Kuka on uskon asiantuntija? Mihin sellaista tarvitaan? Kuka valtuuttaa uskon asiantuntijan ja millaisia kriteerejä uskon asiantuntijalta vaaditaan?
Uskon asiantuntija...?
Lunatic
371179
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Eiköhän jokainen ihminen lienee ole, oman uskonsa
ainoa pätevä ja oikea asiantuntija.
Jokainen ihminen tarvitsee omaa asiantuntemusta ollakseen ihminen uskossaan.
Kaikkivaltias antaa valtuudet olla uskossa ja
asiantuntija itselleen.
Asiantuntijalta vaaditaan lujaa uskoa ja vakaata tahtoa olla uskossaan.
Olen tosin ymmärtänyt että ainoastaan Jumala olisi ainoa ihmisen uskon asiantuntija ja vain Hän olisi kykenevä sitä arvioimaan... Olenko väärässä?
Joka tapauksessa: katsotko että olisit kykenevä arvioimaan myös toisen uskoa?
Entäpä Raamattu? Puhutteleeko Jumalan sana jokaista yksilöä hänen omasta elämäntilanteestaan käsin vai onko Raamattu kuten mikä muu tahansa kirja, jonka oppeja on luettava kirjaimellisesti tilanteesta riippumatta?
Kenellä on asiantuntemus sanoa, miten Raamattua luetaan ja tulkitaan?
Melkein kaikki viralliset ja epäviralliset uskonnot sekä uskonnolliset ryhmät/liikkeet
tarjoavat tuota vaihtoehtoa, ottaakseen lujan otteen ihmisestä ja ihmisen tunne-elämästä. Ehkä jotkin edellä mainituista joukoista ottaisivat
myös ihmisten rahoista ja muustakin aineellisesta varallisuudesta lujan otteen.
Ainahan voi arvioita esittää kaikesta. Toisen ihmisen uskon lujuutta kyllä koittelevat muut ihmiset, mutta sen uskon arvioiminen on aika vaikea tehtävä ulkopuolisille. Eiköhän tuo Luoja
tee sen työn loppujen lopuksi.
Raamatun merkitys on varmasti jokaiselle ihmiselle omanlaisensa ja sen puhutteleva vaikutus muuttuu ajan mukana ja ihmisen henkilökohtaisen elämäntilanteen ja uskon ulottuvuuden sekä syvyyden myötä.
Luulisin asian tolan olevan jotenkin näin.
Kaikilla uskovilla on asiantuntemusta sanoa miten sitä luetaan(ehkä, jos omaa lukutaidon). Mutta tulkintojen kanssa ollaankin jo hyvin kaltevalla pinnalla. Suurin osa ihmiskunnasta ei osaa tulkita raamattua oikein. He eivät tunne edes tuon kirjan taustoja, eivätkä tekijöitä.
>>Raamatun merkitys on varmasti jokaiselle ihmiselle omanlaisensa ja sen puhutteleva vaikutus muuttuu ajan mukana ja ihmisen henkilökohtaisen elämäntilanteen ja uskon ulottuvuuden sekä syvyyden myötä.
Luulisin asian tolan olevan jotenkin näin.>>
Näin minäkin sen olen ymmärtänyt. Senpä takia esimerkiksi koen käännyttämisen ja saarnaamisen luotaantyöntävänä ilmiönä, koska useimmilla saarnaajista on takanaan TÄYSIN erilainen historia kuin itselläni.
Miten itse koet nämä "nettisaarnaajat"?
>>Mutta tulkintojen kanssa ollaankin jo hyvin kaltevalla pinnalla. Suurin osa ihmiskunnasta ei osaa tulkita raamattua oikein. He eivät tunne edes tuon kirjan taustoja, eivätkä tekijöitä.>>
Tuleeko tuntea kirjan taustat tulkitakseen teosta oikein? Mielestäni ei. Jos jokin johdattaa ihmisen Raamatun äärelle, niin eiköhän hän sieltä löydä silloin etsimänsä - tavalla tai toisella.
Mihin siis enää tarvitaan "asiantuntijoita"? Olemmeko samoilla linjoilla?
Niin, meillä länsieuroopassa suurin osa ihmisistä osaa lukea ja kirjoittaa äidinkielellään. Joten eiköhän se riitä kun pidetään itse Asiaa ja Kirjaa
hyvin esillä.
Raamatun tekstien taustojen tunteminen auttaa osittain tulkitsemaan sanomaa paremmin, mutta ei se tietenkään ehdoton vaatimus voi olla.
