillä jäin vuotta aiemmin kiinni
aikuissivuista. Siksi ehkä oli helpompi antaa
anteeksi..
Nyttemmin meillä kärsitään enää vain yhteisen
ajan puutteesta vuorotöistä johtuen. Mutta
sellaista se elämä on.
.. hienoa että tälläinen keskustelu on syntynyt.
Sitä luulee olevansa yksin ja meitä on näin
paljon....
Olen itse se pariskunnan chattaileva osapuoli.
En ainakaan myönnä olevani koukussa =) ,vaikka
ehkä vähän olenkin..
Olen aina rehellinen ja kerron perhetilanteeni.
Ketään en ole tavannut, pyrin ns. normaaliin
keskusteluun ja nautin siitä.
Nyt olen puolivuotta keskustellut melko
vakituisesti ulkomailla asuvan miehen kanssa..
Tiedän hänen kohta tulevan käymään suomessa.
Olen tehnyt selväksi myös hänelle, että perheeni
on minulle todellakin tärkein asia elämässä.
Mieli tekisi tavata, kavereina. En tiedä onko se
viisasta..?
Kyllä se on niin, että jos pystyt kohtaamaan
kasvotusten, niin kyllä sitten viemään
pidemmällekin. Niin ja jos sulla on jonkunlainen
positiivinen mielikuva... niin anna sellaisena
ollakin.
Joku vois tietty sanoa, että antaa palaa.
Mutta ei siinä avioliiton hyvin käy.
Ja jos mies saa tietää, että olet tapaillut
jotain miestä ihan vain jutustelumielessä, josta
tietenkään et ole kertonut miehellesi.. niin
kyllä sinä olet se onneton osapuoli sen jälkeen.
Kysyit kannattaako..... Kannattaa, jos lähdet
siltä linjalta kin olet ajatellut,,, perhe ensin.
Mutta jos mielessä käy edes pinikin pilke jostain
muusta; Anna olla. Annan sinulle ystävän
neuvon... Omasta kokoemuksesta puhun... (muista
pienikin ajatus riittää sytyttämään ison liekin)
...samalla mitalla takaisin. Tee hänet
mustasukkaiseksi...
Kävin chatissä elämäni ekan kerran kesällä
töissä, kun piti kekesiä jotain tekemistä...ja
jäin ekasta kerrasta koukkuun jutskaa saman
tyypin kanssa. Olen seurustellut pitkään oman
mieheni kanssa(ei tää chattimies) ja tuntui, että
sain taas kokea sen alkuhuuman,joka suhteesta
(parhaimmastakin)aina katoaa ajan myötä.
Vaikka tunsin huonoa omatuntoa tekemisestäni,
olin koukussa koko touhussa. Chatti rupesi
kuitenkin hyvin pian ahdistamaan mua ja vei ihan
liikaa aikaa, joten vaihdoimme sähköpostiosoitteet
(en omalla nimelläni) ja kirjoiteltiin sen kautta.
Tätä jatkui kuukauden verran, kunnes tajusin
lopettaa koko homman. Chattimies oli omassa
suhteessaan umpikujassa ja jälkeenpäin ajateltuna
uskon sen vetäneen minut mukanaan uskomaan, että
omassa suhteessani olisi jotain vikaa myös.
Onneksi tulin järkiini ja voin vannoa, etten mene
enää koskaan chattiin. Joillekin se paikka sopii,
muttei mulle.
Väitän,että intiimiys, jonka voi chatissa
saavuttaa vastaa sitä, mitä ihmiset voivat
saavuttaa kasvotusten. Joskus jopa enemmän, sillä
pystyy puhumaan vieläkin avoimemmin asioista.
Olisin itekin ihan rikki, jos mieheni olis tehnyt
saman...tuntuis ihan pettämiseltä!
Olen siis jäänyt kerran samaan koukkuun, mutta
tajusin irrottautua siitä ajoissa...tulin
järkiini. Enkä tee samaa virhettä toista kertaa.
Ohjesäännöksi muuten se, että chatti-ihminen ei
ole juuri koskaan se, millaiseksi hänet
kuvittelet!
Tsemppiä:)
Hei kaikille!
Aluksi ajattelin etten kirjoita tänne ollenkaan,
halusin pitää tämän vain
mieheni "selviytymiskeinona". Nyt kuitenkin
haluan sanoa, että olen todella yllättynyt
vastausten määrästä ja mielenkiinnosta tämän
asian suhteen. Chatti taitaakin olla yllättävän
iso ongelma monessa parisuhteessa.
