Mistä hypätä?

perunasäkki

Missä päin PKS-aluetta on korkein rakennus/paikka, mistä voisi hypätä? En vaan jaksa enää tätä elämää, vihaan kaikkia ja kaikki tuntuu jo niin ylitsepääsemättömältä. En jaksa edes nousta sängystä, jos ei ole ihan pakko. Haluisin vain kaatua mahdollisimman korkealta, ollakseen painottomassa tilassa mahdollisimman pitkään ja ettei tarvitsisi enää nousta.

75

5807

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • yhtäKyllästynyt

      Ehkä stadikan torniin voisi murtautua jotenkin? Tai pääseekö Cirruksen katolle jotenkin? Tornin kahvilassa en ole käynyt, mutta eikös sieltäkin voisi hypätä?

    • Ei vielä......

      Äläpäs ny hyppää yhtään mistään!!!! Juu, ite mietin tuossa eilen taas parvekkeelta hyppäämistä, asun sen verran korkealla, että varmasti henki lähtis... Mutta hei, eipä anneta periksi vielä!!!!!!!!! Jookosta????

      • yhtäKyllästynyt

        Kuka sinä olet ketään määräilemään? On ihmisen oikeus hypätä, jos siltä tuntuu.


    • Ei vielä......

      En ketään määräilekään. Toki jokainen päättää elämästään, mutta ei ole kiva lukea jos joku aikoo tappaa itsensä. En minä ainakaan rohkaise tekemään itselleen mitään. Kärsin todella kauan vaikeasta masennuksesta ja tiedän kyllä miltä tuntuu kun ei jaksa nousta sängystä ylös. Itsemurha on päässä pyörinyt jo siis yli 10v. mutta sen olen päättänyt, ettei koskaan saa luovuttaa. Pahimpina aikoina tuntui, että kuolen ihan jo siihen pahaan oloon ja siihen mielettömään yksinäisyyteen. Mutta elämä opetti, että koskaan ei voi tietää jos seuraavana päivänä tapahtuukin jotain positiivista. Vuosia siihen meni, kauan jouduin odottamaan edes sitä pientä toivon kipinää siitä, että olisi jonakin päivänä ehjempi ja onnellisempi.

      Eli aloittaja, harkitse oikeasti vielä.....

    • 16

      -> ap

      Ennenkuin kovin korkealta hyppäät niin kannattaa käydä netissä katsomassa niiden hyppääjien laskeutumiskuvia.

      Ihminen, varsinkin läski hajoaa aika ällöttävästi osuessaan asfalttiin, siäelimet ja vatsan sisältö pursuavat ulos sieltä mistä helpoiten pääsevät.

      Tämä siksi että vaikka sinulla on paha ole niin älä viimeisellä tekosellasi aiheuta traumoja muille ihmisille.

    • perunasäkki

      "Ei vielä....."
      Olen jo miettinyt sitä asiaa montaa kertaa ja mietin sitä tottakai lisää. En ole vielä päättänyt hypätä, muutenkaan kyseinen päätös ei ole lopullinen, kunnes olen jo ilmassa.
      Valitettavasti ajatus siitä, että elämä jatkuu vielä montaa kymmentä vuotta on minusta erittäin rasittava ja ahdistava. Tieto siitä, että voin lopettaa kaiken milloin ikinä haluan lämmittää ja auttaa minua jaksamaan. Ehkä kuullostaa tyhmältä, mutta tieto hyvästä hyppypaikasta saisi minua jaksamaan vielä hetken.

      "16"
      Onhan se totta, että laskeutumiskuvat näyttävät ikäviltä, mutta voiko tästä maailmasta lähteä aiheuttamatta traumoja?

