Kuinka vaikeaa on löytää itselleen kumppania? Tää tahkoaminen lähtee nyt pidemmän kaavan kautta, että älkää takertuko siihen, ettei se liity mitenkään otsikkoon.. Sillä loppujen lopuksi, kaiken takana on nainen. ;)
1. Uusiin ihmisiin tutustuminen/heidän tapaaminen:
- Tuntuu, että täällä pk-seudulla on omat piirit ja ne jotka ei kuulu sinne, niin niitä karsastetaan. Sen lisäksi sellaisia ihmisiä, joita pidetään jonkinlaisena uhkana (ilmeisestikin?) pitää alkaa keksimään jotain negatiivisia juoruja, missä ei ole mitään perää ja levitellä niitä sitten eteenpäin kuin mitäkin ilosanomaa vanhalla pitäjänkylällä.
Toisia taas tunnutaan syrjivän mm. seuraavista syistä "mitä sä HETERO teet oikein HOMObaarissa?", se että ihminen haluaa säilyttää oman identiteettinsä ja ulkomuotonsa sellaisena kuin itse haluaa, eikä vaan seksuaalisensuuntautumisensa takia muuta sitä sekoittuakseen massaan, on musta ihailtavaa, eikä mikään syy, miksi leimaa toista. Mä kun kuvittelin, että me ollaan taisteltu siitä, ettei meitä leimata meidän seksuaalisensuuntautumisen takia. Vai oonko väärässä? Tiedän, että joskus ketuttaa kyllä itteäänki se, kuinka kuuntelee esim. vessassa heteronaisten keskustelua siitä, kuinka joku ehkä yritti iskeä ja ei he muuten täällä kävis, mut tääl on niin hyvä meno, mut vois pysyy ne lesbot kaukana. Tai vielä parempi "missä kaikki miehet on?" tai "miksi kaikki hyvännäköset miehet on homoja?". Siinä vasta kullan arvoinen kysymys.
Ja sitten on tietenkin nämä normaalit asiat, mitä joka nainen harrastaa, vaikka kuinka sanoisi, että on avoin ja sosiaalinen eli "kannen perusteella tuomitseminen". Tämähän pätee vain silloin, jos on kyseessä semmoinen ihminen, joka oikeasti kiinnostaa sen verran, että siihen viittii tutustuu. Kai sitäkin voi nyky päivänä ylisosiaaliseksi kutsua?
Ja onhan noita muitakin, mutta noi nyt varmaan karsii suurimman osan ihmisistä.
2. No, vaikeahan sitä on kumppania löytää, jos ei edes kehenkään tutustu. :D Ja niihin harvoihin, joihin saattaakin tutustua, niin valitettavasti kuuluu johonkin edellämainitsemistani tai ei vaan kemiat kohtaa. Tässä vaiheessa pääsinkin itse asiaan... ELI KUINKA USEIN TE OLETTE TAVANNEET JONKUN, JONKA KANSSA VOI OIKEASTI SANOA, ETTÄ ON HETI LÄHTENY KEMIAT PELITTÄÄ? Ja voi kai se olla myöhemminkin..? Itse kyllä osaan hyvin pian sanoa, että kohtaako kemiat vai ei. Mä oon tavannu 2 sellaista ihmistä, joista voin sanoa noin. Ja joista toinen tais olla enemmän tai vähemmän valheelle perustettua (tiedä sitten oliko kemia vaan mun päänsisäistä) ja toinen oikeastaan vaan seksuaalista.
3. Vai onko kaikki vaan musta kiinni? Jos mä vaadin liikaa haluamalla tasapainoisen kumppanin, jonka kanssa kemiat pelaa. Semmosen joka on rehellinen ja jolle voi kertoa kaiken maan ja taivaan väliltä ja jonka kanssa jakaa kaikki seikkailuista arjenaskareisiin? Onko suurinosa ihmisistä vaan tyytyny siihen, mitä on sattunu saamaan vai onko ihmiset oikeasti löytäny sellaisen elämänkumppanin kuin on halunnutkin? Kertokaahan ihmeessä ja jakakaa kokemuksianne.
Anteeksi, etten osaa kiteyttää asioita yhtään lyhyemmin. :)
Naiset... ainainen päänvaiva..
56
904
Vastaukset
- luopunut
Mä ainaski oon jo luopunut toivosta löytää joku mieleltään terve, urheilullinen ja laajakatseinen. Kaikki kohtaamani tuntuu olevan sekoja ja päihdehäiriöisiä, usein myös kapeakatseisia omaan napaansa tuijottajia. Haluaisin löytää itseni kaltaisen, päinvastaisen kuin edellinen kuvaus, mutta vuosien yksinelo on takana. Kyllä sitä voi elää yksinkin, keskittyä muihin asioihin. Nyt joku tietty sanoo että ootpa nokkava tai laske rimaa, mutta sitäkin olen koittanut, ei toimi pidemmän päälle.
- f4ck
kun on se haku päällä sitä etsii vähän niinku väärillä kriteereillä ihmistä elämäänsä. Lähestyy tietynnäköisii ja oloisia, niihin mihin on mieltyny ja luulee ett niistä se oikee löytyy. Ehkä kandeis ottaa vaa sellainen elän vain elämääni-tyyli, tekee ittensä näkyväksi ja ehkä sieltä lähestyy sua joku jota et ite ois edes hoksannukkaa.
Ulkonäkö on nii helppo kortti, varsinki nuoret on nii tohkeissaa siitä erilaisuudestaan ja lesbous on niille vähän kuin joku bilelaivaristeily johon pääsee vain jos näyttää omalle posselle. Yhtenäisyydestä haetaa voimaa ja ääntä olemiseensa. Ei siitä kannata ottaa mitää suurempii paineita, kyl se tasoittuu ajan kanssa.
Tasapainoista kumppania kun etsii ni ehkä kannattaa alkaa siitä millainen ite on ja etsiikö sitä oikeesta paikasta ja onko näkyvillä oikeilla paikoilla. Mä en usko ett jos juoksee rafloissa ja sekaantuu niihin juoruihin ja juoruilijoihin ni on mitenkää erikoisen haluttava saalis. Se mitä etsit tuskin käy kovinkaa usein baareissa, saatikka on siellä iskemässä jotain.
Mun mielestä sun kannattaa keskittyy ittees, saada susta kaikki irti, tehdä ittestäs sellaisen ettei sua voi ohittaa jos osuu kohdalle. Loppu on kii tuurista ja kohtalosta. Ole avoin, sosiaalinen, iloinen, mukava, helposti lähestyttävä ja jne, tee suhun tutustuminen helpoksi oikeissa paikoissa. Tutustu uusiin ihmisiin, mielummin tietty lesboihin koska niiden tuttavat on lesboja ja näin sun mahikset kasvaa. Baarista mä en nyt keskittyis vaan enempikin sun ystävien tuttujen tuttuja tekisin tutuksi, laajennat sosiaalista piiriäsi. Kesällä on hyvä järjestää jotai hauskaa ja kutsua sinne vähän niitäki joita et nii hyvin tiedä ja pyytää niidenki tuomaa kavereita. Kumpahan vaa saisit uusia naamoja sun lähelle ja kasvattaisit näin mahiksii törmätä johonkin.
Mun kaikki suhteet on löytyny vähän sattumalta, törmänny ihmiseen jonka kanssa vain on synkannu hyvin ja siitä sitten kipinä on kasvanut. Se oikea löytyi kaverin tutun kavereista, eli muutaman mutkan kautta. Jälkeenpäin huomattii ett ollaa kyllä pakostikki törmätty aikaisemminki mutta silloin tilanne ei ole ilmeisesti ollut sellainen että olisimme ajatuneet toistemme lähelle. Oma selitykseni asiaan oli juurikin se että luulin naisihanteeni ja minulle oikeanlaisen olevan erityyppinen kuin hän on ja siksi hän ehkä pääsi tutkani ohi silloin. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin ja tästä syystä mä suosittelen ettei jämähdä niihin tuttuihin kuvioihin vaan laajentaa rohkeesti omia rajojaan ja on avoin uusille tuulille.- kommenttini
"tehdä ittestäs sellaisen ettei sua voi ohittaa jos osuu kohdalle. Loppu on kii tuurista ja kohtalosta. Ole avoin, sosiaalinen, iloinen, mukava, helposti lähestyttävä ja jne, tee suhun tutustuminen helpoksi oikeissa paikoissa. "
Tätä jäin miettiin. Entä jos on esim. hiljainen ja mietiskelevä ja arvostaa muissakin näitä ominaisuuksia? Ei varmaan kannata tekeytyä muuksi kuin mitä on eikä suhde onnistu pelkän mielikuvan päälle.
Tuuri ja kohtalo joidenkin kohdalla on yksinäisyys, niin se vaan on, ja sekin pitäisi osata hyväksyä. Kauheinta lienee se, että yrittää väkisin kaikenlaista ja iskee päätään vuosia seinään. - f4ck
kommenttini kirjoitti:
"tehdä ittestäs sellaisen ettei sua voi ohittaa jos osuu kohdalle. Loppu on kii tuurista ja kohtalosta. Ole avoin, sosiaalinen, iloinen, mukava, helposti lähestyttävä ja jne, tee suhun tutustuminen helpoksi oikeissa paikoissa. "
Tätä jäin miettiin. Entä jos on esim. hiljainen ja mietiskelevä ja arvostaa muissakin näitä ominaisuuksia? Ei varmaan kannata tekeytyä muuksi kuin mitä on eikä suhde onnistu pelkän mielikuvan päälle.
Tuuri ja kohtalo joidenkin kohdalla on yksinäisyys, niin se vaan on, ja sekin pitäisi osata hyväksyä. Kauheinta lienee se, että yrittää väkisin kaikenlaista ja iskee päätään vuosia seinään.kaksi hiljaista ja mietiskelevää tuskin kohtaa kovin helposti, eikä tarkoitus olekkaan muuntautua joskisikin mitä ei ole mutta se että tutustuu uusiin ihmisiin vaatii sosiaalisia taitoja ja se ett jättää itsensänäköisen mielikuvan potentiaaliselle kohteelle vaatii taitoa tuoda itseään ilmi monipuolisesti. Se on totta ett kaikki ei löydä ihmistä jonka kanssa jakaa elämänsä, mut mun mielestä suurin osa yksinäisistä ei myöskään panosta tuohon itsensäilmaisuun, siihen ett on löydettävissä ja nähtävissä.
Olisi jotenkin ohutta myöskin olettaa että sosiaalisesti pätevä ja aktiivinen ihminen ei osaa arvostaa hiljaisia hetkiä tai mietiskelyä. Jos puhutaan kumppanin löytymisestä on laitettava itseään likoon, vaikka olisi se ujo hiljainen mietiskelijä niin kyllä hänenkin täytyy tulla puolitiehen vastaan löytyäkseen. Miten sitten haluaa tulla vastaan on juuri se asia missä pitää kehittää itseään, ei siinä tarvitse hylätä itseään mutta ehkä olisi syytä lisätä soppaan pikkuisen muitakin avuja.
- 4+14
Voi sitä baareistakin löytää ihania ihmisiä! Ärsyttää miten täällä palstalla jatkuvasti vähätellään baareja ja jupistaan siitä kuinka sieltä nyt ei ainakaan löydä ketään kunnollista. Noh, ilmeisesti aika moni (itsensä kunnolliseksi määritellyt) baareja mollannut on itsekin edes joskus käynyt juottoloissa, joten pitäisi senkin jo todistaa että siellä käy ihan hyvää porukkaa. Eikä kaikki sielläkään ole samasta puusta veistettyjä.
