Vanhusten asiallinen hoito

Et ole tainnut koskaan hoitaa sänkypotilasta? Kokemustakaan alasta sinulla ei ole?

Kun heikolle vanhukselle vaihdetaan vaippaa (jossa mahdollisesti voi olla useamman päivän tuotokset vetisenä kurana joka on tullut ns. ammuksena kertalaakina vaippaan eikä ole ehditty sillä hetkellä vessaan) sängyssä ei vanhus välttämättä jaksa/pysty olemaan kyljellään omin avuin niin kauaa, että yksi hoitaja ehtisi tekemään käännön, nopeasti alapesun, rasvauksen, mahdollisesti suojaliinan yms. tarvittavat petivaatteiden vaihdot sekä uuden vaipan vaihdon. Siksi vaihtoihin tarvitaan toinen hoitaja, joka pitää vanhusta kyljellään sekä samalla avustaa pesua suorittavaa hoitajaa. Liikkumaan pystyvän potilaan vaippa yleensä pyritään vaihtamaan vessassa ja voin sanoa että ahtaassa vessassa ei kaksi hoitajaa ja yksi vanhus mahtuisikaan olemaan (ellei ole tilava inva-wc joita on harvassa). Myös pyörätuolipotilaita pystyy yksi hoitaja viemään vessaan ellei kyseessä ole, kuten mainitsitkin, erityisen isokokoinen hoidettava.

Usein vessahätä tulee useammalle potilaalle/asukkaalle kerrallaan ruokailun jälkeen ja riippuen paikasta hoitajia voi olla vuorossa 2-5. Usein joku on sairaana eikä sijaista ole saatu hankittua ajoissa, jolloin tehdään töitä liian vähän työvoiman kanssa. Jos paikalle saadaan sijainen hänen perehdyttämiseensä menee yleensä työpäivän verran (näytetään tilat, asukkaat, hoitovälineistö, kerrotaan työpäivän kulku jne.), jolloin tuona päivänä sijaisesta on hyvin vähän apua. Opiskelijoista toki on hyötyä, jotkut ovat erittäin omatoimisia ja ahkeria ja mikseivät olisi, kun pääsevät vihdoin harjoittamaan ammattitaitoa ja oppimaan asioita käytännössä. Valitettavasti joukosta löytyy myös jatkuvasti vahdittavia ja ujompia jolloin hekin sekoittavat työntekoa ja hoitajan pitää ehtiä oman työnsä ohella tarkkailemaan myös näitä.

Raha ratkaisee ja aika on rahaa. Mitä nopeatempoisemmin/harvemmin toimenpiteet hoidetaan sitä enemmän säästetään. Säästöistä hoitajat eivät itse päätä, eivät myöskään siitä että hoitotoimenpiteet pyritään tekemään muutamassa minuutissa liukuhihna-periaatteella. Kukaan ei tälle alalle lähde ollakseen tunteeton robotti jolla on neljä näkymätöntä kättä hoitamassa kymmentä eri asiaa, koska "meillä nyt vaan budjetti on tämmöinen". Me hoitajat silti olemme aina ne joille heitetään kuraa niskaan ja osoitetaan syyttävällä sormella kun jokin asia ei miellytä. Meillä on jalat kipeänä jatkuvasta ramppaamisesta, selkä kipeänä nostoista, nuhat ja muut pöpöt tarttuvat usein ja siksi tullaan puolikuntoisina työpaikalle, polvet raksuu ja päätä särkee erilaisten desinfiointiaineiden monen tunnin haistelusta puhumattakaan käsien ihon kunnosta. Omaiselle se käynti on sen muutaman tunnin pituinen silloin kun ehtivät paikalle, meillä se on jokapäiväistä ja jatkuvaa valppaana oloa.

Totean, että myös tyhjäntoimittajia hoitajista löytyy. He ovat yleensä mukavuudenhaluisia ja kovia juttelemaan. Se iloinen hoitaja joka hyökkää juttelemaan jokaisen omaisen ja potilaan luokse ja vaikuttaa teidän silmiin todella pätevältä syö papattaessaan meiltä muilta aikaa ja energiaa, kun joudumme "tuuraamaan" kyseistä henkilöä sitten osastolla. Näistä ei kuitenkaan itse työpaikalla saa sanoa ääneen, koska kuppikuntia on enemmän kuin käsissä sormia. Myös sitä olen saanut todistaa, että hoitajat delekoivat raskaimmat hommat opiskelijoille ja vetävät lonkkaa milloin missäkin. Opiskelijat eivät tästä tosin ääneen voi sanoa, koska siitä tulee heti miinusta työssäoppimisen arvosanoihin, joten hoitajat jatkavat tätä samaa kuviota luullen ettei opiskelijat tajua heitä vedätettävän.

Tämä on vasta pieni ote siitä miten kamalaan kuntoon terveydenhoito niin osastolla oleville kuin siellä työskenteleville on mennyt.

Eläimiä kyllä suojellaan salakuvaamalla huonoa hoitoa, mutta vanhuksien huonoa hoitoa ja jopa syöttämättä ja juottamatta jättämistä ei salakuvata. Mitähän ne siitä ulkomailla tuumisivat, kun se on joka asiassa suurin huoli.