Kristityt ovat hajallaan. Jeesuksen ylösnousemuksen todistajat ovat karsinoituneet omiin karsinoihinsa. Näyttää siltä että olemme kaikki lihallisia ja pienen pieniä lapsia Kristuksessa. Onhan keskellämme riitoja ja puolueita.
Tietyssä iässä luonnollinen lapsi etsii siirtymäobjektia äidilleen eli korviketta, joka täyttää äidin paikan. Tämä sopii myös meihin hengellisiin pieniin lapsiin Kristuksessa Jeesuksessa. Onhan niin, että uskoon tulon alkuvaiheessa Jumala antaa vastasyntyneen lapsensa tuntea läsnäoloaan. Voi seurata yliluonnollisia kokemuksia ja voimakasta johdatuksen tuntemista. Aikaa myöten seuraa paluu riivaajien laaksoon ja pienen uskon varassa vaeltaminen pimeyden keskellä. Tässä vaiheessa etsimme kaikenlaisia siirtymäobjekteja, joihin turvata. Näitä ovat uskonnolliset puolueet (kaikki katolisesta pienimpään kotikuppikuntaan), Raamattu, jonkun puolueen pastori (varsinkin yksinäisillä naisilla) tai jokin kristillinen dogmi. Korvikkeena voi toimia myös halu hengellisiin kokemuksiin ja jatkuva tarve nähdä ihmeitä ja merkkejä.
Raamatusta olemme tehneet kristillisiä, oikeina pitämiämme oppeja, mutta ne ovat iskeneet meidät hajalleen. On selvää että kristikunta ei tule yhdeksi kastekysymyksen, pelastus/kadotus kysymyksen tai edes Jeesuksen opetusten kautta. Me kun tulkitsemme kaikki niitä omalla ”oikealla” tavalla. Raamattu ei ole toiminut yhdistävänä, vaan pelkästään erottavana tekijänä. Jopa Jehovan todistajalla ja mormoneilla on Raamattu. No nyt sanomme että heillä on muitakin kirjoja Raamatun rinnalla ja unohdamme luterilaisten katekismuksen ja helluntailaisten kasteoppaan. Jeesuksen Jumaluus ei rehellisesti sanottuna ole edes puhtaan Raamatullinen oppi, vaikka se lienee Totuus Pyhässä Hengessä. Johannes kirjoittaa, että ”Sana oli Jumala” mutta heti ”Jumalan tykönä” jälkeen. Isän ja Pojan erottamiselle toisistaan on täällä Raamatullinen perustelu. Toisaalla Jeesus sanoo olevansa Yksi Isän kanssa. Sanoopa Hän jokaisen Hänet näkevän, näkevän Isän. Getsemanessa taas Jeesus on irti Isästään…”ei niin kuin tahdon, vaan niin kuin sinä…” ja ristillä irti Jumalasta: ”Jumalani, Jumalani…miksi minut hylkäsit…!”.
Alkuseurakunnalla ei ollut Raamattua. Olipa joukossa paljon lukutaidottomiakin. Joillakin saattoi olla VT:n kirjoituksia. Näistä ei kuitenkaan käsittääkseni tehty mitään oppeja, vaan niitä käytettiin todistus tarkoituksessa. Niistä haettiin Todistusta siihen tosi asiaan, että Jeesus Kristus on Messias. Jumalan Siemen, jossa kaikki kielet, kansat ja heimot tulevat siunatuiksi.
Vaikka alkuseurakunnalla ei ollut Raamattua, niin heillä oli Yhteys Kristuksessa. Raamattu ei siis takaa yhteyttä. Kaikki pienimmätkin lahkot eli uskonnolliset puolueethan omaavat omasta mielestään sen ”oikean” Raamatun tulkinnan. Ekumenia perustuu kristillisten kirkkojen yhteistyöhön, mutta näen ettei mitään todellista herätystä synny elleivät karsinoiden aidat nimikyltteineen kaadu maahan ja painu unholaan. Edelleenkään Jeesuksen rukous (johon ekumenian sanotaan perustuvan) ei ollut apostolisen yhteyden perusta.
Apostolit saarnasivat ristiinnaulittua Kristusta Jeesusta. Saarnan ja ajatuksen keskipiste oli Jeesuksen Kristuksen Yksi kuolema koko maailman synnin tähden ja Yksi ylösnousemus kaikkien ihmisten vanhurskauttamisen (viattomaksi julistamisen) tähden. Tämän päivän kristikansa ei tule Yhdeksi missään muualla kuin ristillä, Kristuksen Jeesuksen kuolemassa. Ylösnousemus voima julistaa ihmiskunnalle täydellistä pelastusta ja syntien anteeksiantoa Kristuksen Jeesuksen ristinkuoleman kautta Pyhässä Hengessä. Raamatusta näemme kuinka Jeesus kohtaa syntisen ihmisen rakastaen ja anteeksi antaen. Kun yhteyden perustaksi löytyy Kristuksen kuolema, niin Hänen elämänsäkin alkaa vaikuttamaan meissä. Näin voisimme kaikki kristityt saarnata tuomion ja lain sijaan armoa ja anteeksi antoa. Näin toimitamme pyhää papillista virkaamme ja näytämme Jumalalle Kristuksen verta jokaisen ihmisen puolesta. Näin katsomme ristiinnaulittuun Kristukseen koko ihmiskunnan puolesta! Näin luotamme Jumalaan ja Häneen Sanaansa, Kristukseen.
