Sydämmeni on sanonut näin, on aina sanonut. Lukekaa ja miettikää, käyttäkää järkeä miettiäksenne Jeesuksen sanomaa. Uskovat vaikenevat, miksi? Omaisuusko on sitten se kompastus uskovalle, entä pelastukselle? Tuskin olemme kukaan oikeasti Jeesuksen lapsiakaan, en pysty, en pysty toteuttamaan Jeesuksen tahtoa elämässäni. Kyllä niitä todellisiakin uskovia on olemassa seurakunnissakin, he eivät nosta haloota koskaan itsestään, heitä on kai vähän. Jeesus sanookin että tuskin löytää uskoa paljoakaan kun tulee omansa noutamaan ja täällä sivulla on heitä uskovia synnittömiäkin, hurskaita, onko yhtään sittenkään? Toivottavasti joskus saan olla ihka oikea Jeesuksen lapsi, oletko sinä?
>>7 Niin hän sanoi kansalle, joka vaelsi hänen kastettavakseen: "Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on teitä neuvonut pakenemaan tulevaista vihaa?
8 Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä, älkääkä ruvetko sanomaan mielessänne: 'Onhan meillä isänä Aabraham', sillä minä sanon teille, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille.
9 Jo on myös kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen."
10 Ja kansa kysyi häneltä sanoen: "Mitä meidän siis pitää tekemän?"
11 Hän vastasi ja sanoi heille: "Jolla on kaksi ihokasta, antakoon toisen sille, joka on ilman; ja jolla on ruokaa, tehköön samoin".
>>7 Niin hän sanoi kansalle, joka vaelsi hänen kastettavakseen: "Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on teitä neuvonut pakenemaan tulevaista vihaa?
8 Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä, älkääkä ruvetko sanomaan mielessänne: 'Onhan meillä isänä Aabraham', sillä minä sanon teille, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille.
9 Jo on myös kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen."
10 Ja kansa kysyi häneltä sanoen: "Mitä meidän siis pitää tekemän?"
11 Hän vastasi ja sanoi heille: "Jolla on kaksi ihokasta, antakoon toisen sille, joka on ilman; ja jolla on ruokaa, tehköön samoin".
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mikko.Sydämmeen mahtuu vain 1 ämmä ja noita synnittömiäkin, hurskaita ei tahdo loytää.... mutta onneksemme ARMO on vielä voimassa meille syntisillekin
Mitä se armo sitteen kattaa, jos tahallisesti ei halutakaan totella Jumalan tahtoa?
Luukas 14:26 Jos joku tulee minun luokseni mutta ei ole valmis luopumaan
isästään ja äidistään, vaimostaan ja lapsistaan,veljistään ja sisaristaan, vieläpä
omasta elämästään,hän ei ole minun opetuslapseni.
33 Tietäkää siis, yksikään teistä ei voi olla minun opetuslapseni,ellei hän luovu
kaikesta mitä hänellä on.
Miksi Jeesus tuollaista vaati? Eihän ikimaailmassa kukaan täysipäinen jätä
lapsiaan, vain vastuuton yllyttää tuollaiseen,hui!
Tuo kohta ---- luopua itsestään---- paljasta sen että kyse ei ole kirjaimellisesti luopumisesta. Sillä eihän itsestään voi luopua.
Kyse on siitä että Jumalan sanan seuraaminen ja sen kaikkein korkeimpana pitäminen, täytyy olla ensisijainen. Vasta sen jälkeen tulee kaikki muu.
Hyvä huomio.
>>Kyse on siitä että Jumalan sanan seuraaminen ja sen kaikkein korkeimpana pitäminen, täytyy olla ensisijainen.
Mikolle
Kyllä sinä Mikko kirjoitat aivan oikeaa asiaa.
Mammona kahlitsee ja paaduttaa monien sydämet.
Turvaammeko me Jumalaan vai onko turvamme varallisuudessa?
37. Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda?
38. Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut?
39. Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?'
40. Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle'.
Matt. 25.
Muutkin jakeet, myöskin kaikessa karmeudessaan.
33 Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle.
34 Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.
35 Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne;
36 minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.'
37 Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda?
38 Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut?
39 Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?'
40 Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle'.
41 Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.
Jeesus opetti monin esimerkein miten hänen seuraajiensa on autettava köyhiä
esim, kertomukset Luuk: 10:25-37 ja Mark: 5:25-34.
Jumala antoi muinaiselle Israelin kansalle lakikokoelman, joka pitkälti ehkäisi köyhyyden, jos sitä vain noudatettiin. Tuon lain alaisuudessa jokainen suku lukuun ottamatta Leevin papillista heimoa sai perinnöksi maata. Sitä ei voinut myydä pois lopullisesti, sillä joka 50.vuosi kaikki maa palautettiin alkuperäisille omistajilleen tai heidän suvulleen. Jos joku joutui myymään maataan sairauden, onnettomuuden tai laiskuuden johdosta, se piti palauttaa hänelle tuona riemuvunna. Yksikään suku ei vajonnut köyhyyteen sukupolvien ajaksi.