- f4ck
voi tietty löytää, mutta jos jo valmiiksi ärsyttää ne kuviot saattaa olla vaikea löytää jyvä akanoista. Baareiluun pitää suhtautua sellaisena niinku mihi tarpeisiin se ympäristö on luotu, eli hauskan pitämiseen. Siihen tarvitaan hyvää mieltä, irrottelua ja ehkä annos enempi sosiaalisuutta kuin kotioloissa. Silloin siitä saa parhaiten irti hyviä asioita. Jos baariin menee kaivamaan jotain tulevaa suhdetta ni sitä on vähä ku shoppailemassa ja se ei aina oo niin stressivapaata hommaa ja monien oman pään kaavamaisuuksiien kangistumiin saattaa tyssätä jonkun uuden löytyminen. Jos se ärsyttää jo vähän valmiiksi, niin tuskin saa illasta kaikkea irti eikä itsestä tule ulospäin mitenkään perin positiivisia latauksia.
- ...
En löytäisi ketään, jos ei olisi nettiä.
Baarissa en käy, koska se olisi oudon tuntuista yksin, lisäksi en yleensä juo alkoholia.
Se on niin itsestä kiinni.
Eipä hakua päällä silti ole, joten ei paineita.
- Elä!
Olen aikalailla samoilla linjoilla kuin f4ck. Tuttuihini kuuluu pari heterosinkkua, jotka ovat olleet sinkkuina todella pitkään, enkä tarkoita nyt mitään paria vuotta, vaan pikemminkin pariakymmentä. Monesti nämä ihanat ihmiset ovat puhuneet siitä, että taitavat elää loppuelämänsä yksin, kun sitä oikeaa ei ole vain löytynyt. Olen itsekin miettinyt, voiko todellakin olla niin, etteivät jotkut vain koskaan kohtaa etsimäänsä?
Kuitenkin olen taipuvainen ajattelemaan, että asiat ovat paljon kiinni myös ihmisestä itsestään. Ensinnäkin asenne "En koskaan löydä ketään" ei taatusti tee kenestäkään vetovoimaista kohdetta. Jos on itse alistunut tai epätoivoinen oman elämänsä suhteen, heijastuu se taatusti myös muille. Alakuloisuus ei viehätä ketään, ja yliyrittäminen ajaa ihmiset helposti kauemmas. Kumpaakaan näistä en siis suosittele.
Tärkeää olisi mielestäni löytää balanssi oman elämänsä suhteen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisi jäädä kotiin lukemaan kirjoja ja odottaa, että joku ravaa valkoisella hevosella ikkunan alle. Se ei valitettavasti toimi. Jos ihminen vain tyytyy selittämään itselleen, että "Tällainen minä olen, enkä muuksi muutu" kielii se jo jonkinlaisesta alistumisesta. Elämähän on seikkailu! Voit tavata sen oikean missä vain! Eräs ystäväpariskuntani tapasi julkisessa wc:ssä, jossa he juttelivat tunnin ja päätyivät sen jälkeen naimisiin, vaikka kumpikaan ei edes tiennyt toisen olevan lesbo. Se oikea voi tulla vastaan hetkenä minä hyvänsä! Katsele ympärillesi ja nauti elämästä!
Suhtaudu elämään asiana, jossa voit kohdata uusia, mielenkiintoisia tilanteita ja haasteita, kehittää itseäsi, oppia uusia asioita ja löytää aina vain enemmän. Mieti, mikä sinua kiinnostaa, aloita uusia harrastuksia, mene mukaan sellaiseen, mihin et olisi koskaan kuvitellut osallistuvasi, kehitä itseäsi ja omia taitojasi, opiskele uutta, kohtaa pelkojasi, matkusta pitkälle! Tee elämästäsi sellaista, jossa viihdyt. Äläkä tule sanomaan, että pidät kirjojen lukemisesta kotona. Niin minäkin, mutta se ei ole syy jäädä kotiin. Mene kirjaston lukupiiriin, käy julkistamistilaisuuksissa, kiertele kirjakaupoissa, opiskele vieras kieli ja lue alkuperäiskielellä, sen sijaan että nökötät yksin kotona. Mene elämässäsi eteenpäin. Se ei tarkoita, että sinun pitäisi olla mitään muuta, kuin mitä olet. Ole vain aina vähän enemmän, nauti elämästäsi ja niistä asioista, joista pidät.
Älä turhaan selitä itsellesi, että vain tietyt tilanteet ja paikat ovat niitä, joissa sen oikean voi kohdata. Älä lähde baariin sillä mielellä, että "Tänään kohtaan sen oikean." Lähde sen sijaan tanssimaan, keskustelemaan, tutustumaan uusiin ihmisiin, nauttimaan, esittelemään uusia vaatteitasi ja uutta itseäsi. Olen ollut baarissa yksin ja kysynyt tuntemattomilta naisilta, saanko tanssia heidän kanssaan, koska olen ilman seuraa. Olen kysynyt sitä myös silloin, kun olen tiennyt heidän olevan heteroita. Olen tutustunut hienoihin ihmisiin ja minulla on ollut hauskaa. Olen todennut, että missä tahansa olen yksin, siellä minulla on suurempi mahdollisuus tutustua muihin ihmisiin, sillä en jämähdä vain omaan seurueeseeni, vaan minun on pakko tutustua muihinkin.- Elä lisää
Äläkä selittele, että olet niin ujo, ettet uskalla koskaan kohdata ketään. Ole rohkeasti ujo! Eihän siinä ole mitään pahaa! Punastuminen ja takeltelu ovat sympaattisia asioita. Olen itsekin ollut ujo, mutta olen pakottanut itseni tilanteisiin, joissa on pakko esiintyä, käynyt esiintymisvarmuuskurssin ja opetellut nauttimaan esiintymisestä. Asioille voi aina tehdä jotain. Perhoset vatsassa ja käsien hikoilu ovat ihania elämän merkkejä! Opettele suhtautumaan asioihin toisin, katsomaan silmiin, hymyilemään, hymyilemään vielä kerran ja puhumaan. Kun vaimoni tuli luokseni ensi kerran, hän oli niin paniikissa, että tärisi. Myöhemmin hän on kertonut, että hän oli vain päättänyt, että hänen on pakko olla rohkea, jos hän haluaa saavuttaa jotain. Se on elämän tosiasia.
On itsekästä kuvitella, että voi saada ja saavuttaa jotain ilman, että antaa itse itsestään mitään. Jossakin on varmasti joku, joka odottaa sinua. Ole sinä se, joka ottaa valkoisen hevosen ja ratsastaa ikkunan alle. Toimi ja tee jotain. Joku toinen on ehkä vielä sinua ujompi, joku toinen on kenties vielä epävarmempi. On itsekästä ajatella, että on aina itse se, jota jonkun pitäisi etsiä ja joka saisi aina tulla löydetyksi. Kuka haluaa sanoa itselleen ikääntyneenä, että on menettänyt elämänsä tilaisuudet ja kokee yksinäisyyttä vain, koska ei koskaan uskaltanut toimia? Kuka haluaa myöntää itselleen, että ainoa askel, jonka on ottanut, oli kirjoittaa jälkeenpäin tällä palstalla sille tuntemattomalle k-kaupan kassalle, että olisi sittenkin ollut kiinnostunut? Ota elämäsi omiin käsiisi, toimi!
Älä taktikoi liikaa, älä tee asioita sillä olettamuksella, että kun teet jotain, sinua onnistaa. Älä valehtele itsellesi. Tee sen sijaan niitä asioita, joiden kautta voit nauttia ja kehittyä. Älä teeskentele mitään, mutta tee itsestäsi kiinnostava, ole se ihminen, jonka muut haluavat tuntea. Käännä omat persoonallisuudenpiirteesi voitoksesi, kasvata itseluottamustasi. Jos olet hiljainen ja rauhallinen, olet varmasti hyvä kuuntelija ja keskustelija. Jos olet ujo, olet varmasti herkkä ja tunteva. Älä jää kotiin voivottelemaan sitä, millainen olet, vaan mene eteenpäin rohkeasti omana itsenäsi, etsi kaltaisiasi ja tutustu heihin, joilta voit oppia jotain uutta.
Jos käyt lenkillä, vaihda reittiä. Jos sinulla on marsu, osta toinen. Jos rakastat ruoanlaittoa, mene kysymään lihatiskiltä uusia ohjeita. Jos sinulla on naapureita, tervehdi heitä. Jos kotikaupungissasi on kaksi baaria, käy myös siellä toisessa.
Rakasta itseäsi. Tee jotain. Älä jämähdä. - muurinmurtaja
Elä lisää kirjoitti:
Äläkä selittele, että olet niin ujo, ettet uskalla koskaan kohdata ketään. Ole rohkeasti ujo! Eihän siinä ole mitään pahaa! Punastuminen ja takeltelu ovat sympaattisia asioita. Olen itsekin ollut ujo, mutta olen pakottanut itseni tilanteisiin, joissa on pakko esiintyä, käynyt esiintymisvarmuuskurssin ja opetellut nauttimaan esiintymisestä. Asioille voi aina tehdä jotain. Perhoset vatsassa ja käsien hikoilu ovat ihania elämän merkkejä! Opettele suhtautumaan asioihin toisin, katsomaan silmiin, hymyilemään, hymyilemään vielä kerran ja puhumaan. Kun vaimoni tuli luokseni ensi kerran, hän oli niin paniikissa, että tärisi. Myöhemmin hän on kertonut, että hän oli vain päättänyt, että hänen on pakko olla rohkea, jos hän haluaa saavuttaa jotain. Se on elämän tosiasia.
On itsekästä kuvitella, että voi saada ja saavuttaa jotain ilman, että antaa itse itsestään mitään. Jossakin on varmasti joku, joka odottaa sinua. Ole sinä se, joka ottaa valkoisen hevosen ja ratsastaa ikkunan alle. Toimi ja tee jotain. Joku toinen on ehkä vielä sinua ujompi, joku toinen on kenties vielä epävarmempi. On itsekästä ajatella, että on aina itse se, jota jonkun pitäisi etsiä ja joka saisi aina tulla löydetyksi. Kuka haluaa sanoa itselleen ikääntyneenä, että on menettänyt elämänsä tilaisuudet ja kokee yksinäisyyttä vain, koska ei koskaan uskaltanut toimia? Kuka haluaa myöntää itselleen, että ainoa askel, jonka on ottanut, oli kirjoittaa jälkeenpäin tällä palstalla sille tuntemattomalle k-kaupan kassalle, että olisi sittenkin ollut kiinnostunut? Ota elämäsi omiin käsiisi, toimi!
Älä taktikoi liikaa, älä tee asioita sillä olettamuksella, että kun teet jotain, sinua onnistaa. Älä valehtele itsellesi. Tee sen sijaan niitä asioita, joiden kautta voit nauttia ja kehittyä. Älä teeskentele mitään, mutta tee itsestäsi kiinnostava, ole se ihminen, jonka muut haluavat tuntea. Käännä omat persoonallisuudenpiirteesi voitoksesi, kasvata itseluottamustasi. Jos olet hiljainen ja rauhallinen, olet varmasti hyvä kuuntelija ja keskustelija. Jos olet ujo, olet varmasti herkkä ja tunteva. Älä jää kotiin voivottelemaan sitä, millainen olet, vaan mene eteenpäin rohkeasti omana itsenäsi, etsi kaltaisiasi ja tutustu heihin, joilta voit oppia jotain uutta.
Jos käyt lenkillä, vaihda reittiä. Jos sinulla on marsu, osta toinen. Jos rakastat ruoanlaittoa, mene kysymään lihatiskiltä uusia ohjeita. Jos sinulla on naapureita, tervehdi heitä. Jos kotikaupungissasi on kaksi baaria, käy myös siellä toisessa.