Aidon kristityn täytyy osata tukea ja auttaa
muita kanssaeläjiään. Ja jos siihen liittyy jonkin asteista asiantuntemusta, niin ei se haitaksi ole ja ei siitäkään pidä tehdä mitään pakkopullaa kenellekkään. Eli, ollaan vaan ihmisiksi ihmisille.
>>Raamatun tekstien taustojen tunteminen auttaa osittain tulkitsemaan sanomaa paremmin, mutta ei se tietenkään ehdoton vaatimus voi olla.>>
Taustojen tunteminen auttaa tulkitsemaan Raamatun sanomaa kussakin ajassa ja ympäristössä. Eli se mitä Raamattu merkitsi juutalaisille paimentolaisheimoille tarkoittaa eri asiaa nykypäivän suomalaisille. Tekstien on siis tarkoitus elää ajan mukana... Niinhän?
Emme voi tulkita Raamattua fundamentalistisesti jo tästäkään syystä. Toinen asia ovat käännökset. Jokaisessa käännöksessä syntyy virheitä ja jopa asiasisältöä muuttavia asiavirheitä. Itse pääasia on kuitenkin nähdäkseni oikein. Eli on siis pyrittävä ymmärtämään asiakokonaisuuksia ja sisäistämään niiden merkitys? Tämäkin on ristiriidassa fundamentalistisen tulkinnan kanssa.
>>Aidon kristityn täytyy osata tukea ja auttaa
muita kanssaeläjiään.>>
Näin olen ymmärtänyt lähimmäisen rakkauden sanoman vaikken kristitty olekaan. Siis auttaminen - pyyteetön sellainen.
>>Ja jos siihen liittyy jonkin asteista asiantuntemusta, niin ei se haitaksi ole ja ei siitäkään pidä tehdä mitään pakkopullaa kenellekkään.>>
Ihminen voi omalla asiantuntemuksellaan tehdä paljon hyvää maailmassa. Koska jokainen on oman uskonsa asiantuntija voisi käännyttämisen mielestäni lopettaa. Ei kai kukaan voi tosissaan väittää etteikö Suomessa ihmiset olisi kuulleet Jeesuksesta? Alkuperäinen lähetyskäsky on siis täytetty ja lopullinen löytäminen on kiinni sydämen uskosta.
Mutta edelleenkin, tätä taustaa vasten: mikä on mielipiteesi näiden uskonto-palstojen nettisaarnaajista? Omasta mielestäni he tekevät todella hallaa kristilliselle uskolle ja uskovaisille vääntäessään uskosta irvikuvan, karikatyyrin.
Juutalaiset eivät olleet paimentolaisheimo vaan sekalainen joukkio egyptin valtakunnassa jotka sitten hovinjäsen Moses otti kansakseen eli osti vapauden näille orjille ja muille alemmantason
kansalaisille. Heistä suuri osa kyllä puhui äidinkielenään hebreaa, josta myös juontuu tuo heprealaisuus/juutalaisuus ja käsite seemiläiset kansat.
En minä tarvitse mihinkään Vanhaa Testamenttiä enkä sen tulkintaa, vaan keskityn elävään sanaan.
Eli, kyllä olet osittain oikeassa.
Ihminen joka suhtautuu itselle tärkeisiin asioihin
jonkin asteisella kiihkollla on parenpi kuin ihminen joka on välinpitämätön elämässään lähes kaikelle. Joten aika suhteelinen asia kaiken kaikkiaan. Täytyy olla vain varovainen ettei syyllisty ylilyönteihin liian usein. Joskus asian,
idean vastustajat ovat huomaamattaan vielä paljon suurenpia omassa kiihkossaan kuin asian kiihkeästi
esittävä idealisti.
Aina syntyy uusia ihmisiä maailmaan, jopa tänne alhaisen syntyvyyden maahan, peräpohjolaan.
Ja jokaiselle tulee kertoa Kristuksen sanomasta
sekä opetuksista. Joskus he, saarnaajat tekevät kyllä hallaa, varsinkin silloin kun he sekoittavat kaksi uskontoa toisiinsa ja väittävät että näin kuuluukin olla. Kristin uskolla ja juutalaisuudella ei ole yhteneväisyyttä toistensa kanssa ja sama pätee roomalaisiin uskontoihin ja kristinuskoon, ja sama pätee myös kreikkalaisiin
uskontoihin ja myöskin kaikkiin pakana uskontoihin
Eli, kristinusko perustuu yksistään Kristuksen Sanomaan ja Opetuksiin sekä kaikkivaltiaaseen Luojaan, taivaan Isään, jota jotkut myös jumalaksi
kutsuu, jumala sanalla on oma syntyhistoria ja se lähinnä tarkoittaa, päällikköä, hallitsiaa, pomoa,
johtajaa jne. jne. tai jotakin vastaavaa, hyvin maallista ja vanhaa.
