Olenko äiti vai kaveri?

äiti vm -77

Nimimerkin "kireä äiti vm-65" hienon kirjoituksen pohjalta uskaltauduin kirjoittamaan ns. kolikon kääntöpuolesta, siitä, että minua äitinä valistetaan tuon tuosta, että minun roolini ei ole olla kaveri lapselleni, vaan auktoriteetti ja äiti. Asia on minulle vaikea siksi, että en vilpittömästi sanoen edes tiedä, missä se minun äitiyden rooli vaihtuu kaveruudeksi. Mikä menee liiaksi kaveruuden puolelle?

Oma äitini oli lapsuudessani masentunut, hoiti työn ja kodin ja kaksi minua huomattavasti nuorempaa sisarustani. Isän ja äidin välinen roolijako oli selvä: äiti piti kuria, isän luokse mentiin hakemaan lohtua. En muista koskaan olleeni äitini sylissä tai että meillä olisi halailtu tai pussailtu. Ja siksi minusta on niin ihanaa, että olen niin läheinen lapseni kanssa. Me juttelemme, halailemme ja pussaamme. Lapseni kertoo minulle paljon asioitaan ja minusta on hienoa, että meillä on niin läheinen ja luottamuksellinen suhde.

Ja sitten minulle sanotaan, että en saa olla lapseni kaveri. Kun tuon "kaveruuden" ohella kuitenkin ohjaan, määrään ja kasvatan lastani, onko silti väärin, että myös kuuntelen lastani, pelaan hänen kanssaan ja vietän paljon aikaa hänen kanssaan. Niin, miten voisin olla viettämättä, meidän perhe kun on tasan minä ja lapseni.

Itse olen koettanut olla armollinen itselleni siinä, että täydellisiä vanhempia ei ole olemassakaan ja että meillä kaikilla on ne jotkut asiat, joista lapsemme luultavasti aikuisena sanovat, että toivosivat että olisimme toimineet toisin. Suuri sisäinen ristiriita ja syyllisyys minulla on kuitenkin siitä, että entä jos en olekaan tehnyt parastani ja minun pitäisi nyt älytä miten minä lapseni rikon sillä, että olemme läheisiä.

Mikä on liian läheistä äiti-lapsi suhteessa? Mikä lapsessa menee pieleen jos äiti on lapsen silmissä "hyvä tyyppi"?

5

373

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • koska siksi

      Oiksko niin,että jos lapsen kaveritkin alkaa olla kavereita,niin on jo pahasti hakoteillä?

    • Kaikki hyvin

      Ei mikään niin kauan kuin sinä olet aikuinen, etkä teini-ikäinen.
      Sinulla pitää olla omat asiat, joita ei ole tarpeen jakaa tyttären kanssa, samoin tyttärellä.
      Hänen ei suinkaan pidä kertoa "kaikkea" sinulle.
      Jos olet poikalapsen yh-äiti, pitäisi löytyä miehen malli pojalle, koska äiti ei pysty olemaan isän korvike. Mutta kyllä äitikin voi olla jääkiekkokaukalon laidalla ja kannustaa katsomossa. Oppia voi aina.

      Ja saahan teillä olla läheiset välit. Kuinka onnellinen onkaan lapsi, joka voi pelkäämättä kertoa murheensa äidille, sillä monella ihmisellä on karvaat kokemukset siitä, että tuli kertoneeksi vanhemmilleen asioita, joista nämä saivatkin kamalan raivarin tai suhtautuivat muuten tunnottomasti.

      Omista huolista ei pidä lapselle puhua, koska lapsi kantaisi murhetta mukanaan ja pelkäisi asioiden menevän pieleen. Lapsi ei voi käsitellä vaikeita asioita, koska hänellä ei ole elämänkokemusta vielä.

    • --KK--

      Minäkin halaan ja pussaan 10 vuotiasta lastani, juttelemme paljon asioista,kaveruussuhteista, maailmasta lapsen ja aikuisen silmin.. Toivon,että tämä jatkuu murkkuiän myllerrysten iskiessäkin.
      Uskon olevani hyvä vanhempi enemmän kuin kaveri. Ei se läheisyys kumoa sitä, että asetan lapselle rajat, joita pitää noudattaa.

    • ''''----

      "Mikä on liian läheistä äiti-lapsi suhteessa? Mikä lapsessa menee pieleen jos äiti on lapsen silmissä "hyvä tyyppi"?"

      Liian läheistä on se, että lapsesta tulee äidille väärällä tavalla "liian tärkeä". Vanhempi takertuu lapseen, ei uskalla olla auktroriteetti, yrittää miellyttää ja välttelee konflikteja. Lapsi ei pääse itsenäistymään tällaisesta kaverisuhteesta.

      Miksi sitten vanhempi käyttäytyisi näin? Syynä voi olla vanhemman läheisriippuvuus. En tarkoita, että aloittaja on läheisriippuvainen, mutta oma lapsuus pitäisi käsitellä pohjamutia myöden.

      http://www.laheisriippuvaiset.com/laheisriippuvuus.php

    • äiti vm -77

      Kiitos teille kommenteista!

