1. Sam. 16:7 7 Mutta Herra sanoi Samuelille: "Älä katso hänen kokoaan ja komeuttaan, sillä minä en hänestä välitä. Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen."
Jumala luo kaksi ihmistä, ensimmäinen on lapsesta saakka niin hurmaavan ihana, ulkomuoto on kaunis, silmät kuin kirkas lammenvesi, huulet kuin ruusun terälehti, hiukset kuin auringonsäteet ja kaikenlisäksi lapsukainen on niin iloinen ja vekkuli, hän hurmaa olemuksellaan lähes kaikki. Kaikki ihailevat häntä, tästä positiivisesta palautteesta hänen perusolettamuksensa elämästä päivä päivältä vain vahvistuu "Elämä on ihanaa, ihmiset rakastavat minua, minä rakastan ihmisiä, pidän itsestäni ja muista."
Sitten Jumala luo toisen ihmisen, lapsen silmien suun ja nenän symmetria tai epäsymmetria tekee hänestä vähän rujon ja vihaisen näköisen, hän n jostain syystä usein okärttyinen ja itkee paljon, ihmiset hänen ympärillään eivät häntä ihaile tai lähinnä ovat tyytyväisiä, kun hän on pois silmistä ja hiljaa, lapsi saa paljon negatiivista palautetta siitä, kun hän ei ole niin "miellyttävä". Lapsi kokee "Elämä on kurjaa, kukaan ei pidä minusta, minä en pidä ihmisistä, en oikein löydä itsestäni mitään, mistä pitäisin ja vielä vähemmän muista ihmisistä."
Nämä kaksi lasta kasvavat aikuiseksi asti, toinen on saanut roppakaupalla hyväksyntää ja toinen väheksyntää. Molemmat heistä kohtaavat Jumalan tarjoaman pelastuksen eli Jeesuksen jossain elämänsä vaiheessa, ymmärtävät asian ja ottavat pelastuksen vastaan, tulevat uskoon.
Uskoon tulon jälkeen he alkavat elää todeksi Jumalan Sanaa ja kun he Jumalan Sanaa tutkivat he ymmärtävät, että sieltä nousee tärkeimmiksi elämänohjeiksi kaksi asiaa:
"Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein.
Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
Kumpikin "ottaa onkeensa" neuvoista. Tuon kiharapäisen päivänsäteen on niin helppoa rakastaa suurella sydämellä kaikkia, asian todeksi eläminen ei hänelle tuota hirveästi ongelmia. Vähemmän kauniin, luotaantyöntävän olemuksen omaavan, sattuneesta syystä lähes erakoksi ajautuneen on taas tosi vaikea täyttää Jeesuksen mainitsemaa "lain suurta käskyä" rakastaa lähimmäistään.
Vai tarkoitetaanko Sanassa todellakin sanasta sanaan sitä mitä sanotaan eli "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi" eli ei yhtään enempää eikä vähempää.
Ehkä tuolta "onnellisten tähtien alla syntyneeltä" odotetaankin huomattavasti paljon enemmän lähimmäisen ymmärtämistä, sen vaikeankin kuin tuolta paljon osakseen moitetta saaneelta, joka ei välttämättä edes ymmärrä, mitä rakastaminen ja hyväksyminen on, kun ei ole juuri koskaan sitä saanut osakseen.
Jumala luo kaksi ihmistä, ensimmäinen on lapsesta saakka niin hurmaavan ihana, ulkomuoto on kaunis, silmät kuin kirkas lammenvesi, huulet kuin ruusun terälehti, hiukset kuin auringonsäteet ja kaikenlisäksi lapsukainen on niin iloinen ja vekkuli, hän hurmaa olemuksellaan lähes kaikki. Kaikki ihailevat häntä, tästä positiivisesta palautteesta hänen perusolettamuksensa elämästä päivä päivältä vain vahvistuu "Elämä on ihanaa, ihmiset rakastavat minua, minä rakastan ihmisiä, pidän itsestäni ja muista."
