Günter Grass: "Mikä täytyy tulla sanotuksi."
Miksi minä vaikenen, olen vaiennut liian pitkään, asiasta, mikä on ilmeistä ja jota harjoitellaan oppimispelein, joiden lopussa me eloonjääneet olemme joka tapauksessa sivuseikkoja.
Se on väitetty oikeus ensimmäiseen iskuun, joka voisi pyyhkäistä pois erään suunpieksijän alistaman ja organisoituun riemuun ohjatun Iranin kansan, koska tämän valtapiirissä oletetaan rakennettavan atomipommia
.
Miksi kiellän itseäni nimeämästä tuota toista maata, jolla jo vuosia - vaikkakin salassa pidettynä, on ollut yhä kasvava ydinasevaranto ilman mitään valvontaa, koska tarkastuksille ei ole lupaa.
Tätä yleistä tosiasiasta vaikenemista, jolle minunkin vaikenemiseni on alistettu, pidän raskauttavana valheena ja pakkona, mistä odottaa rangaistus, jos sitä vastaan rikotaan; tuomio "antisemitismiä" on yleinen.
Mutta nyt, koska minun maastani, jota kerta kerran jälkeen muistutetaan ja asetetaan vastuuseen ikiomista rikoksistaan, vailla mitään vertailukohtaa, tästä huolimatta ja täysin kaupallisesti, vaikkakin julistettuna hyvitykseksi, toimitetaan Israeliin jo toinen sukellusvene, jonka erikoisuus piilee siinä, että kaiken tuhoavia taistelukärkiä voidaan ohjata sinne, missä yhden ainokaisen atomipommin olemassa oloa ei ole todistettu, tosin epäiltynä todistusvoimaista, sanon minä, mitä täytyy tulla sanotuksi.
Mutta miksi vaikenin tähän asti? Koska ajattelin, alkuperäni, jota leimaa tahra. jota ei koskaan voi pyyhkiä pois, kieltää uskomasta tätä tosiasiaa julkituotuna totuutena Israelista, jolle olen velkaa ja tulen aina olemaan.
Miksi sanon vasta nyt, vanhana ja viimeisellä musteella: ydinmahti Israel vaarantaa muutenkin murenemassa olevan maailmanrauhan? Koska täytyy tulla sanotuksi, mikä jo huomenna voi olla liian myöhäistä; myös koska me -saksalaisina kyllin syyllisiä, voimme toimia alihankkijana
rikoksessa, joka on ennalta nähtävissä, siksi osasyyllisyyttämme ei voi kuitata millään tavallisilla selityksillä.
Ja myönnettäköön; en vaikene enää, koska olen kyllästynyt länsimaiden teeskentelyyn; lisänä toivo, että monet vapautuvat vaikenemisesta, vaativat tunnistettavissa olevan vaaran aiheuttajaa luopumaan väkivallasta ja samalla vaativat, että molempien maiden hallitukset sallisivat kansainväliselle komissiolle Israelin ydinaseistuksen ja iranilaisten ydinvoimaloiden vapaan ja jatkuvan valvonnan.
Vain näin voi auttaa kaikkia, israelilaisia ja palestiinalaisia, oikeastaan kaikkia niitä ihmisiä, jotka elävät tällä hulluuden miehittämällä alueella vihamielisinä rinnakkain ja siten sitä kautta auttaa myös meitä.
Miksi minä vaikenen, olen vaiennut liian pitkään, asiasta, mikä on ilmeistä ja jota harjoitellaan oppimispelein, joiden lopussa me eloonjääneet olemme joka tapauksessa sivuseikkoja.
Se on väitetty oikeus ensimmäiseen iskuun, joka voisi pyyhkäistä pois erään suunpieksijän alistaman ja organisoituun riemuun ohjatun Iranin kansan, koska tämän valtapiirissä oletetaan rakennettavan atomipommia
.
Miksi kiellän itseäni nimeämästä tuota toista maata, jolla jo vuosia - vaikkakin salassa pidettynä, on ollut yhä kasvava ydinasevaranto ilman mitään valvontaa, koska tarkastuksille ei ole lupaa.
Tätä yleistä tosiasiasta vaikenemista, jolle minunkin vaikenemiseni on alistettu, pidän raskauttavana valheena ja pakkona, mistä odottaa rangaistus, jos sitä vastaan rikotaan; tuomio "antisemitismiä" on yleinen.
Mutta nyt, koska minun maastani, jota kerta kerran jälkeen muistutetaan ja asetetaan vastuuseen ikiomista rikoksistaan, vailla mitään vertailukohtaa, tästä huolimatta ja täysin kaupallisesti, vaikkakin julistettuna hyvitykseksi, toimitetaan Israeliin jo toinen sukellusvene, jonka erikoisuus piilee siinä, että kaiken tuhoavia taistelukärkiä voidaan ohjata sinne, missä yhden ainokaisen atomipommin olemassa oloa ei ole todistettu, tosin epäiltynä todistusvoimaista, sanon minä, mitä täytyy tulla sanotuksi.
Mutta miksi vaikenin tähän asti? Koska ajattelin, alkuperäni, jota leimaa tahra. jota ei koskaan voi pyyhkiä pois, kieltää uskomasta tätä tosiasiaa julkituotuna totuutena Israelista, jolle olen velkaa ja tulen aina olemaan.
Miksi sanon vasta nyt, vanhana ja viimeisellä musteella: ydinmahti Israel vaarantaa muutenkin murenemassa olevan maailmanrauhan? Koska täytyy tulla sanotuksi, mikä jo huomenna voi olla liian myöhäistä; myös koska me -saksalaisina kyllin syyllisiä, voimme toimia alihankkijana
rikoksessa, joka on ennalta nähtävissä, siksi osasyyllisyyttämme ei voi kuitata millään tavallisilla selityksillä.
Ja myönnettäköön; en vaikene enää, koska olen kyllästynyt länsimaiden teeskentelyyn; lisänä toivo, että monet vapautuvat vaikenemisesta, vaativat tunnistettavissa olevan vaaran aiheuttajaa luopumaan väkivallasta ja samalla vaativat, että molempien maiden hallitukset sallisivat kansainväliselle komissiolle Israelin ydinaseistuksen ja iranilaisten ydinvoimaloiden vapaan ja jatkuvan valvonnan.
Vain näin voi auttaa kaikkia, israelilaisia ja palestiinalaisia, oikeastaan kaikkia niitä ihmisiä, jotka elävät tällä hulluuden miehittämällä alueella vihamielisinä rinnakkain ja siten sitä kautta auttaa myös meitä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.