Minäpä kerro hieman taustaa. Meillä on todellakin
pitkä parisuhde takana(..ja vielä pidempi edessä).
Olemme molemmat vasta kolmekymppisiä, lapsena
alettu jo seurustelemaan.
Arki on asia mitä me rakastamme, mutta täytyy
myöntää että sekin joskus saattaa yllättää.
Vuosien myötä kaikki vaan alkoi urautua, aamulla
töihin ja illalla kotiin. Näimme todella vähän
toisiamme. Suorastaan olemme viime vuodet
juosseet rahan perässä. Töitä on tehty niin
paljon kun vaan on pystytty. Vaikka rahaa tuli ei
kaikki ollutkaan niin hauskaa kuin oli ajateltu.
Väliltämme puuttuikin jo jotain. Mutta ei sitä
ehditty pohtimaan sen enempää. Oli aina
kiire...jonnekin.
Kahden keskiset menot loppui kokonaan, jos
jonnekin mentiin, siinä oli aina lapset mukana.
Tietokone tuli meille vasta oikeastaan viime
keväänä...pojalle pelikoneeksi ja minulle
laskujen maksuja varten. En ole ollut koskaan
kiinnostunut näistä vehkeistä, mutta kerran...
kun makselin laskuja en sulkenutkaan konetta vaan
aloin katsella mitä sieltä löytyy. Ja kuinka
ollakaan löysin chatin. En ollut koskaan
sellaisessa paikassa ollut, enkä uskonut
menevänikään. Itseasiassa en tiennyt siitä mitään.
Aloin jutella eri ihmisten kanssa, se tuntui
kivalta, koska olin aina illat kotona lasten
kanssa. Tuntui niin piristävältä jutella..ja mikä
parasta kotoa käsin, ei tarvinnut muuta kuin
avata kone ja juttu seuraa oli vaikka kuinka
paljon. Nopeasti homma kuitenkin alkoi saada
epäilyttäviä piirteitä. Seksihän siellä olikin se
pop-juttu.
Useimmiten olin oman kaupunkiní chatissa. Mitä
useammin siellä kävin, aloikin
muodostumaan "kaverisuhteita". Joidenkin kanssa
vain moikattiin, mutta pari oli sellasta, että
juteltiin kaikesta kivasta. Eräs kaveri pyysi
minulta usein sähköpostiosoitetta, en suostunut
aluksi..mutta sitten annoin sen. Ja se se vasta
tyhmyyden huippu olikin. Tässä vaiheessa kyllä
mietin mitä olen tehnyt, mutta en vaan katsonut
tekeväni väärin! En suunnitellut edes tapaamisia,
mutta nyt ymmärrän kyllä että kirjoituskaverini
ei muuta halunnutkaan. Ja mikä RAIVOSTUTTAVINTA,
useimmat miehet haluavat nimenomaan perheellisiä
naisia!! Suurinosa miehistä oli myös perheellisiä
tai "nuoria miehiä", joilla on tyttöystävä, mutta
haluavat seksikokemuksia. Eli oletan että
perheellisen naisen kanssa on turvallista olla,
koska salassa pito on taattu.
En olisi mennyt tapaamisvaiheeseen missään
tapauksessa, halusin vain hyvän ajatustenvaihto
kaverin. Mutta olin tyhmä! Minullahan oli
maailman paras kaveri vieressäni, oma mieheni.
Vika oli kylläkin siinä että juttelimme liian
vähän ja työpäivät oli miehellä pitkät.
Ymmärrän täysin että mieheni säikähti tilannetta
ja pelkäsi, että olen jo tapaillutkin muita.
Tämä "kriisi" on ollut näin jälkikäteen
ajateltuna vain hyväksi meille. Olemme taas
huomanneet miten tärkeitä olemme toisillemme.
Seksikin on pitkästä aikaa erittäin nautittavaa
ja omaakin aikaa olemme järjestäneet paljon
enemmän. Rakkaus on ollut piilossa, mutta nyt se
on kaivettu esiin. MINULLA ON MAAILMAN HELLIN JA
IHANIN AVIOMIES!
..ja ne chattitouhut olen jättänyt, tai melkein.
Joskus olen käynyt siellä, mutta vain käynyt.
Tässä tämä tarina.
Hei sulle ystäväni!
Kiitos vastauksestasi ja taustastasi kertomisesta!
