http://www.geocities.com/aivokuume/uusia5/feminismi_aseeton_lempea_-_iris_mills.htm
On tullut tavaksi aloittaa kritisoimalla debatin otsikkoa enkä minä tule olemaan se, joka särkee tradition.
Otsikossa sana aseeton on sikäli outo, että en usko feminismin koskaan olleen aseissa. Se on aina ollut, on nyt ja tulee olemaan aseeton. Naisliikkeen vaatimuksilla ei ole koskaan ollut vallankumouksellisia seurauksia. Se ei koskaan ole uhannut valtiota eikä kapitalistista yhteiskuntaa, ja sen vuoksi on väärin kuvitella naisliikettä vallankumoukselliseksi voimaksi, jonka reformismi muka on laimentanut.
Naisasialiikkeen tarkoitus ei ole koskaan olla vallankumouksellinen. Sen julkinen päämäärä on ollut tehdä naisista tasa-arvoisia miesten kanssa ja selittää sorto sukupuolitermein yhteiskuntaluokkien olemassaolon unohtaen. Tällainen "analyysi" on väärä!
Feministit inttävät, että miehet sukupuolena ovat etuoikeutettuja naisiin verrattuna. Tällöin on vaara, että kadotetaan näkyvistä se, että tässä yhteiskunnassa miehet ovat erottelun ja sorron kohteina luokkaristiriitojen takia. Halu olla tasa-arvoinen miesten kanssa on mielestäni naurettava, koska kuka haluaa olla tasa-arvoinen orjan kanssa?
Tietysti monet feministit tajuavat tämän ja väittävät siksi, että jos naisten vaatimukset toteutuisivat, niin se aikaansaisi vallankumouksellisen muutoksen yhteiskunnassa. Väitetään, että kun miesten ja naisten välinen tasa-arvo toteutuu, se aikaansaa radikaalin muutoksen nykyisessä yhteiskunnassa. Argumentin mukaan patriarkaatti on sorron alkusyy. Väittämän mukaan se luo yhteiskuntaluokat ja kapitalismin. Jos patriarkaatti kukistetaan on siis muka tuloksena vapaa ja tasa-arvoinen yhteiskunta.
Toinen peruserehdys on se, että "vapaus" on muka määrää koskeva asia. Inhimillinen vapaus ei ole asia jonka voi hajoittaa kappaleiksi, sorron eri astemuodot eivät ole niitä todellisia kriteereitä, joiden perusteella tätä yhteiskuntaa voi analysoida. Sorron perustana ovat luokkaerot. Minä uskon, että yhden luokan miesten ja naisten pitää liittyä yhteen ja taistella johtavan luokan miehiä ja naisia vastaan.
Astrid Proll sanoi, että hän tiesi tulevansa saamaan oikeutta huomatessaan tuomarinsa olevan nainen. Tälläinen on vaarallista, koska siinä propagoidaan myyttiä yleisestä siskoudesta - kaikki naiset yhteiskuntaluokasta riippumatta omaavat siis jotain perustavalla tavalla yhteistä, koska heillä on samanlaiset sukupuolielimet!
Typerä myytti yleisestä siskoudesta toimii vallankumousta vastaan kahdella tavalla. Se erottaa miehet naisista - kuten "vain naisille" tarkoitetuissa kokouksissa. Meidän pitäisi saada ihmiset yhteen eikä pystyttää lisää raja-aitoja. "Nainen on parempi-syndrooma" ei ole jotain minun liiotteluani. Se on selvästi nähtävissä esimerkiksi lehdissä kuin "Spare Rib". Sen avustajathan väittävät vihaavansa omia miespuolisia lapsiaan -esimerkiksi puoli vuotta vanhoja! Ämmät onn typeriä kusipäitä!