    • lottis<3

      Vaikka välillä tuntuu, että haluaisi pois tästä kaikesta kun elämällä ei näytä olevan mitään enää minua varten, niin siltikin jossain takaraivossa asuu aina se pieni toivo, joka saa jaksamaan ja vielä yrittämään elää tätä elämää. Tämän me tiedämme mitä tämä on, mutta ajatus siitä, että ei olisi edes tätäkään paskaa koettavana, ei yhtään mitään, en tietäisi, tuntisi, en vihaisi, en rakastaisi, en tietäisi enää olevani elossa, kuulla, katsoa ja tuntea joskus vielä jotain...se on ahdistava tunne.

      Kun miettii sitä, että ihmisellä on vain hetki elämää, mutta ikuisuus kuolemaa, niin miksi kiirehtiä sitä kuolemaa, kun se joka päivä meitä on odottamassa oven takana ja väijymässä milloin se saa meidät viedä.

      Yritetään riippua kiinni toivossa ja elämässä, yritetään löytää rakkautta sieltä missä meitä ymmärretään, annetaan itsestämme kaikki se mitä voidaan toisille ja uskon, että elämä palkitsee meidät omalla palkinnollaan...rauhalla, joka tulee sisältä ja joka poistaa meistä kaiken levottomuuden ja pelon.

      Rakkautta sinulle perunsäkki, olet rakas ja korvaamaton joku sinuakin äärettömästi rakastaa, usko se. Se auttaa sinua jaksamaan.

      • Invisible boy

        "...mutta ajatus siitä, että ei olisi edes tätäkään ****** koettavana, ei yhtään mitään, en tietäisi, tuntisi, en vihaisi, en rakastaisi, en tietäisi enää olevani elossa, kuulla, katsoa ja tuntea joskus vielä jotain...se on ahdistava tunne."

        Usko pois, siinä vaiheesa, kun et enää ole elossa, sinua ei ahdista enää mikään.


    • höyhenen keveä

      Siinä se monen ongelma on: että ottaa elääkseen liian suuren kakun. Elämä on tässä ja nyt - miksi jäädä miettimään ja elämään monen vuosikymmenen edestä. Ei siinä kenenkään voimat riitä. Olin nuori: oli vaikeaa ja joskus katselin kateellisena vanhoja ihmisä, että noilla on pian tämä kärsimys takana. Ja nyt olen itse siinä, tuolloin ikävoimässäni iässä ja tuntuu että kesken tämä kaikki ilo taitaa loppua.
      Tätini on noin 80-vuotias ja potee haimasyöpää viimesuorallaan. Totesi, että olis kiva elää vielä tämä kesä, mutta...

      • 18

        Niinpä, elämän liekki on ohjelmoitu tiukasti nuppiimme.
        Harvalla on tietoisesti hyvillä mielin rohkeutta poistua rajan taa.

        Itse olen sitä mieltä että olisi hienoa pystyä kohtaamaan kuolema arvokkaan pelottomasti, mieluuimmin siten että siitä olisi vieläpä hyötyä jollekulle.


    • Olet ammattiavun tarpeessa.

    • -silja-

      Älä luovuta! Elämä on liian kallis tuhlattavaksi. No, ei minun silti pitäisi ketään neuvoa, kun oma elämäkin kulkee aivan sumussa. Olen jotenkin aivan muissa maailmoissa, enkä jaksa tehdä mitään. Välillä on parempia päiviä, mutta tämä kevät on ollut vaikeaa aikaa, valon määrän lisääntyminen saa ainakin minulla olon pahenemaan. Huimaa ja on niin väsynyt olo.

      Jaksamista

    • Ei vielä.....

      Kiva kuulla perunasäkki, ettet ole tehnyt lopullista päätöstä hypätä. :)

      Joo, minäkin voin tällähetkellä osittain sen takia huonommin, kun on kevät ja kesä tulee. Voi ei. Odotan vaan, että tulee syksy!!!

    • kivuton tapa

      Mun yks tuttu kaveri veti jotain lääkkeitä ja viinaa sekaisin ja sit ei herännyt enään.
      Nukkui pois tästä maailmasta.