Mulle itseasiassa kävi samoin, vaikka olen
sinkku, tunsin silti näistä chattijutuista
pelkkää pettymystä... useinhan ne alkaa
kysymyksillä, minkänäköinen yms... eipä paljon
kukaan mitään henkevää juttele, se tuntuu vaan
pehmityskeinolta, ja jos jutteleekin... sekin
menee sexijuttuihin... ja sit jo kysytään
puhelinnumeroa yms.
Niin kauan kuin vain säilyttää anonyymin asenteen
ja myönteisen ja iloisen tyylin, tää on ehkä
järkevää tää chattäily...
Minäkin erehdyin tuleen chattiin vähän niinkuin
sinä... sattumalta ja pienessä yksinäisyydessäni,
joten ymmärrän sua kovin hyvin. Tätä on jatkunut
nyt 2 kk ja loppuu tämän viikon perjantaina,
koska muutan ja jään ilman konetta, mikä
mielestäni on mulle maailman paras juttu...
Kyllähän 33-vuotiaan ihmisen nyt pitäisi löytää
seuraa tosielämästä ja löytääkin! Ei paljon
kantsii tämmösten chattisuhteitten tähden
itkeskellä...
Kuten miehesi maileihin kommentoinkin, olen
sydämestäni iloinen, että asiat selvisivät ja
että te olette jälleen yhden ongelman voittaneita
ja vahvempia ja onnellisempia!
Olispa hauska tuntea noin viehättävä pariskunta
tän kylmän ja sexistisen maailman keskellä!
HYVÄÄ JATKOA TEIDÄN ONNELLENNE!
Aika yksipuolista, päästäppä vaimosi myös
osallistumaan tähän keskusteluun. Luulen että
suhteessanne on jotain vialla. Jo sekin että olet
paljon töissä on huono. Mistä me tiedetään miten
käyttäydyt vaimoasi kohtaan, kunnioitatko häntä
ja otatko huomioon hänen seksuaaliset ja
tunnepuolen tarpeensa? Syytätkö vaimoasi siitä
että hän kokee tilanteen sellaiseksi että hakee
uutta suhdetta chatin kautta? Sinun on helppo
sanoa täällä että olet tehnyt kaikkesi suhteen
eteen, mutta mitä mieltä on vaimosi???!!!
yritin kirjoitta sinulle, mutta tämä ei toimi,
kuten moni muukaan suomella. Ole hyvä ja vastaa
maili-osoitteeseeni
Hommaa keyloggeri koneellesi niin pääset
epävarmuudestasi.
Tilanne nimittäin. Itse törmäsin vastaavaan
tilanteeseen vajaa vuosi sitten kun oma vaimoni
keksi tämän chattailun (minä hölmö opastin...).
Meillä tilanne on kuitenkin sikäli erilainen että
myös minulla on samainen harrastus ja olemme
pystyneet keskustelemaan asiasta ja sopineet
erinäisiä sääntöjä asian suhteen. Myös oma
vaimoni vaihtoi sähköpostiosoitetta ei kylläkään
kiistänyt sitä..........se meistä....
Tuo valehtelu on paha. Siinä vaiheessa on joko
suhde totaalisen lopussa tai sitten vaimosi
viestittää näin että ei saa tarpeeksi huomiota
osakseen...Perhe on kuitenkin tässä ihmiselämässä
niinpaljon tärkeämpi kuin työ. Ainahan voit
laittaa tietokoneen myyntiin ja näin rauhoittaa
mielesi, mutta varmaan kaikkien kannalta parempi
olisi saada puhuttua asiat selviksi. Mielestäni
jos keskustelun jälkeen vielä valehdellaan niin
eihän siinä ole enää kuin yksi tie. Sinun on
turha piinata itseäsi elämällä valehtelevan
ihmisen kanssa....toisaalta enpä ole mikään
ammatti-ihminen sua neuvomaan.
Koita jaksaa...elämää se vaan on
Puun ja kuoren väliin ei pääse jollei jossain ole
reikää... Eli hyvä suhde ei chattailyyn kaadu.
Hanki oma sättikaveri ja viesti hänen
kanssaan.Tapaaminenkin jossain. Kerro vaimollesi
avoimesti,että sinä myös kerrot sättikaverillesi
kaiken teidän suhteestanne. Niin eiköhän säti jää
ja alkaa huomata myös sinut.Älä alistu moiseen.
