Adventismi kulttina ja katolisia piirteitä teologiassa

Adventistit ovat jännittävän ristiriitaisesti omaksuneet erityisesti vastustamansa katolisuuden piirteitä ja ajatustapoja kirkko-opillisesti ja pelastusopillisesti. Harvoin on sitäkin nähty adventismin historiassa, että liike olisi tunnustanut virheitään ja hylännyt ne. Kasvojen säilyttäminen ja lauman pitäminen koossa (ja kurissa, missä tarkoituksessa EGW:n näyt ovat tarjonneet hyviä aseita) on ollut etusijalla. Totuuden puhujalle ei ole ollut useinkaan sijaa, muuta kuin lähteä pois liikkeestä tai vaieta jos haluaa jäädä. Kuinka muuten kukaan voisi uskaltaa harkitakaan eroamista tällaisesta “Jumalan jäännöskansasta” ja antaa itseään vapaaehtoisesti “saatanalle” sekä uhmata “Jumalan maailmanlaajaa työtä johtavaa Jumalan korkeimman maanpäällisen toimivallan haltijaa” – adventistien keskushallintoa.



Niinpä, ei se helppoa olekaan – ja tämä kaikki merkitsee perustellusti, että adventismi voidaan nähdä ei-kristillisenä kulttina (vaikka on myönnettävä, että he virallisesti tunnustavatkin keskeisiä klassisen kristinuskon oppeja kuten kolminaisuusoppi, ruumiin ylösnousemus yms.). Adventismi perinteisessä – ja vieläkin siis voimassa olevassa – muodossaan kuitenkin täyttää kyllä kultin tunnusmerkit selvästi.