Rakasta itseäsi. Tee jotain. Älä jämähdä.Näihin viesteihin olikin sitten ladattu niin paljon, että tuskin enempään psykologiseen konsultaatioon on tarvetta :) me viedään kohta leipä ammatti-ihmisiltä näillä ketjuilla ja kirjoituksilla...
- lennätin
No entäs kun on tehnyt jo kaiken tämän eikä siltikään ketään löydy?
Ärsyttää tuollainen sormi ojossa syyllistäminen ja besserwisseriys. Mä ainakin olen yrittänyt vaikka mallinukkeja mutta ne ei olleet lesboja.
- tuhnu
Heh, kiitos vastauksistannae! :)
Selventääkseni kuitenkin vähän tilannetta, kun tää käänty näköjään mun analysoimiseksi..? ;) En siis etsi suoranaisesti ketään. On vaan alkanu mietityttää tää usean vuoden yksinelo, että olishan tuo jo vihdoinki mukava koittaa asettua aloilleen. Kyllä mä uskaltaisin väittää olevani aika tasapainonen ihminen. Ei oo ainakaan mitään suurempia lapsuudentraumoja ja oon ihan sinut itteni kanssa, eikä kyllä juuri muidenkaan kanssa. ;)
Valitettavasti tää työlle omistautuminen taitaa karsia suurimmanosan siitä ihmisten tapaamismahdollisuudesta. Tai ainakin rajoittaa sitä sit siihen työpaikkaan. Mä oon jo ehtiny tässä vuosien mittaan monet kerrat päättää, että tutustun uusiin ihmisiin ja hankin uusia kavereita! Noh, on sitä muutamaan uuteen ihmiseen tullutkin tutustuttua, mutta vääristä syistä. Tai siis lopulta käy ilmi, että he ovat olleet vähän muussa mielessä liikenteessä ja kun tunne ei olekaan molemminpuoleinen, niin yhteydenpito jääkin sit siihen. Et se sit niistä uusista kavereistaki. ;)
No, mut kesä kolkuttelee jo ovella! Hyvä aika alkaa miettii uusia harrastuksia, tehdä uusia asioita, käydä uusissa paikoissa ja energiaakin riittää varmasti ihan erilailla. :)- dsgeha
Tottakai vika on ihmisessä jos se ei löydä kumppania... Eiku mitä?
Minuakin ärsyttää tuollainen syyllistäminen, kun ei tuo aiempi luennoitsijakaan (Elä lisää) sinua AP tunne.
Eikä ihmisen täydy edes olla mikään täydellisen tasapainoinen ja elämäniloinen löytääkseen kumppanin. Miksi muuten tulee jatkuvasti juttuja näistä "narsisteista" ihmissuhteissa jne? Tiedän myös muutaman parin, joista toisella on vakaviakin lapsuudentraumoja mutta siinä he vain seurustelevat.
Aikamoinen vaatimuslista tuo Elä lisään kirjoittama teksti. Itse olen aina ollut vähän flegmaattinen ja hiljainen, mutta pyrin olemaan ystävällinen muille ja katson silmiin ym. On virhe pitää jonkunlaista persoonaa toista parempana, niin kuin nyky-yhteiskunnassa ulospäinsuuntautuneita pidetään. En halua kuulla enää keneltäkään, että olisin luonteeni vuoksi jotenkin huonompi ihminen ja minun pitäisi kehittää itsestäni puhelias. Sellaiseen en pysty. Uskon, että kun kemiat kohtaa, ei siinä tarvitse tehdä vaikutusta jutuilla, harrastuksilla tai millään. - yksinkans
dsgeha kirjoitti:
Tottakai vika on ihmisessä jos se ei löydä kumppania... Eiku mitä?
Minuakin ärsyttää tuollainen syyllistäminen, kun ei tuo aiempi luennoitsijakaan (Elä lisää) sinua AP tunne.
Eikä ihmisen täydy edes olla mikään täydellisen tasapainoinen ja elämäniloinen löytääkseen kumppanin. Miksi muuten tulee jatkuvasti juttuja näistä "narsisteista" ihmissuhteissa jne? Tiedän myös muutaman parin, joista toisella on vakaviakin lapsuudentraumoja mutta siinä he vain seurustelevat.
Aikamoinen vaatimuslista tuo Elä lisään kirjoittama teksti. Itse olen aina ollut vähän flegmaattinen ja hiljainen, mutta pyrin olemaan ystävällinen muille ja katson silmiin ym. On virhe pitää jonkunlaista persoonaa toista parempana, niin kuin nyky-yhteiskunnassa ulospäinsuuntautuneita pidetään. En halua kuulla enää keneltäkään, että olisin luonteeni vuoksi jotenkin huonompi ihminen ja minun pitäisi kehittää itsestäni puhelias. Sellaiseen en pysty. Uskon, että kun kemiat kohtaa, ei siinä tarvitse tehdä vaikutusta jutuilla, harrastuksilla tai millään."Tiedän myös muutaman parin, joista toisella on vakaviakin lapsuudentraumoja mutta siinä he vain seurustelevat"
Äläpä muuta virka, monet mun tuntemat seurustelijat on tosi rikkinäisiä astioita, jotka hakee itselleen sopivia klommoja. Joten melkeinpä väittäisin, että helpommin kumppanin voi löytää jos on itse kolhunen; jos ei kolhuja ole, on jo vaikeampaa kun ei ole mihin ripustautua tai mitä traumoja jakaa.
- lentokyvytön
Tietysti on vielä olemassa sekin näkökulma, että kaikki eivät yksinkertaisesti löydä koskaan ketään. Itse tein vuosi sitten päätöksen, että luovun pelistä. Syy tähän oli ihan yksinkertainen: kukaan ei ole koskaan ollut kiinnostunut minusta. En yksinkertaisesti viehätä ketään. Olen ollut tyyliltäni tyttömäisempi ja poikamaisempi, etsinyt aktiivisesti ja ollut etsimättä, ollut vain oma itseni. Lähestynyt naisia ja saanut pakkeja. Odottanut, että joku toinen lähestyisi ja... no, jäänyt odottamaan. Flirttaillut ja ollut flirttailematta, sanonut suoraan kiinnostuksestani ja joskus vain vihjaillut. Laittautunut ja ollut laittautumatta. Kuntoillut itseni timmiin kuntoon näyttääkseni nätimmältä. Ollut ja nauttinut elämästä ilman paineita kumppanin löytämiseksi. Ja sitten joskus taas tuntenut paineitakin. Ja lopputulos: yksikään nainen ei ole edes vilkaissut minuun. Niin, päätin sitten, että ei tarvitsekaan. Vuosi on ollut aika rankka. Olen tehnyt paljon työtä, että oppisin luopumaan elinikäisestä haaveestani saada puoliso ja perhe. Olen yrittänyt oppia olemaan tyytyväinen näin, ilman naista, ilman läheisyyttä, ihan vain näin, kuten olen aina ollut. Unelmistaan luopuminen on aika rankkaa, ja onnistuinkin sairastumaan masennukseen. Se tulee varmaan olemaan seuralaiseni vielä jonkin aikaa. Tietenkin tämä kaipaa nyt vastaukseksi lässytystä siitä, miten pitäisi katsoa asioita positiivisesti ja arvostaa sitä mitä on ja muuta naiivia roskaa, mutta totuus kuitenkin on, että se, mitä toivomme elämältämme, on iso osa identiteettiämme, ja kun elämä ohjaakin toiseen suuntaan, se jäytää ydintä siitä, mitä me olemme. Olen keskellä sitä prosessia, että rakennan itseäni uudelleen, jos kykenen siihen. Minun on pakko, koska jokaiset pakit, jotka saan, hienontavat itsetuntoani yhä pienemmiksi palasiksi. Joskus mietin, että jos edes yksi ihminen pienen ohimenevän hetken ajan osoittaisi hellyyttä minua kohtaan, voisin olla aivan eri ihminen, mutta se on typerä ajatus. Siitä, että hassu sydämeni tekee ihan valtavaa vastarintaa kertoo sekin, että viimeisimmän torjunnan taisi saada pari kuukautta sitten. (No, en suoraa torjuntaa, mutta toinen osoitti, ettei ole kiinnostunut.) Nämä tämmöiset pienet toivon hetket nostavat minut pois masennuksestani mutta samalla hidastavat kehitystäni. Luulen kuitenkin, että ne kuuluvat prosessiin ja tähän tiehen, joka on ehdottomasti oikea minulle.
Ai miksikö kerroin tämän tässä? Ajattelin, että tätä saattaa lukea joku minunkaltaiseni ihminen, joka ottaa näissä asioissa osumaa kerta toisensa jälkeen herättämättä kenessäkään juuri minkäänlaista kiinnostusta. Jos vaihtoehtoina on se, että jatkaa kerta toisensa jälkeen musertumista yhä pienemmiksi palasiksi haaveittensa ja todellisuuden yhteentörmäyksissä, tai se, että hajoittaa itsensä kerralla palasiksi, kestää kivun ja kokoaa itsestään sellaisen ihmisen, jonka haaveet kohtaavat todellisuuden, niin kannattaa miettiä, mitä tahtoo.- lennätin
Viestisi oli kuin minun suustani. Kaikkea on koitettu ja vähän päälle. Kaikille ei löydy puolisoa, niin on ollut maailman sivu ja varsinkin nykyään. En ole keksinyt muuta kuin keskittyä työhön, harrastuksiin jne. ja vaikka elämä yksin ei ole ap. valintani, kaikkeen tottuu. Älä sinäkään masennu lisää. On myös tärkeää, ettei epätoivoissaan ryntää mihin hyvänsä suhteeseen, josta saa vain lisää kärsimystä osakseen. En nyt oikein keksi mitään lohdullista sanottavaa, mutta ehkä joku muu keksii.
- lentokyvytön
lennätin kirjoitti:
Viestisi oli kuin minun suustani. Kaikkea on koitettu ja vähän päälle. Kaikille ei löydy puolisoa, niin on ollut maailman sivu ja varsinkin nykyään. En ole keksinyt muuta kuin keskittyä työhön, harrastuksiin jne. ja vaikka elämä yksin ei ole ap. valintani, kaikkeen tottuu. Älä sinäkään masennu lisää. On myös tärkeää, ettei epätoivoissaan ryntää mihin hyvänsä suhteeseen, josta saa vain lisää kärsimystä osakseen. En nyt oikein keksi mitään lohdullista sanottavaa, mutta ehkä joku muu keksii.
Työ, harrastukset... löytyy. Olen miettinyt aika paljon sitä, että on olemassa kokonainen joukko ihmisiä, jotka elävät koko elämänsä yksin, vieläpä niin, ettei pienintäkään kiinnostusta heidän suuntaansa ole koskaan osoitettu. Ei sitä vain koskaan osannut kuvitella, että itse kuuluisi niihin. Se ei kuulunut ainakaan minun suunnitelmiini. Tuskin kenelläkään meistä. Minulla tämä kytkeytyy vielä varsin voimakkaasti seksuaali- ja sukupuoli-identiteettiini. Minulle naisena olemiseen ja naiseuden käsitteeseen liittyy vahvasti seksuaalinen halu ja seksuaalisen halun kohteena oleminen. Koska kukaan ei ole koskaan osoittanut seksuaalista mielenkiintoa minua kohtaan, en kykene määrittelemään itseäni naiseksi. Tämä on vähän vaikea selittää, mutta toivon, että ymmärrätte pääpiirteittäin. Sukupuoli-identiteetti on aika olennainen osa ihmistä, ja minä joudun määrittelemään itseni jonnekin akselin ulkopuolelle, kummajaiseksi. Tämäkin on asia, jossa minun on löydettävä tyydyttävä määritelmä itselleni ennen kuin voin jatkaa elämääni edes kutakuinkin tyydyttävällä tavalla. Olen siis ollut jo jonkin melko ison prosessin keskellä, eikä ole mikään ihme, että masennuin. Tiedän kuitenkin, että minun on lopulta pakko löytää jokin lopullinen ratkaisu.
