Onko niin että makeaan uskonnollisuuden uneen vaipuneet, eivät halua herätä ja nousta ylös, niin kuin useasti ja monien kohdalla aamuisin on. Kun makeaa unta häiritsevä herätyskello soi, tai muut perheen jäsenet yrittävät ravistella hereille, kiukkuisesti käännetään kylkeä ja vedetään peittoa päälle, haluten vaan jatkaa nukkumista. On se useimmille tämä maailmaan mukautumisesta elämän löytäneellä niin vaikeaa herätä todellisuuteen, kun joku totuutta julki tuo ja asia todellinen asiantila alkaa paljastumaan, valkeus kun on sellainen joka paljastaa kaikki mihin kukin yössä oli tottunut jopa mieltynyt, niihin yön hämäriin puuhiin ja hedelmiin, jotka eivät kirkasta päivänvaloa kestä. Kyllähän siitäkin johtuen moni alkaa peittoa kiukuissaan ja peloissaan päälleen vetämään ja herätystä vastustamaan. Ja paljon onkin juuri sellaista ja sen tähden heräämistä vastustavia, jopa pilkkaavia, herjaavia ja panettelevia jopa syytteleviä, uneliaisuuden / maailmallisuuden puolesta saarnaajia tai puhujia.
Ensiksi se maailmallinen mukavuus kun tuntui ihan kivalta, ja toiseksi kun joutuu häpeään siitä että, viihtyi niin hyvin pimeydessä, (uni oli niin makeata) ja muutkin sen tulee huomaamaan. Jotkut kyllä nukkui levottomastikin aistien pahan ilmapiirin ympärillään ja unessaankin äännähteli ja voihki siitä tuskaisuudesta mitä se synnytti, ei kuitenkaan siitä unestaan kunnolla herännyt, vaikka olisi ollut aika herätä. Jokin siinä maailmallisuuden unessa piti otteessaan, niin ettei kuullut kunnolla herätyskellon (pasuunan) ääntä. Ja niin levoton uneliaisuus jatkui tähän asti, ehkä tästäkin herätyksen sanomasta huolimatta monien kohdalla jatkuen, myöskin monia ärsyttäen, ylös nouseminen ja työhön lähtö kun ei kaikkia niin kiinnostaisi.
Harvassa on tänäkin päivänä sellaiset, joilla tuska ja huoli Jumalan valtakunnan työstä ja pelastumattomista sieluista on niin suuri, että eivät ole antaneet periksi maailmallisuuden viihdyttäville unille, eivät luottaneet vain siihen, meillähän on tässä ihan kiva olla, pysytään tässä, kyllä armo riittää, ei sitä tarvitse mihinkään pyrkiä, kyllä kai Kristus itsensä kirkastaa ilman meitäkin, ja meillähän on jo kaikki, emme tarvitse enää mitään. Odotellaan tässä vain Herraa, ja ylöstempausta, onhan tämä pelkästään uskossa oleminen ja vähän keskenään puhuminenkin niin mielenkiintoista, on kuin kilpailua, kukahan meistä on suurin ja kuka rohkein maailman rajoja ylittämään, kuka uskaltautuu kauemmaksi ja syvemmä maailmallisuuteen, onhan se ihan jännittävää nähdäkin kuinka se maailma nielaisee. Voi sitten vähän korottaa itseänsä, keskenään puhella, nuhdella ja syytellä että kuinka se nyt noin, olikohan hän edes uskossa. Ei kuitenkaan varoiteltu eikä valistettu rajojen vaarallisuudesta, seurattiin vain mielenkiinnolla, että kuinkahan tuonkin käy.
Onkohan kukaan huomaavinaankaan tällaista. Ei varmaan moni ainakaan julkisesti tunnusta, vaikka olisi huomannutkin. Ehkä kuitenkin joku sydämessään Jumalalle tunnustaa, ja ottaa opiksi, että tästä eteenpäin varoittaa ja valistaa jos tarve vaatii, tai huomaa jotain vastaavaa, asiassa tai toisessa. Ehkä näillä foorumeillakin alkaa useammankin kirjoituksissa ja aiheissa kuulumaan, kuin mitä tähän asti.