Sätti on ihan kivaa,kunhan pysyy rajoissa joista
on sovittu. Ymmärrän sinua,vaikka olenkin nainen
ja sättäillyt juuri tällaisen sättinaisen miehen
kanssa.Nainen istuu illat pitkät koneella ja mies
yksin omien epäilyjensä kanssa.
otan asiaan sen verran kantaa....että tee
vaimollesi selväksi se asia että netissä suurin
osa ihmisistä on sitä mitä he haluaisivat
olla..eivätkä ole sitä mitä oikeasti olevat....
chattiin tullaan sen takia kun halutaan jutella
jonkun kanssa jonain toisena minä itsensä
haluaisi nähdä...
kukaan tai no sanotaan näin...että 75%chatissä
olijoista valehtelee todella paljon itestään...
he pakenevat tälle sivulle...niin minäkin tein
nuorempana...niin ovat ja tekevät kaverini
vieläkin...
itse tajusin juuri kun luin sinun
kertomuksesi...että asiat ovat samalla tavalla
meillä...noin melkein.-...mutta minä olen se joka
salailee eikä uskalla kertoa miten oikeasti on...
en voisi sanoa koskaan kihlatulleni että juttelin
juuri"heikin" kanssa chatissä ja juteltiin vaikka
mitä....joten se on mieli piteeni...tee
vaimollesi tämä asia selväksi...niin on
tapahtunut monelle ja niin tulee vielä
tapahtumaan...chatille on moni kumppaninsa
menettänyt.....
Kannattaisko katsoa itseä vähän peiliin ja
ihmetellä sitten...
Sä pystyt varmaan parempaankin... paitsi jos
asennoidut heti vastaan.
Peiliin katsominen ei ole aina ratkaisu... eli
olet ehkä maalannut mielessäsi mielikuvan
sohvalla makaavasta turhapurokloonista, joka
herää vasta kun alkaa olla myöhäistä! Please,
don't:)
Ei siitä ole kysymys. Mä valotan sulle
tilannetta, mikä silloin oli (ja nyt asiat on jo
ok... enemmänkin:)
Meillä, niinkuin monessa muussakin liitossa,
on puuduttavia aikakausia... niihin on muitakin
syitä kuin aina se helvetin peilikuva. Ja Hilja,
ei kannata lähteä olettamaan mitään! Mutta jo
ennen tätä chatjupakkaa meillä meni hyvin,
pidän kohtuullisen hyvin ulkonäöstäni huolta
kuin myös siitä, että olen kiinnostava
ihminen... sen verran olen katsonut peiliin,
että voisin olla enemmän kotona... kun iso
osa ajasta menee töissä... ja sekin on ollut
hoidossa jo ennen tätä.
Loppujen lopuksi tämä chatmaailma yllätti
sekä minut että vaimon... se oli uutuuden
viehätystä ja siihen uppoutui. Minut se yllätti
niin, että koin sen ikäväksi mua kohtaan... ja
ongelma tuli esille siinä kohdassa kun aloin
huolestua (kuvitella) että vaimolla "menee
lujaa"... eikä vaimon tarkoitus ollut tahallisesti
loukata mua... Madonnan harmiksi täytyy
sanoa, että vaimo ei ollut etsimässä
seksiseuraa tai uutta miestä! Tottakai
tapahtuma kuitenkin mua heilautti niin, että
itsetunnossa kolahti kovasti... että olenko niin
huono mies, että vaimo hakee vain korviketta
tms. Asia tuntui siis sen verran pahalta, että
en toivoisi saavani tuollaisia
oletusjuttuviestejä kuin minkä kirjoitit, mutta
sana on tottakai vapaa.
Nyt tällä hetkellä vaimolla menee lujaa mun
kanssa... häntä harmittaa tapahtunut, minkä
tottakai annan ja annoin anteeksi ja olemme
entistä viisaampia, eikä tällaista tule enää
tapahtumaan. Toivottavasti myös muilla, ketkä
on kokenut tällaista asiat kääntyy hyviksi:)
Kiitän kaikkia asiallisia jotka on rakentavaa
kritiikkiä kirjoittaneet. ei tarvitse aina olla
samaa mieltä, mutta jos on asiallinen niin
homma toimii... alun perin halusinkin vain
mielipiteitä, mitkä edelleen varmasti auttavat
(ja auttoivatkin) mua käsittelemään asiaa
omassa mielessäni. Siitähän tässä oli
kysymyskin.