- Mustelmien ystävä
Heips! No nyt tämän taisi lukea sinunkaltainen ihminen , nimittäin rouva jolta kuvittelit saanees pakit , et todellakaan tullut torjutuksi , olin vain itse niin järkyttynyt omasta tunnekuohusta , etten kyennyt mihinkään , toivon todella että eheytyisit , peliähän ei ole menetetty :)
- lentokyvytön
Mustelmien ystävä kirjoitti:
Heips! No nyt tämän taisi lukea sinunkaltainen ihminen , nimittäin rouva jolta kuvittelit saanees pakit , et todellakaan tullut torjutuksi , olin vain itse niin järkyttynyt omasta tunnekuohusta , etten kyennyt mihinkään , toivon todella että eheytyisit , peliähän ei ole menetetty :)
Rouva? En taida olla etsimäsi henkilö, mutta toivottavasti tavoitat hänet. Kannattaa varmaan mennä juttelemaan hänen itsensä kanssa.
- Aspeth
Pakko kysyä: Miten voi olla, ettei kukaan ole KOSKAAN ollut sinusta kiinnostunut? Ettet nyt vain liioittelisi? Minkä ikäinen olet? Et siis ole koskaan seurustellut, et edes miesten kanssa?
Kuulostaa kyllä aika oudolta tuollainen. Luulisi, että jos nyt liikkuu yhtään missään ihmisten ilmoilla, väkisinkin joku edes joskus osoittaisi kiinnostusta. Mikä tuohon sitten voisi olla syynä? Mitä sinulle on sanottu, kun olet saanut pakit?
Monesti ihmiset valittavat, kun kukaan ei kiinnostu, aina saa olla yksin jne. Väitän, että aika usein silloin on kyse vain siitä, että a) ei noteerata sellaisten ihmisten lähestymisyrityksiä, jotka eivät itseä kiinnosta, b) liikutaan niin pienissä ympyröissä, että mahdollisuudet edes tutustua kehenkään ovat pienet ja c) ollaan passiivisia eikä itse yritetä lähestyä ketään tai sitten ei yritetä tarpeeksi.
En tunne sinua enkä väitä, että sinun yksinolosi välttämättä johtuisi em. asioista. Kunhan vain ihmettelin. - lentokyvytön
Aspeth kirjoitti:
Pakko kysyä: Miten voi olla, ettei kukaan ole KOSKAAN ollut sinusta kiinnostunut? Ettet nyt vain liioittelisi? Minkä ikäinen olet? Et siis ole koskaan seurustellut, et edes miesten kanssa?
Kuulostaa kyllä aika oudolta tuollainen. Luulisi, että jos nyt liikkuu yhtään missään ihmisten ilmoilla, väkisinkin joku edes joskus osoittaisi kiinnostusta. Mikä tuohon sitten voisi olla syynä? Mitä sinulle on sanottu, kun olet saanut pakit?
Monesti ihmiset valittavat, kun kukaan ei kiinnostu, aina saa olla yksin jne. Väitän, että aika usein silloin on kyse vain siitä, että a) ei noteerata sellaisten ihmisten lähestymisyrityksiä, jotka eivät itseä kiinnosta, b) liikutaan niin pienissä ympyröissä, että mahdollisuudet edes tutustua kehenkään ovat pienet ja c) ollaan passiivisia eikä itse yritetä lähestyä ketään tai sitten ei yritetä tarpeeksi.
En tunne sinua enkä väitä, että sinun yksinolosi välttämättä johtuisi em. asioista. Kunhan vain ihmettelin.Kysymys minulle? Oikeasti, en tiedä, miksi niin on, mutta en liioittele. Yksikään ihminen, mies tai nainen, ei ole koskaan ilmaissut olevansa kiinnostunut minusta muuten kuin kaverimielessä. Useimmiten ihmiset osaavat torjua ihan kohteliaasti. Sanovat, että eivät ole kiinnostuneita. Se on ihan riittävä vastaus. Jotkut toki jättävät vastaamatta kokonaan, eikä heistä enää sen jälkeen kuulu mitään. Sitten on tietysti ne tapaukset, joissa ei koskaan varsinaisesti tule sanottua mitään ääneen, mutta toinen osoittaa välttelevällä käytöksellään, että ei edes kannata edetä. Olen joskus miettinyt pääni puhki, missä on vika. Jos tietäisin, olisin varmaan tehnyt jotain toisin. Kaverina olen kuulemma oikein kiva, eivätkä ihmiset yleensä juokse luotani pois kiljuen. En oikein keksi muuta selitystä kuin sen, ettei ulkonäköni viehätä ketään. Joskus se vain on niin, ja onhan se täysin ymmärrettävää. Jokainen valitsee seuransa sen mukaan, mikä viehättää.
En oikeastaan edes ymmärrä, mikä tuossa on niin epäuskottavaa. Jos sinä saat kiinnostuksen osoituksia, ei se toki tarkoita, että kaikki niitä saisivat? Kannattaa joskus katsella ympärilleen, niin huomaa, että oma kokemus ei ole kaikkien muidenkin absoluuttinen todellisuus. - Aspeth
lentokyvytön kirjoitti:
Kysymys minulle? Oikeasti, en tiedä, miksi niin on, mutta en liioittele. Yksikään ihminen, mies tai nainen, ei ole koskaan ilmaissut olevansa kiinnostunut minusta muuten kuin kaverimielessä. Useimmiten ihmiset osaavat torjua ihan kohteliaasti. Sanovat, että eivät ole kiinnostuneita. Se on ihan riittävä vastaus. Jotkut toki jättävät vastaamatta kokonaan, eikä heistä enää sen jälkeen kuulu mitään. Sitten on tietysti ne tapaukset, joissa ei koskaan varsinaisesti tule sanottua mitään ääneen, mutta toinen osoittaa välttelevällä käytöksellään, että ei edes kannata edetä. Olen joskus miettinyt pääni puhki, missä on vika. Jos tietäisin, olisin varmaan tehnyt jotain toisin. Kaverina olen kuulemma oikein kiva, eivätkä ihmiset yleensä juokse luotani pois kiljuen. En oikein keksi muuta selitystä kuin sen, ettei ulkonäköni viehätä ketään. Joskus se vain on niin, ja onhan se täysin ymmärrettävää. Jokainen valitsee seuransa sen mukaan, mikä viehättää.
En oikeastaan edes ymmärrä, mikä tuossa on niin epäuskottavaa. Jos sinä saat kiinnostuksen osoituksia, ei se toki tarkoita, että kaikki niitä saisivat? Kannattaa joskus katsella ympärilleen, niin huomaa, että oma kokemus ei ole kaikkien muidenkin absoluuttinen todellisuus."En oikein keksi muuta selitystä kuin sen, ettei ulkonäköni viehätä ketään."
Kun menee mihin tahansa markettiin vaikkapa lauantaina, näkee kaikennäköisiä pariskuntia. Ihan tavallisennäköiset ja ei-niin-kauniit ihmisetkin ovat löytäneet kumppanin. Jotenkin on siis vaikea ajatella, että pelkästään ulkonäkö voisi olla este parisuhteen löytymiselle. Okei, ehkä ei-heteroilla yksi iso vaikeus on yksinkertaisesti siinä, ettei potentiaalisia kumppaneita ole ylipäätään paljon. Mutta silti. Voiko se olla vain ulkonäöstä kiinni? Mikä ulkonäössäsi sitten on sellaista, mikä ei viehätä, mitä luulet? Voisiko sille tehdä jotain?
Anteeksi, jos kyselen tyhmiä, mutta jäin vain miettimään tekstiäsi. Kun kaikki ulkonäkömieltymyksetkin ovat kuitenkin makuasioita. Itse en ole koskaan pitänyt itseäni kauniina, ja minua on nuorempana haukuttukin ulkonäköni vuoksi. Silti kuitenkin on ihmisiä, jotka ovat olleet minusta kiinnostuneita. Mikä tämän sitten selittää?
Itse haluaisin uskoa, että jokaisessa ihmisessä on jotain viehättävää tai kiinnostavaa. Paljolti on kyse siitä, miten ne omat vahvuudet tunnistaa, miten niitä kehittää ja tuo esiin. En tunne sinua enkä tiedä sinusta juuri mitään, mutta voin esimerkiksi sanoa, että kirjoitat hyvin. Sellainenkin taito voi olla viehättävä. - lentokyvytön
Aspeth kirjoitti:
"En oikein keksi muuta selitystä kuin sen, ettei ulkonäköni viehätä ketään."
Kun menee mihin tahansa markettiin vaikkapa lauantaina, näkee kaikennäköisiä pariskuntia. Ihan tavallisennäköiset ja ei-niin-kauniit ihmisetkin ovat löytäneet kumppanin. Jotenkin on siis vaikea ajatella, että pelkästään ulkonäkö voisi olla este parisuhteen löytymiselle. Okei, ehkä ei-heteroilla yksi iso vaikeus on yksinkertaisesti siinä, ettei potentiaalisia kumppaneita ole ylipäätään paljon. Mutta silti. Voiko se olla vain ulkonäöstä kiinni? Mikä ulkonäössäsi sitten on sellaista, mikä ei viehätä, mitä luulet? Voisiko sille tehdä jotain?
Anteeksi, jos kyselen tyhmiä, mutta jäin vain miettimään tekstiäsi. Kun kaikki ulkonäkömieltymyksetkin ovat kuitenkin makuasioita. Itse en ole koskaan pitänyt itseäni kauniina, ja minua on nuorempana haukuttukin ulkonäköni vuoksi. Silti kuitenkin on ihmisiä, jotka ovat olleet minusta kiinnostuneita. Mikä tämän sitten selittää?
Itse haluaisin uskoa, että jokaisessa ihmisessä on jotain viehättävää tai kiinnostavaa. Paljolti on kyse siitä, miten ne omat vahvuudet tunnistaa, miten niitä kehittää ja tuo esiin. En tunne sinua enkä tiedä sinusta juuri mitään, mutta voin esimerkiksi sanoa, että kirjoitat hyvin. Sellainenkin taito voi olla viehättävä.Hehe, minä olenkin aivan uskomattoman viehättävä aina siihen hetkeen asti, kun toinen näkee minut. Sen jälkeen saan kuulla, että ei kiinnosta. En minä tiedä, mistä se johtuu. Tiedän kyllä, että niinsanotusti rumillakin ihmisillä on omat ihailijansa. En oikeastaan tarkoittanutkaan sanoa, ettei olisi. Minusta kenties vain puuttuu se jokin, mikä vetää puoleensa. Aivan kuin jokin näkymätön ruumiinosa puuttuisi. Ehkä se on tuoksu? Pilke silmäkulmassa? Aura? Feromoneja? Jokin. Tiedän vain, että en ole koskaan onnistunut viehättämään yhtäkään ihmistä. Pari koiraa on joskus ilmaissut mielenkiintonsa, niin ironista kuin se onkin. Tavoitteeni on kuitenkin oppia elämään asian kanssa. Ei siis niiden koirien, vaan sen, että kukaan ei koskaan tule haluamaan minua.
