Avioliittohan turvaa leskeksi jäävän tilanteen niin että vainajan omaisuus jää leskelle ja lapsille. Avoliitossa olleet menettävät yhdessä säästetyn kodin ja omaisuuden, kun puolison osuus meneekin tämän vanhemmille ja sisaruksille.
Toinen esimerkki on, että toinen puolisoista olisi tehnyt arvokasta kotityötä palkatta ja toinen kodin ulkopuolista työtä. Tai että yhdessä säästetyt rahat olisi ajattelemattomasti laitettu vain toisen nimiin esim. autoa tai taloa ostettaessa. Avioliitossa oleville omaisuus on kuitenkin yhteisestä taloudesta yhdessä säästettyä tavalla tai toisella.
Käsittääkseni avioehto mitätöi tämän avioliiton tuoman turvan, ja jaolle ryntää sukulaiset, johin ei ehkä edes pidetty yhteyttä! . Avioliiton merkitys lain edessä on juuri se että raha-asiat tapahtuvat turvallisesti ja oikeudenmukaisesti. Miksi siis avioehto? Väkisinkin tulee mieleen itsekkyys, että puolisoa ei haluta tukea edes kriisitilanteessa
Toinen esimerkki on, että toinen puolisoista olisi tehnyt arvokasta kotityötä palkatta ja toinen kodin ulkopuolista työtä. Tai että yhdessä säästetyt rahat olisi ajattelemattomasti laitettu vain toisen nimiin esim. autoa tai taloa ostettaessa. Avioliitossa oleville omaisuus on kuitenkin yhteisestä taloudesta yhdessä säästettyä tavalla tai toisella.
Käsittääkseni avioehto mitätöi tämän avioliiton tuoman turvan, ja jaolle ryntää sukulaiset, johin ei ehkä edes pidetty yhteyttä! . Avioliiton merkitys lain edessä on juuri se että raha-asiat tapahtuvat turvallisesti ja oikeudenmukaisesti. Miksi siis avioehto? Väkisinkin tulee mieleen itsekkyys, että puolisoa ei haluta tukea edes kriisitilanteessa
Vastaukset 10
Vanhimmat
Avioehto tehdään silloin kun toinen puoliso haluaa turvata oman omaisuutensa mahdollisen eron koittaessa. Jos haluaa kuoleman takia turvata puolisonsa talouden tehdään testamentti.Näin puolisolle jää hallintaoikeus omaisuudelle eikä perilliset pääse siihen käsiksi.
"Avoliitossa olleet menettävät yhdessä säästetyn kodin ja omaisuuden, kun puolison osuus meneekin tämän vanhemmille ja sisaruksille"
Väärä käsitys, jos tilanne on sama kuin ensimmäisessä lauseessasi. Lapset perivät vanhempansa, olivat nämä avio- tai avoliitossa. Lapsettoman avoliitossa kuolleen sen sijaan todellakin perii vainajan vanhemmat ja/tai sisarukset. Mikäli koti on kuitenkin ollut yhteinen, siis molempien nimissä, periminen kohdistuu tietysti vain vainajan osuuteen, joten avopuolisolle jää oma osuutensa.
"Käsittääkseni avioehto mitätöi tämän avioliiton tuoman turvan, ja jaolle ryntää sukulaiset, johin ei ehkä edes pidetty yhteyttä"
Käsityksesi on väärä. Jos avioparilla on ollut avioehto, se vaikuttaa siten, että leski ei saa mitään osaa vainajan jäämistöstä verottomana tasinkona. Jos vainaja oli lapseton, leski perii hänet kuitenkin täysimääräisesti, mutta joutuu maksamaan koko summasta perintöveron. Vainajan sukulaisia avioehto ei oikeuta osille.
"os avioparilla on ollut avioehto, se vaikuttaa siten, että leski ei saa mitään osaa vainajan jäämistöstä verottomana tasinkona."
Jees, mutta avioehdoisssa taitaa yleensä olla pykälä jonka mukaan se ei päde kuolemantapauksessa. Näin nuo verottomat tasingot on turvattu.
Mitään järkeä ei yleensä ole semmoisessa avioehdossa joka kattaa myös kuoleman.
Voi olla tai olla olematta sellaista pykälää. Mutta ap:n käsitys oli, että avioehto vaikuttaisi siten, että perintö menisi vainajan verisukulaisille. Ja niin ei ole, kävipä sen veroasian kanssa miten hyvänsä (eli olipa avioehto voimassa myös kuolemantapauksessa tai ei).
Vanhemmat perii vain siinä tapauksessa jollei vainajalla ole lapsia tai sisaruksia. Jos lapsia ja avoliitossa niin kannattaa tehdä testamentti puolisoille jotta hallintaoikeus säilyy kuten avioliitossa ja lapset eivät voi vaatia osuutensa esim. asunnosta niin kauan kuin sinä eläät.
Avioehdossa meilla on kohta, joka kumoaa sen kuoleman sattuessa. Avioehto on tehty vain mahdollista eroa varten, jolloin molemmat pitävät omansa. Kummallakaan meillä ei ollut, eikä ole edelleenkään sen kummempaa omaisuutta. Mutta ajatusmaailma molemmilla on se, että JOS niin käy, niin pidetään sitten omamme.
Laissa sen pitäisi olla automaattisesti noin ja ainoastaan erillisellä avioehdolla sen voisi kääntää siten, miten se nyt automaattisesti on. Vanha käytäntö on jo niin historiaa.
Itse erossa en halua toiselta mitään, mutta omastani en halua kyllä luopua.
Ja uskon ihan samalla ikuiseen rakkauteen... mutta silti elämässä on se JOS.
""mutta silti elämässä on se JOS.""
Tai pikemminkin KUN.. 50% eroaa jossain vaiheessa.
Avioparilla on avioehto. Jos pari on lapseton, kun toinen kuolee, niin leskeksi jäänyt perii puolisonsa avioehdosta riippumatta (olettaen ettei ole testamenttia). Jos parilla on lapsia, niin lapset perivät kuoleen omaisuuden. Lesken asumisoikeus säilyy kuitenkin.
Meillä avioehto tulee koskemaan perintönä ja lahjana saatua omaisuutta ja niiden mahdollista tuottoa, muutoin kaikki omaisuus tulee olemaan yhteistä. Tämä ihan siitä syystä, että minun vanhempani ovat varakkaita ja sulhaseni suvulla ei ole omaisuutta käytännössä lainkaa ja näin turvataan se, että esimerkiksi vanhempieni omistamat kiinteistöt, asunto-osakkeet ja arvopaperit säilyvät suvussa. Mun mielestä tässä ei ole mitään itsekästä, miksi tulevan aviomieheni pitäisi mahdollisen eron sattuessa hyötyä vanhempieni hankkimasta varallisuudesta..?