Mulla ja vaimolla menee taas lujaa:) vaimo ei
tahallaan loukannut mun tunteita... ei ollut
etsimässä uutta miestä tai seksiseuraa...
koska olen hänelle kuitenkin se elämänsä
mies:) tarinalla oli onnellinen loppu... sillä
monet mielipiteet täällä oli niin rakentavia, että
nyt voin myös niiden perusteella todeta, että
huoli oli aiheeton... säikähdys vain oli rankka:)
Madonnan kaltaiset kusipäät osaavat kyllä
pilata keskusteluilta tason totaalisesti...
tahallinen ärsyttäminen, jonka madonna itse
myönsi (tai joutui myöntämään, koska
kompastui omaan tyhmyyteensä) kuin myös
hänen oletukset asiasta/tilanteesta oli
kaikkien munausten äiti.
Kiitän kaikkia:) (paitsi...:)
Ihanaa, että asiat selvisivät parhain päin!
Nyt teillä on jälleen yksi kriisi voitettuna ja
se kasvattaa ja vahvistaa! Olen todella iloinen,
että saitte puhuttua asian selväksi... oikein
ylpeäkin!
Itse otan teistä mallia ja jätän
hömppächattäilyn, vaikka sinkku ja vapaa olenkin.
Minusta tuntuu, että jotenkin loukkaan toisia ja
itseäni tällä touhulla ainakin toisinaan.
Chattailyä ei saisi harrastaa kuin ehdottoman
leikkimielisesti ja hyväntahtoisesti... ainakaan
mun. Kyllä tosielämä on tosielämää ja tosiystävät
on tosiystäviä ja tosipuoliso on tosipuoliso...
Esimerkkinne kannustaa mua ja varmaan montaa
muutakin...
HYVÄÄ JATKOA! :)
alkoipa taas viikko hyvin, on duunissakin nauru
piisannut!!
Olet yrittänyt kovinkin "hienoa" tekstiä
kirjoittaa...no, yritys hyvä kymmenen.
wau, että "sulla ja vaimollasi menee taas lujaa"
mistäköhän mekin se tiedetään, sun sanas vain on
takeena?...
vaimo rukkako nyt joutui lopettaan tietokoneen
käytön?? se itsetuntosi...ai jai...
lopuksi vielä, loukkasit kaikkien muiden sulle
kirjoittaneiden tunteita!! ai miten?? no kai se
on selitettävä sun
järjenjuoksullesi:"..tahallinen ärsyttäminen,
jonka madonna itse myönsi(tai joutui myöntämään,
koska kompastui omaan tyhmyyteensä) kuin
myös...jne. on aika ikävää että tällä tavoin
haukut muita, jotka sinua auttoivat! sillä
kaikkihan osaavat LUKEA, ainakin tänne
kirjoittaneet ja näin ollen he tietävät
hyvin,mikä on totuus...että sinä jos kuka mokasit
taas ja kompastuit olemattomaan itsetuntoosi ja
isoon mahaasi kirjoittaessasi JÄLLEEN kerran
lapsellisen viestisi...olen pahoillani muiden
puolesta, sinä olet ilkeä ihminen, kun näin
kiität sinua auttaneita...
ps. kauheeta, uskalsiko hilja olla eri mieltä
kuin sinä!!!???
Eieiei madonna! Ei saa vetää hatusta
johtopäätöksiä. jos joku käsittää niin, että olen
toisia haukkunut, niin pyydän nöyrimmin
anteeksi (en vain usko sitä, ennenkuin joku
sen sanoo)... hauskanpitoni oli tarkoitettu vain
sulle, ja vain sulle koska kirjoitit [asiatonta
kritiikkiä] ja vastasin siihen samaan sävyyn.
Vaimo saa chattaillä edelleen. Me tiedämme
molemmat miten asiat on todellisuudessa
nyt... ja miten ne oli. Meillä ei ole asiasta enää
pienintäkään epäselvyyttä. Ihmisillä jotka
käyttävät järkeä, on kyky selvityä
pahimmistakin ongelmista.
Miten sä jaksat noin monta riviä tota
haukkumista kirjoittaa, taisit vetää kunnolla
herneet nenääsi. Rauhoitu nyt hyvä ihminen
jo. Täällä alkaa jo muutkin hermostumaan
meidän sanasodasta.
;)
tällä hetkellä on ihan mielettömän hyvä fiilis:)
Säikähdys oli aika rankka... ymmärrät
tietenkin, jos ajattelee, että jos on löytänyt
ihmisen joka on kaikkea mitä ihmisestä
toivoo, eli kaunis, älykäs, taitava,
huumorintajuinen, haasteellinen, seksikäs,
himottava, liikunnallinen (<-- kroppa
kunnossa) pirteä, iloinen, ymmärtäväinen,
nopea leppymään, romanttinen, hyvää
juttuseuraa jnejnejne niin on tietty ihan
normaalia, että pelko sellaisen
menettämisestä on sitä rankempi.
