Raiskaajan nimeä ei julkaista.

Miksi talousrikollisen nimi julkaistaan, mutta lapsen hyväksikäyttäjän nimeä ei?

Nimen julkaiseminen tai julkaisematta jättäminen rikosuutisissa aiheuttaa jatkuvasti voimakkaita tunteita monessa lukijassa. Viimeksi perjantaina AL.fi:ssä julkaistu juttu kiinteistönvälittäjien kilometrikorvaushuijauksesta ihmetytti monia lukijoita.

Kolmen päätekijän nimet julkaistiin jutussa, vaikka joskus paljon vakavammista rikoksista tuomitun henkilön nimeä ei julkaista.

Aamulehti harkitsee jokaisen rikostapauksen yhteydessä erikseen, julkaistaanko tuomitun nimi vai ei. Monessa tiedotusvälineessä käytetään ohjeellisena nyrkkisääntönä sitä, että tuomitun nimi julkaistaan, jos tuomio on yli kaksi vuotta vankeutta.

Aamulehdessä nojaamme muun muassa Julkisen sanan neuvoston periaatelausumaan, journalistin ohjeisiin ja Suomen lakiin. Tärkeintä on aina tapauskohtainen harkinta.

Kilometrikorvausjutussa kaikkien tuomittujen toiminta oli suunnitelmallista ja kohdistui yhteiskunnan rakenteisiin ja sitä kautta kaikkiin veronmaksajiin. Tapauksella on siis niin sanottua yleistä merkitystä. Nimeä ei ikinä julkaista rangaistustarkoituksessa.
Vaikeita harkintatapauksia

Eniten nimen julkaisua vaaditaan seksuaalirikosuutisoinnin yhteydessä. Juuri seksuaalirikoksissa on kuitenkin erityisen tärkeää harkita tarkkaan nimen julkaisemista. Kaikissa rikosuutisissa on otettava huomioon esimerkiksi seuraavat seikat:

1. Tuomittu on saattanut saada lyhyen ehdollisen tuomion suhteellisen pienestä rikoksesta, jolloin hänen nimensä julkistaminen ja sen aiheuttama leima olisi kohtuutonta rikoksen vakavuuteen nähden. Saman rikosnimikkeen alle mahtuu hyvin erilaisia rikoksia.

2. Tuomittu saattaa olla uhrin läheinen, jopa isä tai äiti. Tällöin tuomitun nimen julkaiseminen saattaisi paljastaa uhrin henkilöllisyyden. Uhreja tulee aina pyrkiä suojelemaan rikosuutisoinnissa. On myös aina muistettava, että tuomittu itse ei ole ainoa, joka kärsii nimen julkaisemisesta. Häpeäleima iskee myös syyttömiin perheenjäseniin ja lähipiiriin.

3. Tuomitun nimen julkaisemisella ei välttämättä ole mitään yleistä merkitystä. Emme voi julkaista nimiä pelkästään siksi, että asia kiinnostaa suurta määrää lukijoita.

4. Joissakin tapauksissa saattaa olla perusteltua julkaista nimi syyttömien suojelemiseksi. Joskus tuomitun ikä, asuinpaikka ja esimerkiksi ammatti tulevat väistämättä esiin uutisessa. Tämä taas saattaa rajata mahdollisen tekijän pieneen rajalliseen joukkoon ihmisiä, jolloin moni syytön saa niskaansa epäilyksen leiman.

5. Joskus rikoksesta tuomittu henkilö on sellaisessa yhteiskunnallisessa asemassa, että merkittävä yleinen etu vaatii hänen nimensä julkistamista.

6. Syyntakeettoman eli psyykkisesti häiriintyneen henkilön nimen julkaisemisen kynnys pidetään erityisen korkeana.

Mainittujen lisäksi nimen julkaisemiseen voi vaikuttaa moni muu tapauskohtainen seikka. Yksiselitteistä linjaa nimen julkaisemiseen ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista tehdä vaan tapaukset on aina harkittava erikseen.
http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194738001475/artikkeli/miksi talousrikollisen nimi julkaistaan mutta lapsen hyvaksikayttajan nimea ei .html

No niin! Ja maahanmuuttajataustalla ei siis ole mitään osuutta siihen, että raiskaajan nimi jätetään julkaisematta!