Kiitokset asiallisista kommenteista. :-)
>> Emme voi tulkita Raamattua fundamentalistisesti jo tästäkään syystä. Toinen asia ovat käännökset. Jokaisessa käännöksessä syntyy virheitä ja jopa asiasisältöä muuttavia asiavirheitä.
"Eli, kristinusko perustuu yksistään Kristuksen Sanomaan ja Opetuksiin sekä kaikkivaltiaaseen Luojaan, taivaan Isään,"
Anteeksi, että hyppään sivusta keskusteluun. Eikö Gnostilaisuus siis mielestäsi ole kristinuskoa? Gnostikot eivät pitäneen Luojaa kaikkivaltiaana, vaan erillisenä määrittelemättömästä Jumalasta, johon taivaan Isällä viitattiin.
Siitä olen kanssasi täysin samaa mieltä, että eksegetiikan menetelmät ovat arvokkaita koetettaessa päästä perille siitä, mikä Nikeassa kanonisoidussa opuksessa on Jeesuksen opetuksen mukaista ja mikä ei... :)
Suurin osa viime vuosisatojen aikana syntyneistä herätysliikkeistä toimii juuri Gnostilaisessa hengessä. Eli, selitetään, tulkitaan ja yritetään ymmärtää Kristuksen esille tuomaa ilosanomaa kreikkalaisen filosofian ja kreikkalaisen sanaston sekä ikivanhan kreikkalaisen pakana kuultturin kautta tai vastaavan roomalaisen pakana kulttuurin kautta. Jos se on korkeanpaa
"Tietoa", niin hämmästelen syvästi koko asiaa.
Monet muuutkin vaikututusvaltaiset piirit tässä maailmassa yrittää lähestyä kristinuskoa puhtaasti tieteiden ja vanhojen perimätietojen kautta, mutta huonoin tuloksin, koska usko on uskoa, ja sitten vasta tulee tiedon ja taitojen vuoro. Ja toisin kuin väitetään tai annetaan ihmisten ymmärtää, niin aitoon kristinuskoon ei sisälly ollenkaan pakanallisia riittejä eikä myöskään palvonta menoja tai ei ainakaan pitäisi sisältyä.
Siis.
Jumala ja jumaluus/jumaluudet sekä palvonta ja
palvominen/palvomismenot ovat aivan vierasta
puhetta, kuulostaa pakanakulttuureihin kuuluvilta elementeiltä.
Kristus opettaa, ohjaa, neuvoo ja opastaa ihmistä pysymään oikealla tiellä, sillä hän on se Tie totuuteen, joka Valoon vie. Ja valo on taivaan Isän valtakirkkaus ja loisto sekä iankaikkisuus :)
Herätysliikkeet Gnostilaisia? Sallinet, että epäilen vahvasti :D. En vetänyt yhtäläisyysmerkkejä "selittämisen ja tulkitsemisen" eli eksegetiikan(?) sekä gnostilaisuuden välille, kaikkea muuta. Sanoinpahan vaan, että eksegetiikan menetelmät ovat arvokkaita pyrittäessä selvittämään, mikä oli Jeesuksen tosi opetus, opetus, joka Keisarin kirkolta on hukassa ja joka mielestäni löytyy alkuperäisempänä monista Nag Hammadista löytyneistä teksteistä.
Samaa mieltä gnostilaiset ovat tietääkseni kanssasi siitä, että jumalan palvonta ja palvomismenot eivät Jeesuksen opetukseen kuulu, vaan ovat keisarillista hapatusta, joilla korvattiin keisarin palvonta kun kristinusko otettiin Rooman valtionuskonnoksi keisarinpalvonnan sijasta.
Gnostilaisuus ei kuitenkaan jaa käsitystäsi, että Valoon pääsisi yksin uskon avulla (jos oikein tulkitsin sanasi). Eikä myöskään yksin järjen (logos) avulla. Valaistuminen on juuri gnosis, jakamaton tietoisuus joka on jo meidän kaikkien sisimmässä, Kristuksen tie joka on vapaa harhasta.
Kun nyt olen toivoakseni hälventänyt joitain väärinkäsityksiäsi gnostilaisuudesta, vieläkö ajattelet, että se ei kuulu kristillisyyteen?
