KasteLUPAUS ja sapatti

Hei

Nuo "kastelupaukset" ovat suhteellinen käsite. Minusta ne ovat asia jossa kerrotaan minkälaisia asioita seurakunnassa eteen tulee, ettei tulisi liian rajua kulttuurishokkia yhtäkkiä.

On monia asioita joissa ihmisen käsityskyky ei voi riittää eikä piisata kastehetkellä.
Vaatii aikaa ja tiedon rakentumista pohjalle.

Olen elämässäni ensimmäisen kerran valehdellut korvat heiluen ja silmät kirkkaina kun minun olisi pitänyt ymmärtää kolminisuusoppi.
Asia on niin ettei yksikään pappi eikä pastori osannut asiaa minulle koskaan opettaa vaikka kuinka vuosia kyselin asian ratkaisua. Vain yhden kirjan löysin asiasta, se oli Matti Väisäsen kansanlähetyksen pastorin kirjoittama.
Niinpä sitten meni monet mobet vuodet ja minun piti itse asia kirjoittaa ihmisjärjelle ymmärrettävään muotoon kun ei kukaan sitä osannut minulle selittää ei minkäänlainen papin planttu.

Seurakunnasta erottamiset ovat aina tapauskohtisia ja harkinnan varaisia, seurakuntien asioita joissa ei kukaan voi vetää tarkkaa säädöstä asetuksin.
Pääperiaate on että tahallinen ns julkisynti jossa ei sitten mitään parannuksen halua ole ajankaan kanssa, on viimeinen keino sitten erottaminen kun kaikki muu konsti ja keino on käytetty.
Tottakai jos ihminen ryhtyy julkikapinalliseksi vastustaen ja vaatien omia oppejaan muilta on syy jossa on pakko järjestyksen vuoksi sitten ko tavalla toimia. Ei joka jätkä ja sisko voi ryhtyä vetämään omia teologioita.

>> Ihminen jokainen saa uskoa mitä lystää, mutta ei toimia ryhmää ja ryhmän toimintaa häiriten ja haitaten. Omantunnon asioita ei voida käskeä eikä määrätä koskaan, eikä kaikkea voi kukaan edes heti osata ja ymmärtää. Aikaa vaatii kaikkitietäväisyyskin. Periaatteessa voi viettää lepopäivää mitä tahtoo ja olla jäsen, kunhan pitää suunsa kiinni asiasta. EI kukaan voi kulkea kenenkään perässä vahtien omantunnon asioita. Ihminen ei voi viihtyä siellä missä on ristiriidassa pitkiä aikoja kuitenkaan. Että voi toimintaan osallistua merkitsee ettei ole jatkuvasti ristiriidassa. Ihminen häipyy ja poistuu yleensä itse jos ei viihdy enää. Siellä ei voi viihtyä missä kokisi pelkkää mielipahaa.

Tuo päivä mistä lainaat tekstiä merkitsee aivan todella sitä alkuperäistä päivää mikä on raamatullinen alunperin. Meillä suomessa on sunnuntai muutettu viikon seitsemänneksi päiväksi 1973. Raamatullinen viikon seitsemäs on monissa maissa vielä ja alunperin tuo lepopäivä jota joskus nimitettiin toisella kielen mukaan sapatiksi on totinen tosiasia.
Lepopäivän vietto tuli vähitellen kyseenalaiseksi 100 luvulla johtuen juutalaisvastaisuudesta, ja 300 luvulla työvoimapoliittisista syistä kun oli vain yksi lepopäivä ja kansa vietti kristittyjen seitsemättä päivää ja Heliumin valon ja auringon päivää sundayta joka oli viikon ensimmäinen päivä.

Näin vaan on totinen asia jos histirian kirjoja katsot. Helium on valon jumala.
kts. tietosanakirja.

Em syistä on ihmisiä jotka viettävät viikon 7 päivän alkuperäisen asetuksen mukaan.

Vuosisatoja on niitä vilpittömiä ja vakaumuksellisia uskovaisia jotka viettävät pyhäpäivänsä vilpittömin mielin autuaan tietämätöminä asian historiasta.
Ellen G White joka oli adventtiliikkeen alkuvaiheen näkyvä hahmo jolla väitetään olleen profetian lahja sanoi että vuosisatoja nuo vilpittömät eivät ole syyllisiä.
Siis nuo vilpittömät nimenomaan. Asia on omantunnon kysymys, ja asiassa ollaan vilpittömiä tai ei ja syyllisiä Jumalan edessä sen mukaan.
>> On siis ihmisiä jotka ovat puhtaalla omallatunnolla viettäneen lepopäivää ilman tietoja päivän historiasta ja eivät ole omantunnon vaikeuksissa asiassa, ei heitä voi syyllisinä pitää siis. Niin on sanonut itse tuo hurskas tuottelias hengellinen kirjailija Ellen G White. 1 Tess 5:20-23.
OIkeudenmukainen isä kurittaa poikaa tupakoinnista sen mukaan vetääkö poika kessua salaa siksi kun isotkin pojat niin tekevät vai tietääkö poika tekevänsä isänsä tahtoa vastaan.

Lepopäivä on siis omantunnon kysymys jossa ei kukaan voi määrätä koskaan.
Päivä on ilon ja levon päivä Jes 58:13-14, ei riidan päivä. Helvetin portit paukkuu ensin niille jotka asiassa riitelevät ja vihaavat.
Kristinusko on rakkautta. Siksi tuo päiväkin on asetettu. Ei riidan ja vihan vuoksi.

Käsi sydämellä Jumalan edessä. Ainoa oikea tapa arvostella asiaa ja turpa kiinni vaatimuksista ja määräyksistä asiassa. Päivä on vapaaehtoinen rakkauden vuoksi siis ei pakko eikä sitä siksi voida koskaan määrätä.

yst. jari

Lisäys;

http://jarinhotelli.blogspot.com/search/label/1.1

- Mietintämyssyni kolminaisuudelle niin että ihmisjärki voi asian käsitää !


Minun mielestäni ihminen joka ei siis ole sovussa tärkeimpien teologioiden ja ryhmän tapojen kanssa ei itse näe mitään mieltä olla mukana.

Siksi on aivan turhaa olla aina kyselemässä erottamisista.
Miksi mennä sinne missä ei ole sovussa tai että pitäisi varoa erottamista ?

Nk. mainitsin on asioita roppakaupalla joita ei voi ajatella eikä vaatia sellaisella hetkellä täydelliseen tietoisuuteen kun ihminen on alkanut uskoa Jeesukseen ja haluaa hylätä syntinsä ja ottaa kasteen.
Minusta pitäisi olla noin 5 vuoden iltakoulu sitten pelkästään opetukseen jos kastelupauksien koknaisvaltainen ymmärtäminen olisi kasteen ehto.

Minulla meni noin 15 vuotta ennen kuin ymmärin kolminaisuuden ja siitä voit lukea. Sitä ei ymmärtänyt yksikään pappikaan kun ei kukaan osannut asiaa selittää. Ei myöskään ainoan kirjan kirjoittaja Väisänen vaan nosti tassut pystyyn ja tunnusti avuttomuutensa. Jarisedän piti asia sitten itse selittää.
Aina pitääs olla itte joka paikas. Heh, tämä on vitsiä.

yst. jari

Se on niin, että uudestisyntynyt Jeesuksen opetuslapse HALUAA viettää Herransa sapattia. Te ette ole uskossa ja siksi te örisette Jumalaa vastaan.