    • ebin

      Itellä ei kyllä riittäisi pokkaa tehdä itsaria hyppäämällä, mut Haukilahden vesitorni on remontissa tällä hetkellä ja sinne nosturiin pääsee kyllä easysti, jos huvittaa. Jos hyppäät niin pyydä mut messiin, voin kuvata :D

    • perunasäkki

      Ei tarvitse enää kertoa hyviä paikkoja, tänään huomasin, että ihan lähiympäristössä on kerrostalo kolmeksi sekunniksi ja kilometrin päässä on savupiippu neljäksi sekunniksi. Molempiin pääsee hyvin pienellä vaivalla.

      • isfjakfj

        Voisiko olla helpompi saada hypätyksi joku kaverina vai tulisko siinä kamala tarve yrittää pelastaa sitä toista, saada ystäväksi tms? Voisitko kuvitella rohkaisevasi toista hyppäämään?


      • perunasäkki
        isfjakfj kirjoitti:

        Voisiko olla helpompi saada hypätyksi joku kaverina vai tulisko siinä kamala tarve yrittää pelastaa sitä toista, saada ystäväksi tms? Voisitko kuvitella rohkaisevasi toista hyppäämään?

        Aika outo kysymys, itse kun vihdoinkin olen hyppäämässä tai tappaamassa itseäni toisella tavalla, en todellakaan ota ketään kaveriksi katsomaan sivusta tai tekemään samaa. En halua paineita suuntaan tai toiseen. Ja en todellakaan rohkaisisi toista hyppäämään, jättäisin kyllä itsekkin hypyn väliin, jotta toisen ei tarvitsisi hypätä.
        Eihän itsemurhan edes kuuluu olla helppo, se kuuluu olla valinnoista vaikein ja siihen turvaudutaan vain silloin, kun ei enää jaksa muutaa tai on kokeillut jo kaiken


    • vaihteeksi palstalla

      "Olet ammattiavun tarpeessa. "

      Ammattiapu se vasta onkin melkoinen hyppy. Et koskaan tiedä millaisen psykoterapiakanan uhriksi joudut.

      Mutta tässä yhteiskunnassa kun ihmiset elävät niin privaatisti, ainoa juttuseuraa taitaakin olla joku kana, joka kuuntelee ihmisiä työkseen. Kuitenkin juttuseuraa saa muualtakin kuin netistä, jos niin haluaa.

      Sitä paitsi nimim. simasuuneiti on itse ammattipäivystäjä, joka käy aukomassa päätä yksinäisyysketjuihin. Minä en ole toki täysin yksinäinen, sillä liikun eri yhteisöissä satunnaisesti...

      Sukulaiseni, lyhytterapian harjoittaja, tuhosi elämäni miehenä. Kyttäsi etten pääse seurustelemaan tyttöjen kanssa ja muutenkaan ikätoverien pariin.

      Kun täytin 35, käskin sen kanan painua helvettiin ja lopettaa asioihini sekaantuminen.

      Tunnen itseni ihan oikeasti raiskatuksi. Mutta henkinen raiskaus on pitkäkestoinen ja huomaamaton. Kunnes huomaa nuoruuden menneen hukkaan. Silloin vıtuttaa.

      Samasta syystä varmaankin aidosti raiskatut naiset tuntevat syyllisyyttä ja itsetuhoisuutta.

      Joka päivä mietin miksi herään, kun ei ole suurta syytä... Oikeastaan ei ole enää mitään odotettavaa... Olen tuntenut jo 20 vuoden ajan elämän olevan ohi. Hyvät kokemukset on löydettävä jostakin aivan muusta kuin tässä teknis-taloudellisessa maailmassa menestymisestä...

      joo...

      Joku antoi tuossa minulle aivan uuden idean: jos on tiedossa jokin hyppypaikka, se tuo lohtua, eikä ole pakko hypätä.

      Kaikesta huolimatta uskon olevani Suomen yksinäisin ihminen.

      • vaihteeksi palstalla

        "Itsemurha on päässä pyörinyt jo siis yli 10v. mutta sen olen päättänyt, ettei koskaan saa luovuttaa."