Korkeamman Tiedon opit tuskin kuuluvat kristin- uskoon suoranaisesti. Ja tuon nimikkeen alle mahtuu valtava määrä erilaisia näkemyksiä tiedosta ja oikeasta suunnasta. Joten itse en kannata mitään tuon suuntaista näkemystä, että
tiedoilla olisi jokin suurenpi merkitys kuin uskolla. Mitä tulee Tuomaan evankeliumiin, tai muihin vastaaviin, se/ne lienee puolustaa omaa paikkaansa siinä missä muutkin raamatun tekstit.
Ymmärrys käy kaiken tiedon edellä ja usko ei tietenkään yksin riitä, sillä usko ilman tekoja on epäuskoa. Enkä kyllä sitä tarkoittanutkaan alunalkaenkaan, että herätysliikkeet olisivat suoraan gnostilaisia, vaan heidän tyylinsä ja tapansa toimia on samankaltainen ja poikkeavat hyvin selvästi valtauskontojen toimintalinjoista noin yleensä, keskimäärin katsottuna. He eivät siis korosta Kristuksen opetuksen tuntemista ja sen opetuksen sisällön tärkeyttä, jossa on mainittu nuo toiminta ohjeet uskovalle ihmiselle.
Ja jos asiaa katsoo hieman toisellakin silmällä,
niin samallalailla nämä valtauskonnotkin melkein toimivat, joskus jopa hyvinkin itsekkäästi ja brutaalisin menetelmin. Kannattaa vain pitäytyä
Kristuksen näyttämässä suunnassa ja koittaa pysytellä vaan turvallisesti lähes keskellä tietä.
Minäkin vain kommentoin ja esitän omia näkemyksiä
tästä asiasta, enkä sen kummenpaa ;)
Ei gnostilaisuus voi olla mikään pelastuksen tie,
vaan on yksi osa tietynlaista ajattelu ja toiminta tapaa, uskonnollisella elämän alueella.
Ja pysyköön se sellaisena, ainakin minä toivon niin. Sillä senkin nimikyltin alla on toiminut
niin kirjavaa sakkia kautta aikojen.
Käytämme näköjään sanaa gnostilaisuus nyt eri merkityksissä. Minä olen sillä viitannut puhtaasti siihen Kristus-kuvaan, joka esiintyy Nag Hammadin teksteissä, Tuomaan Evankeliumissa ja monissa muissa (suomeksi: Nag Hammadin kätketty viisaus, toim. Ismo Dunderberg ja Antti Marjanen). On totta, että monenlaiset suuntaukset ja salaseurat, jotka ovat väittäneet omaavansa korkeaa salattua tietoa, kutsuvat itseään gnostilaisiksi, mikä tietenkin sallittakoon, mutta en ole pyrkinyt niistä keskustelemaan, enkä allekirjoita näkemystä, että gnostilaisuuden ydin olisi jokin korkea salatieto. Gnosis, 'tietoisuus', tarkoittaa täyteyteen tulemista, dualismista vapautumista, valaistumista. Huomattakoon kuitenkin, ett gnostilaiset kristityt eivät käyttäneet edes sanaa 'gnosis', vaan sekin on peruja 1600-luvulta.
Ne varhaisseurakunnan Kristuksen seuraajat, jotka akateemiset tutkijat ovat nyt nimittäneet gnostilaisiksi, eivät siis itse nimittäneet itseään muuta kuin kristityiksi ja olivat sitä mieltä, että Jeesuksen opetus välittyi puhtaimpana Maria Magdalenan, Tuomaan ja muiden opetuslasten kautta.
Minun mielestäni jokainen on oman uskonsa asiantuntija. Vaikea sitä on ulkopuolisen mennä sanomaan, miten itse kukin asian kokee.
Sanonpa mielipiteeni myös netti-ym. saarnaajista. Minä ymmärrän asian niin, että he kokevat kutsumuksekseen saarnaamisen. Keskustelupalstat vain eivät ole paras mahdollinen paikka sitä varten.
Olisi mielenkiintoista kuulla myös, Lunatic, sinun omista käsityksistäsi. Luin Satanismipalstalta tällaisen kirjoituksesi:
"Kun keskustelen satanismista `olen` satanisti, kun keskustelen ateismista, `olen` ateisti. Sama koskee helluntailaisuutta. Edustan sitä, mistä keskustelen, mutta pyrin löytämään aiheeseen vähän poikkeavan näkökulman... Jos johonkin karsinaan haluat minut `oikeasti` sijoittaa, se on magia."
Minua kiinnostasii kuulla sinun omasta `karsinastasi` eli magiasta. Kävin Magiapalstalla, mutta en ainakaan tähän hätään huomannut kirjoituksiasi.
