Kaipaisin neuvoja ongelmaan

En itse ongelmaasi ehdi nyt pohtimaan mutta tuosta jälkihoidosta huomasin että voisit kokeilla kepin/pallon/namin/hanskan/tmv heittoa kauas itsestäsi poispäin. Tämä siis toimii meillä. Kuljemme aina fleksin kanssa joten heitto yli 8metrin päähän onnistuu. Joskus käytän kania myös tuohon huomion kiinnittämiseen muualle: "Katso, kani!" on ilmaus joka tehoaa metsästysviettiseen rekkuun..

Asian ydin on siis hämäys, keksit vain oman keinosi.

Ja loppuun lohdutuksen sana. Toiset puolitoista vuotta kun kestät niin rauhoittuu. Miltei takaan sen.

Vaikea sanoa, että onko tuo se ainoa ongelma, voi ollakkin ja ehkä se näkyvin..

Muutama asia, mihin kiinnittää huomion ja mikä on toteutunutkin..."on yritetty"..Tuon saa aina kuulostamaan siltä, että tilanne tarvitsisi ulkopuolisen arvioijan , että mitä on ja miten yritetty...Kuitenkin eräs asia on jäänyt huomaamatta...tai tekemättä..

"alkaa uhitella minulle"...niin. Leimaa antavin ongelmassa on se että se koira pyrkii ja tekee päästäkseen tavoitteeseensa...tuossakin uho on pyrkimyksen tehoste..

Nyt painit oireen kanssa, kun se kuuluisa syy pitäisi löytää...se on kontroloiminen ja kontrollissa pysyminen...miten tähän päästään? No Kontaktilla ja kontakti harjoitteilla...Koiraa ei voi hallita, ellei siihen saa kontaktia...tämä pitää opettaa.

Jos on kärsivällisyyttä kulkea tuollaisen riekkujan kanssa, niin uskoisin että kärsivälliyyttä on myös opettaa koira kontaktiin.

Ota aikalisä ja kysy vaikka joltain, joka osaisi tuota paikan päällä katsoa ja suunnitella, että miten kontaktiharjoitusta tehdään ja miten sillä edetään.

Lyhyesti. Voit tehdä sitä kaikessa, missä koiralla on jokin odotusarvo..(kannattavuus)...Istutat koiran ennen ruokaa ja luvan sekä katsekontaktin kautta kanssa syödään jne.

Kun mennään ulos sisällä sivulle hihna paikalleen ja vain rauhassa edeteään (koira aktivoituu ulos meno riitin yhteydessä koska kokemus on tuonnut sille arvoa) Avataan ovet ja kuljetaan hallitusti ohjaten ja vain rauhallisessa mielentilassa.

Venytetään kontakti aikoja koiran ja ennen kaikkea tilanteen mukaan.

Kontakti siis käy katseen kautta. Katsekontakti, nollaa koiran ja enteilee sille jotain tapahtumaa (käskyä, ohjattua toimintaajne..) Kun se on hyvin ja jodonmukaisesti tehty, sekä riittävän vahvasti..

Treenitkin voi ja pitää aloittaa kotona arjen ohessa ja ehkä punnita sitä paikka missä niitä ärsykkeitä koiralle on, eli hieman rauhallisemman kaavan kautta, edetään koiran ja opin vahvuuden mukaan mukaan.

Kiitos.
Ehkä neuvoa kysyessään täytyy listata koko elämäntarina, lähinnä viittaan sinuun, canis.familiaris :)

Tuo siis ihan todellakin on se ainoa ongelma. Kontaktiasiat on opetettu ihan alusta asti, kuten kaikki muukin. Tottakai koira istuu nätisti odottamassa ruokaansa ja saa sen vasta kun annan luvan. Tottakai se myös istuu rauhassa odottamassa ennen lenkille lähtöä. Ennen ovia myös toisinaan istutaan, miten milloinkin MINÄ päätän. Se kulkee hihnassa juuri siinä missä minä päätän sen kulkevan, se tekee mitä vaan ulkona(kin) käskystä, PAITSI jos lähistöllä on muita koiria.
Eli nimenomaan se ongelma on tuo muiden koirien näkeminen/ohittaminen/kohtaaminen, SILLOIN koira muuttuu kuuroksi vaikka muuten asiat sujuu ja se osaa, eli kuuntelee, ottaa kontaktin jne.

Hämäämistäkin ollaan YRITETTY eli on ollut milloin hanska tai lelu mukana, tuo kun tykkää kantaa asioita...se toimii vaihtelevalla menestyksellä ja kokemukseni mukaan vain kausittain, vaikka se kannettava esine vaihtuukin ajoittain.

Yrittämisestä täytyy sanoa vielä, että ei ole mitään kerran tai kahden tai edes kahdensadan kerran kokeiltuja juttuja. Koirahan on puolitoistavuotias :)
Mielelläni etenisin rauhallisesti pikkuhiljaa rauhallisessa ympäristössä, mutta jo pelkästään omassa pihapiirissä on kymmeniä koiria, joten...no, se siitä rauhallisuudesta :D

No mutta, hermot tässä ajan saatossa ovat jo pidentyneet roimasti, täytyy siis sinnitellä ja koittaa keksiä vielä jotain. Ja YRITTÄÄ.

Ei toki elämäntarinaa, mutta se oleellinen.

"Tottakai koira..."...siis meneekö tämä /nämä katsekontaktin kautta? (pysyvä, katkeamaton)

Liittyykö tuo vouhotus, sitten pentuajan tottumuksiin?

Itse en lähtisi opettamaan ohituksia katsekontaktin kautta. Eihän omistaja aina ehdi pyytää koiralta katsekontaktia, jos vaikka vastaantuleva koira tulee nurkan takaa. Koiran täytyy oppia olemaan ohitustilanteissa rennosti ilman, että se on käskyn alla.

Kiellä koiralta heti katse, kun korvat nousee pystyyn ja se alkaa tuijottaa toista koiraa. Murahda vaikka, jos ei ei-sanaa tottele. Jos murahduskaan ei mene perille, heitä vaikka kolisevat avaimet maahan heti ekasta katseesta.

Joillakin koirilla katsekontaktiohitukset sujuvat toki hyvin, jos koira on esimerkiksi pallohullu. Ohituksen pitäisi kuitenkin olla luonnollinen, rento tilanne eikä mitään nakkien tai pallon kanssa "temppuilua". Lisäksi nakit harvoin kiinnostavat niin paljon, ettei toinen koira kiinnostaisi.

Kyllä nuo asiat menee katsekontaktin kautta, ja hienosti meneekin. Pentuajan tottumuksista on turha puhua yhtään mitään, kakarahan tuo on vieläkin :) Mutta siis, ihan pienenä sai vapaana ollessaan moikata toisia koiria, hihnassa ei koskaan. 100% tuolta ei tietenkään ole säästytty, kun aina jonkun urvelon on ollut pakko tulla väkisin moikkaamaan, kielloista huolimatta. No, meitä on moneen junaan.

Olen toiminut juuri kuten neuvoit, suffeli, mutta kaikki tavaroiden viskely ym. yleensä laukaisee sen ärinäsirkuksen. Eli sittenhän koira on jo ennen ohitustilannetta "sekaisin" ja ohitus on jo todella vaikeaa.

En minä pidä ongelmaamme normaalista poikkeavana, muuten kuin siten, ettei muilla tunnu samaa ongelmaa olevan = ei löydy tietoa, neuvoja tai muutakaan tästä asiasta. Ei tuo ole remmiräyhääjä, se ei ole vihainen toisille koirille, se ei vahdi meitä tai suojele, sellaisista asioista ei ole kyse.
Huoh, kun vain keksisi toimivan tavan korjata tilanne.

Katsotaan, katsotaan.

Samaa mieltä,kuin ´c.f.

Minustakin tuossa on nyt ollut vähän turhan nopea sillisalaatti.Eli kun jotain aletaan koettaa,niin se vaatii usein aikaa.Paras olisi,jos aloitetulle syteemille saisi heti jonkun pätevän tsekkaamaan,että se ensinnä lähtee varmasti oikein ja toiseksi,arvioimaan,näyttääkö syteemi toimivan.
Kun se,että on jo monta kokeiltu,kuitenkin lyhyellä aikavälillä,sotkee valitettavasti vaan koiraa entisestään.Jolloin saattaa jo sijaistoimintana kuumua entisestään.Myöskin selättäminen on todennäköisesti entisestään saanut taistelutahtoa lisääntymään,jota tuontyypin tättähäärällä on runsaasti useinkin.

"...että se koittaa komentaa minua..." Ei,vaan se on sijaistoimintaa.Ihan samoin,jos olisi kaksi koiraa,ja toinen alkaa sählätä nähdessään toisen koiran ja sitten niille omille keskenään syntyy "kränää".

Onko koiralle koskaan opetettu ohittaminen?Siis kunnolla pennusta opetettu?Ei siis,mikä valitettavan usein,oletettu,että oppii itsestään ja sitten murkkuiässä pukkaa ongelmaa...
Tässä vaiheessa se opetus pitäisi tehdä siedättämisen kautta.
Eli nyt vaan opetetaan kunnon kontakti.Motivoidaan se vahvaksi ja vaaditaan.Ja taas kerran,itse rauhallisen itsevarma,mutta jämptti.
Sitten vaan pikkuhiljaa lähemmäs.Nyt kun on paljon koiria ympärillä,niin paras olisi mennä johonkin koirakouluun treenaamaan.Eli ensin kauempaa,sitten lähempää.