Typerä siskoudesta tuhoaa vallankumouksellisen liikkeen tarvitseman solidaarisuuden ja luokka-analyysin. Naisten yhteiskunnalliset vaatimukset kanavoituvat täten sellaisiin projekteihin, kuten "First Women's National Bank of New York". Tämä pankki sallii miesten tilit, muttei miesten tulemista osakkaiksi. Tämän logiikka näyttää olevan se, että itse järjestetty sortaminen ja riistäminen on parannus asioihin. Tällöin myös ilmaistaan, että naisten oikeudet ovat samat kuin naiskiipijöillä ja akateemisten naisten oikeudet. Ei vaadita vallankumousta vaan sitä, että tässä nykyisessä taloudellisessa ja sosiaalisessa järjestelmässä naiset saavat reilun osan. Ison osan!
On tietysti totta, että naisasialiikkeessä on naisia jotka kutsuvat itseään vallankumouksellisiksi. He ymmärtävät, että jos yhteiskunta ei koe vallankumouksellista muutosta, naiset eivät ikinä tule saavuttamaan muuta kuin pinnallisen tasa-arvon. Siitä huolimatta he asettavat etusijalle sen, että saavat tehdä työtään vain naisten seurassa, koska he tuntevat olevansa alistettuja miesten seurassa. En ymmärrä tätä, mutta mikään ongelma ei ikinä ole ratkennut väistämällä se. Jos jotkut miehet ovat dominoivia naisia kohtaan, heidät pitäisi saada järkiinsä - ei kannata painua tiehensä ja toivoa, että poissaollessasi nämä miehet jotenkin vain tajuaisivat asiat. Sitäpaitsi jotkut naiset tuntevat toisten naisten dominoivan heitä - ja mitä heidän pitäisi tehdä? Pitäisikö muodostaa nöyrien naisten alaryhmä?
Jotkut naiset käyttävät "sorron asteita" syynä siihen, että he työskentelevät naisasialiikkeessä. Tämän järkeilyn mukaan pitäisi työskennellä kaikkein sorretuimpien kanssa. Esimerkiksi Kate Miller sanoo, että USA:ssa valkoiset naiset ovat sorretuimpia kuin mustat miehet. En täysin tiedä kuinka pisteet lasketaan, mutta otaksuisin, että mustan työväenluokkaisen lesbolaisen yksinhuoltajaäidin pitäisi olla listan kärjessä.
Vaatimukset vapaasta abortista ja paremmista päivähoitomahdollisuuksista ovat tärkeitä vain niin pitkälle kun ne tekevät elämän tänään hieman helpommaksi. Samaan tapaan vaatimukset vankilareformista, kuten vapaudet järjestäytyä, pitemmät tapaamisajat ja senkaltainen, tekee vankilaelämän vähän helpommaksi. Mutta tällaiset reformit pitäisi jättää liberaaleille, he eivät kykene ikinä tajuamaan yhteiskunnan perusongelmia.
Vallankumouksellisiksi itsensä tunteville naisille on tärkeämpää nähdä näiden reformien läpi ja keskittyä tärkeämpiin asioihin. Kun joku sanoo olevansa anarkistinen feministi on se minusta sama kuin sanoisi olevansa kasvissyöjä, joka ei syö lihaa. Minulle anarkismi merkitsee jokaisen inhimillisen olennon henkilökohtaista vapauttamista.
Näiden syiden takia minä en usko, että feminismi oli koskaan ollut aseissa siinä merkityksessä, että se olisi joskus tarjonnut vallankumouksellisen haasteen valtiolle. Mutta onko se myös sisäänpäin kääntynyt ja lempeä? Lyhyesti sanoen:
Katsotaanpa minkälaista feminististä fiktiota naisasialiike tuottaa. Esimerkiksi Marge Piercyn kirjat "Woman on the Edge of the Time" ja "Vida". Näyttää oudolta, että feministit, jotka ovat oletettavasti keskittyneet tuhoamaan nykyisiä seksuaalisia stereotypioita, ovat asettamassa näytteille uusia. Heillä on kirjat täynnä "kauniita" ihmisiä. Piercyn sankarittaret ovat kaikki hyvin fyysisesti viehättäviä miehille. Sitäpaitsi miehet itse mukautuvat samaan vanhaan malliin: komea, voimakas ja atleettinen. Itseasiassa Vidassa mies, joka pettää sankarittaren on hieman feminiininen.