Sitten Jumala luo toisen ihmisen, lapsen silmien suun ja nenän symmetria tai epäsymmetria tekee hänestä vähän rujon ja vihaisen näköisen, hän n jostain syystä usein okärttyinen ja itkee paljon, ihmiset hänen ympärillään eivät häntä ihaile tai lähinnä ovat tyytyväisiä, kun hän on pois silmistä ja hiljaa, lapsi saa paljon negatiivista palautetta siitä, kun hän ei ole niin "miellyttävä". Lapsi kokee "Elämä on kurjaa, kukaan ei pidä minusta, minä en pidä ihmisistä, en oikein löydä itsestäni mitään, mistä pitäisin ja vielä vähemmän muista ihmisistä."
Nämä kaksi lasta kasvavat aikuiseksi asti, toinen on saanut roppakaupalla hyväksyntää ja toinen väheksyntää. Molemmat heistä kohtaavat Jumalan tarjoaman pelastuksen eli Jeesuksen jossain elämänsä vaiheessa, ymmärtävät asian ja ottavat pelastuksen vastaan, tulevat uskoon.
Uskoon tulon jälkeen he alkavat elää todeksi Jumalan Sanaa ja kun he Jumalan Sanaa tutkivat he ymmärtävät, että sieltä nousee tärkeimmiksi elämänohjeiksi kaksi asiaa:
"Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein.
Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
Kumpikin "ottaa onkeensa" neuvoista. Tuon kiharapäisen päivänsäteen on niin helppoa rakastaa suurella sydämellä kaikkia, asian todeksi eläminen ei hänelle tuota hirveästi ongelmia. Vähemmän kauniin, luotaantyöntävän olemuksen omaavan, sattuneesta syystä lähes erakoksi ajautuneen on taas tosi vaikea täyttää Jeesuksen mainitsemaa "lain suurta käskyä" rakastaa lähimmäistään.
Vai tarkoitetaanko Sanassa todellakin sanasta sanaan sitä mitä sanotaan eli "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi" eli ei yhtään enempää eikä vähempää.
Ehkä tuolta "onnellisten tähtien alla syntyneeltä" odotetaankin huomattavasti paljon enemmän lähimmäisen ymmärtämistä, sen vaikeankin kuin tuolta paljon osakseen moitetta saaneelta, joka ei välttämättä edes ymmärrä, mitä rakastaminen ja hyväksyminen on, kun ei ole juuri koskaan sitä saanut osakseen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pyyteetön lähimmäisen rakastaminen ei kumpua lihasta vaan Pyhästä Hengestä. Jumalan silmissä sekä menestys, että menetys tarkoittaa usein täysin eri asioita kuin meidän silmissämme. Usein ihmisten silmissä rikkaudelta ja onnelta näyttävä on Jumalan silmissä köyhyyttä ja onnettomuutta. Maailman vastatuuli on Jumalan myötätuuli ja toisinpäin. Missä omat mahdollisuudet loppuvat, siellä Jumalan mahdollisuudet vasta alkavat. Mitä merkitsee Jumalalle maalliset saavutuksemme ja tittelimme ja mitä ne meitä hyödyttää? Eikö köyhdytä ja verota hengellistä elämäämme se, että palvelemme enemmän maailmaa ja itseämme kuin Jumalaa ja etsimme omaa voittoamme ja ajallista hyvää, emmekä Jumalaa ja vanhurskauttaan? Ajallisiakin asioita tarvitaan, mutta jos ajattelemme vain ajallisia on osammekin tässä maailmassa, eikä tulevassa. Silloin meillä ei ole viisautta Jumalassa, eikä ymmärrystä opettaa raamattua ja saarnata oikeutta ja vanhurskautta(evankeliumia Kristuksesta), vaan meillä on ainoastaan tämän maailman viisautta, joka on Jumalan silmissä hullutusta ja joka tulee vain vatsamme hyväksi. Jumalan viisaus on Kristus.
Pyyteetön lähimmäisen rakastaminen on kuollut sukupuuttoon uskovien keskuudessa tai sitten Pyhän Hengen toiminta on loppunut heidän keskuudessaan.