Millaista on olla Jeesuksen seurakunnassa profeetta

Jumalan seurakunnassa paimen saa palkkaa, ja evankelista kannatusta, ja apostoleista ja opettajista ja profeetoista Jumala pitää muutoin huolta? Tietysti kokopäiväisessä tehtävässä tarvitaan palkka ja osa-aikaisessa kannatusta, mutta Paavali kirjoitti apostoleista, että hänestä tuntui että heidät ihan vihoviimeisiksi oli asetettu:

´ Sillä minusta näyttää, että Jumala on asettanut meidät apostolit vihoviimeisiksi, ikäänkuin kuolemaan tuomituiksi; meistä on tullut kaiken maailman katseltava, sekä enkelien että ihmisten, me olemme houkkia Kristuksen tähden, mutta te älykkäitä Kristuksessa, me olemme heikkoja, mutta te väkeviä; te kunnioitettuja, mutta me halveksittuja. Vielä tänäkin hetkenä me kärsimme sekä nälkää että janoa, olemme alasti, meitä piestään, ja me kuljemme kodittomina, me näemme vaivaa tehden työtä omin käsin. Meitä herjataan, mutta me siunaamme; meitä vainotaan, mutta me kestämme; meitä parjataan, mutta me puhumme leppeästi; meistä on tullut kuin mikäkin maailman tunkio, kaikkien hylkimiä, aina tähän päivään asti. En kirjoita tätä häväistäkseni teitä, vaan niinkuin rakkaita lapsiani neuvoen. ´ (1. Kor. 4:9-14)

Toki tämä on vain yksi näkemys, sillä samoin Paavali kehotti kaikkia kuulijoitaan olemaan kuin hän itsekin kahleita lukuunottamatta.

Profeetoista on aika vähän kirjoitettu eikä yhtään suoranaista Uuden Testamentin kirjaa tai kirjettä ole heiltä Raamattuun tallennettu.

Ilmestyskirja on ainutlaatuinen profetia suoraan Isältä Jumalalta annettu Jeesukselle ja edelleen enkelin välityksellä Johannekselle ja myös meille käännettynä ja tulevat myös täyttymään tämän sukupolven aikana, kuten nähdään ja voidaan ymmärtää Herran suuren päivän läheisyydestä.

Pannaan kaikki toivomme Jumalan armoon ja totuuteen ja siinä pyhitytään ja janotaan vanhurskauttaan Hengessään.

Minä ymmärtäisin, että moni paimen, profeetta ym. vielä odottaa lähtölaukaisua Jumalalta. Tosin jonkin verran seurakunnissa vierailee tehtävän ja ajankohtaisen sanan saaneita. On myös huomattavaa pyrkimystä eteenpäin, ainakin osassa seurakunnista.

Mutta siinä tullaankin dilemmaan: jotta seurakunta saataisiin valmiiksi palveluksen työhön, on oltava noita edellämainittuja, Jumalan valtuuttamia ihmisiä, jotka näkevät Jumalan valtakunnan ja Jumalan toimeksiannon tärkeäksi ja välttämättömäksi työn eteenpäin menemiselle. Liian paljon ollaan vielä ihmisvoimien varassa, eikä toteuteta Jumalan antamaa kutsua olla evankeliumin levittäjä, ilosanoman viejä, kaduille ja toreille, teille ja aitovierille.

Kerran eräs ihminen, jonka työtä (lähetystyötä) arvostan suuresti, sanoi, kerrottuaan vaativasta monia etovasta työstään, että hänen sydämessään nousi ajatus noita tiettömiä teitä ajaessaan, että Jumala, sinä olet voittanut minut. Tuo tuli pienellä äänellä.

Kunpa voisi olla, että me voisimme sanoa: Jumala, sinä olet voittanut minut. Ei enää minun tahtoni, vaan sinun.