Unohtakaa TAALASMAA - nyt itketään PALLOKUUSTA!

Pallokuusen kohtalo surettaa. Tunnettu maamerkki Lahden moottoritien viereltä rojahti maahan.

- Olen hemmetin surullinen. Se oli minulle kuin perheenjäsen.

Näin kuvailee tuntojaan lahtelainen Radio Voiman päätoimittaja Matti Eve, joka on tullut tutuksi suomalaisille muun muassa television Mestarien liiga -lähetysten studiosta.

Puusta oli muodostunut autoilijoille vuosien saatossa näkyvä maamerkki. Se kasvoi Lahden ja Helsingin välisen moottoritien reunassa lähellä Orimattilan liittymää. Vielä viikonloppuna pallokuusi nökötti tutulla paikallaan, mutta maanantai-iltana näkymä oli jo muuttunut: pallo puuttui kuusen latvasta. Se oli rojahtanut katkenneena tantereeseen.

- Se oli vain kuusi, mutta niin hellyttävän näköinen. Minulle se toimi eräänlaisena portinvartijana. Tiesin, että sen kohdalta ajaa enää 20 minuuttia kotiin, Eve muistelee.

Kuusen katkeaminen aiheutti asiasta uutisoineen Etelä-Suomen Sanomien verkkosivuille suruviestien tulvan. Kymmenet autoilijat pukivat tutun ja turvallisen puun menetystä kauniiksi muistoviesteiksi uutisen yhteyteen.

- Ikävä tulee pallokuusta kovasti. R.I.P, nimimerkki Nyyh... suree.

- 90-luvun alusta (moottoriliikennetiellä), ihailtiin lasten kanssa pallokuusta. Mummolaan oli enää parikymmentä minuuttia. Se joka huomasi pallokuusen, sai "pinnan", isä tietenkään ei sitä koskaan havainnut, nimimerkki Ski1952 muistelee.

Ex-mäkikotka Janne Ahonen kuulee puun kohtalosta ensimmäisenä Iltalehdeltä.

- Ai se on katkennut... Olihan se hauskan näköinen ja varmasti yksi Suomen tunnetuimmista puista. Se osui aina silmään ohi ajaessa, lukemattomia matkoja kuusen ohi tehnyt Ahonen huokaa Iltalehdelle.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012041015433629_uu.shtml

Katso traaginen kuva pallokuusen viimeisistä hetkistä, katso ja itke:
http://static.iltalehti.fi/uutiset/15433615_503_uu.jpg

HYVÄ JUMALA! Kansa ei ole vielä ehtinyt toipua Seppo Taalasmaan kohtalosta, kun sitä nyt jo koetellaan yhtä valtavalla tragedialla, kansallispuumme menetyksellä! Miten... miten me jaksamme jatkaa enää elämäämme eteenpäin?!?