Jumalan laki oli armollinen myös siinä suhteessa, että se salli vaikeuksiin joutuneen miehen myydä itsensä orjuuteen. Hinta tuli maksaa etukäteen, jotta mies saattoi maksaa velkansa. ellei hän ollut ostanut itseään vapaaksi seitsemänteen vuoteen mennessä, hänet piti tuona vuonna vapauttaa. Lisäksi jos köyhän piti lainata rahaa, Laki kielsi toisia israelilaisia perimästä häneltä korkoa. Se määräsi myös peltojen reunat korjaamatta, jotta köyhät voisivat kerätä sieltä satoa. Näin kenenkään israelilaisen ei tarvinnut kerjätä.
Historia kuitenkin osoittaa, että jotkut israelilaiset vajosivat köyhyyteen koska eivät noudattaneet Jumalan lakia. Sen vuoksi joistakuista tuli rikkaita maanomistajia ja toisista maattomia köyhiä, aivan kuten on käynyt useimmissa maissa. Israelilaisten keskuudessa ilmeni köyhyyttä, koska jotkut eivät välittäneet Jumalan laista vaan panivat omat etunsa toisten etujen edelle.
Kuulemme sanottavan, "Köyhät teillä on aina keskuudessanne".
Se ei tarkoita sitä että köyhät olisi hyljättävää omaan tilaansa, vaan Jeesuksen esimerkkien noudattamina autettava köyhiä ja sairaita kukin kykynsä mukaan.
Aloituksen ajatus ei siedä kiemurtelua. Siinä tulee esille inhimiilisen henkisyyden syvät juuret.
Välittömästi hädässä olevaa tulee auttaa. Olipa se sitten henkistä tai aineellista hätää.
Yleensä ottaen Suomella olisi varaa hoitaa kansalaisille perustoimeentulo ja hoivapalvelut, joten siinä suhteessa ei tarvittaisi kerjäämisapua.
Suuret sijoittajat ulkoa edellyttävät hallitusta purkamaan perustoimeentuloa. Ja hallitus tekee sitä mielellään.
Aloituksen ajatus tiivistyy yhteiskunnalliseksi siten, että painostetaan eduskuntapäättäjiä huolehtimaan perusasioista ja vasta sitten rakentamaan guggenhaimeja tai huolehtimaan rikkaiden oikeuksista. Aseistamisesta tulisi luopua tykkänään.
Ikävä nähdä, että kristilliset hallituksessa tekevät päätöksiä kansaa vastaan.
17 Jos joku, jonka toimeentulo on turvattu, näkee veljensä kärsivän puutetta mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus voisi pysyä hänessä?
(1. Joh. 3:17)
Yksi unohtui: pankkitilin numero, jolle, helluntaiseurakuntien kautta, voimme ohjata leskenropomme.
Mitä suurempi summa, sitä enemmän Herra(t) sinua rakastaa! Anna kaikki, niin palkkasi on oleva suuri taivaissa! Jos haluat menestyä, tulee sinun ensin köyhäksi tulla! Jumala itse täyttää tyhjän kukkarosi, saat palkan armeliaisuudestasi maan vähimpiä kohtaan! Juokse heti tänne lavan eteen, jossa veljet hattujen kanssa ovat odottamassa! Et tarvitse kultaa, etkä hopeaa, anna äitisi perintökoru, heitä se Herr(oi)lle! Jo huomenna voi tapahtua ihme! Kerran muuan veli antoi kaiken omaisuutensa, isänsä perintötilan, jolla ei maallista arvoa ollut, mutta hänen maallinen sydämensä oli kiintynyt tähän vuosisataiseen mammonaan. Kun veli kuuli käskysanan: "anna kaikki mitä sinulla on!" hän itkien lahjoitti tilansa Jumalan valtakunnan työhön. Mutta mikä olikaan ilo, kun hän seuraavana aamuna löysi säkillisen kultaa sänkynsä alta, hän oli saanut tuhatkertaisesti takaisin!
Rakas ystävä. Mikä on sydämesi tila tänä hiljaisena päivähetkenä? Oletko kääntänyt katseesi katoavaan, luottanut työsi tuloksiin, säästöihisi, joita et voi mukaasi ottaa, kun iäisyyskellot kerran soivat? Känny Herran puoleen, avaa sydämesi ja kukkarosi, aivan nyt heti, nosta kätesi rakas ystävä, haluatko antaa kaikkesi Herralle! Siellä... ja siellä.. haleluuja... kiitos Herralle. Vieläkö on joku, joka tahtoo kokosydämesti palvella Herraa? Tule ystävä tänne eteen, avaa sydämesi ja kukkarosi, shekkikin kelpaa, voimme myös yhdessä veljien kanssa tuolla sivuhuoneessa ottaa vastaan allekirjoitetut paperit omaisuutesi luovutuksesta Herran työhön. Ameen.