Jonkin naurettavan syyn vuoksi kissat näyttelevät tärkeää roolia - ne oletettavasti edustavat naisellista olemusta. Pitäisikö sen olla pehmeä ja untuvainen? Samaan aikaan koiria halveksutaan. En tiedä miksi, mutta nähtävästi koirat ovat maskuliinisempia.
Mielestäni tämänkaltainen kuvittelu, joka heijastaa feministien ulosantia, näyttää niiden olevan kääntyneitä ja hempeitä samaan tapaan kuin konferenssit orgasmista ovat. Jos haluat, niin puhu näistä asioista ystäviesi kanssa, miesten ja naisten - tai tuntemattomien kanssa jos haluat. Mutta älä yritä antaa niille poliittista ilmettä tai käyttää niitä esimerkkeinä miesten suorittamasta naisten poliittisesta sorrosta.
Lopuksi haluan tunnustaa sen, että feministinen liike on aikaansaanut paljon hyvää. Se on tehnyt paljon muuttaakseen suhteet miesten ja naisten välillä. Kun esimerkiksi saatiin kunnollisia ehkäisyvälineitä, niin ihmissuhteet rupesivat järjestymään. Mutta anarkismin täytyy mennä pidemmälle. Ei ole mahdollista, että olisi olemassa sellaista asiaa kuin "vapaa ihmissuhde" kun kerran yhteiskunta ei ole vapaa! Me voimme yrittää sellaista, mutta meillä ei ikinä tule olemaan sellaisia ihmissuhteita, ennenkuin meillä on vapaa yhteiskunta johon me kasvamme terveellä ja luonnollisella tavalla.
Minä väitän, että ihmiset ja ihmissuhteet eivät tule olemaan vapaita ennenkuin valtion sorto ja pääoma on tuhottu ja luokaton yhteiskunta luotu. Mikään vähempi ei kannata!
On tullut tavaksi aloittaa kritisoimalla debatin otsikkoa enkä minä tule olemaan se, joka särkee tradition.
Otsikossa sana aseeton on sikäli outo, että en usko feminismin koskaan olleen aseissa. Se on aina ollut, on nyt ja tulee olemaan aseeton. Naisliikkeen vaatimuksilla ei ole koskaan ollut vallankumouksellisia seurauksia. Se ei koskaan ole uhannut valtiota eikä kapitalistista yhteiskuntaa, ja sen vuoksi on väärin kuvitella naisliikettä vallankumoukselliseksi voimaksi, jonka reformismi muka on laimentanut.
Naisasialiikkeen tarkoitus ei ole koskaan olla vallankumouksellinen. Sen julkinen päämäärä on ollut tehdä naisista tasa-arvoisia miesten kanssa ja selittää sorto sukupuolitermein yhteiskuntaluokkien olemassaolon unohtaen. Tällainen "analyysi" on väärä!
Feministit inttävät, että miehet sukupuolena ovat etuoikeutettuja naisiin verrattuna. Tällöin on vaara, että kadotetaan näkyvistä se, että tässä yhteiskunnassa miehet ovat erottelun ja sorron kohteina luokkaristiriitojen takia. Halu olla tasa-arvoinen miesten kanssa on mielestäni naurettava, koska kuka haluaa olla tasa-arvoinen orjan kanssa?
Tietysti monet feministit tajuavat tämän ja väittävät siksi, että jos naisten vaatimukset toteutuisivat, niin se aikaansaisi vallankumouksellisen muutoksen yhteiskunnassa. Väitetään, että kun miesten ja naisten välinen tasa-arvo toteutuu, se aikaansaa radikaalin muutoksen nykyisessä yhteiskunnassa. Argumentin mukaan patriarkaatti on sorron alkusyy. Väittämän mukaan se luo yhteiskuntaluokat ja kapitalismin. Jos patriarkaatti kukistetaan on siis muka tuloksena vapaa ja tasa-arvoinen yhteiskunta.