Aivan totta... toivottavasti tästä on sitä hyötyä,
että tämä kaikki saa "tietyssä
elämäntilanteessa" olevat ihmiset
ajattelemaan, niin varmasti monessa
osoitteessa vältytään ikävyyksiltä:)
Samoin sulle:)
Vaikea uskoa että vaimosi saa chattailla
edelleen...oletko hankkinut sen keyloggerin,
kuten joku sulle ehdotti!??
Kerroppa miksi sinä selität ja miksi alennut itse
koko ajan selittelemään samat ja taas samat jutut
yhä uudelleen, toistat ihmisille jo kauan sitten
kirjoittamiasi juttuja!!??
Miten sä jaksat noin monta riviä kirjoittaa susta
ja musta?..herää kysymys...haluatko kenties
tavata? LOL!!!!
Vai mikä on syy siihen että haluat tehdä itsesi
naurunalaiseksi yhä uudelleen, joka päivä!!??
Miksi sinä selität kuinka sinulla ja vaimollasi
menee niin hyvin nyt, nyt ei ole pienintäkään
epäselvyyttä,...no ei tietenkään, sähän käyt
tiiraamassa kaikki vaimosi chattailyt
jälkikäteen, eikös se ole rikos, vähän kuin
toisen kirjeen lukisi luvatta???....
Huonon itsetuntosi toit taas esiin viimeisessä
lauseessasi, "täällä alkaa jo muutkin
hermostumaan meidän sanasodasta"...jälleen kerran
hait olematonta turvaa muista, et pärjää yksin...
t:madonna
ps.vaihdoin nimimerkkiä, josko se innostuttaisi
sinut yhä uudelleen, voit vaikka haukkua sitä!
joten älä unohda katsoa ylempänäkin olevaa
viestiäni....
Alennun?!? Vastaan ihmisten kysymyksiin ja
mielipiteisiin... kaikki eivät ole välttämättä
ajantasalla... mitä sitä asiaa muuttamaan...
mutta useaan kertaan kirjoittaneille ja
kiinnostuneille olen kertonut miten asiat
selvisi ja eteni... so what?!? Seuraa
tilannetta... säkään et ole näemmä enää
ajantasalla ollenkaan... edelleen teet outoja
johtopäätöksiä.
Turvaa susta:) Just.. mitä seuraavaksi. Mähän
kirjoitin, että EN edes kyttää vaimoa!! Ja ole
huoleti, ilman sua on paljon parempi:)
Ja mitä sä mun itsetunnosta tiedät?
Itseasiassa et tiedäkkään:)... sähän vain
heittelet juttuja millä ei ole mitään pohjaa...
Että se itsensä naurunalaiseksi
tekeminen:))))))
Älä itse jahkaa noita samoja sanaleikkejä
aina uudelleen... jos olet sitä mieltä, että on
alentumista selittää samoja uudelleen niin
miksi sorrut siihen itse? Kiukuttaako kenties?
Mulle tää on hauskaa ajanvietettä... ja sulle
herne nenussa:))))
itse asiassa me alennutaan kumpikin poju, ero on
vain siinä että sun itsetuntosi on alhaisin mitä
tiedän...miksi muuten aina vaan palaisit siihen
aiheeseen ja todistelet, että minä kyllä tiedän,
minä olen oikeassa, eukko on nyrkin ja hellan
välissä, prkle!!
miksi en jahkaisi sanaleikkejä yhä uudelleen,
sinähän reagoit niihin ja kukaties voit jopa
oppia jotain, sillä elämästähän sulla on paljon
oppimista poju....
ihan kivaa ajanvietettä tosiaan, odottelen taas
koska alennut vastaamaan...toisaalta, jos et,
niin tiedämme kuka jäi niskan päälle poju....
miten oli sen tapaamisen laita poju, me kaksi
teiniä, vai menikö "herne nenään" ?
t:madonna
ps.surffaa poju itsellesi elämä! ja vaimollesi
vapaus susta...ainiin, "vaimo" olikin
mielikuvitustasi...
Tottakai täähän on kivaa... kaikki näyttää niin
valoisalta kun huomaa, että on kaukana siitä
mitä joku väittää:))) Ihan tosi:)<--- tossa sulle
taas houkutin:))) zeh zeh Et voi olla
vääntämättä totakin "naurettavaksi"
Me teinejä... vain toinen meistä on loppujen
lopuksi teini:) sekä iältään että henkisesti.
