Ateistin ja entisen lestadiolaisen suhde ??

Vaikea asiaa on näin etäältä neuvoa. Ei kai nyt sitten auta muuta kuin rohkasita mielensä ja mennä tutustumaan, jos mies on niin ihana. Olette aksvaneet erilaisessa ympyröissä ja lapsuudessa. Riippuu myös teitä, miten suuri arvo teillä molemmilla on näissä maailmankatsomusasioissa. Kun ihastunut laimenee ja arki asuuu esiin, voi nämä asiat tulla kompastuskiviksi yheiselle polulle. Ja jos tulee yhteisä jälkeläsiä, miten heidät kasvatetaan.
Teidän itsenne pitää päättää.

Koko jutun pääpointti on siinä että kerrot miehen olevan ENTINEN lestadiolainen. Ihmisiä on kuitenkin monensorttisia kaikissa uskomusjärjestelmissä. MInäkin tunnen erään lestadiolaisnaisen, entisen työkaverini, joka eleli paikkakunnallamme lähes kuin kuka tahansa muukin nuori nainen eikä käyttäytynyt lestanormien mukaan. Vaikeuksia siitä ennen pitkää sitten kyllä tuli, nainen alkoi odottaa lasta naimisissa olevalle miehelle. Nainen erosi lestayhteisöstä ja muutti toiselle paikkakunnalle, missä sai oloittaa uuden elämän ilman lestarasitteita. Elää nykyään kuin kuka tahansa normaali ihminen.

Eli kyllä toivoa on, kaikki lestat ei ole niin ahdasmielisiä kuin kuvittelisi.

Olen tavannut erään entisen lestadiolaisen. Hyvin värikäs ja hauska tyyppi. Hän kertoi ihan suoraan millaista paskaa hänen elämänsä oli ollut kunnes hän tuli järkiinsä ja huomasi missä hourulassa oli lapsuutensa ja nuoruutensa elänyt.

Mitä sinä sukulaisista välität, anna palaa jos kaveri on kiva.

Jos mies on _entinen_ lestadiolainen ja suku hyväksyy hänet, niin ei liene mitään syytä, mikseivät he voisi hyväksyä sinua. Ehkä ei kuitenkaan heti kannata ateismia mainostaa;-)

Joskus lestadiolaisperheessä käy niin, että kun lapsi päättää jättää lahkon, niin häntä ei enää sen jäkeen hyväksytä. Miesystävällesi ei kuitenkaan ilmeisesti ole käynyt niin, joten hänen sukunsa ei sitten varmaan ole niitä kaikkein kiihkeimpiä hihhuleita.

Kyllä äkkiä huomaat, onko se mies ja hänen sukulaisensa aivan kahjoja vai mitä.

Miehen suku voi ajatella että tuhoat miehen mahdollisuudet kääntyä takaisin oikealle tielle, vaikkei suoraan ilmaisisikaan sitä. Osa saattaa jopa pitää sinua Saatanan juonena, jolla paholainen pitää miestä otteessaan (tämän suuntaista olen kuullut ainakin helluntailaisten suunnalta). Voi myös olla että väki on oikein ystävällistä ja suvaitsevaa, ei sitä oikein voi saada selville kuin kokeilemalla.

Keskustele miehen kanssa näkemyksistänne. Itselläni oli nykyisen suhteeni alkuvaiheessa ajoittain ongelmia, kun olin juuri luopunut uskostani ja rakensin itselleni uutta arvomaailmaa. Itse olen kristinuskon suhteen ateisti (kristinuskon jumala on ristiriitaisuudessaan järjetön konsepti), mutta yleisesti ottaen olen agnostinen ateisti, koska on mahdoton todistaa ettei ole olemassa jotain jumalaa. Minkään jumalan olemassaolosta ei tosin ole mitään viitteitä, joten elän niin kuin jumalia ei olisi.

Kiitos vastauksistanne, ne olivat rohkaisevia :)
Nyt olen tavannut miehen lähimmät perheenjäsenet (kaikkia sukulaisia en voinut heti edes tavata koska heitä on niin paljon :D ) ja voin kertoa että he kaikki olivat ainakin vielä ensitapaamisella todella ystävällisiä minua kohtaan... He tietävät etten ole lestadiolainen, mutta ateismiani en mennyt mainostamaan.. Uskon, että arvomme eivät ole liian erilaisia taustoistamme huolimatta.. Tämä on hyvä esimerkki muillekin siitä, että ei kannata uskonasioiden tulla väliin :) Uskon, että jos polkumme eroavat, ne johtuvat muista asioista kuin suoraan esim. sukulaisten painostuksesta.

Olen huomannu että vaikka lestadiolaiset korkeaa moraaliansa mainostaakin,niin ei niiden säännöt niitä itseä koske,ne vain muita solvaa aina.
Niillä on niin puhtaat aatteet ja ahtaat puitteet että niiden on mahdotonta mahtua itsekkään raameihinsa.
uskovaisten naisethan on yhteiset ja lapsilla ei ole mitään ihmisoikeuksia.