Retorinen kysymys no 2

Kyllä sellaisen, joka kykenee istumaan esim pyörätuolissa, voi viedä vaikka teatteriin tai kampaajalle. Ei tarvita suuria rahoja.

Hei ei ole kyse välttämättä huonokuntoisesta, vaan ihan täysin muistamattomasta ihmisestä jolla jalat ja kroppa toimii, mutta muisti aivan onneton. Heitä voisi hyvin viedä ulos kävelylle ja kampaajalle, mutta kun hoitajilla ei ole aikaa sellaiseen kun siellä osastolla on muita vielä huonokuntoisempia jotka tarvitsevat paljon enemmän apuja kuin joku joka kävelee ja saattaa käydä itse vessassa ja syö itse kun ruoan laittaa eteen.
Olisi kiva jos ihmiset tosiaan tietäisivät minkä kuntoisia asiakkaita laitoksissa on ja kuinka vähän hoitajia auttamaan......
Kyllä tavallisiin laitoksiinkin tulee kampaaja ja jalkahoitaja, mutta tarkkaan mietitään milloin ja sitten asiakkaat käy niissä talon sisällä ja liukuhihna maisesti, yhtään en vähättele kampaajan ja jalkahoitajan työtä, mutta kun jonossa on kymmeniä asiakkaita niin ei siinä kauhean pitkää aikaa ole antaa....

Siis mitä ??

Miten aloittaja luulee että kaikkien tuhansien laitosvanhusten hiukset leikataan? Meillä on isossa vanhainkodissa oma kampaamo, minne asukkaita viedään. Esim. dementoitunut vanhus, jolla ei jalat kanna enää ollenkaan nostetaan vaikka nostolaitteella tuoliin ja viedään kampaajalle. Mitä ihmeellistä siinä nyt on? Onhan tietenkin näitä vanhuksia jotka on aivan kippurasssa sängyssä eikä pysty enää olemaan istuma-asennossa, silloin kampaaja tulee osastolle ja leikkaa hiukset vanhuksen maatessa sängyssä.

Hyvin harva ottaa väriä tai permanenttia. Yleensä vain se leikkaus.

Kysymys on hyvä ja täyttä asiaa. Miksi omaiset eivät voi keksiä ja järjestää omille läheisille ihmisilleen edes joskus jotakin ajankulua ja vaihtelua.

Mistään ihmeellisyyksien taikomisesta ei ole kyse, vain jokapäiväisistä, tavallisista asioista, jotka ovat juhlaa sellaiselle, jonka päivät kuluvat aina samanlaisina laitoksen rutinoituneessa arjessa. Ulkoiluttaminen,vieminen elokuviin, teatteriin, konserttiin, isoihin tai pieniin tapahtumiin, kauppojen / kauppakeskusten ihmisvilinää katsomaan, kahvilaan, kirkkoon, kampaajalle, hierojalle, jalkahoitoon tai käsi-, kyläilemään, sukuloimaan ... Vaihtoehtoja ja valinnan varaa on kyllä, jos on hiukkaakaan mielikuvitusta ja hyvää tahtoa.

Se on ihan luonnollinen juttu, että laitoksessa; hoiva- / hoito- / vuodeosastolla olevan kunto otetaan huomioon, kun ajankuluketta ja virikettä mietitään ja keksitään ja niillä resursseilla, toiveilla ja mieliteoilla toimitaan ja tehdään, mitkä ovat olemassa.

NINKÖ

Tuossa vieressä on yksityinen "hoiva koti" siellä käy jalkahoitaja kerran viikossa ja kampaaja tarvittaessa. Tietty maksua vastaan.

Tuossa puhutaankin palvelutalosta, ei vanhainkodista. Ero on se, että palvelutalon asukkat ovat sen verran hyväkuntoisia, että heitä voi ulkoiluttaa myöskin omaiset ja viedä kampaajalle yms. He pärjäävät tuetussa asumisessa, mutteivät yksin kotona. On sitten kunnallisessa tai yksityisessä. Vanhainkodissa on huonompikuntoisia, mutta heitäkin joskus omaiset vievät ulos, kun hoitajat ensin esim. nostokoneella nostavat tuoliin istumaan. Kampaaja käy heidän luonaan (myöskin kunnallisissa laitoksissa), samoin jalkahoitaja. Laskut menevät joko omaisille tai edenvalvojille.

Ulos voi viedä hyvinkin huonokuntoisen.

Suomessa on törkeää, miten lapset jättävät vanhukset palvelutaloihin.
Yhteiskunnan on pakko huolehtia.
Äidistä puhutaan taakkana. En voi ymmärtää, miksi vanhempia ei haeta
perheen juhliin, viedä ulos, haeta viikonloppuisin aterioille.
Jotkut vanhukset joutuvat palvelutaloihin esim. lääkityksen takia, mutta heidän ei anneta koskaan enää palata kotiin tai edes ulos laitoksesta.
Asunnot pyritään myymään, jotta ahneet lapset saavat rahaa, vaikka vanhus kuinka itkisi kotiin, edes käymään.
Vanhusta pilkataan dementoituneeksi, odotetaan vain kuolevaksi ja sitten haudataan kiireesti

Minä en ainakaan yhtään ihmettele aloittajan kysymystä. Iäkäs omaiseni kotiutettiin kotihoitoon ja minä en häntä yksin hoitavana saa pyörätuoliin enkä pesuillekaan kampaajista ym käynneistä puhumattakaan. Sairaalasänky piti itse kustantaa ja mitään nostolaitetta ei olla saatu, toisaalta ei siihen rahat riitäkään jos sekin pitää vielä itse maksaa. Hoitajat vissiin parityönä pystyvät omaiseni joten kuten hoitamaan muutamilla käynneillään.
Ihmisillä ei ole käsitystä siitä miten huonokuntoisia laitetaan kotiin ja kun varmastikaan kaikilla ei ole omaisia tai lapsia ketkä huolta pitäisivät. Itku tulee kun ajattelen omaistani joka joutuisi suurimman osan ajastaan olemaan yksin, pystymättä tekemään yhtään mitään jos minua ei olisi.

Miksi sairaalasänky piti itse kustantaa? Tietääkseni sellaisen saa apuvälinelainaamosta kotihoitosänkynä. Se palautetaan sitten kun sitä ei enää tarvita. Nostolaitteesta en osaa sanoa, mutta jos omaisesi ottaa yhtään omille jaloilleen, "turnerista" voisi olla apua. Eli avitat hoidettavan sen päälle seisomaan ja pyöräytät sitten pyörä- tai suihkutuoliin istumaan, sitten taas samalla tavalla sänkyyn. Fysioterapeutilta kannattaa jokatapauksessa kysyä neuvoa. Hän neuvoo oikeat otteet, ettet riko itseäsi, ja myös apuvälineiden käytön, vaikkei vanhus omille jaloilleen ottaisikaan. Kotona hoidetaan todella huonokuntoisia ihmisiä, mutta julkisuudessa arvostellaan vain laitoshotoa, joten kotihoito jää törkeän huonolle huomiolle.