Kuka yhtyy kanssani

käsitykseen uskonnosta yhteisöistä.
Itsekin uskonnollisessa yhteisössä mukana olleena ja sieltä pois pyristelleenä tiedän mitä on olla uskossa.
Nyt uskon, jo kauan ja pitkään uskonut niin, että uskovainen ihminen on paljon itsekkäämpi kuin uskomaton ihminen.
Uskovainen käärii uskonsa ja tekonsa sanomalla tekevänsä Jeesuksen tai Jumalansa tahdon mukaan.
Minä olen vakuuttunut siitä, että jos uskovainen laimilyö ystävänsä, tai kekee jotakin epäinhimillistä toisia kohtaan, jumalaansa vedoten, niin hän tekee sen pelastaakseen itsensä kuolemansa jälkeen.
Uskontojen päämrät vaihtelevat. Suuret uskonnon ovat jonkin verran suvaitsevaisempia kuin pienet uskonnot, kitenkin päämäränä on ITSENSÄ pelastaminen.
Pienemmät uskonnon ja lahkot ovat itsekkyyden hyviä, huonoja esimerkkejä.
Pienemmistä lahkoista otan esimerkin adventisteista erotetusta jehovan todistaja lahkon. Tunnetusti he hylkäävät toisin ajattelevia ihmisiä, jopa perheenjäseniään ja jopa määräävät omat lapsensa kuolemaan, jos lääketieteellinen toiminta on heidän käsityksensä mukaan väärin.
Väitetäänpä mitä tahansa, niin jehovan todistajat eivät tee epäinhimmillisiä tekojaan lastensa, ystäviensä parhaaksi vaan yksinkertaisesti ITSENÄ pelastumisen toivossa ja pelottelun uhreina, mitä heidän päähänsä on syötetty.

Uskovainen tekee pahat tekonsa pelastaakseen vain itsensä.

Oletko kanssani samaa mieltä?