Olen ollut monta kertaa ymmällä kirjoituksiasi lukiessani. Nyt tiedän ainakin, mistä se johtuu.
Onko sinusta koskaan tuntunut vaikealta "olla" kuka milloinkin palstasta riippuen eri tavalla kuin sinä itse ajatteleva?
Keskustelen mielelläni magiasta. En tosin olisi niinkään varma, että se kuuluisi tämän palstan aihepiiriin, mutta olkoon menneeksi.
"Sanan mahti" on tärkeä osa suomalaiskansallista noituutta. "Sanan mahdin" vaikutuksen voi lukea mm. seuraavassa puheenvuorossa...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000003946588
Keskustelen mielelläni siitä prosessista, jolla tällainenkin saadaan aikaan. Yksinkertaisesti: kysymällä vääriä kysymyksiä. :-)
Ensimmäisenä on tietenkin itse Jeesus Kristus, mutta sama asiantuntemus oli niillä, joita hän opetti ja joille hän antoi valtuuden johtaa kirkkoaan poismenonsa jälkeen. Apostolisesta johdosta kuitenkin luovuttiin jo varhain. Uusia apostoleita ei valittu, vaan tyydyttiin siihen, että keisari nimitti piispoja. Kirkosta tuli Rooman valtakunnan osasto. Luopumuksen aika alkoi. Nyt paavi sanoo olevansa asiantuntija ja erehtymätön silloin, kun hän puhuu virkansa puolesta eli ex cathedra, Pietarin istuimelta annettuna.
oikeastaan voisi olla asiantuntijaa sellaisesta, mistä ei edes vallitse yksimielisyyttä, kuten uskosta uskontoihin, jos nyt tuota "uskolla" tarkoitit?
Jos pysytyään vaikka kristiuskossa, on siitä olemassa tietysti dogmeja, jotka kirkko-isät ovat keskenään sopineet, tai keisarin määräyksestä on annettu?
Mutta samalla siitä on lukuisia teorioita ja teologisia suuntauksia olemassa, ja kun ei olla teorioista ja teologisista suuntauksistakaan edes yksimielisiä, niin miten oikeastaan voidaan silloin jonkun sanoa olevan asiantuntija niistä, muuten kuin omaan teoriaansa ja teologiastaan, tai siihen teoriaan/ teologiseen suuntaukseen johon sanoo uskovansa, koska pelkästään uskonasiastahan on kuitenkin kysymys?
Suurin osa ns, uskovaisista tuskin edes tietävät näistä dogmeista, teorioista, tai teologisista suuntauksista yhtään mitään, vaan tulkitsevat uskontojaan, sen oppeja, "Pyhiä Kirjoja", kirjoituksia ja niitä heille tulkitsevia oman uskomuksensa ymmärryksen mukaan?
Lueskellessani mm. Esko H:n vuodatuksia, en ole voinut olla panematta merkille, miten hän viittaa useaan otteeseen "asiantuntijoihin", jotka tuntevat Kristuksen sanoman paremmin kuin muut ja jotka tästä syystä ovat mm. muita etevämpiä viemään poliittisia "uudistuksia" läpi. Kuitenkaan kirkon työntekijöihin hän ei viittaa, vaan rivien välistä on luettavissa että ainoa hänen kelpuuttamansa asioita tarkkaan tutkinut ja matkallaan viisastunut asiantuntija olisi hän itse. Marko Lind ajaa samaa asiaa omalta osaltaan.
Olinkin utelias kuulemaan mitä vakaasti kristuskalliollaan seisovat maan hiljaiset ovat mieltä näistä päällepäsmäreistä. En saanut suoraa vastausta, vaan lähinnä vaivautuneen hiljaisuuden, joka kertonee omaa kieltään...
Muuan pastori totesi jotain sen suuntaista, että Raamattu olisi liian vaikea ja laaja teos yksittäisen uskovan ymmärrettäväksi, siksi tarvitaan teologiaa opiskelleita sielunpaimenia, jotka selittävät seurakunnalleen mistä oikein on kysymys. Sinänsä tämähän on käytäntönä viisasta, koska näin erilaiset fundamentalistiset lahkot saadaan pidettyä aisoissa. Voisin vain kuvitella sen tilanteen, kun ev.lut. kirkko menettäisi kosketuksensa sankkoihin uskovien joukkoihin ja kaikenmaailman "kuninkaansoturit" täyttäisivät tyhjiön.
Olen varsin vakuuttunut maassamme olevan valtionkirkon, ainakin toistaiseksi olevan eduksi meille kaikille.
Monenmoisen poppaukon elintila pysyy tällätavoin tasapainossa.