- asenne_
lentokyvytön kirjoitti:
Hehe, minä olenkin aivan uskomattoman viehättävä aina siihen hetkeen asti, kun toinen näkee minut. Sen jälkeen saan kuulla, että ei kiinnosta. En minä tiedä, mistä se johtuu. Tiedän kyllä, että niinsanotusti rumillakin ihmisillä on omat ihailijansa. En oikeastaan tarkoittanutkaan sanoa, ettei olisi. Minusta kenties vain puuttuu se jokin, mikä vetää puoleensa. Aivan kuin jokin näkymätön ruumiinosa puuttuisi. Ehkä se on tuoksu? Pilke silmäkulmassa? Aura? Feromoneja? Jokin. Tiedän vain, että en ole koskaan onnistunut viehättämään yhtäkään ihmistä. Pari koiraa on joskus ilmaissut mielenkiintonsa, niin ironista kuin se onkin. Tavoitteeni on kuitenkin oppia elämään asian kanssa. Ei siis niiden koirien, vaan sen, että kukaan ei koskaan tule haluamaan minua.
Kun ihminen on tyytyväinen ja onnellinen sekä sinut itsensä kanssa niin se väistämättäkin heijastuu muihin ihmisiin ja näkyy ulospäin. Liian vakava ja totinen ihminen ei välttämättä vedä puoleensa samalla tavalla kuin pilke silmäkulmassa oleva ihminen. Kun itsellään on hyvä olla, niin kyllä se heijastuu =)
Kyllä moni vetävän näköinenkin on saanut pakkeja, niistä ei kannata vaan lannistua liikaa, vaikeuksien kautta voittoon siis !
Jos asenne on, ettei kukaan minusta kiinnostu niin sekin väistämättä ja valitettavasti heijastuu ulopspäin. - lentokyvytön
asenne_ kirjoitti:
Kun ihminen on tyytyväinen ja onnellinen sekä sinut itsensä kanssa niin se väistämättäkin heijastuu muihin ihmisiin ja näkyy ulospäin. Liian vakava ja totinen ihminen ei välttämättä vedä puoleensa samalla tavalla kuin pilke silmäkulmassa oleva ihminen. Kun itsellään on hyvä olla, niin kyllä se heijastuu =)
Kyllä moni vetävän näköinenkin on saanut pakkeja, niistä ei kannata vaan lannistua liikaa, vaikeuksien kautta voittoon siis !
Jos asenne on, ettei kukaan minusta kiinnostu niin sekin väistämättä ja valitettavasti heijastuu ulopspäin.Kannattaa lukea tuo alkuperäinen tekstini. Silloin kun vielä jaksoin etsiä seuraa enkä ollut masentunut, olin liikkeellä hyvin erilaisella asenteella kuin nyt. Olin iloinen, reipas ja vallaton. Nyt ei enää jaksaisi, mutta onneksi ei tarvitsekaan. Ja oikeasti, puhumme nyt koko elämän kestäneestä torjuntojen ja yksinäisyyden sarjasta. Epäilen, että valtaosa teistä puhuu jostakin aivan muusta.
- ...
Melkein edellisiin voisin itteeniki verrata ja noin jo ajattelinki jossain vaiheessa, ettei minusta kukaan koskaan kiinnostu, kun ei ole tähänkään saakka. Ettimisen lopetin ajat sitten ja aloin jo totutella ajatukseen, että yksin tässä ollaan varmaan loppuelämä.
Mutta, mutta, mäpäs keskityin vaan näihin omiin ympyröihin, enkä laajemmalle alueelle ja mitäs sitte tapahtukaan. Joku tuolta kauempaa kiinnostuki minusta jollain tapaa. Nyt tutustutaan ja katellaan. Eihän tässä nyt vielä oikeen osaa mitään sanoa suuntaan tai toiseen, mutta tästäkin on jo onnellinen, että ehkä en sittenkään ole toivoton tapaus. :) - miau naiselleni
Enpä minäkään ole naista löytänyt, joka musta olis kiinnostunut. Jostain syystä miehiä viehätän, enkä yhtään ymmärrä miksi. Miehet ovat elämäni aikana olleet kiinnostunut nimittäin paljonkin minusta. Osa on tehnyt alotteita, kinunnut, rukoillut polvillaan, osa taas tajunnut, että olen naisiin päin, ja antaneet asian olla.
Yhtäkään naista en ole tavannut, joka olisi voinut kuvitella seurustelevansa kanssani. Olen kuulemma mahtava tyyppi, ihan mielettömän hyvä ystävä, mutten seurustelumatskua. Haluaisin tietää, että mitähän ihmettä sekin meinaa?
Millainen nainen on "seurustelumatskua"? Kysynpähän vaan !- matskua
Sellainen nainen on seurustelumatskua, joka on tosissaan, henkisesti vahva, joka tietää mitä haluaa ja johon voi luottaa. Eli sellainen, joka hyppelehtii vieraissa, ei tiedä mitä haluaa, ihastuu jokaiseen vastaantulevaan, on miesten perään, on epävarma ja epäkypsä ei ole seurustelumatskua tai vaimomatskua.
- Hohhoh..
matskua kirjoitti:
Sellainen nainen on seurustelumatskua, joka on tosissaan, henkisesti vahva, joka tietää mitä haluaa ja johon voi luottaa. Eli sellainen, joka hyppelehtii vieraissa, ei tiedä mitä haluaa, ihastuu jokaiseen vastaantulevaan, on miesten perään, on epävarma ja epäkypsä ei ole seurustelumatskua tai vaimomatskua.
Tähän on nyt pakko kommentoida, sillä minä OLEN tosissani, henkisesti vahva (vaikkakaan en ehkä aina omasta mielestäni), tiedän mitä haluan (tai ainakin mitä EN halua) ja muhun voi luottaa!!
En hypi viereissa, en ihastu nykyään enää kovinkaan helposti, en ole miesten perään (muutoin kuin kaveri-mielesssä), olen kypsä poimittavaksi, joskin epävarmuutta ajoittain esiintyy koska tää touhu alkaa olemaan aina perseestä!!
ELI; ihmiset ihastuu muhun kyllä ja olen seurustellut sen sata kertaa, mutta musta tuntuu että kukaan ei pidä mua sinä vaimomatskuna!! Mut kaadetaan sänkyyn ja sitte tulee vähän ajan päästä vettä niskaan - ennemmin tai myöhemmin!
Viimonen juttu kesti kuukauden ja loppu siihen että tyyppi ei ollutkaan valmis mihinkään vakavaan - oli vaan ihastunut muhun...!
Joo, alkaa oleen kyrpä otassa kyllä!! Onko olemassa naista joka kolahtaa JA on valmis vakavampaan?!?!? - matskua
Hohhoh.. kirjoitti:
Tähän on nyt pakko kommentoida, sillä minä OLEN tosissani, henkisesti vahva (vaikkakaan en ehkä aina omasta mielestäni), tiedän mitä haluan (tai ainakin mitä EN halua) ja muhun voi luottaa!!
En hypi viereissa, en ihastu nykyään enää kovinkaan helposti, en ole miesten perään (muutoin kuin kaveri-mielesssä), olen kypsä poimittavaksi, joskin epävarmuutta ajoittain esiintyy koska tää touhu alkaa olemaan aina perseestä!!
ELI; ihmiset ihastuu muhun kyllä ja olen seurustellut sen sata kertaa, mutta musta tuntuu että kukaan ei pidä mua sinä vaimomatskuna!! Mut kaadetaan sänkyyn ja sitte tulee vähän ajan päästä vettä niskaan - ennemmin tai myöhemmin!
Viimonen juttu kesti kuukauden ja loppu siihen että tyyppi ei ollutkaan valmis mihinkään vakavaan - oli vaan ihastunut muhun...!
Joo, alkaa oleen kyrpä otassa kyllä!! Onko olemassa naista joka kolahtaa JA on valmis vakavampaan?!?!?Eli oikeasti syy ei ole siinä, ettetkö olisi vaimomatskua vaan siinä, että olet törmännyt sellaisiin tyyppeihin, jotka ei oikeasti halua sitoutua mihinkään vakavaan. Monella muullakin varmaan on ollut tästä kokemusta, et ole laisinkaan ainut jos se sinua yhtään lohduttaa =)
- Hohhoh..
matskua kirjoitti:
Eli oikeasti syy ei ole siinä, ettetkö olisi vaimomatskua vaan siinä, että olet törmännyt sellaisiin tyyppeihin, jotka ei oikeasti halua sitoutua mihinkään vakavaan. Monella muullakin varmaan on ollut tästä kokemusta, et ole laisinkaan ainut jos se sinua yhtään lohduttaa =)
Kiitos. :)
En kyllä tiedä lohduttaako..?! :D Alkaa tuntua aika uskomattomalta tämä meininki...
- danceinthedark
miau naiselleni, sanoit että viehätät miehiä ja naiset taas eivät ole halunneet seurustella kanssasi, minusta tässä on kysymys siitä, että ne naiset joita olet tavannut tavallaan pelkäävät ryhtyä suhteeseen ihmisen kanssa, joka on vahva ja päämäärätietoinen, luulen ainakin että olet tuollainen, sain heti semmoisen tunteen että sinussa on jonkinlaista syvyyttä, mitä jotkut ihmiset eivät osaa käsitellä. Miehiä viehättää juuri tuollainen, ja he varmaan näkevät sinut kuvailemallani tavalla pintapuolisesti, mutta sisälläsi on jotain vielä parempaa. Kerro olenko oikeassa yhtään :)
Ei ole olemassa paikkoja mistä et voisi löytää kumppania.- miau naiselleni
Päämäärätietoisesta en tiedä, mutta vahva olen tavallani. Herkkä, luova, syvällinen ja pohtivainen pienikokoinen nainen, spontaani ja eläväinen, kuitenkin kohtuu sinut herkkyyteni kanssa ja tietyllä tapaa uskon osanneeni kääntää sen vahvuudeksi elämässä.
Allekirjoitan sen, että mussa on syvyyttä jota ihmiset ei ymmärrä tai osaa käsitellä. Olen huomannut, että on erittäin vaikea löytää ihmisiä jotka ymmärtävät ajatuksiani ja sitä mitä olen, ja nämä ymmärtäjät nyt usein ovat sattuneet olemaan enemmikseen miehiä, usein pöytälaatikkorunoilijoita tai jonkin sortin pikkumuusikkoja. En välttämättä edes halua parisuhdetta ihmisen kanssa joka ymmärtää mua täysin. En halua tuntea itseäni kumppanin edessä täysin riisutuksi, siten, että hän tietäisi täysin millä tavoin minua satuttaa ja kuinka kietoa minut pikkusormensa ympäri. Pidän, jos saan pitää yllä tietyn mystisyyden, jota olen kantanut mukana koko elämäni.
Tulipas pitkä itseanalyysi, mutta pyysit, että kertoisin oletko ollenkaan oikeassa ja tässä tuli perusteellinen vastaus siihen :) - danceinthedark
miau naiselleni kirjoitti:
Päämäärätietoisesta en tiedä, mutta vahva olen tavallani. Herkkä, luova, syvällinen ja pohtivainen pienikokoinen nainen, spontaani ja eläväinen, kuitenkin kohtuu sinut herkkyyteni kanssa ja tietyllä tapaa uskon osanneeni kääntää sen vahvuudeksi elämässä.
