Kristityt ovat hajallaan. Jeesuksen ylösnousemuksen todistajat ovat karsinoituneet omiin karsinoihinsa. Näyttää siltä että olemme kaikki lihallisia ja pienen pieniä lapsia Kristuksessa. Onhan keskellämme riitoja ja puolueita.
Tietyssä iässä luonnollinen lapsi etsii siirtymäobjektia äidilleen eli korviketta, joka täyttää äidin paikan. Tämä sopii myös meihin hengellisiin pieniin lapsiin Kristuksessa Jeesuksessa. Onhan niin, että uskoon tulon alkuvaiheessa Jumala antaa vastasyntyneen lapsensa tuntea läsnäoloaan. Voi seurata yliluonnollisia kokemuksia ja voimakasta johdatuksen tuntemista. Aikaa myöten seuraa paluu riivaajien laaksoon ja pienen uskon varassa vaeltaminen pimeyden keskellä. Tässä vaiheessa etsimme kaikenlaisia siirtymäobjekteja, joihin turvata. Näitä ovat uskonnolliset puolueet (kaikki katolisesta pienimpään kotikuppikuntaan), Raamattu, jonkun puolueen pastori (varsinkin yksinäisillä naisilla) tai jokin kristillinen dogmi. Korvikkeena voi toimia myös halu hengellisiin kokemuksiin ja jatkuva tarve nähdä ihmeitä ja merkkejä.
Raamatusta olemme tehneet kristillisiä, oikeina pitämiämme oppeja, mutta ne ovat iskeneet meidät hajalleen. On selvää että kristikunta ei tule yhdeksi kastekysymyksen, pelastus/kadotus kysymyksen tai edes Jeesuksen opetusten kautta. Me kun tulkitsemme kaikki niitä omalla ”oikealla” tavalla. Raamattu ei ole toiminut yhdistävänä, vaan pelkästään erottavana tekijänä. Jopa Jehovan todistajalla ja mormoneilla on Raamattu. No nyt sanomme että heillä on muitakin kirjoja Raamatun rinnalla ja unohdamme luterilaisten katekismuksen ja helluntailaisten kasteoppaan. Jeesuksen Jumaluus ei rehellisesti sanottuna ole edes puhtaan Raamatullinen oppi, vaikka se lienee Totuus Pyhässä Hengessä. Johannes kirjoittaa, että ”Sana oli Jumala” mutta heti ”Jumalan tykönä” jälkeen. Isän ja Pojan erottamiselle toisistaan on täällä Raamatullinen perustelu. Toisaalla Jeesus sanoo olevansa Yksi Isän kanssa. Sanoopa Hän jokaisen Hänet näkevän, näkevän Isän. Getsemanessa taas Jeesus on irti Isästään…”ei niin kuin tahdon, vaan niin kuin sinä…” ja ristillä irti Jumalasta: ”Jumalani, Jumalani…miksi minut hylkäsit…!”.
Alkuseurakunnalla ei ollut Raamattua. Olipa joukossa paljon lukutaidottomiakin. Joillakin saattoi olla VT:n kirjoituksia. Näistä ei kuitenkaan käsittääkseni tehty mitään oppeja, vaan niitä käytettiin todistus tarkoituksessa. Niistä haettiin Todistusta siihen tosi asiaan, että Jeesus Kristus on Messias. Jumalan Siemen, jossa kaikki kielet, kansat ja heimot tulevat siunatuiksi.
Vaikka alkuseurakunnalla ei ollut Raamattua, niin heillä oli Yhteys Kristuksessa. Raamattu ei siis takaa yhteyttä. Kaikki pienimmätkin lahkot eli uskonnolliset puolueethan omaavat omasta mielestään sen ”oikean” Raamatun tulkinnan. Ekumenia perustuu kristillisten kirkkojen yhteistyöhön, mutta näen ettei mitään todellista herätystä synny elleivät karsinoiden aidat nimikyltteineen kaadu maahan ja painu unholaan. Edelleenkään Jeesuksen rukous (johon ekumenian sanotaan perustuvan) ei ollut apostolisen yhteyden perusta.