Luulisin olevan hyväksi sitä tukea, vaikkei aivan fanaattinen ev.lutti olisikaan.
Mallin näkee Yhdysvalloissa: fundamentalistiset lahkot ovat paitsi poliittinen ongelma, myös henkinen vaaratekijä. Lahkoja on joka lähtöön... Patriotismi, fundamentalismi ja aseet samassa sopassa. Huh!
Olen kyllä sen kannalla, että annetaan kaikkien kukkien kukkia, mutta toisaalta valtionkirkko on toimiva järjestelmä ikäänkuin pitämään "järjen valoa" kansan yllä. Kaikenmaailman huru-ukot ovat aika pelottava esimerkki ja toisaalta he tällä tavoin myös tukevat matalaa profiilia pitävän valtionkirkon jatkuvuutta.
Mitä tarkoitatte noilla lahkoilla, joista puhutte kuin ruttotautisista? Laittakaa listaa yleisimmistä fundamentalistisista lahkoista, jotka ovat teidän mielestänne niitä pahimpia.
Uskontojen Uhrien Tuki ry:n sivuiltahan ne vaikutusvaltaisimmat suomalaiset lahkot löytyvät. Tosin ne eivät ole välttämättä pahimpia, koska useimmat niistä ovat kuitenkin rekisteröityjä yhteisöjä ja täten ainakin jossain suhteessa yhtiskunnan kontrollissa.
Varoituskellot tulisi kuitenkin soida, jos lahko ilmoittaa "ettei maallinen valta sido heitä vaan vain yksin Raamattu" ja siksi lahko ei kuulu edes yhteisörekisteriin... Kukin ottakoon itse selvää mistä puhun.
Vaarallisilla lahkoilla viittasin itse lähinnä Daavidin Oksa -tyyppisiin fundamentalistisiin ryhmittymiin, joita mm. Yhdysvalloissa on pilvin pimein. Tällaisille valtionkirkko näyttäisi toimivan tehokkaana puskurina.
valtionkirkko toimii puskurina ao. ryhmille? Valtionkirkko on kyllä itse lahkon maineessa katolisen kirkon mielestä, joten juttu on hieman mutkallinen.
koska se on epäselvä käsite. Jos tarkastelet eri valtioiden uskonnollista tasapainoisuutta Suomi sijoituu valtionkirkkoineen aivan kärkisijoille.
Toisin kuin esimerkiksi USA tai Ranska.
Minä tarkoitan kaikkia äärimmäisyysliikkeitä, siis muitakin kuin uskonnollisia liikeitä.
Uskonnollisissa liikkeissä on ollut runsaasti äärifundametalistisia jopa itsemurhaliikkeitä yms.
Suuri enemmistö kansalaisistamme kuuluu valtionkirkkoihin eivätkä helposti liity uusiin yhteisöihin, näin ne jäävät suhteellisen pieniksi, joilloin niiden laillisuusvalvonta on helppoa.
Olen itse aikanani vastustanut voimakkaasti valtionkirkko järjestelmää. Jotuessani syvemmin pohtimaan tuota asiaa, olen muuttanut mielipiteeni.
Näinkin vakaissa oloissa joissa Suomessa elämme, ei ole riitävän perusteltuja syitä muuttaa toimivaa järjestelmäämme.
Olkaamme kiitollisia suhteellisen täydellisestä ja toimivasta uskonvapudestamme jonka myös valtionkirkkomme ovat hyväksyneet.
yläpuolella olevassa viestissäsi "Mellereissä piisaa". Eikö tuo ole siis kuin vihje halveksia kaikkia vapaita suuntia ja laittaa ne lahkolais-ryhmään? Vai mitä muuta tarkoitit vihjatessasi Mellereihin?
Meillä on muutamia vakiintuneita vapaita suuntia jotka ansiokkaasti täyttävät valtionkirkolta jääviä aukkoja. Henkilökohtaisesti kammoksun kyllä äärifanaattisia ns. karismaatikkoja jotka aiheuttavat hämmenystä niin ev.lut. kuin helluntaikirkonkin piirissä. Onneksemme kumpikin mainituista kirkoista ovat vakaalla pohjalla.
Mitä mieltä itse olet tuosta newage liikehdinnästä joka pitää nykyisin sisällään muutakin kuin vanhaa Idän mystiikkaa. Kyllähän minä olen täälläkin monesti tuonut esiin oman mielipiteeni. Haluatko tahallasi ymmärtää minua väärin.
