Reilun vuoden ajan olemme saaneet seurata arabimaailmassa tapahtuvia nopeita kumouksia.
Läpilahjottavat ja sukulaisia suosineet hallintosuvut sekä paikalleen jämähtäneet sotilashallinnot eivät toki lukeutuneet maailman demokraattisimpiin ja esimerkillisimpiin hallintomalleihin, ja ainakaan joka suhteessa paikalliset eivät tule niitä kaipaamaan.
Ikävä saattaa kuitenkin jossain vaiheessa tulla sitä paikalleen jämähtäneen hallinnon stabiilia rauhaa vastakohtana tulevaisuuden epävarmuudelle ja poliittisen kentän kuohunnalle. Sellaista puoluepoliittista kenttää kuin Euroopassa ei voida arabimaailmassa voida nopeasti ehkä odottaa.
Millaiseksi uudet hallinnot muotoutuivat? Tunisiassa, Libyassa ja Egyptissä päätään nostivat islamistit. Tämä tapahtui ehkä osin vastareaktiona islamistipuolueiden pitkään syrjimiseen politiikassa, osin ehkä "paremman yhdistävän tekijän puutteesta".
Yleisestä toiveikkuudesta huolimatta tulevaisuus ei ehkä olekaan valoisa - sen enempää paikallisten kuin ympäröivän maailmankaan kannalta. Islamin nimiin vannovat "vapauttajat" uhkaavat peruuttaa kansainväliset sopimukset mukaan lukien rauhansopimuksen Israelin kanssa ja varsinkin Egyptiä taloudellisesti tukeneen avunsaantisopimuksen USA:n kanssa. Rajat suljettaisiin ulkomaalaisilta.
Millaiset sivistyneet keskustelukumppanit meitä tulee Lähi-idässä odottamaan, jos kaikki tienoon maat ottavat reilun askeleen kohti sulkeutunutta teokratiaa?
Entä Syyria, jossa vallankeikausprojekti on yhä meneillään? Millaista uutta Syyriaa kapinoitsijat ajavat? Länsimaista moniarvoista demokratiaako?
Jotain osviittaa voi saada Turkin puolelle paenneen syyrialaisen miehen kommentista päivän Helsingon Sanomista (13.4. 2012).
Kaveri arvosteli oloja Turkkiin perustetulla pakolaisten väliaikaisleirillä: "Hän ei pidä turkkilaisesta opetuksesta, jota leiriin perustetussa koulussa annetaan.:
- "He opettavat liian vähän Koraania ja liikaa turkkia ja palkitsevat lapsia."
Läpilahjottavat ja sukulaisia suosineet hallintosuvut sekä paikalleen jämähtäneet sotilashallinnot eivät toki lukeutuneet maailman demokraattisimpiin ja esimerkillisimpiin hallintomalleihin, ja ainakaan joka suhteessa paikalliset eivät tule niitä kaipaamaan.
Ikävä saattaa kuitenkin jossain vaiheessa tulla sitä paikalleen jämähtäneen hallinnon stabiilia rauhaa vastakohtana tulevaisuuden epävarmuudelle ja poliittisen kentän kuohunnalle. Sellaista puoluepoliittista kenttää kuin Euroopassa ei voida arabimaailmassa voida nopeasti ehkä odottaa.
Millaiseksi uudet hallinnot muotoutuivat? Tunisiassa, Libyassa ja Egyptissä päätään nostivat islamistit. Tämä tapahtui ehkä osin vastareaktiona islamistipuolueiden pitkään syrjimiseen politiikassa, osin ehkä "paremman yhdistävän tekijän puutteesta".
Yleisestä toiveikkuudesta huolimatta tulevaisuus ei ehkä olekaan valoisa - sen enempää paikallisten kuin ympäröivän maailmankaan kannalta. Islamin nimiin vannovat "vapauttajat" uhkaavat peruuttaa kansainväliset sopimukset mukaan lukien rauhansopimuksen Israelin kanssa ja varsinkin Egyptiä taloudellisesti tukeneen avunsaantisopimuksen USA:n kanssa. Rajat suljettaisiin ulkomaalaisilta.