Allekirjoitan sen, että mussa on syvyyttä jota ihmiset ei ymmärrä tai osaa käsitellä. Olen huomannut, että on erittäin vaikea löytää ihmisiä jotka ymmärtävät ajatuksiani ja sitä mitä olen, ja nämä ymmärtäjät nyt usein ovat sattuneet olemaan enemmikseen miehiä, usein pöytälaatikkorunoilijoita tai jonkin sortin pikkumuusikkoja. En välttämättä edes halua parisuhdetta ihmisen kanssa joka ymmärtää mua täysin. En halua tuntea itseäni kumppanin edessä täysin riisutuksi, siten, että hän tietäisi täysin millä tavoin minua satuttaa ja kuinka kietoa minut pikkusormensa ympäri. Pidän, jos saan pitää yllä tietyn mystisyyden, jota olen kantanut mukana koko elämäni.
Tulipas pitkä itseanalyysi, mutta pyysit, että kertoisin oletko ollenkaan oikeassa ja tässä tuli perusteellinen vastaus siihen :)Aivan, ymmärrän täysin kun sanoit että ihmiset ei ymmärrä syvyyttäsi ja kun mainitsit että et halua tuntea itseäsi riisutuksi. Olen itsekin hyvin hengellinen ja syvällinen, enkä itsekään halua näyttää kaikkea sitä puolta itsestäni muille. Se on meidän oma juttu, keillä sitä on. Mystisyyttä ymmärtävät vain ne joilla sitä on, eikä se kaikille kuulukaan. :) Mutta sinussa aistin sitä jotain....
- Elä!
Harmikseni täytyy todeta, että tulin jotenkin väärinymmärretyksi omalla tekstilläni. Syy oli varmasti minussa.
Tarkoitukseni ei ollut edes kirjoittaa suoranaisesti aloittajalle, koska enhän häntä tunne, vaan yleisesti ottaen yrittää kannustaa niitä ihmisiä, jotka tällä palstalla kerta toisensa jälkeen kertovat kumppanin löytämisen vaikeuksista. Valitettavasti taisin osua arkaan kohtaan monissa lukijoissa, vaikka tarkoituksenani ei ollut pahoittaa kenenkään mieltä.
Valitettava tosiasia kun on, että ainakin omassa elämässäni he, jotka ovat henkilökohtaisesti minulle kertoneet kumppanin löytämisen vaikeudesta, ovat nähdäkseni jollakin tavoin luovuttaneet ja vajonneet sellaiseen tilaan, jossa he kuvittelevat, ettei kukaan voisi ikinä rakastaa heitä. Se on minusta surullista.
Minusta tällaisesta kertoo myös esimerkiksi puhe siitä, että "En ainakaan aio muuttua, en aio tehdä itsestäni puheliasta, en aio yrittää päästä pois ujoudestani." Tekstilläni yritin juuri selittää, ettei sellainen ole edes välttämättä tarpeellista! Tärkeintä olisi oppia näkemään itsensä positiivisessa valossa. Se, että katsoo esimerkiksi oman ujoutensa tai hiljaisuutensa olevan negatiivinen asia ja tuo sen esille ominaisuutena, johon arvelee liittyvän jotain huonoa, kertoo siitä, ettei ihminen itse ole sinut tämän oman piirteensä kanssa. Vai mitä ajattelette? Miksi tuotte esille niitä seikkoja, että olette hiljaisia tai ujoja? Mitä merkitystä sillä on teille itsellenne ja mitä merkityksiä ajattelette noiden piirteiden saavan muiden mielissä?
Itse arvostan hiljaisuutta ja sellaisia ihmisiä, jotka osaavat olla hiljaa. Osaan myös luullakseni itse olla tarvittaessa hiljaa. Olen käynyt treffeillä sellaisten naisten kanssa, jotka eivät ole koko aikana uskaltaneet sanoa yhtäkään lausetta tai kysymystä oma-aloitteisesti. En ole katsonut sitä asiaa kenellekään miinukseksi. Mieluummin valitsen kumppanikseni hiljaisen, kuin ylisosiaalisen ihmisen. Meillä jokaisella on oma makumme ja pidämme erilaisista ihmisistä. Fiksut ihmiset myös ymmärtävät, että ihmisestä tulee esille erilaisia puolia, kun häneen tutustuu paremmin ja olosuhteet ovat otollisemmat.
Toivoisin, ettemme uskoisi amerikkalaisia tv-sarjoja ja alkaisi amerikkalaistua siinä suhteessa, että katsomme omat temperamenttipiirteemme itsellemme miinuksiksi tai ajattelemme, että jokaisen ihmisen täytyy olla jotenkin erikoinen persoonallisuus voidakseen tulla hyväksytyksi. Toivoisin, ettemme antaisi periksi ja lannistuisi ajattelemaan, että meidän täytyy olla tietynlaisia, jotta voisimme koskaan olla rakastettuja.
Siihen kysymykseen, voivatko kaikki ihmiset löytää jonkun, en osaa vastata. Mutta haluaisin kovasti uskoa niin. Ja uskon, että se on todennäköisempää, mikäli myös ihminen itse uskoo itseensä ja omiin mahdollisuuksiinsa ja tekee elämästään ja olosuhteistaan suotuisia, jotta rakastuminen voisi tapahtua. Ehkä olen romantikko, en tiedä.
Jälleen kerran syyllistämisestä puhuminen kielii mielestäni siitä, että ihminen kokee syyn kumppanin löytämisen vaikeuteen olevan jollakin tavoin itsessään ja on valmis syyllistymään. Sitä en tarkoittanut kirjoituksellani sanoa, enkä omasta mielestäni myöskään sanonut. Yritin vain kannustaa rakentamaan omasta elämästään sellaista, johon rakkauden olisi helpompaa löytää. Aina ihmiset eivät mielestäni havaitse sitä, että he ovat todellisuudessa ajautuneet toistamaan samoja rutiineja tai kulkemaan samaa latua vuodesta toiseen, ihmetellen samalla, miksei mikään koskaan muutu.
Myös epäonnistumiset täytyy mielestäni kyetä hyväksymään kumppanin etsimisen tiellä. Ne eivät tunnu kenestäkään meistä mukavilta. Itse olen ihastunut lukuisia kertoja saamatta vastaihastusta. Olen kirjoittanut lukemattomille naisille Suomi24:n treffien kautta ja saanut milloin mukavia, milloin outoja vastauksia. Olen tavannut ties kuinka monia naisia samaa reittiä kahvin merkeissä, ja suurimmaksi osaksi todennut, että toinen ei ole lainkaan omaa tyyppiäni. Silti olen löytänyt matkallani myös monta ihanaa ihmistä, jotka ovat jääneet elämääni ystävinä, enkä koe menettäneeni mitään. Olen lähestynyt naisia baareissa, harrastuksissa, ja vaikka missä yhteyksissä, saaden usein pakkeja. Olen seurustellut vakavasti monta kertaa ja todennut, ettei suhde voi aina onnistua, murtunut ja noussut taas jaloilleni jotakin uutta oppineena. Ja lopulta kaikkien vuosien jälkeen löysin etsimäni.
Yritän vain sanoa teille, hyvät keskustelijat, että elämässä on aina toivoa, jota kannattaa pitää yllä. Silloinkin, kun vastoinkäymiset masentavat.- juupajuupa
Niin ja piiloviesti on, eikä kovinkaan piilosellainen, että makaatte niin kuin petaatte.
- 17 + 24
Niin, sehän se, olemme niin erilaisia ja se mikä sopii toiselle, ei välttämättä ole hyvä toiselle. Olen samaa mieltä, että toivoa ei kannata menettää ikinä :) ja ja pakit ja se , että jonkun kanssa ei natsaa on tavallan uusi mahdollisuus kenties jollekin toiselle.
esim itselleni omasta ujoudesta ja hiljaisuudesta on tullut ongelma, kun siitä on haukuttu monesti ; Koita muuttua ja ole rohkeampi ja tee sitä ja tätä jne.. älä ole sellainen. kyllä siitä helposti paineita ja syyllistymistäkin tulee kun ei sitten kelpaakaan ujona. Ei tietenkään näin ole ole aina mutta omalla kohdallani tämä on valittettavasti toistunut. Ei sentään ystävyyssuhteissa mutta parisuhteissa. Mutta uskon kuitenkin , että kaikki eivät ole sellaisia :) - Elä!
juupajuupa kirjoitti:
Niin ja piiloviesti on, eikä kovinkaan piilosellainen, että makaatte niin kuin petaatte.
En suoranaisesti usko niin. Luullakseni kukaan, joka uskoo romanttiseen rakkauteen, ei voi uskoa niin. Sillä romanttiseen rakkauteen ja sen löytymiseen liittyy nähdäkseni aina ajatus tietynlaisesta yllätyksellisyydestä, kohtalosta tai siitä, että elämä kuljettaa ihmistä. Ajatus siitä, että yksilö voisi pelkästään omilla teoillaan aiheuttaa rakkauden syntymisen tai edes sen löytymisen, ei siten istu ajatusmaailmaani. Jos uskoisin ajatukseen "Niin makaa, kuin petaa", uskoisin käytännössä järjestettyihin avioliittoihin. Ja se olisi jo aivan toinen keskustelunaihe.
Uskon kuitenkin sellaiseen ajatukseen, että niin kauan kuin ihmisellä on unelmia, hän on elossa. Unelmien syntymistä edesauttaa uneksiminen, ja niiden toteutumista edesauttaa toimiminen. Jokainen meistä tietää, että kukaan tuskin pystyy saavuttamaan kaikkia unelmiaan. Silti jonkun unelman, tai useammankin niistä, saavuttaminen saattaa olla mahdollista.
Se on kuitenkin harvoin mahdollista ilman toimimista - jos et koskaan lottoa, on sinun mahdotonta saada päävoittoa. Vaikka lottoaisitkin, et voi silti aina voittaa, ja suuren voiton tavoittaaksesi sinun täytyy olla onnekas. Voit kuitenkin jatkaa yrittämistä - kenties tyytyä välillä pienempiin voittoihin ja olla onnellinen niistä, olla lannistumatta voittamattomuudesta ja uskoa yhä unelmiisi. Jokainen ymmärtää, ettei voittoa voi edes tavoitella, mikäli luovuttaa.
Uskon ennen kaikkea mahdollisuuksiin. Siihen, ettei rakastaan voi koskaan tavata netissä, jos ei tee koskaan treffi-ilmoitusta tai kirjoita kenellekään. Siihen, ettei rakkaaseensa voi törmätä bussissa tai pysäkillä, mikäli ei koskaan käytä bussia. Siihen, ettei rakastaan voi löytää harrastuksen parista, jos ei koskaan harrasta. Siihen, ettei rakastaan voi löytää omasta ystäväpiiristään, jos ei pidä suhteistaan huolta.
Loppu kuuluu mielestäni elämälle. - Elä!
17 + 24 kirjoitti:
Niin, sehän se, olemme niin erilaisia ja se mikä sopii toiselle, ei välttämättä ole hyvä toiselle. Olen samaa mieltä, että toivoa ei kannata menettää ikinä :) ja ja pakit ja se , että jonkun kanssa ei natsaa on tavallan uusi mahdollisuus kenties jollekin toiselle.
esim itselleni omasta ujoudesta ja hiljaisuudesta on tullut ongelma, kun siitä on haukuttu monesti ; Koita muuttua ja ole rohkeampi ja tee sitä ja tätä jne.. älä ole sellainen. kyllä siitä helposti paineita ja syyllistymistäkin tulee kun ei sitten kelpaakaan ujona. Ei tietenkään näin ole ole aina mutta omalla kohdallani tämä on valittettavasti toistunut. Ei sentään ystävyyssuhteissa mutta parisuhteissa. Mutta uskon kuitenkin , että kaikki eivät ole sellaisia :)Juuri tätä tarkoitin: et ole menettänyt unelmiasi ja toivoasi, vaan jaksat uskoa, että elämässä on olemassa mahdollisuuksia. :)
Ymmärrät, että ne ihmiset, jotka ovat haukkuneet sinua, ovat väärässä, lapsellisia ja naurettavia. Tiedät, etteivät he tee sinulle hyvää, ja osaat asettaa heidät omaan arvoonsa. Uskot, että kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia.
