Tättärää, töttöröö. Piitkästä aikaa PIENOISTARINAKISA !!

elämäntapani vaatimaton on
siksi kotini on pimeä ja valoton
kurkihirsi korkealla
kellari talon alla
vain itselläni avain on
vieras on aina kutsumaton

Kuntokellari - Askel aktiivisempaan elämäntapaan.
Kirkkaat valomainokset kutsuvat vierasta...
Hikeä, puuskutusta, askelia, vetoja ,nostoja, kyykkyjä, painoja..nautinnollista tuskaa. Muutosta. Nälkäkurjesta lihaskimpuksi.

Elämäntapani valon ja ilon kadotin kellariin.
Avain on hukassa tai vieras on sen vienyt.
Kurkiaura palaa etelään.
Kaikki on kuitenkin niin surullista.

Avain valoon on kurkistella vieraan elämäntapaa kellarissa.

Sen VIERAAN muistan aina kesäauringon VALON paistaessa läpi mökin ikkunan. Kaikki alkoi tästä: Tutuistuimme menneinä vuosina rannalla, jonka kupeessa myös hänen mökkinsä sijaitsi.

Ensimmäinen kohtaaminen tapahtui hänen ollessaan hädissään, koska oli kadottanut AVAIMENSA hietikkoon.

Yhdessä etsimme avainta lähes tunnin, kunnes se lopulta pilkisti heinikon lähettyviltä auringon valon kimaltaessa sen kupeessa.

Vieras kertoi lähteneensä kiireessä mökistään, kun näki KURJEN lentävän taivaalla ja laskeutuvan lähistölle. Kerrottuaan kadonneen avaimen tarinansa, vieras pyysi minut luokseen kylään.

Hän haki KELLARISTAAN kiitokseksi mustaherukkamehupullon ja kehui sitä taivaallisen hyväksi. Uskottavahan se oli.

Vieras kertoi asuvansa mökissään aina kun vain oli mahdollista. Rentoa ELÄMÄNTAPAA, etten sanoisi.

Töttöröö! huudahti Taikis tuo elämäni VALO. VIERAS hän ei minulle ole vaan usein AVAIN kirjoittamisen aloittamiseen. Ihan kuin KELLARISSA olisinkin pitkään ollut hiljaiseloa viettäen. Joskus harvoin tänne KURKIn. ELÄMÄNTAPAni on kurkkia ja urkkia, josko jotain uutta taas on ilmaantunut. Ja nyt siis oli. Mukava niin.

Olet valoni mun
Elämäntapaasi nojaudun
Ääntäsi ei vieras matki
Kuin kurjen on, tuo riemun ratki
Sen säilön, kellariini suljen
Ja avaimen kun ohi kuljen
Umpion se avaa.

Elimäen Eskolla epäilemättä ELÄMÄNTAPAna erilaisuus. Kaikenaikaa Kiikaroi KELLARIn katolla KURKIa, vimmassa väittää VALOpylväitä VIERAAN vallan vakoojiksi, alvariinsa anastaa alakerran asukkaiden autonAVAIMIA.

Ollessani vieraana elämäntapainkkarin viinikellarissa kurkin taskulampun valossa avaimella suljettuun kaappiin etsien ruokaa.

Talvihorroksessa ei kuulemma nähdä unia. Kuitenkin muistan kuulleeni avaimen kääntyvän ovessa ja saranoiden kitisevän. Se kitinä ja raolleen jääneen oven välistä sivaltava valo minut kait herätti.

Selkä on nyt aivan saatanan jäykkä. Sitä se tekee kun on monta kuukautta horroksessa kellarissa. Turha siinä teidän viisastella, että no mutku siilit horrostavat talvella. Koittakaa itte maata monta kuukautta paikallaan. Kyllä alkaa paikat puutua ja herätessä vituttaa.

Sellaisia ne on ne luonnonlait, muka ajan mittaa jalostuneita, mutta kun tää siilin elämäntapa ei vaan sovi mulle. Traagisinta on se, että ymmärrykseni on niin kehittynyt, että tajuan tilani. Tällainen nero kahlittuna tuhisevaan piikkipallo-ruumiiseen.

Kuka perkele senkin keksi, että siilit syö hyönteisiä? Tai matoja? Entäs sitten piikkien vaahdottaminen? Omaa sylkeä jumalauta piikkeihin?! Se yöeläminen sinänsä ok, kunhan päiväpesään ei kukaan kurki eikä herättele.

