aikuiskummin tehtävät

Aivan sama juttu, ihmiset ovat kai kovin kiireisiä ja toiset ovat olleet srk pitkään ehkä eivät jaksa tai ole enää hengellisesti niin aktiivisia.Täytyy kuitenkin muistaa että kummikin on ihminen ja rajallinen eikä ns. meidän palveluksessamme aina silloin kun tarvitsemme.Heilläkin on oma elämänsä joillakin ehkä kiireinen.Silti ymmärrän sinua ja tiedän tunteen.

Minäkin jäin tavallaan aivan kuin yksin kirkkoonliittämisen jälkeen.Kenelläkään ei ollut enää aikaa tai ei viitsinyt vaivata kun näyttivät olevan kiireisiä.Nämä asiat kun eivät ole sellaisia odota on minulla 5 minuuttia aikaa ennenkuin siirryn toiseen asiaan juttuja.

Yleensä aikuisiällä kirkkoon liittyneillä on hengellinen tarve ja tarpeita joista myös haluaa keskustella.Tosin tiedän sellaisiakin joille kirkko näyttäytyy enemmänkin sosiaalisena ympäristönä kuin hengellisenä tarpeena.Ja tiedän sellaisiakin jotka ovat kirkkoon ikäänkuin paenneet ihmisuhde ongelmiaan tai muita elämänsä ongelmia ja haluaisivat tukihenkilön tapaista apua tai mielenterveydellistä apua ja joskus tämä tie näyttää olevan loputon kun viralliset paikat on käyty läpi ja jäljelle on jäänyt enää kirkko.Silloin kannattaisi miettiä miksi mistään avusta ei ole ollut hyötyä tai apua.
Ihminen saattaa olla siinä tilassa ettei kykene muuttumaan ja siksi aina hakeutuu uuden avun ja ihmisten piiriin.
Joittenkin ihmisten elämä vain on siinä pisteessä.Kirkko ei kuitenkaan tuomitse ketään olipa heidän tarpeensamillaisia hyvänsä tulla kirkkoon se on taas eriasia millaista apua sieltä saa ja onko se ihmisen odotuksien mukaista.

No tuo vain tuli mieleen kun on seuraillut vähän erilaisia ihmisiä seurakunnassa.Toki sellaisia ihmisiä on aivan muissakin kuin liittyneissä.Kaikenlaista löytyy ja siihen en ainakaan minä ollut varautunut.Oletin että kun en vaadi muilta mitään menen vain palvelukseen ja poistun niin ei tarvitse olla kenenkään huolinarikkana ja saatavilla pahaan oloon 24/7 varsinkaan kun ei ole ammattilainen.Normaali kanssakäyminen on ihan hyvä asia mutta joskus on ihmisiä joitten avuntarve on pohjaton eikä siltikkään heidän solmuiseen elämään ole apua kuitenkaan kenestäkään.Eräänlaisia solmussa olevia ihmisiä jotka etsivät apua rajattomasti mutta eivät tunne sitä siitä huolimatta saavan mistään.

Olen tavannut vaikka mitä kirkonpiirissä tänä lyhyenä aikana mitä olen siellä ollut ja asia on yllättänyt täydellisesti.Minusta sosiaalinen käytös on vain ollut pahaksi vaikka luulisi sen olevan hyvä asia.Koska aina on joku joka tarvitsee sinua korvakseen huolinarikakseen tai muuhun tarpeeseen.Se on ikävää jos joillekkin ihmisille riittäisi pelkkä omien hengellisten akkujen lataaminen ilman suurempia hälinöitä ympärillä.

Suurinosa kyllä on mukavaa mutta täytyy muistaa ettei kirkko ole vapaa ongelmattomista ihmisistä ja ettei kaikille hengellisyys merkitse samaa eikä tarve ole ehkä samanlainen.

Sinuna keskustelisin rippi-isäsi kanssa asiasta ja kertoisit mitä kummiltasi oikein odotat ja rippi-isäsi osaa tultkita sitten tilanteen.Mutta ilman avoimuutta ja selkeitä sanoja on vaikea tulla yhteisymmärrykseen.
Olen nähnyt tapauksen jossa ihminen on mennyt ripille täräyttänyt vikansa tiskiin selittelemättä syitä ja sitten jälkeenpäin on alkanut puheet rippi-isän ymmärtämättömyydestä asioita kohtaan.Papitkaan eivät ole ajatustenlukijoita.

Mutta ota rippi-isääsi yhteys ja keskustelkaa mitä voimme odottaa ja keneltä ja missä määrin ehkäpä asiat alkavat siitä selkiintyä.Rippi-isä kuitenkin osaa määritellä sen rippi suhteen myös sinun ja kummisi välillä.

Itse törmäsin siihen että omankin kiireisen elämän keskellä olisi pitänyt löytää aikaa lukemiseen ja sillätavoin oppia ortodoksisuus ihmisten keskellä joilla on jokaisella oma erilainen näkemys.Itse kaipailin myös keskustelua hengellisyydestä ei niinkään erilaisista tavoista sitä harjoittaa.Itse luen jo tarpeeksi muuta kirjallisuutta joten aika ei riitä kaikkeen ja joskus kirjastakin olisi kiva nenäsä irroittaa.Mutta sellaisen ei taida seurakunnan teologeilla olla resursseja.Hekin tekevät tiukkoja työpäiviä.