Toinen peruserehdys on se, että "vapaus" on muka määrää koskeva asia. Inhimillinen vapaus ei ole asia jonka voi hajoittaa kappaleiksi, sorron eri astemuodot eivät ole niitä todellisia kriteereitä, joiden perusteella tätä yhteiskuntaa voi analysoida. Sorron perustana ovat luokkaerot. Minä uskon, että yhden luokan miesten ja naisten pitää liittyä yhteen ja taistella johtavan luokan miehiä ja naisia vastaan.
Astrid Proll sanoi, että hän tiesi tulevansa saamaan oikeutta huomatessaan tuomarinsa olevan nainen. Tälläinen on vaarallista, koska siinä propagoidaan myyttiä yleisestä siskoudesta - kaikki naiset yhteiskuntaluokasta riippumatta omaavat siis jotain perustavalla tavalla yhteistä, koska heillä on samanlaiset sukupuolielimet!
Typerä myytti yleisestä siskoudesta toimii vallankumousta vastaan kahdella tavalla. Se erottaa miehet naisista - kuten "vain naisille" tarkoitetuissa kokouksissa. Meidän pitäisi saada ihmiset yhteen eikä pystyttää lisää raja-aitoja. "Nainen on parempi-syndrooma" ei ole jotain minun liiotteluani. Se on selvästi nähtävissä esimerkiksi lehdissä kuin "Spare Rib". Sen avustajathan väittävät vihaavansa omia miespuolisia lapsiaan -esimerkiksi puoli vuotta vanhoja! Ämmät onn typeriä kusipäitä!
Typerä siskoudesta tuhoaa vallankumouksellisen liikkeen tarvitseman solidaarisuuden ja luokka-analyysin. Naisten yhteiskunnalliset vaatimukset kanavoituvat täten sellaisiin projekteihin, kuten "First Women's National Bank of New York". Tämä pankki sallii miesten tilit, muttei miesten tulemista osakkaiksi. Tämän logiikka näyttää olevan se, että itse järjestetty sortaminen ja riistäminen on parannus asioihin. Tällöin myös ilmaistaan, että naisten oikeudet ovat samat kuin naiskiipijöillä ja akateemisten naisten oikeudet. Ei vaadita vallankumousta vaan sitä, että tässä nykyisessä taloudellisessa ja sosiaalisessa järjestelmässä naiset saavat reilun osan. Ison osan!
On tietysti totta, että naisasialiikkeessä on naisia jotka kutsuvat itseään vallankumouksellisiksi. He ymmärtävät, että jos yhteiskunta ei koe vallankumouksellista muutosta, naiset eivät ikinä tule saavuttamaan muuta kuin pinnallisen tasa-arvon. Siitä huolimatta he asettavat etusijalle sen, että saavat tehdä työtään vain naisten seurassa, koska he tuntevat olevansa alistettuja miesten seurassa. En ymmärrä tätä, mutta mikään ongelma ei ikinä ole ratkennut väistämällä se. Jos jotkut miehet ovat dominoivia naisia kohtaan, heidät pitäisi saada järkiinsä - ei kannata painua tiehensä ja toivoa, että poissaollessasi nämä miehet jotenkin vain tajuaisivat asiat. Sitäpaitsi jotkut naiset tuntevat toisten naisten dominoivan heitä - ja mitä heidän pitäisi tehdä? Pitäisikö muodostaa nöyrien naisten alaryhmä?
Jotkut naiset käyttävät "sorron asteita" syynä siihen, että he työskentelevät naisasialiikkeessä. Tämän järkeilyn mukaan pitäisi työskennellä kaikkein sorretuimpien kanssa. Esimerkiksi Kate Miller sanoo, että USA:ssa valkoiset naiset ovat sorretuimpia kuin mustat miehet. En täysin tiedä kuinka pisteet lasketaan, mutta otaksuisin, että mustan työväenluokkaisen lesbolaisen yksinhuoltajaäidin pitäisi olla listan kärjessä.