Apostolit saarnasivat ristiinnaulittua Kristusta Jeesusta. Saarnan ja ajatuksen keskipiste oli Jeesuksen Kristuksen Yksi kuolema koko maailman synnin tähden ja Yksi ylösnousemus kaikkien ihmisten vanhurskauttamisen (viattomaksi julistamisen) tähden. Tämän päivän kristikansa ei tule Yhdeksi missään muualla kuin ristillä, Kristuksen Jeesuksen kuolemassa. Ylösnousemus voima julistaa ihmiskunnalle täydellistä pelastusta ja syntien anteeksiantoa Kristuksen Jeesuksen ristinkuoleman kautta Pyhässä Hengessä. Raamatusta näemme kuinka Jeesus kohtaa syntisen ihmisen rakastaen ja anteeksi antaen. Kun yhteyden perustaksi löytyy Kristuksen kuolema, niin Hänen elämänsäkin alkaa vaikuttamaan meissä. Näin voisimme kaikki kristityt saarnata tuomion ja lain sijaan armoa ja anteeksi antoa. Näin toimitamme pyhää papillista virkaamme ja näytämme Jumalalle Kristuksen verta jokaisen ihmisen puolesta. Näin katsomme ristiinnaulittuun Kristukseen koko ihmiskunnan puolesta! Näin luotamme Jumalaan ja Häneen Sanaansa, Kristukseen.
Tietyssä iässä luonnollinen lapsi etsii siirtymäobjektia äidilleen eli korviketta, joka täyttää äidin paikan. Tämä sopii myös meihin hengellisiin pieniin lapsiin Kristuksessa Jeesuksessa. Onhan niin, että uskoon tulon alkuvaiheessa Jumala antaa vastasyntyneen lapsensa tuntea läsnäoloaan. Voi seurata yliluonnollisia kokemuksia ja voimakasta johdatuksen tuntemista. Aikaa myöten seuraa paluu riivaajien laaksoon ja pienen uskon varassa vaeltaminen pimeyden keskellä. Tässä vaiheessa etsimme kaikenlaisia siirtymäobjekteja, joihin turvata. Näitä ovat uskonnolliset puolueet (kaikki katolisesta pienimpään kotikuppikuntaan), Raamattu, jonkun puolueen pastori (varsinkin yksinäisillä naisilla) tai jokin kristillinen dogmi. Korvikkeena voi toimia myös halu hengellisiin kokemuksiin ja jatkuva tarve nähdä ihmeitä ja merkkejä.
Raamatusta olemme tehneet kristillisiä, oikeina pitämiämme oppeja, mutta ne ovat iskeneet meidät hajalleen. On selvää että kristikunta ei tule yhdeksi kastekysymyksen, pelastus/kadotus kysymyksen tai edes Jeesuksen opetusten kautta. Me kun tulkitsemme kaikki niitä omalla ”oikealla” tavalla. Raamattu ei ole toiminut yhdistävänä, vaan pelkästään erottavana tekijänä. Jopa Jehovan todistajalla ja mormoneilla on Raamattu. No nyt sanomme että heillä on muitakin kirjoja Raamatun rinnalla ja unohdamme luterilaisten katekismuksen ja helluntailaisten kasteoppaan. Jeesuksen Jumaluus ei rehellisesti sanottuna ole edes puhtaan Raamatullinen oppi, vaikka se lienee Totuus Pyhässä Hengessä. Johannes kirjoittaa, että ”Sana oli Jumala” mutta heti ”Jumalan tykönä” jälkeen. Isän ja Pojan erottamiselle toisistaan on täällä Raamatullinen perustelu. Toisaalla Jeesus sanoo olevansa Yksi Isän kanssa. Sanoopa Hän jokaisen Hänet näkevän, näkevän Isän. Getsemanessa taas Jeesus on irti Isästään…”ei niin kuin tahdon, vaan niin kuin sinä…” ja ristillä irti Jumalasta: ”Jumalani, Jumalani…miksi minut hylkäsit…!”.
Alkuseurakunnalla ei ollut Raamattua. Olipa joukossa paljon lukutaidottomiakin. Joillakin saattoi olla VT:n kirjoituksia. Näistä ei kuitenkaan käsittääkseni tehty mitään oppeja, vaan niitä käytettiin todistus tarkoituksessa. Niistä haettiin Todistusta siihen tosi asiaan, että Jeesus Kristus on Messias. Jumalan Siemen, jossa kaikki kielet, kansat ja heimot tulevat siunatuiksi.
Vaikka alkuseurakunnalla ei ollut Raamattua, niin heillä oli Yhteys Kristuksessa. Raamattu ei siis takaa yhteyttä. Kaikki pienimmätkin lahkot eli uskonnolliset puolueethan omaavat omasta mielestään sen ”oikean” Raamatun tulkinnan. Ekumenia perustuu kristillisten kirkkojen yhteistyöhön, mutta näen ettei mitään todellista herätystä synny elleivät karsinoiden aidat nimikyltteineen kaadu maahan ja painu unholaan. Edelleenkään Jeesuksen rukous (johon ekumenian sanotaan perustuvan) ei ollut apostolisen yhteyden perusta.
