Eli evlut iteki oon ja haluaisin rakentavasti kysellä, miten luulette/ajattelette, että saataisiin armolahjat kattavasti toimimaan seurakunnissamme? Miten niitä voisi ryhmätasolla tavoitella, kuten Paavali kehottaa? Vähän tuntuu, että joillakuilla siellä ja täällä saattaa jokin armolahja toimia, mutta useimmat eivät siihen yksinään yllä. Ja miksi pitäisikään, ei armolahjojen mikään tabu pitäisi olla, jota kukin käsitelköön yksinänsä niin kuin parhaiten kykenee.
Miten saataisiin armolahjat käyttöön, luterilaiset??
tomaatti
5144
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minusta meidän pitää vain rukoilla, että Herra antaa meille ne armolahjat, mitkä Hän näkee hyväksi antaa. Meidän ei pidä huolestua ylenmäärin siitä, jos meiltä puuttuu kokoontumisista vaikka profetioita tai ei tapahdu jatkuvasti ihmeparanemisia tms. Pelastuksen evankeliumi on tärkeintä ja pelastus on suurin armolahja.
Karismaattisuus saa jotkut yli-innokkaat unohtamaan, mikä uskossa on pääasia. Silloin se menee vikaan. Jos karismaattisuutta ja lahjoja onkin, niin ristin evankeliumin pitää pysyä ykkösasiana.
Kiitos vastauksesta. :) Uskoisin, että minulla on pääasia selvillä. Kuitenkin Raamatusta löytyy myös tuo armolahjatoiminta ja aina joskus kuulee, kuinka se jossain päin maailmaa toimii joillakin. Ja se saa kysymään, miten armolahjat saataisiin toimimaan myös meillä. Olisihan niistä hyötyä ja rakennusta, varmaan iloakin ja virvoitusta. Ja niitä käsketään tavoitella, niin että ilmeisesti ne eivät ihan automaattisesti tule. Mutta nyt tuntuu ettäihmiset rukoilevat asiaa yksinänsä kerran tai pari, eivät yleensä saa mitä ovat pyytäneet ja asia jää siihen. Mitä pitäisi tehdä toisin?
Oma ehdotukseni: asiaa pitäisi pohtia uskovien kesken yhdessä, ja yhdessä rukoilla asian puolesta. Lisäksi pitäisi kiinnostuneen porukan kesken puhua juuri tästä aiheesta. Jotenkin pitäisi yhdessä etsiä Jumalaa. Yleensäkin pyrkiä Jumalan tahdon mukaiseen elämään, jossa Jumalan tahto otetaan vakavasti. Niin arjessa kuin seurakunnassa. Jumalan tahdon tulisi olla etusijalla. Kumminkin kaikkea yltiökarismaattista toimintaa olisi syytä varoa. Siihen suuntaan nimittäin lähdetään helposti ajautumaan, kun ollaan elävän Jumalan elävästä toiminnasta kiinnostuneita, koska siellä sattuu ja tapahtuu, ja silti usein ilmiöt ovat epäraittiita eivätkä Jumalasta peräisin. Tällaisesta eksymyksestä perääntyminen kysyy taas sitten aikaa ja voimia, ennen kuin voidaan se terve armolahjatoiminta tavoittaa.
Täytyisi ottaa asia vakavasti. Eikä luovuttaa heti ensi alkuun.
Täähän on kiinteässä yhteydessä hengelliseen hyvinvointiin muutenkin.
Kun meillä on Jeesus, niin ei meiltä puutu hengellisestä hyvinvoinnista mitään!
Armolahjoja voi ja saa olla mutta ei meille ole elinehto niitä väkisin saada.
Jossain päin maailmaa toimivat armolahjat toimivat usein paikoissa, joissa opetus ei ole raitteimmasta päästä.
Seurakunta yhdessä voisi kyllä alkaa armolahjoja tutkia ja niitä rukoilla. Samalla olisi syytä myös tarkkaan selvittää sekin puoli, että mitä virheitä näillä alueilla on seurakunnissa tehty ja millaisia ansoja ja vaaroja on olemassa. Ja muistaa rukoilla henkien erottamisen armolahjaa myös.
Jokaisella uskovalla on Raamatun mukaan "oma armolahjansa". Lahden Joutjärven seurakunna kirkkoherra Seppo Hämäläinen on kirjoittanut hyvin perusteellisen kirjan näistä asioista, "Armolahjat arjessa". Löydät sen varmaan paikkakuntasi kirjastosta. En ole nähnyt toista niin asiallista ja kuitenkin "karismaattista" kirjaa kuin mainitsemani - suosittelen.
Luterilainen kirkko on hyvin työntekjäkeskeinen eikä hengellisellä papistolla tahdo olla kuin kolehdinkantoon, kahvinkeittämiseen ja ystäväpalveluun liityviä sinänsä tärkeitä tehtäviä. Missä on se paimen, jolla on aikaa, halua ja energiaa kysellä hengeliseltä papistolta (seurakunnan uskovat), missä he haluaisivat toimia, mitä he omista armolahjoistaan ajattelevat, miten se on ilmennyt ja mitä palautetta henkilö on muilta armolahjastaan saanut? Raamatun mukaan armolahjoja on kähtettävä "uskon määrän" mukaan, joka Hämäläisen mukaan tarkoittaa oikea oppia kristinuskon perusasioista.
Tässä asiassa seurakuntalaisen on vaikea ottaa itse aloite, tuntuu siltä, että suosittelee itseään eli syyllistyy ylpeyteen. Missä on se luterilainen seurakunta, jossa yleisesti toteutuu hepr.10:24 "Kannustakaamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin". Armolahjat on tarkoitettu seurakunnan rakentumiseksi - Hämäläinen arvelee, että passiivisessa ympäristössä armolahjat voivat myös sammua. Jos kukaan ei ota sinua seurakunnassasi vakavasti ohjaten ja rohkaisten sinua armolahjojesi mukaiseen palvelemiseen, niin miten voit säilyttää rohkeutesi ja olla luovuttamatta. Moni on varmaan tästä syystä lähtenyt kirkostamme ja liittynyt johonkin yhteisöön, jossa on enemmän näkyä lähmiimäisten palvelemiseen ja evankeliumin eteenpäin viemiseen.
Armolahjat on käytössä heti kun ihminen oppii laittamaan kädet ristiin ja alkaa rukoilemaan ihmisten puolesta. Kokemuksesta puhun, Jumala näyttää aina ilmestyksen kyseisestä ihmisestä, tai voit tavata jonkun ihmisen, jolloin koet että on rukoiltava hänen puolestaan, tai käytävä tapaamassa.