Mut näin lopuksi ihan viimeisen vastauksen
sanon sulle, että sulla on vakava ongelma. JA
vain yksi meistä ei ole sietänyt omiin
juttuihinsa kritiikkiä. Lue itse vaihteeksi omat
viestisi ja tee yhteenveto niin huomaat kuinka
yksinkertainen tomppeli ja vaikea ihminen sä
oot... oikeasti... mä säälin sun kaverias, jos
sulla on sellaista. Vaikutat siltä, että chattailet
ja kirjoittelet näitä juttujasi nuorisovankilasta
tms. ongelmatapausten laitoksesta käsin.
Olen pahoillani muiden puolesta, että vielä
tämän kerran alennuin vastaamaan
identiteettikriisiään parkuvalle
yksinkertaisenaivokuolleelle teinille:)
Hauskaa joulua... ja varo "vanhanaikaisia":)
Eihän ketään voi omistaa, pakottaa jne... Anna
vaimon vapaasti nauttia chattailusta. Jos
itsetuntosi ei sitä kestä, on parempi erota. Eikö
vaimo saisi nauttia jostain, pitää jotain
yksityisyyttä itselläänkin. Olisit iloinen että
seksielämäsikin virittyi vaimosi chattailun
myötä. Hyväksy vaimosi sellaisena kuin hän on.
Eihän kysymys ole pettämisestä. Kait vaimollakin
saa olla ystäviä. Keskustelkaa vaimon kanssa,
mitä suhteeltanne puuttuu kenties?
Kaverilla ja sen vaimolla on vähän sama tilanne !
en halua pelotella mut se meni sen kaverin kaa
johon tutustu täällä treffeille ja oli jo
jättämässä omaa miestäänkin . niillä on kaksi
ihanaa lasta ja välit ovat nyt tosi epiksessä!
Lapsille kaikista vaikeinta kun ne vaistoaa
kumminkin ettei kaikki oo hyvin!
juttele vaimosi kanssa vakavasti tosta!
päättää mitä päättää !jos ei osaa päätä sinä!
mä en ainakaan jäisi katsomaan jos nainen tosiaan
rakastaa sua niin päätöksen pitäis olla tosi
helppo!!!
En jaksa lukea jo saamia vastauksiasi. Itse olin
kuitenkin vastaavaan tilanteeseen sotkeutuneena,
olin nainen ja se chatissa istuva mies oli
naimisissa.
VARO, tuo kuulostaa hyvin pahalle. Minusta
sinulla on tasan kaksi toimintavaihtoehtoa
jäljellä, joko näytät sinnikkäästi parhaita
puoliasi niin että vaimosi tukahtuu huonoon
omaantuntoon.
Tai sitten asetat selvät rajat ja kysymykset.
Tai piilota modeemin kaapeli, et usko minkälainen
myrsky voi seurata.
Selkeää on että kumppanisi on riippuvainen. Olin
sitä itsekin mutta pääsin siitä eroon... liekö
johtunut siitä että se chat-mies muuttui eläväksi
ja olemme tällähetkellä nk unelmapari elävässä
elämässä (since 1999).
VARO, ja tee jotain ennenkuin on myöhäistä.
Kiitos varoituksesta:) mutta kaikki on jo
selvinnyt... pahinta tässä oli vain mun
säikähdys kaikesta. Jos kaikki tietäisivät mikä
pakkaus vaimo on niin asia olisi vielä
paremmin ymmärrettävissä... en usko, että
lähellekään sellaista löytäisin uudestaan.
Asiat on puhuttu selviksi ja olemme taas
entistä viisaampia... vaimolla ei ollut mitään
tahallista tarkoitusta loukata mua tai
tarkoitusta etsiä tiettyä "piristystä" elämään...
vaikkakin vähän koukkuuntumista chattiin
näytti olevan... olihan se ihan uutta ja
kiehtovaa hänelle, ja kun tietää millainen
useimmiten chatmies pohjimmiltaan on ja
sanoilla on tunnetusti voimaa oikeanlaiseen
sävyyn kerrottuna.... hänen chatkumppaninsa
myönsi, että hän oli vain pillujahdissa...
onneksi vaimolla on kuitenkin järkeä... ja
onneksi sillä on mut:)
seli seli taas kerran...