Apostolit saarnasivat ristiinnaulittua Kristusta Jeesusta. Saarnan ja ajatuksen keskipiste oli Jeesuksen Kristuksen Yksi kuolema koko maailman synnin tähden ja Yksi ylösnousemus kaikkien ihmisten vanhurskauttamisen (viattomaksi julistamisen) tähden. Tämän päivän kristikansa ei tule Yhdeksi missään muualla kuin ristillä, Kristuksen Jeesuksen kuolemassa. Ylösnousemus voima julistaa ihmiskunnalle täydellistä pelastusta ja syntien anteeksiantoa Kristuksen Jeesuksen ristinkuoleman kautta Pyhässä Hengessä. Raamatusta näemme kuinka Jeesus kohtaa syntisen ihmisen rakastaen ja anteeksi antaen. Kun yhteyden perustaksi löytyy Kristuksen kuolema, niin Hänen elämänsäkin alkaa vaikuttamaan meissä. Näin voisimme kaikki kristityt saarnata tuomion ja lain sijaan armoa ja anteeksi antoa. Näin toimitamme pyhää papillista virkaamme ja näytämme Jumalalle Kristuksen verta jokaisen ihmisen puolesta. Näin katsomme ristiinnaulittuun Kristukseen koko ihmiskunnan puolesta! Näin luotamme Jumalaan ja Häneen Sanaansa, Kristukseen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Onko ratkaisusi kristittyjen yhteydelle Jumalan Sanan hylkääminen? Tämä ratkaisumalli on jo hyvin vanhaa perua. Sitä kutsutaan myös ekumeniaksi. Nykyään puuhataan paavinkirkon johdolla jo kaikkien uskontojen yhteyttä. Tätäkö ajat takaa?
Olet oikeassa, että alkuseurakunnalla tuskin oli koko meidän Raamattuamme. Heillä oli myös yhteys keskenään. Onko siitä sitten vedettävä se johtopäätös, että Raamattu olisi yhteyden rikkoja. Et voi olla enempää väärässä.
Mikä merkitys armahduksella on paatuneelle rikolliselle, joka ei ymmärrä tekojensa seurauksia. Eikö se ole hänelle vain mahdollisuus jatkaa kaikkea entiseen malliin. Kristinuskon tiivistäminen hokemaan: "Armo, armo, kaikki pelastuu!" on sama juttu. Jo Pietarin ensimmäisessä saarnassa osoitettiin ensin ihminen syntiseksi Jumalan edessä. Ihmiset saivat piston sydämeensä, minkä jälkeen heitä kehotettiin tekemään parannus ja ottamaan kaste Jeesuksen nimeen. Jumalan armo on valtava, mutta tarkoittaako se sitä, että sen takia voi olla huoletta tottelematton. Jos sen saa lahjana, onko sitä pidettävä halpana?
Raamatusta voi tehdä moniakin oppeja. Miksi ne poikkeavat toisistaan jopa keskeisissä kysymyksissä? Kummastelit Jeesuksen olemusta. Tarvitaanko sellaisesta oppi, eikö Jumalan sana riitä? Kolminaisuusoppia pohtivat teologit menevät itsekin sekaisin selityksissään. Pahimmillaan se johtaa siihen, että uskon kohde onkin ihmismielen muodostama jumalankuva: "Pyhä Kolminaisuus". Vartiotorniseuran hallinoelin lähestyy asiaa omalla järkeisopillaan ja hämärtää samalla koko Jumalan suunnitelman. Ihmisen ei todellakaan tarvitse tietää Jumalasta enempää, kuin mitä Hän Sanassaan selvästi ilmoittaa.
Raamatullinen kaste jakaa, ja tulee loppuun asti jakamaan ihmisiä. Ongelma ei ole Raamatun vaikeatajuisuus tai se, että asia olisi siellä jotenkin ristiriitaisesti ilmoitettu. Ongelma on siinä, että suuret kirkkolaitokset ovat sitoutuneet jäsenmääränsä turvatakseen pikkulasten pakkokasteeseen. Sen autuudesta on tehty tutkielmia aina väitöskirjoja myöten. Pelissä on ihmiskunnia ja kirkon arvovalta. Niinpä kirkot tekevät kaikkensa hämärtääkseen Raamatun totuuden asiassa. Kaste oli alkujaan kristittyjä, maailmasta ulos kutsuttujen joukkoa, yhdistävä tekijä. Nyt se erottaa: kaikki kastetaan, uskoa tai parannuksentekoa ei kysytä (ja miten sitä vauvalta voisi vaatiakaan). Alkuperäiseen pyrkivät vaiennetaan harhaoppisina tai nyttemmin ekumenian nimissä.
Raamatullinen neuvo seurakunnan yhteydeksi on, ei sanan hylkääminen, vaan siihen pitäytyminen. Ei ole tarkoitus koota mahdollisimman suurta joukkoa, jolla olisi edes jotain yhteistä, vaan koota yhteen kaikki Herran omat.
"Lähtekää siitä (Babylon =hajaannus) ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa. Sillä hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa."