Hesarista Kepun pää-äänenkannattaja?

Höpö höpö. Hesari on ottanut askeleen puolueettomuutta kohden demarilehden roolistaan. Demarit eivät kestä heidän kähmittänsä vaikeutumista. Mutta ei huolta Urpilanen valehtelee aina ja kaikialla.

Helsingin Sanomien pääomistaja Aatos Erkko määrittelee lehtensä linjaltaan tiettävästi liberaaliksi. Ulkopuolisten näkemykset, joita tietysti riittää, ovat yleensä hieman kyynisempiä. Moni kutsuu lehteä tuulenhaistelijaksi, jolla tarkoitetaan, että lehti lähtee mielellään tukemaan aatteellisia ja poliittisia trendejä, joiden noususta on selkeitä merkkejä, mutta ei kuitenkaan koskaan eturintamassa.

Kun esimerkiksi hallitus vaihtuu, Hesari hyppää riemuissaan sen kelkkaan. Toisaalta kun aikaa kuluu sen verran, että oppositiosta näyttää nousevan kiinnostava haastaja, lehdellä ei ole mitään syytä olla hehkuttamatta uutta, karismaattista kykyä. Kun taas jollain puolueella menee huonosti, alamäelle annetaan lisävauhtia.

Poliittisista puolueista Hesarin tuulenhaisteluista eniten on ehkä hyötynyt Vihreä liitto, mutta ei perussuomalaisillakaan ole mitään valittamista. Ei keskustallakaan silloin, kun Esko Aho nousi puolueensa puheenjohtajaksi ja hankki veret seisauttaneen vaalivoiton. Mutta sitä iloa ei pitkään kestänyt, koska vaikka Ahon hallitus oli vielä lyhytikäinen, SAK:n Lauri Ihalainen nousi uudeksi hurmuriksi.

Tällä kertaa taisi käydä poikkeuksellisesti niin, ettei Helsingin Sanomat lähtenyt tukemaan uutta hallitusta entiseen tyyliin edes sen alkutaipaleella. Olisiko syynä se, että Hesari haistoi, ettei tuollainen sixpack vakuuta edes itseään. Suurta lehtikonsernia ei myöskään miellyttänyt lehtitilauksille asetettu yhdeksän prosentin uusi vero. Lehti vastustaa myös hallituksen keksimää Yle-veroa.

Yhdestä ystävästään Helsingin Sanomat pitää kuitenkin tälläkin kertaa uskollisesti kiinni. Se on suurpääoma, jonka toimintatapoja trendit eivät heittele.

Hesarin toimittajat seuraavat ja heille näyttää olevan ensisijaisena asiana seurata kepulaisten oppositioräksytystä ja kepulaisten puolueen johdossa tapahtuvia muutoksia, kuin hallituksemme tyskentelyä. Tälle lehdelle tämä sateenkaarihallitus on mustapiruperkele ja Jutta Urpilainen ja Maria Guzenina-Richardson aina mustamaalaamisen kohde. Vaikka Euroopassa Jutta Urpilaista kehutaan tämä Kepu-pettää Hesari ei taatusti kehu eikä kiitä.

.Lehdessä seurataan peräkylänpankkopoikien periferioilla touhuamisia tiiviisti ja tehdään niistä jutuntynkääja tietysti suurin kokosivunvartalokuvin. Pääkaupunkilaisena lehti on nopeasti klarattu läpi, tämän päivän lehdessäkin oli kaikki vanhaa eilistä kepulaista oppositioräksytystä, ainoastaan Budget Sportin mainos kiinnoasti lehden välissä. enemmän, kuin pääkaupunkiseudun alueen. Tämän takia lehden nimi pitäisi pikaisesti muuttaa Kepu-pettää Hesariksi.

Kulttuuritoimituskin rusnaa enemmän juttuja peräkylän taideoppilaitoksen käyneiden taitelijoiden töistä ja tuo heitä tyrkylle samalla tavalla, kuin noita kepulaisia politiikkojakin. Tietysti edestä ja takkaa ja kokovartalokuvin, niin kuin tätä heidän pätkäpääministeriään ja puheenjohtajataan Mari Kiviniemeä. Helsingin seudun taitelijoiden töistä tämä lehti ei ole kiinnostunut.

Tämän Kepu-pettää Hesarin kirjoitukset ovat samaa toistoa kepulaisten oppositiopolitiikan kanssa, suoraa kopiota sanasta sanaan. Eli tämän lehti on nyt oppositiolehti ja kepulaista aivopesua. Paavo Väyrynenkin on kehunut, että nyt ETELÄN MEDIA ON HALLINNASSSA. Tämä kepulaisten hallinnassa oleva lehti meinasi tehdä vähällä Paavo Väyrysestä presidentin.

Kepulaiset pystyvät paljoon Suomessa, oikein niiden toimistossa kasattiin Kehittyvien Maakuntien Suomi, että Suomeen saataisiin pystyyn porvarihallitus rahalla. Näin myös kävi, mutta nyt monta rahanjakaa ja kepulaista politiikkoa on syytteessä ja vankilatuomioitakin on jaossa.