"ja onneksi sillä on mut:)"...
tuo sinun mustasukkaisuutesi kaipaa hoitoa, herää
jo mies!!
se kun päättyy melkein aina väkivaltaiseen
loppuun...
t:madonna
?
Mikä sua vaivaa??
siirry jo muihin keskusteluihin, reppana. Olen
itse aikuinen nainen ja mielestäni sinä olet joko
15 vuotias tai avohoidon potilas.
Miksi haluat pilata hyvän ja aiheellisen
keskustelun olemalla noin ilkeä?
Pilaat monen ihmisen päivän...elätkö ilman
rakkautta kun olet noin katkera. Tämän
keskustelun aloittanut mies on varmasti
kunnollinen ja kaikin puolin ok. Hullut ei tänne
kirjoittele huolistaan...tai siis taidat olla
poikkeus, sori vaan.
Poistu jo täältä!
pikemminkin kuka ihme sä oot?? alkuperäisen
viestin kirjoittaja, joka näin kummallisesti
hakee itselleen sympatiaa? vai taas kerran,
kenties ed.sukulainen, "sukulaissielu", jolla ei
ole mitään muuta tekemistä päivisin kuin etsiä
epätoivoisesti aihetta "kommentoidakseen"
jollekin. sitä se yksinäisyys teettää ja liika
surffailu...
kuten jo pojulle sanoin niin samaa toivon
sullekin, surffaa itsellesi oma elämä tai ota
yhteyttä ylläpitäjään, jos elämäsi on noin
vaikeaa...
t:madonna
ps.miksi muuten painotit lausettasi, .."olen itse
aikuinen nainen"...pönkititkö sinäkin
itsetuntoasi...haiskahtaa tutulta..
Pakko sanoa, että madonnasta (vai mikä lie
madeira) paistaa hyvin läpi, että on varmaan
kokenut aika pahoja kusetuksia ja/tai
pettymyksiä elämänsä aikana. Edelleenkään
en tiedä, mistä se sai idiksen tuollaiseen
asenteeseen. Normaali siis NORMAALI
ihminen ei kritisoi kenenkään juttuja tuohon
sävyyn. Mutta yksi asia on selvää... sillä on
itsellä todella huono itsetunto... vai mitä
muuta noi sen jutut todistaa... tyyli on just sen
mukainen. Mutta kannattaa tietty tsekata mitä
kirjoittaa... ettei se taas tartu pikkuseikkoihin
ja ala heittelee "itsetuntojuttujaan":)))
Huomaatko, että kaikki jotka ovat kritisoineet
hänen juttujaan vastaan ovat joko
itsetunnottomia tai mun sukulaisia:))))))))
Muutenhan tämä juttu olisikin saanut kehittyä
aivan rauhassa ja asiallisena. useasta
vastauksesta päätellen tästä on tullut ihan
hyvä ja kohtuu hyödyllinen keskustelu...
muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
;)
Sinun tarinasi luettuani tajusin. Olenko MINÄ
pettänyt poikaystävääni huomaamattani chatin
kautta? Tapasin mukavan pojan siellä, jonka
kanssa juttelimme omista kumppaneistamme ja
vaihdoimme sähköpostiosoitteita. Itse olen
syvästi rakastunut omaan poikaystävääni, enkä
missään nimessä haluaisi tuottaa hänelle
pettymystä.
Sinun tekstisi sai minut käsittämään, että on
lopetettava ajoissa. Taidanpa siis katkaista
kaikki yhteydet kyseiseen chat tuttuuni.
Kiitos erittäin paljon. Sait todellakin avattua
silmäni!!!
Toivottavasti vaimosi tajuaisi saman.
Lähdenpä tästä pyytämään anteeksi
poikaystävältäni mahdollisia aiheuttamiani
harmeja.
Hei hemmo
Täähän on vain roolipelii netissä.
Jos vaimosi tapaa tän chätäilijän oikeassa
elämässä , silloin olisin jo huolestunut.
Mikä Teiltä puuttuu, jos sen löytää muualta.
On itse tutkistelun aika. siis mikä mättää ??
Kaikki on niin helpoo, kun ei oikeesti tunne
toista. Kusettaa voi kuinka tahansa, kunhan ei
jää kii.
Ota rennosti anna asioiden virtaa itsestään.
Ottamalla kantaa voimakkaasti voit vain pahentaa
tilannetta.
Chattäilijä stadista
Kuinkahan tässä tarinassa onkaan käynyt? Ei voi tietää, vai tiedätkös?
Kuka jaksaa lukea noita juttuja, katoin vain tämän viimeisen