Olenko minä, tutkija vai toimittaja tyhmä?

Helpoin vastaus olisi uskoa toimittajan (tai tutkijan) tarkoittaneen yksittäisten emäsparien muutosten testautumista, mutta ei niiden yhdistelmien. Silloin ei kenenkään tarvitse ehdä virhetta tai olla tyhmä.

Tietokoneissa käytetään (tai ainakin käytetiin ennen) niinsanottua pariteettitarkistusta. Siinä tietynmittaiselle bittijonolle lasketaan ja tallennetaan ykkösbittien määrän parilliseksi asettava bitti jonka tarkistus paljastaa jokaisen yhden bitin muutoksen jonossa. Kahden bitin muutosta se ei paljasta, mutta niiden todennäköisyys syntyä niin, ettei sama vika tuota paljon useampia yksibittisiä muutoksia, on häviävän pieni.

Tuota logiikkaa voidaan vähän venyttäen soveltaa myös mutaatioihin.

. "Everything that is genetically possible is being tested in a very short period," adds Lynch, emphasizing a very different view than perhaps the one we are all most familiar with: that evolution reveals itself only after thousands, if not millions of years.

Tuon ymmärrän niin, että kaikki mahdollisuudet testataan lyhyessä ajassa. Uskoisin toimittajan tyhmyyteen, sillä tutkija tuskin olisi päässyt tutkijaksi tuollaisella ymmärryksellä (anteeksi toimittajat).

Käsitykseni mukaan DNA;n monistuksessa virheet takistetaan ja korjataan monella erilaisella mekanismilla. Tarkisttus on erittäin tehokas, jos kolmen miljardin emäsparin monistuksessa tulee vain 60 virhettä.