Tietyssä iässä luonnollinen lapsi etsii siirtymäobjektia äidilleen eli korviketta, joka täyttää äidin paikan. Tämä sopii myös meihin hengellisiin pieniin lapsiin Kristuksessa Jeesuksessa. Onhan niin, että uskoon tulon alkuvaiheessa Jumala antaa vastasyntyneen lapsensa tuntea läsnäoloaan. Voi seurata yliluonnollisia kokemuksia ja voimakasta johdatuksen tuntemista. Aikaa myöten seuraa paluu riivaajien laaksoon ja pienen uskon varassa vaeltaminen pimeyden keskellä. Tässä vaiheessa etsimme kaikenlaisia siirtymäobjekteja, joihin turvata. Näitä ovat uskonnolliset puolueet (kaikki katolisesta pienimpään kotikuppikuntaan), Raamattu, jonkun puolueen pastori (varsinkin yksinäisillä naisilla) tai jokin kristillinen dogmi. Korvikkeena voi toimia myös halu hengellisiin kokemuksiin ja jatkuva tarve nähdä ihmeitä ja merkkejä.
Raamatusta olemme tehneet kristillisiä, oikeina pitämiämme oppeja, mutta ne ovat iskeneet meidät hajalleen. On selvää että kristikunta ei tule yhdeksi kastekysymyksen, pelastus/kadotus kysymyksen tai edes Jeesuksen opetusten kautta. Me kun tulkitsemme kaikki niitä omalla ”oikealla” tavalla. Raamattu ei ole toiminut yhdistävänä, vaan pelkästään erottavana tekijänä. Jopa Jehovan todistajalla ja mormoneilla on Raamattu. No nyt sanomme että heillä on muitakin kirjoja Raamatun rinnalla ja unohdamme luterilaisten katekismuksen ja helluntailaisten kasteoppaan. Jeesuksen Jumaluus ei rehellisesti sanottuna ole edes puhtaan Raamatullinen oppi, vaikka se lienee Totuus Pyhässä Hengessä. Johannes kirjoittaa, että ”Sana oli Jumala” mutta heti ”Jumalan tykönä” jälkeen. Isän ja Pojan erottamiselle toisistaan on täällä Raamatullinen perustelu. Toisaalla Jeesus sanoo olevansa Yksi Isän kanssa. Sanoopa Hän jokaisen Hänet näkevän, näkevän Isän. Getsemanessa taas Jeesus on irti Isästään…”ei niin kuin tahdon, vaan niin kuin sinä…” ja ristillä irti Jumalasta: ”Jumalani, Jumalani…miksi minut hylkäsit…!”.
Alkuseurakunnalla ei ollut Raamattua. Olipa joukossa paljon lukutaidottomiakin. Joillakin saattoi olla VT:n kirjoituksia. Näistä ei kuitenkaan käsittääkseni tehty mitään oppeja, vaan niitä käytettiin todistus tarkoituksessa. Niistä haettiin Todistusta siihen tosi asiaan, että Jeesus Kristus on Messias. Jumalan Siemen, jossa kaikki kielet, kansat ja heimot tulevat siunatuiksi.
Vaikka alkuseurakunnalla ei ollut Raamattua, niin heillä oli Yhteys Kristuksessa. Raamattu ei siis takaa yhteyttä. Kaikki pienimmätkin lahkot eli uskonnolliset puolueethan omaavat omasta mielestään sen ”oikean” Raamatun tulkinnan. Ekumenia perustuu kristillisten kirkkojen yhteistyöhön, mutta näen ettei mitään todellista herätystä synny elleivät karsinoiden aidat nimikyltteineen kaadu maahan ja painu unholaan. Edelleenkään Jeesuksen rukous (johon ekumenian sanotaan perustuvan) ei ollut apostolisen yhteyden perusta.
Apostolit saarnasivat ristiinnaulittua Kristusta Jeesusta. Saarnan ja ajatuksen keskipiste oli Jeesuksen Kristuksen Yksi kuolema koko maailman synnin tähden ja Yksi ylösnousemus kaikkien ihmisten vanhurskauttamisen (viattomaksi julistamisen) tähden. Tämän päivän kristikansa ei tule Yhdeksi missään muualla kuin ristillä, Kristuksen Jeesuksen kuolemassa. Ylösnousemus voima julistaa ihmiskunnalle täydellistä pelastusta ja syntien anteeksiantoa Kristuksen Jeesuksen ristinkuoleman kautta Pyhässä Hengessä. Raamatusta näemme kuinka Jeesus kohtaa syntisen ihmisen rakastaen ja anteeksi antaen. Kun yhteyden perustaksi löytyy Kristuksen kuolema, niin Hänen elämänsäkin alkaa vaikuttamaan meissä. Näin voisimme kaikki kristityt saarnata tuomion ja lain sijaan armoa ja anteeksi antoa. Näin toimitamme pyhää papillista virkaamme ja näytämme Jumalalle Kristuksen verta jokaisen ihmisen puolesta. Näin katsomme ristiinnaulittuun Kristukseen koko ihmiskunnan puolesta! Näin luotamme Jumalaan ja Häneen Sanaansa, Kristukseen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.