Maassa jossa on uskonvapaus kaikilla on toki mahdollisuutensa. Samoin oikeus omaan mielipiteeseen, jopa uskonasioissa tätä vapautta minä vaalin ja olen valmis sitä puolustamaan. Leo Mellerilläkin on oikeutensa vaikken henkilökohtaisesti häntä kykene kannattamaankaan.
Mikäli et muuten suostu minua ymmärtämään huudan Toden avukseni:)
pahaksi onneksi olen juuri lähdössä töihin, koeta pärjätä...aurinkoista päivää!
...moisia aivoituksia tutkittaneen jo nyt jopa yliopistotasoilla...eli psykologian laitoksilla,kö ?!?
Pienten harmaiden solukoiden tuotostahan nuo (-kin) lienee,kö ?!?
Mutta se tulkinnan(älyn/tiedon!) tasohan sen tuloksen ratkaisee,kö ?!?
lol
;^D
Valtionkirkkomalli voi Suomessa toimia kohtuullisen hyvin, vaikka uskonvapaus ei nykyisin täysin toteudukaan (vaikken Wicca enkä pakana olekaan, oli se päätös mielestäni selvää syrjintää), mutta asiaa pitäisi toki tarkastella laajemmin, ja toki mielipiteeseen vaikuttaa missä arvossa pitää Jeesuksen opetusta.
Valtionkirkkomallia on kristinuskon piirissä kokeiltu siitä lähtien, kun Jeesuksen oppi sovitettiin Keisari Konstantinoksen ja maallisen vallan tarpeisiin. Nähdäkseni kristinuskon suurimmat vääristykset ja rikokset periytyvät tähän huorintekoon.
Asiantuntija tuntee asian. Jokainen uskova (esim. äskenkääntynyt) ei ole asiantuntija. Asiantuntijalta voidaan edellyttää opintoja asiansa suhteen. Mitkä opinnot ja missä laajuudessa riittävät? Sen määrittelee jokainen yhteisö omalla kohdallaan itse. Tiedeyhteisöissä vaatimukset ovat kovinta luokkaa, ammattiyhteisöissä perusteelliset, ei kuitenkaan huipputasoiset, harrastuspiireissä väljemmät.
Kun kysytään asiantuntijuutta, silloin pitäisi myös määritellä missä yhteisössä. Yleisesti ottaen Suomessa pidetään asiantuntijoina sellaisia, joilla on ko. aiheesta joitakin yleisesti hyväksyttyjä opintoja takataskussaan. Asian harrastaminen, kiinnostuneisuus, ei yleensä vielä riitä, vaikka harrastajakin voi tietää paljon. Hänen tietojaan vain ei ole kukaan auktorisoitu taho tutkinnoin testannut. Uskon asioissa (kuten muissakin) oppi voi nimittäin kaataa ojaankin, jos oppii väärin...
Uskon asiantuntijoita tarvitaan uskonnollisissa yhteisöissä ja yhteiskunnassa (esim. kouluissa).
Asiantuntijan valtuuttaa ko. yhteisön siihen valtuuttamat tahot (kirkossa piispat ja tuomiokapitulit, myös seurakunnat omien työntekijöittensä osalta).
Täytyy vetää raja sille, mitä ymmärretään "uskolla" ja toisaalta "uskonnolla". Uskonnot pitävät sisällään erilaisia opeteltavissa olevia dogmeja, tapoja, rituaaleja, historiallisia taustoja yms. Näihin tottakai voi erikoistua ja tulla siten asiantuntijaksi.
Usko on eri asia. Tietenkin kaikissa uskonnoissa määritellään mm. jumaluus eri tavoin ja tätä voidaan ulkoisesti arvioida, mutta se mitä itse ajan takaa on "uskon syvyys", josta niin monet mallikkosaarnaajat puhuvat. Asia ei ole minulle vielä selvinnyt: miten kukaan on pätevä arvioimaan toisten ihmisten uskon syvyyttä?
Palatakseni esimerkinomaisesti vaikkapa Esko H:n kirjoituksiin, joissa hän kerta toisensa jälkeen syyttää poliittisia päättäjiä uskon puutteesta, ateismista ja jumalattomuudesta. Esko H katsoo olevansa pätevä arvioimaan päättäjien uskoa ja samalla heidän tekemiensä päätösten kristillisyyttä. Nimenomaan hän puhuu aina puuttuvista kristillisistä "asiantuntijoista".
Mitä ihmettä on tämä paljon puhuttu uskon asiantuntijuus? Helluntaiseurakunnissa tämä näyttäisi olevan selviö jokaiselle uskovalle. Onko se jotain, mitä taas ainoastaan uudelleensyntynyt uskova on kykenevä arvioimaan - toisestakin ihmisestä?
