Jakautuneessa huonekunnassa

Millä tavoin kristityt voivat
edistää rauhaa uskonnollisesti jakautuneessa kodissa?

Kun ihmisellä on "oma sisäinen rauha", (Fil.4:6,7)
ei hermostu vaikka perheen ei-uskovat tahallaankin yrittäisivät estää
kokouksiinmenoa tms.

Monasti ei-uskova voi tuntea itsensä "hylätyksi" kun puoliso käy kokouksissa ja
muissa kristillisissä toimissa..
Yhteistä laatuaikaa löytyy kun on tahtoa sitä järjestää.

Sisäisen rauhan saamiseen on avuksi rukoukset :)

Kuule rukoukseni
(Psalmi 54)
--. Oi Isä, kuule nyt lauluni.
Sinulle kuulun, Jumalani.
Vertaansa vailla on nimesi.
..Jehova..kuule...rukoukseni...
http://youtu.be/l4Pz8cHvtTw

Kun ei-uskova saa olla rauhassa jt-kokouksissa kävijältä, asiassa tuskin on mitään ongelmaa! Siinä saa sitten molemmat olla aika paljon omassa rauhassaan, vai mitä? Ja parisuhteitakin on erilaisia, sellaisia, joissa jaetaan asioita ja sellaisia, joissa ei. Kukin tekee niinkuin tuntee itse oikeaksi. Rakkaudella itseään ja toista kohtaan.

Entä keskustelettehan te saleissa myös siitä, miten jt-pariskunnat voivat. Kuulen aika paljon jakautuneisuudesta ihan samassa, Jehovan uskossa olevissa perheissä. Kannattaa katsoa ensin omaan itseensä ja omaan kotiin ja alkaa sitten puhumaan toisten perheistä. Vahvasti leimasitte tuossa ei-uskovat, miksi ihmeessä juuri he tekisivät jakautuneet huonekunnat toimimattomiksi?

Ihannetilanne tietysti on että ruokapöydässä
voi keskustella muustakin kuin säästä.
Että on yhteisiä kiinnostuksen kohteita.
Moni perhekunta kylläkin on "jakautunut" ilman todistajuuttakin.

Olla möllötetään kaikki omissa oloissan,
"omasssa rauhassaan",
eikä puhuta mistään,
lämmitetään mikrossa itselle jtkn syömistä ja toljotetaan korkeintaan tv:tä yhdessä.