Jeesuksen Kristuksen nimessä, HERÄTYKSEKSI ja puheenaiheeksi otettavaksi, niin että johtaisi heräämiseen ja yhdistymiseen puhdistautuneina Kristuksessa, ettei enää olisi ja näkyisi näitä suuria tahroja eikä ryppyjä.
Ensiksi se maailmallinen mukavuus kun tuntui ihan kivalta, ja toiseksi kun joutuu häpeään siitä että, viihtyi niin hyvin pimeydessä, (uni oli niin makeata) ja muutkin sen tulee huomaamaan. Jotkut kyllä nukkui levottomastikin aistien pahan ilmapiirin ympärillään ja unessaankin äännähteli ja voihki siitä tuskaisuudesta mitä se synnytti, ei kuitenkaan siitä unestaan kunnolla herännyt, vaikka olisi ollut aika herätä. Jokin siinä maailmallisuuden unessa piti otteessaan, niin ettei kuullut kunnolla herätyskellon (pasuunan) ääntä. Ja niin levoton uneliaisuus jatkui tähän asti, ehkä tästäkin herätyksen sanomasta huolimatta monien kohdalla jatkuen, myöskin monia ärsyttäen, ylös nouseminen ja työhön lähtö kun ei kaikkia niin kiinnostaisi.
Harvassa on tänäkin päivänä sellaiset, joilla tuska ja huoli Jumalan valtakunnan työstä ja pelastumattomista sieluista on niin suuri, että eivät ole antaneet periksi maailmallisuuden viihdyttäville unille, eivät luottaneet vain siihen, meillähän on tässä ihan kiva olla, pysytään tässä, kyllä armo riittää, ei sitä tarvitse mihinkään pyrkiä, kyllä kai Kristus itsensä kirkastaa ilman meitäkin, ja meillähän on jo kaikki, emme tarvitse enää mitään. Odotellaan tässä vain Herraa, ja ylöstempausta, onhan tämä pelkästään uskossa oleminen ja vähän keskenään puhuminenkin niin mielenkiintoista, on kuin kilpailua, kukahan meistä on suurin ja kuka rohkein maailman rajoja ylittämään, kuka uskaltautuu kauemmaksi ja syvemmä maailmallisuuteen, onhan se ihan jännittävää nähdäkin kuinka se maailma nielaisee. Voi sitten vähän korottaa itseänsä, keskenään puhella, nuhdella ja syytellä että kuinka se nyt noin, olikohan hän edes uskossa. Ei kuitenkaan varoiteltu eikä valistettu rajojen vaarallisuudesta, seurattiin vain mielenkiinnolla, että kuinkahan tuonkin käy.
Onkohan kukaan huomaavinaankaan tällaista. Ei varmaan moni ainakaan julkisesti tunnusta, vaikka olisi huomannutkin. Ehkä kuitenkin joku sydämessään Jumalalle tunnustaa, ja ottaa opiksi, että tästä eteenpäin varoittaa ja valistaa jos tarve vaatii, tai huomaa jotain vastaavaa, asiassa tai toisessa. Ehkä näillä foorumeillakin alkaa useammankin kirjoituksissa ja aiheissa kuulumaan, kuin mitä tähän asti.
Jeesuksen Kristuksen nimessä, HERÄTYKSEKSI ja puheenaiheeksi otettavaksi, niin että johtaisi heräämiseen ja yhdistymiseen puhdistautuneina Kristuksessa, ettei enää olisi ja näkyisi näitä suuria tahroja eikä ryppyjä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jeesus Kristus kuoli. Hän heräsikin! Tässä on herätys! Koko ihmiskunta on lunastettu! Oletko hereillä?