Minusta ihminen ei ole kykenevä arvioimaan toisen ihmisen uskoa. Me tiedämme siitä lähinnä sen, mitä hän itse meille kertoo.
Moni tuntuu arvioivan uskoa asianomaisen tekemisten ja tekemättä jättämisten perusteella (siihen näyttäisi olevan Raamatussakin perusteita: "Heidän teoistaan te heidät tunnette"). Tämä on kuitenkin äärimmäisen uskallettua ("Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi" ja "joka seisoo, katsokoon ettei kaadu"). On lukuisia esimerkkejä siitä (Raamatussakin), että halveksittu ja julkisestikin tuomittu on osoittanut suurempaa vanhurskautta kuin uskonnollisesti tai muuten arvostetut yhteisön edustajat.
Uskon alueella (erotukseksi uskonnon alueesta) toimii usein se hämmästyttävä paradoksi, että ensimmäiset tulevat viimeiseksi ja viimeiset ensimmäisiksi. Sinapinsiemenen verran sydämen uskoa riittää, asiantuntijuuteen tässä mielessä (henkilökohtaisessa uskossa) ei paljon vaadita.
Mitä tulee ns. parannussaarnaajiin ja tuomiopäivän profeettoihin (heitähän on kaikkina aikoina esiintynyt), niin minusta heidän sanomansa on koeteltava ja tutkittava (seurakunnissa ja itse tykönämme). Voimakkaasta julistuksesta voi ottaa sen mikä on hyvää ja hylätä sen, mikä ei oikein ole. Vanhan Testamentin profeetat osoittautuivat oikeiksi. Heidän lohdutuksensa ja varoituksensa tulivat perustelluiksi myös kansan historian kautta.
>>Uskon alueella (erotukseksi uskonnon alueesta) toimii usein se hämmästyttävä paradoksi, että ensimmäiset tulevat viimeiseksi ja viimeiset ensimmäisiksi.>>
Hmm. Tuo todella pistää pohtimaan, miten päin ja mistä suunnasta asioita pitäisi tarkastella. Mielenkiintoinen paradoksi.
>>Mitä tulee ns. parannussaarnaajiin ja tuomiopäivän profeettoihin, niin minusta heidän sanomansa on koeteltava ja tutkittava.>>
Totta. Mielestäni kunkin on asetettava tässä prosessissa omat kriteerinsä. Tietenkin tarkasteltaessa heidän sanomaansa suoraan ja kirjaimellisesti suhteessa Raamattuun, heidän sanomaansa on sangen vaikea osoittaa vääräksi. Tämähän on luonnollista, koska useimmat omatekoiset profeetat harjoittelevat fakiirin tavoin selviytymään Raamattua koskevista kysymyksistä miten päin tahansa. Tyypillinen tässä suhteessa on erityisesti Marko Lind, joka käy palstalta toiselle haastamassa ihmisiä "osoittakaa Raamatulla että sanomani on väärä" tajuamatta laisinkaan, että jo lähtökohtaisesti tällainen "haaste" on Jeesuksen sanoman valossa väärin.
Lopulta kaikki näyttäisi tiivistyvän siihen, että Raamattu on tulkittavissa eri tavoin, mutta sydämen usko on se joka kertoo totuuden.
>>Vanhan Testamentin profeetat osoittautuivat oikeiksi. Heidän lohdutuksensa ja varoituksensa tulivat perustelluiksi myös kansan historian kautta.>>
Toden totta. Suhteessa aikakauteensa ja ympäristöönsä he toivat sanomallaan ja näkökulmillaan tilanteeseen jotain uutta ja oivaltavaa. Sen sijaan nykypäivän profeetat toistavat papukaijan tavoin lähes 2000 vuotta vanhoja opetuksia. Maallikkosaarnaajien puheista en ole löytänyt oivalluksen siementäkään, ainoastaan itsensä korottamista ja äärimmäistä konservatiivisuutta.
Pyhä Henki!! Rakas Lunatic Häneltä kannattaa kysyä!! Suosittelen!!
Sua siunaan "minä"
Miksei se Pyhä Henki vois kirjoittaa vastausta tähän suoraan niinkuin muutkin tekee niin selviäis tämäkin asia kaikille samalla kertaa?
Mistä muuten tiedät, että Pyhältä Hengeltä kannattaa kysyä? Mistä sinulle on tullut tuo tieto? Jos tiedät jo muutenkin vastauksen, niin mikset kerro tässä samantien etkä venkoile?
Eikä sun tarvii mua siunata. En ole viä kuollut minä.
Pyhälle Hengelle!!!