Kai se sitten Jeesuksen armo riittää vaikka tietoisesti ei haluakaan välittää heikoista lähimäisistämme riitävästi, hävettää se ainakin niin että joutuu luimistelemaan Herran edessä.
Ei riitä jos haluaa seurata Jeesusta. Armo on ihan eri asia.
Jeesuksen lähellä ollessa herää myös aito huoli ja auttamisen halu heikoimpia kohtaan. Sinulla tuo hätä on ilmeinen ja olethan siitä monesti ennenkin kirjoittanut.
Olet kertonut myös auttaneesi heikompiosaisia omalla työlläsi.
Kukin antakoon sellaista apua mitä on mahdollista antaa.
Kirjoitin aiemmin tuosta miten Jumala on huolehtinut köyhyydestä säätämällä Lain.
Se ei siis ole yhdentekevä asia. Nykyään vain on niin että yhä useammat haluavat jopa hyötyä toisten köyhyydestä. Käytetään väärin yhteisiä lahjoituksia, pankit ottavat suuria korkoja, perheet eivät enään huolehdi omista sukukunnistaan niinkuin Jumala viisaasti sääti laissaan, vaan jokainen joutuu pärjäämään omin avuin.
Meillä on sentään sosiaalilaki auttamassa jonkin verran, mutta monissa maissa ei ole minkäänlaista sosiaaliturvaakaan.
Köyhyys voitaisiin poistaa lähes kokonaan jos jokainen tekisi oman osuutensa ja kunnioittaisi tuota Jumalan säätämää lakia huolehtia toinen toisestaan ettei kukaan suistuisi köyhyyteen.
Inhimillisyyttä ja sitä Jeesuksen sanomaa, rakkautta, sitä meiltä puuttuu ja sitä jopa halveksitaan.
Mutta on meillä toivo siitä että kerran tulee aika jolloin kukaan ei enään sano, "minun on nälkä, minun on jano, minä olen sairas".
Tuota aikaa odotellessa me voimme kuitenkin tehdä sen minkä omatuntomme käskee tekemään.
Ei tartte seurata Jeesusta, ei tulla uskoon, ei syntyä uudestaan eikä varsinkaan ylhäältä. Tarvitsee käyttää omaatuntoa ja järkeään.
Aloitus pyritään nujertamaan kaikenlaisella hölynpölyllä. Voi olla uskovainenkin ja käyttää järkeään.
Rikkaat eivät tarvitse apua. Rahvas luopuu omastaan (tai pakotetaan laillisesti luopumaan) ja ylläpitää rikkaita.
Rahvaan tulee keskenään pitää yhtä ja toimia sosiaalisen yhteiskunnan puolesta.
Jos näin ei tehdä, kukin (uskova) pääsee ylentämään itseään nakkaamalla kolikon kerjäläisen laatikkoon. Ilman sosiaalisuutta kerjäläisiä riittäisi.
Jotkut viesteissä pyrkivät sivuuttamaan aloituksen idean vaatimalla Jeesusta kaveriksi.
Jos ei muuten osaa rahvaan yhteisyyttä kuin uskon kautta, sekään ei ole välttämättä väärin.
Uskolla monet teologit juuri pyrkivät kiertämään uskovan yhteiskunnalolisen vastuun ja se on väärin.
Eikös se ollut erään kansanedustajan uskovainen äiti joka sanoi että, miksi uskovien pitäisi auttaa köyhiä.
Sitten on eräs uskonnollinen yhdyskunta ( ei helluntailaiset ), vaan eräs muu ryhmä joka kehuu kuinka he auttavat kaikkia ihmisiä rotuun tai uskontoon katsomatta, mutta auttavatkin vain omaan uskontokuntaansa kuuluvia.
Käännynnäisiä saadakseen he voivat auttaa esim. katastrofitilanteessa olevaa antamalla vähän ruokaa tai siivoamalla ja silloin siitä tehdään hirveän suuri juttu ja painetaan se heidän traktaatteihinsa.
Helluntailaisia ei näytä kiinnostavan toisten hätä edes keskustelun merkeissä.
Ovatkohan he edes oikeasti uskossa, ainakaan nämä palstalaiset.
Edellisistä kirjoittajista en tiedä ovatko helluntailaisia, mutta eipä heitä ole montaa jotka ovat olleet kiinnostuneita asiasta.