Traagisinta kuitenkin on se, että mulla on vaan muutama vuosi elinaikaa ja kestokiima. Näiden muiden siilien pariintumisaika taas osuu loppukevääseen eli kun herään pitkäunisena talvihorroksesta, niin heti pitäs kyetä. Ja kun tää helvetin palloruumis sitten herää ja oisin terässä, niin ne muut jo tuhisee matojen perässä. Vähän niinku sais luistimet jalkaan just kun kolmas erä loppuu.

Olen mä vierasta lajiakin yrittäny, lähinnä kania ja oravaa, mutta pirullako ne saa kiinni ja vaikka pääset juttuun niin eivät innostu. Kani veti heti takajalalla kuonoon ja oravakin vaan oksalta haistatteli. Niin olen tämän nyt päätellyt, että ihan sama mitä olen seuraavassa elämässäni, kunhan en tajua surkeuttani.

ELÄMÄNTAPApalstan alakulo täytti
friikit sille pitkät p******t näytti

Vakkaritko menneet KURKIsuolle
VIERAS ihmetteli ilmiölle tuolle

Lähtijä viimeinen VALOn sammutti
KELLARIin pakeni puskismammutti

Umpiluuta on hylättynä ovensuussa
AVAIN viskattuna apinanleipäpuussa

.

Hei, mitä sä siellä ovella kurkit?
tule hakemaan täältä hillopurkit
kellaristani hae potut, hillot ja mehut
niistä taiot vieraalle menut
Luomussa avain on elämäntapaan
ei aina voi katsoa omaan napaan
valoa elämään terveys suo
ja lisävuosia ehkä elämään tuo

Elämäntapani uusi
kellari, avain plus huusi
pihassa kurki ja kuusi
Valoa, huusi vieras
huusissa joku ……

Mie mietin mitä kirjoithelen tai eihän se ole mikhään riipasta pari riviä noista annetuista sanhoista.

Mikäs tässä kummulha on maathessa, kun sima sihisee allani KELLARIssa. VALO se lissäänthyy päihvä päihvältä ja aurinko lämmittää mukavasti. Huikatkin vois othaa, mutta AVAIN kellariin on paremman puoliskon hallussa.
Ei auta, kuin kathella taihvaalla auramuodossa lentävia etelän VIEHRAITA. KURJET ovat saaphuneet tänhe pohjolan perukoihinkin. Tästä lintujen seuhraamisesta on tullut miulle ELÄMÄNTAPA ja eiköhän se kellarinkin ovi aukea vapuksi näin luulisin käyhvän. Nyt jo suu naphasee tuon jumahlaisen helmeilevän nektarin mausta. Voe elämän kevät!

Minun elämäntapa on olla kaikessa haka.
Uskon että pärjään jos hiukseni värjään.
Juurikasvua tätä ei helpota hätä.
Väriä on pidettävä kauan päässä tässäkin säässä.

Ei auta valo ei kesän tulo,
jos hiipunut on väri tulee alakulo.

Asiaan avain löytyy Napsista,
mutta missäs on numero, hupsista.
Parastaa soitta 118:saan.
Sieltä aina apua saan.

Maanantai iltana ei enää jurpi,
kun peilistä juurikasvuinen pää ei kurki.

Vappu aamuna kellari kutsuu.
Siellä on käymässä perinteinen sima.
Pullo kossua ja rusina.

Kaikki on hyvin, värjätty on tyvi.
Aamulla ennen kun kukko pieras,
välähti mielessäni, missä on vieras ?

Kevään valo,
sielussain rakkauden palo,
kellariin hiivin,
avainta käännän,
siellä hän on,
kurkihirren alla,
ei toki vieras.
vaan tuttu aivan,
Timo,
perunoista parhain,
iduistaan huomaan
hän on valmis,
antautumaan mulle,
elämäntapani
vuoksi,
yhdessä olemme
vahvoja jälleen,
kun maistaa saan
pintaansa uutta,
nauttia uuden kesän ihanuutta.