Jos käyttää ruokaa,niin koiran pitää olla nälkäinen.Ja namit todella hyviä.Muuten koira vaan ottaa vastaan,syö,muttei sen enempää kolahda.
Jos käuttää lelua,niin se pitää olla ensin sisäänajettu(koira "addiktoitunut" siihen) ja sitä ei käytetä kuin treenatessa/palkatessa.Muuten käy kuin nameille,otetaan vastaan,mutta ei se erikoisemmin kuiteskaan toimi...

Tuonkokoiselle voisi ottaa akuutisti käyttöön kuonopannan.Itse voi olla rennompi,hallittavuus paranee ja jo noit osaltaan rauhoittaa koirraa keskittymään omistajaan.Mutta,tuo ei ole itseisarvo,vaan aloitetaan se koulutus ohituksiin alusta ihan kunnolla ja siihen panostetaan.
Eikä olisi pahitteeksi saada joku tsekkaamaan hommaa.

Niin ja sitten se muu puoli.Riittävästi aktiviteettejä,niin fyysisiä kuin henkisesti,joilla niin puretaan energiat,kuin myös luodaan hyvää kuunteluyhteyttä koirasta omistajaan.

kuonopanta auttaa hallinnssa. Etikan sively hihnaan ja hihoihin lotettaa hihnan ja hihojen pursekselun. Ja sitten vaan, tilanne ennokoimaan ja kun toinen koira nökyy, niin käännös ympäri ja vauhdilla toiseen suuntaan tai metsähallituksen puolelle. Tarpeeksi toisesta koirasta innostunut koita tulee sokeaksi katselle ja kuuroksi köskyille eikä siinänamit tai lelut mitään merkkaa. Kokemusta on, sopivasti etäisyyttä ja toisten koirien välttelu, ellei ole kuonopanta paikallaan. ( aluksi voi olla melkoinen rodea kun koiraa voi pommpia, raapia tassuilla pantaa kuonostaan, hangata päätämaahan yms. mutta kyllä se tottuu päitsiin, kun ei muuten pääse lenkille

Miksi et voisi tavata muita hihnassa? Eli otat kontaktin koiraan komennat istumaan ja kysyt voiko tulla tutustumaan ja sitten luvalla koira saa mennä tutustumaan lajitoveriinsa.

Näin vahvistat kontaktia koiraan ja saa palkkion "tutustua" muihin kun vartoo nätisti.

Jos toinen ei halua tutustua niin sanot koiralle että mennään ja palkitset kun mennään.

Vaatii aikansa mutta kun oppii niin sinulla on erittäin helppo otus joka kuuntelee sinua koska johdat laumaa ja saa mieleisen palkkoin eli tutustua lajitovereihinsa luvalla. :)

Itse näin eikä koskaan hankalaa ohittaa jos on tarve koska asia ei tule kuin normaalin lenkin osaksi. Ja tilanne rauhoittuu. Tosin itse treenasin heti pennusta. Varsinkin siksi että rotuni erittäin aktiivinen ja ei niin helpolla muiden kanssa toimeentuleva joten treenattava oli. Ja ei niin minkäälaista ongelmaa toisin kuin niillä jotka ei näin ole opettaneet. :) eli suosittelen.

Meillä on kuonopanta ollut jo pitkään käytössä. Hallinta on huomattavasti helpompaa, muttei täydellistä noissa tilanteissa. Kuonopannan kanssa pidetään kaulapantaa, koska tällä kaverilla on suippo collien pää :D on siis pelkästä kuonopannasta rimpuillut irti parikin kertaa.

Ollaan sivelty etikkaa joskus aikoinaan, ja koska meillä pätee murphyn laki, niin eikös se ole selvä että koira tykkää siitä :D Tai siis etikkahan on sille vain lisämauste. Muitakin pahanmakuisia ollaan kokeiltu muttei ne auta.

Ja tuohon koiriin tutustumiseen -> ei missään nimessä. Tähän tapaukseen tuo ei valitettavasti vain ole vaihtoehto.

Olen kuullut paljon hyvää sellaisesta, että mennään sopivan välimatkan päähän jostain koira-happeningista, eli ollaan paikalla ja katellaan. Vaikka parikin tuntia. Koira siedättyy. Ei muuta kun etsimään, että koska ja missä niitä on :)

No joo, harjoituksia jatketaan :)