Toivottavasti löydät ihmisen, joka arvostaa sinua sellaisena kuin olet. :) Onnea matkallesi.
- tuhnu
Iloiseksi yllätyksekseni totesin, että tää ketju on pysyny näin asiallisena, ilman mitään turhaa provosointia! Kiitos siitä kaikille osallistuneille! :) Ja tottakai tätä saa jatkaakin.. ;)
Kovin pienistä asioista loppujen lopuksi tuntuu olevan kaikki kiinni. Itse arvostan ihmisissä aitoutta. Ei ole mitään "listaa", että mitä ominaisuuksia haluan toisissa. Tai vaikka semmoisen tekisinkin, niin ei se kyllä tosi elämässä kuitenkaan pätisi. Arvostan ihmisissä nimenomaan erilaisuutta. Se tekee kaikista oman persoonansa ja juurikin siitä syystä rakastettavan. Ihmisistä heijastuu hyvin äkkiä se, kuinka aitoja he oikeasti ovat. Enkä itse ainakaan sellaisen "epäaidon" ihmisen suhteen osaa ajatella yhtään, että mistä hänessä pitäisin, koska en ole nähnyt hänestä mitään oikeaa puolta.
Että älkää naiset luovuttako tai missään nimessä muuttuko vain siksi, että joku sanoi niin! En ole minäkään, vaikka tämän keskustelun aloitinkin. ;)- miau naiselleni
Olen myös huomannut että unelmakumppanin ominaisuuslista, vaikka se usein pitkäksi venyykin, harvoin pitää ollenkaan paikkaansa kohdassa, jossa huomaa ihastuneensa. Onneksi en koskaan ole listannut "vaatimiani" ominaisuuksia kovinkaan vakavasti, vaan enemmänkin vitsillä miettinyt millainen olisi unelmanaiseni.
Ja kiitos, tää ketju on helpottanut mun oloa, kun olen huomannut etten ole naisettomuuteni kanssa aivan yksin :)
- Yksi selitys
Minulle ainakin on käynyt niin, ja luulenpa, että monelle muullekin, että seuran löytäminen oli suht helppoa alle nelikymppisenä jos yhtään yritti. Sen jälkeen sitten onkin kertynyt sen verran kolhuja, ettei enää päästä lähelleen helposti. Lisäksi jo hyvin pian näkee ja tunnistaa toisessa sellaiset piirteet, joiden kanssa ei itse tule toimeen (kolhut ovat tulleet juuri näistä) ja minkä takia juttu on järkevää lopettaa alkuunsa. Näin alkaa 100 v yksinäisyys.
- pomminvarma
Toi on aika kova vaatimus että pitäis voida jakaa kaikki, ja että vois kertoa kaiken. Se on joko niin että kummallaki on jotain omia harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita joita ei toisen kanssa voi jakaa, tai sit ollaan niin symbioottisesssa suhteessa et siihen kuristuu.
Ja sit tulee niitä iltoja kun toinen tulee väsyneenä kotiin ja haluu vaan olla rauhassa, kun taas toinen pulppuaa puhetta ja haluais sitä "kaikkee" jakaa. Melkein pakosti tommosesta riita tulee.- f4ck
Pelko, pelko siitä ettei kelpaa, ettei toinen ole se mitä haluaa hänen olevan, ettei itse osaakkaan olla kaikkea mitä toinen haluaa. Pelko siitä ett kun toinen näkee kaiken, se kyllästyykin. Pelko siitä ettei toinen ymmärrä tai jaksa kun itse ei ymmärrä eikä jaksa.
Pelko saa kaiken muuttamaan muotoaan ja on suurin kynnys sen välissä mitä haluaisi tehdä, olla ja sen mitä tekee ja on.
Jos ei uskalla antaa itsestään kaikkea, on turha odottaa takaisin samaa, tai ett pikkuriidat vältetään. Jos ei itse osaa kunnioittaa toista ihan kaikkineen, eikä se heijastu ihan siinä arjessakin, en usko ett parisuhteesta voi sanoa sen olevan kohdallaan.
Parisuhde on selkeä ja helppo kun se perustuu aitoon ja puhtaaseen tunteeseen. Sen uskon ett suurin osa suhteista on vääristä syistä aloitettu ja yhdessä ollaan vääristä syistä. Silloin varmaa riitoja syntyy pienistäkin asioista ja väsymys yms on oikein kelpo tekosyy.
Hyvät ja aidot asiat on puhtaita ja helppoja. Siinä ei ole mitään mystistä eikä vaikeaa. Ne pitää osata tunnistaa itsessään ja uskaltaa niitä näyttää ja käyttää. Muuten ihminen kokoaa ittensä jostain minkä luulee kiinnostavan toisia ja ne ei nää sua vaan sen mitä luulet ett ne haluaa nähdä.
Sille joka sanoi tuolla ylempänä ett haluaakin säilyttää tietyn mystisyyden ja ettei sun syvällisyyttä voi ymmärtää kuin taiteilijasielut. Mä sanoisin että se on sun oma luoma kuva jossa olet snowflake, ja sinua ymmärtää vain yhtä ainutlaatuiset ihmiset.
Tosiasia on se ett me ollaa kaikki ainutlaatuisia ja me ei ymmärretä kaikkia. Jos sä haluat rakentaa jotain lisäarvoa mystisyytesi ympärille ja katsot ett se on sun tie onneen, niin toki menet sille polulle.
Kun ihminen osaa luopua pelosta olla oma itsensä ja uskaltaa luottaa siihen ett kelpaa sellaisena jollekkin, on onnikin toisenlaista. - tuhnu
En tarkoittanut ihan niin kirjaimellisesti, että ihan KAIKEN.. ;) Ilmaisen kenties välissä itseäni epäselvästi. Tarkoitan siis lähinnä sitä, että löytyy semmoinen yhteinen "kieli" ja luottamus, että tietää, että voi kertoa toiselle ihan mitä vain. Ei kai sitä nyt kaikkea millään tule koskaan toiselle kerrottua, mutta ettei tarvitse alkaa miettimään toista kertaa, että voinkohan mä sittenkää kertoo sille tosta. Mä oon ollu suhteessa, missä meillä ei ollu mitään muuta yhteistä ku sänky, mutta silti löytyi se "yhteinen kieli ja luottamus", minkä vuoksi ollaan edelleen hyvin läheisiä muutaman vuoden eron jälkeen. Ei sitä kaikkea tarvi toisessa ymmärtääkään, mutta se että toinen hyväksyy sut semmoisena kuin olet kaikesta huolimatta on mun mielestä tosi tärkeä perusta. :)
Ei kyllä kuulosta ihan terveeltä suhteelta, jos tommosesta jo tarvii alkaa riitelee. Ihan normaalia arkea se on, ettei aina jaksa. ;)
- ;))
Tässäkin ketjussa on monta yksinäistä.
Jospa väsäisitte tänne suomi24 profiilin ja kirjottelisistte sillä.
Täällä on joskus ollut semmoinen 1/10 juttu, mutta se on paljon enemmän kuin ei mitään.
Kuuluin joskus mielestäni katekoriaan "minulle ei voi olla ketään" , vaan tiettyjen asennemuutosten ja peloista irtipäästämisen jälkeen 22v. asti on niitä naisia sitten ollut.
Aurinkoista keivättä!- =)=)
Samaa mieltä, valitetaan kun on yksinäistä ja ei ole ketään, mutta ei edes viitsitä laittaa treffi-ilmoitusta eikä sitten käydä missään ihmisten ilmoilla...
- tuohtunut
=)=) kirjoitti:
Samaa mieltä, valitetaan kun on yksinäistä ja ei ole ketään, mutta ei edes viitsitä laittaa treffi-ilmoitusta eikä sitten käydä missään ihmisten ilmoilla...
Onpa fiksu vastaus. Tässä ketjussa kertovat jo koittaneensa kaikkea. Tosi ylimielistä kuvitella, että muut olisivat tyhmempiä kuin te. Yrittäkää opetella ihan ensiksi lukemaan ennen kuin kommentoitte mitään.
- ;))
tuohtunut kirjoitti:
Onpa fiksu vastaus. Tässä ketjussa kertovat jo koittaneensa kaikkea. Tosi ylimielistä kuvitella, että muut olisivat tyhmempiä kuin te. Yrittäkää opetella ihan ensiksi lukemaan ennen kuin kommentoitte mitään.
Niiiiiiiiiiiiiiiiiin , kyse ei ollut lukutaidosta tai sen puutteesta.
Kyse oli vinkistä.
Suomi24 treffeistä on vaikea löytää ketään, kun siellä niitä lieveilmiöitä vilisee.
Ja niinkauan tehdään kaikkea, kunnes ei enää tartte tehdä.
Jos tässäkin tyypit kirjettelis profiililla, missä postilaatikko aktivoitu, niin ei ole sanottu, etteikö joku voisi kirjoittaa. - tuhnu
;)) kirjoitti:
Niiiiiiiiiiiiiiiiiin , kyse ei ollut lukutaidosta tai sen puutteesta.
Kyse oli vinkistä.
Suomi24 treffeistä on vaikea löytää ketään, kun siellä niitä lieveilmiöitä vilisee.
Ja niinkauan tehdään kaikkea, kunnes ei enää tartte tehdä.
Jos tässäkin tyypit kirjettelis profiililla, missä postilaatikko aktivoitu, niin ei ole sanottu, etteikö joku voisi kirjoittaa.En tiedä kuinka tarkkaan sitten luit tämän keskustelun, mutta mainitsin tuolla aiemmin, etten suoranaisesti etsimällä etsi ketään. Lähinnä kyselin ihmisten kokemuksia tavata joku "puol vahingossa".. ;) On joskus aikoinaan kyllä tullut laitettua ilmoitusta ja vaikka mitä ja etsimällä etsitty. Kyllä tuolla tavoin on löytynytkin, mutta onko se silloin ollu oikeasti sitä, mitä oon lähteny hakee? Vastaus on ei. Joten olen päättänyt olla pakottamatta asioita. En ole epätoivon partaalla yksinäisyyteni kanssa. Mulla on ihan hyvä olla näinkin. Se ei silti sulje pois sitä, että mulla vois olla vielä paremmin jonkun toisen kanssa. Halusin vain ihmisten jakavan täällä omia tuntemuksiaan ja kokemuksiaan, joten yritetäänpä olla vähän solidaarisempia. ;)
- ghlsdh
En jaksanut luke kaikkien kommentteja, mutta mielestäni F4ck:n kommentti "Ehkä kandeis ottaa vaa sellainen elän vain elämääni-tyyli, tekee ittensä näkyväksi ja ehkä sieltä lähestyy sua joku jota et ite ois edes hoksannukkaa" osui täysin kohdalleen. Aina sitä voi jotain hetken huumaa hakea baarista, mutta uskon, että todellisen rakkauden löytää olemalla oma itsensä ja tekemällä asioita paikoissa, joissa yleensä on. Kaikki (tai ainakin melkein kaikke) kuitenkin haluaa, että voi olla oma itsensä!
- itekseen koko elämä?
No on joo. En tiiä, mikä mussa on vikana, vaan kummasti ollaan kiinnostuneita, kun viestitellään, ehkä jopa soitellaan, vaan jotain tapahtuu, kun tavataan. Sen verran monta kertaa käyny näin, etten enää jaksa moista. Loppuu nää nettituttavuudet kyllä mun kohdalla kokonaan. Joka kerta sama juttu, että kai mussa sitten jotain on oltava, kun se kiinnostus lopahtaa siihen paikkaan ja yhteydenpito hiipuu.
