Tänään piispamme puhui sakramenttikokouksessa mm. elämän tarkoituksesta. Piispa on kirkossamme suurehkon seurakunnan johtaja. Hän ei itse pidä kovinkaan usein puheita sillä puheet jaetaan jäsenten pidettäviksi. Kukin aktiivinen jäsen saa pitää puheen noin kerran vuodessa. Usein on kolme puhetta/sakramenttikokous.
Minusta piispan puheessa oli oikein hyvä vertaus elämän tarkoituksesta se, että hän vertasi elämää siihen, miten lapsi oppii kävelemään. Kukaan viisas vanhempi ei menettele niin, että estäisi kävelemään oppimista, koska tuohon oppimiseen kuuluu useita kaatumisia ja kolhujakin.
Minusta piispan puheessa oli oikein hyvä vertaus elämän tarkoituksesta se, että hän vertasi elämää siihen, miten lapsi oppii kävelemään. Kukaan viisas vanhempi ei menettele niin, että estäisi kävelemään oppimista, koska tuohon oppimiseen kuuluu useita kaatumisia ja kolhujakin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tuli vaan tuosta vertauksesta mieleen, että kyllä "hyvä isä/äiti" pitää huolen siitä, että paikka jossa lapsi opettelee kävelemään on turvallinen. ts. terävät ja vaaralliset huonekalut pois ja ehkä vähän mattoja kivilattialle... Päteekö sama elämäämme? Onhan kyllä sanottu, että Jumala ei aseta meille niin suuria esteitä, ettemme niiden yli pääsisi, mutta silti on maapallo pullollaan mitä surkeampia ihmiskohtaloita.
Ajattelen, että Jumala on antanut meille ohjeita miten vältymme pahoilta kolhuilta. Meillä on kymmenen käskyä ja näinä myöhempinä aikoina olemme saaneet viisauden sanan, joka kehottaa välttämään tupakkaa, alkoholia ja "kuumia juomia" eli yleensä sellaisia aineita, jotka eivät ole hyväksi terveydelle. Siihen aikaan (1833), kun viisauden sana annettiin, ei ollut hajuakaan esim. tupakan vaarallisuudesta. Myös rakkauden käskyn noudattaminen on meille ja lähimmäisillemme turvaksi.
Onhan se totta, että viisauden sanan noudattaminen parantaa elämästä selviämisen ennustetta huomattavasti, mutta suuri osa maailman huonoista ihmiskohtaloista johtuu myös mielenterveysongelmista. Masentuneisuus on sellainen myrkky, että siitä ei hevillä selviä. Miksi toiset ihmiset sairastuvat masennukseen helpommin kuin toiset? Mielestäni kysymyksessä on vain kemiallinen tasapaino-ongelma aivoissa, joka sitten taas johtaa esim päihteiden käyttöön. Joku ihminen on syntyessään alttiimpi masennukseen tai muihin henkisiin ongelmiin kuin toinen. Siinä mielessä taivaallinen isämme ei kyllä ole tasoittanut tietä kaikkien kohdalla. Miksi toisten pitää kärsiä enemmän kuin toisten? Väkisinkin tämä johtaa meikäläisen kohdalla ateistiseen ajatteluun, jota ruokkii luonnon julmuus ja -valinta.
Vaikea niitä on tarkoin erottaa, mutta esim. masentuneisuutta voi ainakin vähentää, kun tekee oikeita valintoja. Niinpä krapula on monille samalla masennuksen tila ja krapulapyyppy pako siitä. Noidankehä on valmis.
Itsetunnon kolhut saattavat masentaa, mutta itseämme ja muita arvostavilla valinnoilla voimme parantaa tilaamme. Parannus on arvokkainta, mitä voimme tehdä.
Raamatussa on kohta, jossa sanotaan: "Minä kostan isäin pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen niille, jotka minua vihaavat, mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat." Tuo viimeinen jää usein mainitsematta. Meillä kaikilla lienee suvussa yhtä ja toista pimeää, joka vaikuttaa meihin tietämättämmekin. Masennus voi olla sieltäkin peräisin, mutta lupauksen mukaan tilanne ei ole korjaamaton.
kiinostaa erityisesti tuo tupakkaan liittyvä ohje, joka minusta tuntuu suorastaan ihmeeltä.