      Lapseni, joka on siis poika, on 6-vuotias. Sellaista kaveruutta ei siis ole ilmassa, että minä leikkisin poikani ja hänen kavereidensa kanssa jotain pyssyleikkejä tai pelaisin jalkapalloa ulkona. :D Olen miettinyt, että näyttäytyykö ulkopuoliselle ihmiselle minun suhteeni poikaani kaveruutena sen vuoksi, että juttelen pojalle tärkeistä asioista ns. sujuvasti: kyselen tarkempia yksityiskohtia jos poikani kertoo innoissaan vaihtaneensa yhden jääkiekkokorttinsa kaverinsa kanssa sellaiseen, jota on pitkään toivonut saavansa; tai tiedustelen, millaisia voimia jollakin hänen Bakuganeistaan on jos hän niitä minulle esittelee.

      Ei minua "aikuismaailmassa" juuri kiinnosta jääkiekko saati poikien lelut. Joskus minusta on vain kiva keskustella sellaisistakin asioista, jotka eivät ole minulle tärkeitä, mutta jotka selvästi ovat pojalleni tärkeitä. Sieltä juttujen välistä kuulen paljon hänen maailmaansa ja ajatuksiansa - ja ne ovat minulle tärkeitä. (En puhu pojalleni murheistani tai esimerkiksi siitä, kuinka minua ottaa päähän nykyjournalismin taso tai työpaikkojen suorituskeskeisyys. :D)

      En mielestäni ole tarkertunut lapseeni. Olen rehellisesti sanoen enemmän kuin onnellinen kun joskus saan lapsivapaata aikaa, enkä ole mustasukkainen kenenkään muun pojalleni antamasta huomiosta. Oikeasti ajattelen, ettei se ole minulta pois. On varmasti totta, että minun auktoriteettiani koetellaan ihan joka päivä ja varmasti monissa asioissa neuvottelen poikani kanssa (sen sijaan, että vain sanoisin, että "se on näin"), enemmän kuin muut (ehkä? en osaa sanoa). Ehkä tuo neuvotteleminen on tosiaan yksi asia, joka saa suhteeni poikaani näyttäytymään jotenkin kaverillisemmalta, en tiedä. (Älkää ymmärtäkö väärin, en suinkaan neuvottele kaikista asioista, sillä 6-vuotiaan maailmassa on paljon asioita, joihin ei vaihtoehtoja ole.) En itse ole koskaan niellyt purematta minulle annettuja sääntöjä, vaan olen vaatinut niille perustelut ja siksi, osana persoonallisuuttani, tykkään selittää pojallenikin miksi joku asia on niin kuin on - ja jos hän pystyy perustelemaan oman kantansa vielä paremmin niin menkööt hänen mielensä mukaan! ;) (No okei, ei aina, mutta joskus siis näinkin.)

      Miellyttäminen ja konfliktien välttäminen... Hyviä pointteja. Nuo ovat varmasti sellaisia piirteitä minussa jotka tulevat esille ihan kaikissa ihmissuhteissani, vaikken todellakaan ole mikään kynnysmatto. En pidä riitelemisestä ja joskus minulle oli todella vaikea ajatus, että joku ei pitäisi minusta. Pidän itseäni nykyiselläni kuitenkin suhteellisen aikuisena ja järkevänä, enkä enää horju toisten mielipiteistä. Lapsuuteni olen käsitellyt (kyllä, ammattivoimin :)), mutta nuo - miellyttäminen ja konfliktien välttäminen - ovat varmasti asioita, joita minun pitää vielä pohtia enemmän. Kiitos että toit ne esiin. :)

      Kiitos myös -KK- että kerroit, että myös sinä olet läheinen äiti. Välillä kun minä olen miettinyt, että eikö oikeasti se ole vain hieno asia - kehittämiskohteen sijaan.

      Niin... Voi kun sitä vaan osaisi luottaa omaan vanhemmuuteensa. :)

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kuka sitä naista maalittaa

      Täällä oikeasti?
      Ikävä
      170
      1063
    2. Anteeksipyynnöstä

      Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän
      Ikävä
      132
      837
    3. Oletko päässyt minusta

      Eteenpäin?
      Ikävä
      84
      773
    4. Ei kukaan ole katsonut

      Kuten sinä. Niin välittävä ja hellä katse.
      Ikävä
      51
      728
    5. Olisitko oikeasti valmis rikkomaan

      Perheesi? En haluaisi sitä, mutta ne on teidän välisiä asioita. Voin olla sinulle vain kaverikin… ei paineita. Minä kesk
      Ikävä
      55
      519
    6. Stubb munasi - Suomessa kuuluu liputtaa Suomen lipulla

      Presidentinlinnan ja Mäntyniemen salkoihin nostettiin sateenkaariliput lauantaina. Suurin osa kansasta ei varmasti pidä
      Maailman menoa
      294
      515
    7. Voisin jopa maksaa että saisin nähdä sut mies

      Miten helvetissä joku voi olla tollanen kotihiiri. Edes mä en ole noin paha ku sä! Miten sua voi ikinä edes nähdä ?
      Ikävä
      36
      499
    8. Martinan tarve valehdella.

      Miksiköhän Martina valehtelee niin paljon,onko hän tietoinen siitä että valheistaan jää useimmiten kiinni? Esimerkkinä t
      Kotimaiset julkkisjuorut
      215
      479
    9. Rakastan sinua

      Päivä päivältä enemmän 🥰 Miehelle.
      Ikävä
      49
      467
    10. Kalle irtisanoutui

      Kävi, kuten odotettiin. Paras ratkaisu paitsi Orimattilalle myös Larssonille. Seuraavaksi joudutaan mittaamaan kaupungin
      Orimattila
      53
      454
    Aihe