Sitä mä olen alkanut pikku hiljaa ihmetellä, että kuin mulla sitten on ylipäätään kavereita, heille tunnun kelpaavan ihan näinkin. Jollakin konstillahan he mun seurassa tykkäävät olla, kun eivät mua oo heivanneet... en tiiä. Näitten nettituttavuuksien kanssa ollaan sovittu, että kaverilinjalla ollaan ja pietään yhteyttä, mut ei sit kuitenkaan. Omalta puoleltani olen yrittänyt, mutta en kauaa jaksa, jos se yhteydenpito tapahtuu aina mun taholtani.
Varmaan sitten lopulta parasta ollaki yksin, kun ei kerran kiinnosta. Ehkäpä unohan naiset siinä mielessä kokonaan ja yritän olla ihastumatta saati rakastumatta kehenkään. On jo jonkin aikaa tuntunut siltä, että minä olen ehkä juuri yksi niistä, jolle ei vaan kerta kaikkiaan ole olemassa sitä ketään tiettyä. Tästä joku jo mainitsi ylempänä. En ilmeisesti ole tän ajatukseni kanssa edes yksin. Pikkasen tuo ajatus kirpasee, kun lähipiirissä useat ovat kumppanin löytäneet, vaan kai sitä siihenki lopulta tottuu...- f4ck
kun ihminen, sanotaan nyt sitä vaikka tässä yhteydessä Lissu-Lesboksi, etsii seurustelukumppania se on asettanut hakua ennen jo päähänsä idean millainen olis kiva. Sitten se unelmoi siitä ja näkee päiväunia miten se tyttis on ihana ja hurmaa kaikki kaveritkin ja tekee asiat just nii oikein kuin Lissu-Lesbo voi vaa kuvitella. Tosin on sillä tietty ehkä joku miinuskin mut sen kestää koska se on vaa nii ihana.
Sitten Lissu-Lesbo alkaa toteuttaa haavettaan tästä kumppanista ja laittaa ilmoituksen tai selaa niitä. Siellä on sun ilmoitus, muiden joukossa, ja Lissu-Lesbo vastaa sulle. Siinä sitä sitten vaihdetaan ajatuksia, sä siltä pohjalta ett se vastasi sun ilmoitukseen eli se on just susta kiinnostnu ja Lissu-Lesbo on saattanu vastata useammallekkin koska mistä sitä tietää kuka on just se unelmien nainen. Lissu-Lesbo toteaa varmaan suhteellisen nopeaan ett on nähtävä, koska se Lissu-Lesbolle tärkeää miten kolahdat fyysisesti, henkinenpuoli tulee sitte jos on tullaksee. Niin te näette, ja Lissu-Lesbo pettyy sun ulkonäköön ja energiatasoosi tai johonkin sinussa. Sä et vastaa hänen mielikuvaansa jonka on rakentanut muka ihan hirveen realistiseksi kylläkin.
Silloin vedetään ollaan ystäviä-kortti, joka oikeesti tarkoittaa moikka. Se että näin käy ei ole sun syy, ei oikein Lissu-Lesbonkaan, se on vain kun etsitään mielikuvaa jostain niin siinä tuhoaa omat mahdollisuudet tutustua johonkin ihmiseen joka saattaisi ollakkin se oikea tai edes hyvä yritys, koska katsotaan vain kuvaa päässä ja verrataan sitä edessä seisovaan ihmiseen.
Te olette siis liikkeellä samoissa ajatuksissa, löytää kumppani, mutta Lissu-Lesbolla on mahdottomampi tehtävä edessään koska se jahtaa päiväunta. Muista siis ettet lannistu etkä ota sitä kumppanin etsimistä liian vakavasti. Hyvät asiat osuu kohdalle aina vähän yllättäen. Ehkä suosittelen kumppanin etsimiseen enemmän spontaaniutta kuin madon heittämistä veteen ja odottamista. Kun olet missä oletkin ja näet jonkun joka miellyttää nii meet vaa juttelee, ala käymää jossain tapahtumissa joissa lesbot parveilee ja tee kontakteja siellä ihmisiin jne. Enempi ajatuksella elämäni on tämä päivä, mitä haluaisin tehdä. Älä kangistu ajatuksee ett nainen jota lähestyt on tuleva tyttis, vaan ehkä se onki tulevan tyttiksen kaveri. Ota rennosti ittes ja asias ja elämä. - itekseen koko elämä?
f4ck kirjoitti:
kun ihminen, sanotaan nyt sitä vaikka tässä yhteydessä Lissu-Lesboksi, etsii seurustelukumppania se on asettanut hakua ennen jo päähänsä idean millainen olis kiva. Sitten se unelmoi siitä ja näkee päiväunia miten se tyttis on ihana ja hurmaa kaikki kaveritkin ja tekee asiat just nii oikein kuin Lissu-Lesbo voi vaa kuvitella. Tosin on sillä tietty ehkä joku miinuskin mut sen kestää koska se on vaa nii ihana.
Sitten Lissu-Lesbo alkaa toteuttaa haavettaan tästä kumppanista ja laittaa ilmoituksen tai selaa niitä. Siellä on sun ilmoitus, muiden joukossa, ja Lissu-Lesbo vastaa sulle. Siinä sitä sitten vaihdetaan ajatuksia, sä siltä pohjalta ett se vastasi sun ilmoitukseen eli se on just susta kiinnostnu ja Lissu-Lesbo on saattanu vastata useammallekkin koska mistä sitä tietää kuka on just se unelmien nainen. Lissu-Lesbo toteaa varmaan suhteellisen nopeaan ett on nähtävä, koska se Lissu-Lesbolle tärkeää miten kolahdat fyysisesti, henkinenpuoli tulee sitte jos on tullaksee. Niin te näette, ja Lissu-Lesbo pettyy sun ulkonäköön ja energiatasoosi tai johonkin sinussa. Sä et vastaa hänen mielikuvaansa jonka on rakentanut muka ihan hirveen realistiseksi kylläkin.
Silloin vedetään ollaan ystäviä-kortti, joka oikeesti tarkoittaa moikka. Se että näin käy ei ole sun syy, ei oikein Lissu-Lesbonkaan, se on vain kun etsitään mielikuvaa jostain niin siinä tuhoaa omat mahdollisuudet tutustua johonkin ihmiseen joka saattaisi ollakkin se oikea tai edes hyvä yritys, koska katsotaan vain kuvaa päässä ja verrataan sitä edessä seisovaan ihmiseen.
Te olette siis liikkeellä samoissa ajatuksissa, löytää kumppani, mutta Lissu-Lesbolla on mahdottomampi tehtävä edessään koska se jahtaa päiväunta. Muista siis ettet lannistu etkä ota sitä kumppanin etsimistä liian vakavasti. Hyvät asiat osuu kohdalle aina vähän yllättäen. Ehkä suosittelen kumppanin etsimiseen enemmän spontaaniutta kuin madon heittämistä veteen ja odottamista. Kun olet missä oletkin ja näet jonkun joka miellyttää nii meet vaa juttelee, ala käymää jossain tapahtumissa joissa lesbot parveilee ja tee kontakteja siellä ihmisiin jne. Enempi ajatuksella elämäni on tämä päivä, mitä haluaisin tehdä. Älä kangistu ajatuksee ett nainen jota lähestyt on tuleva tyttis, vaan ehkä se onki tulevan tyttiksen kaveri. Ota rennosti ittes ja asias ja elämä.Ton viimesen kappaleen mukaan olen viime vuodet pitkälti menny. En ettimällä ketään eti, koska ei se ettimällä löydy. Mut tosiaan oon hakeutunu paikkoihin, joissa meikäläisiä pyörii ja tutustunu uusiin ihmisiin. Samaa suosittelen kaikille muillekin. Eihän sitä koskaan tiiä millon kolahtaa jonkun kanssa. Ja avoimin mielin liikun muutenki, en oo pyyhettä kehään heittäny tosiaankaan, enkä aiokaan.
Totahan se varmaan on, että niillä on se tietty mielikuva ja sen mukaan ne menee ja sit kun en oo lähellekään sitä, ne pettyy ja unohtaa samantien. Sitä vaan ihmettelen, kun moniki on ollu alussa mukamas kaveria vaan ettimässä, mutta ei se sitä oo tainnu lopulta ollakaan. On luotu jo ties mitä pilvilinnoja ja sit ne romahtaa, kun ne näkee mut...
Mut ei sen puoleen. Kyllä noi kaveritkin tietysti mulle riittää. Onneks he sentään ovat olemassa, vaikken kumppania koskaan löytäiskään.
F4ck, sulla on ollu järkeviä tekstejä muissaki ketjuissa, kun tässä. Niit on mielellään lukenu. :)
- kohtaamaton
Mä olen miettinyt, että tuleeko yksinäiselle ihmiselle vuosien saatossa jonkinlainen aura, joka karkottaa muut. No ei kai. Kumminkin Suomessa on hirveän paljon yksinäisiä ihmisiä, niin hetskuja kuin homoja. Eiköhän kyseessä ole vähän sama juttu kun että puhutaan työvoimapulasta ja kärsitäänkin siitä tietyillä aloilla ja toisaalta on satoja tuhansia työttömiä... Ei kohtaa.
- kutsumus ja tahto
Niin ja jotkut ei halua sitä työtä vaan haluaa olla kotona tai opiskelemassa. Sitten säälitään, että voi kauheeta, yhteiskunnan pohjasakkaa vaik tietoisesti pitäis opinto/reissu/vuorottelu/äitiysvapaata tai muuten vaan downshiftaa.
Sama ihmissuhteissa, jos joku haluaakin välillä olla yksin, niin heti katotaan säälivästi, että voi raukkaa, tuolla on varmaan kaikki asiat päin mäntyä =)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Arman Alizadin viesti puna-aktivisteille: "Pitäkää lärvinne nytkin kiinni"
Arman Alizad kritisoi vasemmiston kaksinaismoralismia. Iranissa syntynyt suosikkijuontaja Arman Alizad pakeni perheensä2464041Minja Koskela nostanut vasemmistoliiton kannatuksen ennätykseen
Koskela valittiin puolueen johtoon lokakuussa 2024, ja silloin Ylen kysely antoi puolueelle 9,3 prosentin kannatuksen.1272333Antti johtaa Petteriä jo 7,1 prosenttiyksiköllä
Tällä menolla sdp menee kokoomuksesta kierroksella ohi jo tällä vaalikaudella. https://yle.fi/a/74-20213575822006- 1411481
Seuraavakin hallitus joutuu leikkaamaan
Sitähän tämä hallitus nyt höpöttää, kun itse on ajanut tilanteen katastrofaaliseksi. Orpon hallitus lähti suurin puhein128949Hotelli kainuu
Mietityttää, hotelli Kainuussa, se, että asiakkaat voivat valita ketä saa olla ja ketä ei, Illan aikana asiakkaina!37940- 77939
Ovatko vastasyntyneet vauvat syntisiä?
Se ihmisten keksimä järjetön perisynti, jos ovat!331860Pitäis vaan lopettaa
Sinun kanssa yhteydenpito. Alkaa vaan haluamaan enemmän ja tuskin lopulta mikään kohtaisi. Ja ikävä vaan kasvaa ja lähei8857J. Rinta-Joupilla jättimäinen veropetosvyyhti
Seinäjoen keskustan kiinteismiljonäärit olleet jo pitkään ahtaalla ja liittykö J. Rinta-Jouppikin rintamaan? https://yl62780