Millaiset sivistyneet keskustelukumppanit meitä tulee Lähi-idässä odottamaan, jos kaikki tienoon maat ottavat reilun askeleen kohti sulkeutunutta teokratiaa?
Entä Syyria, jossa vallankeikausprojekti on yhä meneillään? Millaista uutta Syyriaa kapinoitsijat ajavat? Länsimaista moniarvoista demokratiaako?
Jotain osviittaa voi saada Turkin puolelle paenneen syyrialaisen miehen kommentista päivän Helsingon Sanomista (13.4. 2012).
Kaveri arvosteli oloja Turkkiin perustetulla pakolaisten väliaikaisleirillä: "Hän ei pidä turkkilaisesta opetuksesta, jota leiriin perustetussa koulussa annetaan.:
- "He opettavat liian vähän Koraania ja liikaa turkkia ja palkitsevat lapsia."
Vastaukset 4
Vanhimmat
Arabikevät on vain lännen määrittelemä utopistinen toive. Kaiken takana on pintaan noussut teokratia, islamistinen vallankumous, josta jo näemme Egyptin kehityksen. Vaaleissa islamistit saivat ylivoimaisesti eniten paikkoja. Nyt heillä on oman presidenttiehdokaansa, jonka asettamisesta olivat muka kieltäytyneet jo voitettuaan parlamentin. Nyt ovat tekemässä uutta perustuslakia ja päättäneet olla kyselemättä mitään muilta puolueilta. Eli perustulaki on sitä mitä islamistit itse haluavat ja se ei varmasti suosi avoimuutta eikä demokratiaa.
Gaddafin kaataessaan länsi päästi pahan hengen pullosta...
Enemmän olen huolissani siitä, mitä Egyptille tapahtuu, tai oikeammin mitä se tekee itselleen...
Egypti on arabimaailman keskeisimpiä ja väkirikkaimpia maita.
Rauhansopimukset puretaan - nehän olivat edellisten hallitusten aikaansaannoksia. USA lopettaa apunsa, armeijan merkitys suojatyöpaikkana vähenee, nuorisotyöttömyys räjähtää ennätykseen, turismi hiipuu.
Tämä arabikevään tulos oli tiedossani jo kun se alkoi. Uskonnollisuus on tuolla alueella lähes 100%. Ei sielä ole käytännössä mitään tietoa muusta. Samaa uskovaista lappaa eurooppaan levittämään uutta "toivon sanomaa" ja sotimaan uskonsotaansa aivan kuten kristityt sotivat omaansa.
Tää touhu on mennyt jo käsille. Nyt sitten vaan nautitaan uskovaisten meille järjestämästä extra show menosta ja maksetaan siitä iloisena veronmaksajana miljardeja extraa.
Eikä siinä vielä kaikki. Etelä- eurooppa kun uppoaa talousvaikeuksiinsa ollaankin täällä jos samassa tilanteessa. Täällä on rakenteisiin pesiytynyt aivan samanlainen menoautomaatti kuin zorbaksilla ja muilla. Ei meidän päättäjät sen kummempia ole kuin muuallakaan. Vuosikymmeniä on säädetty laikenlaisia lakeja missä jaetaan enemmän kuin tienataan ja lopputulos ei sitten varsinkaan tulevia veronmaksajia naurata. Mutta mitäpä näistä. Onhan rytinä aina hyvää showta vaikka siinä saattaa vähän sattua
Lopuksi politiikka uskovaiset kiljuvat ismeistään ja tappelevat hulluna verissäpäin oman aatteensa puolesta eikä mikään kuitenkaan muutu.
Ihmisen oma henkilökohtainen sisäinen biologinen käytös on ristiriidassa näiden sora-aavikon uskontojen levittämien elämän mallien kanssa. Parisuhde ei ole ihmisapinan luonnollinen suhde. Siitä se lähtee. Promiskuiteetti on ihmisapinan alkuperäinen ei-kaupallinen suhdemalli.
Onneksi jotkut ovat tuoneet jo julkisuuteen näitä vähemmän omistamiseen perustuvia polyamoria juttuja jotka nostavat uskovaisten karvat pystyyn persekarvoja myöten.