Onko todella niin, että mormonit ovat noudattaneet tuota ohjetta 1800 luvulta lähtien.
vaan viisauden sanana. Se saatiin 27.2.1833. Sitä ennen johtavat veljet käyttivät tupakkaa jopa kokouksissaan. "...annettu periaatteeksi, johon sisältyy lupaus, sovitettuna heikkojen kyvyn mukaan ja kaikista pyhistä heikoimpienkin, jotka ovat pyhiä tai joita voidaan kutsua pyhiksi..." - Kieli on vanhahtavaa, tottahan toki. Viisauden sana oli siis aluksi ohje, mutta ei käsky. Sitä ei noudatettu aluksi kovinkaan tarkoin. Vasta n. vuoden 1900 jälkeen se noudattaminen yleistyi laajemmin ja se hyväksyttiin käskyksi, kun profeetta esitti sen eräässä konferenssissa pidettäväksi käskynä. Nykyisin viisauden sanan noudattamista pidetään osoituksena siitä, että jäsen ottaa evankeliumin tosissaan. Kuitenkaan viisauden sanan rikkominen ei ole peruste kirkosta erottamiseen, mutta se rajoittaa mahdollisuuksia moniin tehtäviin ja se on este saada temppelisuositus.
ihmettelen. Olen istunut tuhansissa kokouksissa tupakoiden ja saanut opetukseni raskaimman jälkeen.
Minulle on käsittämätön tuollainen oivallus, lähes parisataa vuotta sitten. Mieleni tekisi väittää ettei tuo oivallus ole yksin ihmisestä.
COPD on suhteelisen tuore keksintö. Siihen minulla ei enää ole mahdolista olla uskomatta. Korreloi lähes 100%: sesti tupakoinnin kanssa. Ennustekin on hyvin selkeä.
Olemme saaneet lukuisia ilmoituksia, jotka ovat selkeyttäneet uskonnollisia periaatteita ja tämä viisauden sana opastaa myös terveelliseen elämään.
Jotkut ovat vähätelleet viisauden sanaa sanoen, että se "saatiin" vain siksi, että Emma nosti metelin veljien siivottomuudesta, koska joutui putsaamaan tupakoinnin jäljet. Niihin kuului myös syljeskely lattialle. Näin kuitenkin on. Monet ilmoitukset on annettu vasta sitten, kun huomataan kysyä neuvoa johonkin pulmaan.
adventisteillakin ole samantyyppisiä "terveysohjeita" ja taisivat syntyä samoihin aikoihin. Eli eivät mormonit ole tässä yksin. Tosin ihan hyvällä asialla. En nimittäin usko että viisauden sanan noudattamisesta olisi harmia, päinvastoin. Hyvä olisi jos meidänkin maassamme opittaisiin enemmän päihteettömyyteen.
Mutta sitten siihen vaikeampaan kysymykseen eli jos jumala on se hyvä isä, niin miksi hän sallii viattomien (usein lasten ja vanhusten) kärsiä täällä niin paljon. Olen samaa mieltä kuin exmoro että kyllä rakastava vanhempi myös puuttuu asioihin. Ei ole kenenkään raiskauksen tai muun väkivallanteon uhrin "vika" tai "seuraus" että joutuu uhriksi. Miksei Isä tässä puutu asioihin, jokainen kuolevainen vanhempi kyllä estäisi omiin lapsiinsa kohdistuvan väkivallanteon.
Jaa-a, eipä taida tähän kärsimyksen probleemaan löytyä yksioikoista vastausta.
Adventistien perustajajäsenillä oli hyvinkin suhteita mormonismiin. Ovatpa jotkut väittäneet että he olisivat lahkoutuneet meistä, mutta se on liikaa sanottu. Sattuipa samaan paikkaan ja aikaan ihmisiä, jotka olivat tyytymättömiä omiin uskontoihinsa, mutta eivät suinkaan kaikkiin niiden oppeihin. Mutta kyllä jäljet johtavat sylttytehtaalle.
Kyllä taas näkee kuinka "puolueettomasti" on tutkittu Amerikan historiaa!