Vaatimukset vapaasta abortista ja paremmista päivähoitomahdollisuuksista ovat tärkeitä vain niin pitkälle kun ne tekevät elämän tänään hieman helpommaksi. Samaan tapaan vaatimukset vankilareformista, kuten vapaudet järjestäytyä, pitemmät tapaamisajat ja senkaltainen, tekee vankilaelämän vähän helpommaksi. Mutta tällaiset reformit pitäisi jättää liberaaleille, he eivät kykene ikinä tajuamaan yhteiskunnan perusongelmia.
Vallankumouksellisiksi itsensä tunteville naisille on tärkeämpää nähdä näiden reformien läpi ja keskittyä tärkeämpiin asioihin. Kun joku sanoo olevansa anarkistinen feministi on se minusta sama kuin sanoisi olevansa kasvissyöjä, joka ei syö lihaa. Minulle anarkismi merkitsee jokaisen inhimillisen olennon henkilökohtaista vapauttamista.
Näiden syiden takia minä en usko, että feminismi oli koskaan ollut aseissa siinä merkityksessä, että se olisi joskus tarjonnut vallankumouksellisen haasteen valtiolle. Mutta onko se myös sisäänpäin kääntynyt ja lempeä? Lyhyesti sanoen:
Katsotaanpa minkälaista feminististä fiktiota naisasialiike tuottaa. Esimerkiksi Marge Piercyn kirjat "Woman on the Edge of the Time" ja "Vida". Näyttää oudolta, että feministit, jotka ovat oletettavasti keskittyneet tuhoamaan nykyisiä seksuaalisia stereotypioita, ovat asettamassa näytteille uusia. Heillä on kirjat täynnä "kauniita" ihmisiä. Piercyn sankarittaret ovat kaikki hyvin fyysisesti viehättäviä miehille. Sitäpaitsi miehet itse mukautuvat samaan vanhaan malliin: komea, voimakas ja atleettinen. Itseasiassa Vidassa mies, joka pettää sankarittaren on hieman feminiininen.
Jonkin naurettavan syyn vuoksi kissat näyttelevät tärkeää roolia - ne oletettavasti edustavat naisellista olemusta. Pitäisikö sen olla pehmeä ja untuvainen? Samaan aikaan koiria halveksutaan. En tiedä miksi, mutta nähtävästi koirat ovat maskuliinisempia.
Mielestäni tämänkaltainen kuvittelu, joka heijastaa feministien ulosantia, näyttää niiden olevan kääntyneitä ja hempeitä samaan tapaan kuin konferenssit orgasmista ovat. Jos haluat, niin puhu näistä asioista ystäviesi kanssa, miesten ja naisten - tai tuntemattomien kanssa jos haluat. Mutta älä yritä antaa niille poliittista ilmettä tai käyttää niitä esimerkkeinä miesten suorittamasta naisten poliittisesta sorrosta.
Lopuksi haluan tunnustaa sen, että feministinen liike on aikaansaanut paljon hyvää. Se on tehnyt paljon muuttaakseen suhteet miesten ja naisten välillä. Kun esimerkiksi saatiin kunnollisia ehkäisyvälineitä, niin ihmissuhteet rupesivat järjestymään. Mutta anarkismin täytyy mennä pidemmälle. Ei ole mahdollista, että olisi olemassa sellaista asiaa kuin "vapaa ihmissuhde" kun kerran yhteiskunta ei ole vapaa! Me voimme yrittää sellaista, mutta meillä ei ikinä tule olemaan sellaisia ihmissuhteita, ennenkuin meillä on vapaa yhteiskunta johon me kasvamme terveellä ja luonnollisella tavalla.
Minä väitän, että ihmiset ja ihmissuhteet eivät tule olemaan vapaita ennenkuin valtion sorto ja pääoma on tuhottu ja luokaton yhteiskunta luotu. Mikään vähempi ei kannata!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minä väitän, että ihmiset ja ihmissuhteet eivät tule olemaan vapaita ennenkuin valtion sorto ja pääoma on tuhottu ja luokaton yhteiskunta luotu. Mikään vähempi ei kannata!
____________________________
Muuten teksti on hyvä, mutta en usko tälläiseen tasapäistämiseen, koska se on "laumaeläimellistämistä"