Valo on elämäntapa
avain siihen ei ole vieras
kun ei kurki kellariin.

ovelle tuli vieras,
yllättäen pieras,
kellarin pimeydessä näytti mulle valoa,
oi' kovin oli tekoa jaloa,
hilloa ja mehua hyllystä otin monta,
ei olisi vieraankaan elämä enää onnetonta,
hassu elämäntapa mulla vain,
iloa vieraastani paljon sain,
kurki tästä runosta puuttuu,
lisään sen tähän loppuun,
muuten taikis suuttuu. :)

.........

Elämäntavan avain:
Älä kellariin kurki!
vieras Valopää

:)

Minulla on outoja ajatuksia. Itse asiassa elämäntapani on olla outo. Tavallisuus on tylsää ja vain olemalla erikoinen voin nähdä valoa elämässä. Onnen avaimetkin olen vähitellen löytämässä. Se on niin pienestä kiinni. Vaikka vain kevään ensimmäinen kurkiaura taivaalla kaakottamassa. Tai kun kellarin perunat ovat alkaneet pimeässä itää vaikka eivät näe, että ulkona on jo kevät. Minulle olisi hyvin vieras ajatus olla normiajattelija.

zone silmiään hieras ja pieras,
bonskuko mulle vieras?

ei suinkaan, tuumas miisu,
ajatuksenakin tuo jo ihan pliisu.

taikis ajankuluksi siivosi taloa,
ei siellä ollut yhtään valoa.

nitta jo avainta työnsi lukkoon,
äkkiä käyn vessassa ennenkuin se menee tukkoon.

pirpana kellarissa säilytti pottuja suuria,
tarviiko siellä suotta mitään muuria.

synnove paikalle saapui salaa,
kaikkia meinasi innoissaan halaa.

kurki ei ympärilleen teemuna lain,
jospa se elämäntapa on hälle vain.

Mun sydämeni on rakkauden kellari,
Toivoisin sinut vieraakseni sinne,
Avaimen antaisin vain yksin sinulle,
Olet päivieni valo,jonka pelkään kadottavani,
Olen kahlinnut sinut sydämmeni kellariin,
Olet rakkain kurki kellarissani,
Haaveita ja unelmia kai kaikki on tää,
Olen kuitenkin kiitollinen että olet olemassa,
Tämä unelmointi on mun elämäntapa.

Salaisuuden purkkia mä raotan, avaimella avaan ja paljastan.
Kuivatetun kurjenkellon sieltä esiin otan, huudahdan ja naurahdan.
Valon tuikkeet oven alta kajastaa, mikään ei mieltäni voi haalistaa.
Kellaria ei ole mulla lain, mitä sillä tekisin, lähimain.
Ei ole vierasta sellainen elämäntapa mullekaan.

Nauru kaikuu,
vallan raikuu.
Elämäntavan sulle näytän,
runon tämän täytän.
Sanoilla, valoilla,
mielenaloilla.
Avaimessa kurjen kuva,
paikkakunnalla olikohan se Juva.
Kellarissa vierasta piilottelen,
väsyttää, koska haukottelen.

Hyvät ystävät
Haluan näin vapun alla tuoda julki ja varoittaa suomalaisille vieraan elämäntavan
vaikutuksesta kansamme vappujuhlaan. Ei voida pitää hyväksyttävänä että sietämättömimmät teekkarivitsien kertojat lukitaan kellariin, ei vaikka kukaan ei haluaisikaan kuulla enää ainuttakaan vitsiä.
Siteeraan lopuksi tunnettua suomalaista toisinajattelijaa, Kaarina Kurki-Suomiota joka on todennut, että "mikäli järjen valo himmenee, ei pimeä kellari tuo siihen apua, vaan avain ratkaisuun liittyy viinan määrään, eli sitä on oltava riittävästi."
Hauskaa vappua!

Ei yhtään ikkunaa, ei valon kajoo
pimeässä kellarissa pelkään, pian pääni hajoo
vieras vaanii, uhkaa, auttamaan jo tulkaa
kurkin avaimen reiästä, pelastunko tästä
anelen ja pyydän säästäisit mun elämän-tapa joku muu!

Lensi kurki taivaalla valoa päin huutaen
-En ole vieras vaikka lähdinkin. Elämäntapani
ajaa minua eteenpäin.

Väsyneenä astuin kellarin pimeään, ajatellen kurjen sanoja.
-Toiset menevät valoon mutta minä pimeään.
Olin kadottanut elämäni avaimen, silti olin onnellinen.

KISA-AIKA ON PÄÄTTYNYT