        HAAA!! Minullapa tulee syksyllä 20 vee itsemurha-ajatuksia.

        Olen voittaja tässä synkkyyden kisassa!

        Ja kaikenlaiset terapiat ja lääkkeet ja lääkkeettömyydet on kokeiltu.

        $aatana.

        Toki on päiviä, jolloin en muista ajatella asiaa.

        Eniten harmittaa kun joskus neuro-testit näyttivät yliopistotason loogista ajattelia ja hyvää muistia jne, mutta sosiaalisesti olen jossakin kuusivuotiaan tasolla. Sosiaaliset taidot ovat rakettitiedettä, ja niiden harjoittaminen on hyvin vaikeaa.

        Näytän varmaan joltain aspergerilta.


      • vaihteeksi palstalla
        vaihteeksi palstalla kirjoitti:

        "Itsemurha on päässä pyörinyt jo siis yli 10v. mutta sen olen päättänyt, ettei koskaan saa luovuttaa."

        HAAA!! Minullapa tulee syksyllä 20 vee itsemurha-ajatuksia.

        Olen voittaja tässä synkkyyden kisassa!

        Ja kaikenlaiset terapiat ja lääkkeet ja lääkkeettömyydet on kokeiltu.

        $aatana.

        Toki on päiviä, jolloin en muista ajatella asiaa.

        Eniten harmittaa kun joskus neuro-testit näyttivät yliopistotason loogista ajattelia ja hyvää muistia jne, mutta sosiaalisesti olen jossakin kuusivuotiaan tasolla. Sosiaaliset taidot ovat rakettitiedettä, ja niiden harjoittaminen on hyvin vaikeaa.

        Näytän varmaan joltain aspergerilta.

        Niin ja jotta saisin jotain järkevääkin annettua tähän ketjuun, aloittajan kannattaa katsoa

        Mieli maasta ry

        Googlen kautta netistä, vertaistukiryhmiä, valtakunnallisesti.

        Helppoa: marssit paikalle vaan. Jotkut ryhmät ovat jo kesätauolla mutta kannattaa kokeilla..


    • Älä Tänään...

      Jos hyppäät tänään, sinulta jää kokematta huominen, jäät ikuiseen epätietoisuuteen siitä mitä hyvää huominen saattaa tuoda tullessaan, täällä maanpäällä...

      • Ajatuksia...

        Jos tähtitaivaan taa, vois edes joskus sinne kurkistaa.
        Jos tähtitaivaan taa, sais joskus vielä matkustaa.
        Jos siellä nähdä vois, tutut kasvot rakkaiden
        ja siellä kuulla sais, kuorolaulun enkelten.

        Ehkä raskas on tää tie, joka eteenpäin mua vie.
        Enkä taakse katsoa saa, on pakko menneet unohtaa.

        Miksi maailma tää on, niin rakkaudeton.
        Miksi kylmää niin kuin jää, on mun elämäni tää.

        Mut jos voisin kerrankaan, mä tähtitaivaan taakse matkustaa.
        Ja jos siellä nähdä saan, monet kasvot rakkaat vaan.
        Ja jos siellä kuulla voin, kuinka enkelkuoro soi,
        mä silloin onnellinen oon, kaikki muu jääköön unhoon.

        Ehkä sinne nyt mä meen ja itseni onneliseks teen.
        Ei siellä tuskaa, huolia, ei maallisia murheita.

        Siellä rakkautta on, siellä tanssin alla auringon.
        Siellä ymmärrystä on, saan mä siitä nautinnon.

        Jos tähtitaivaan taa, vois edes joskus sinne kurkistaa.
        Jos tähtitaivaan taa, sais joskus vielä matkustaa.
        Jos siellä nähdä vois, tutut kasvot rakkaiden.
        Ja siellä kuulla sais, kuorolaulun enkelten.


    • dont duu it!

      eivittu on sairasta porukkaa ku pitää tänne tulla valittaa...

      HOITOON SIITÄ,ELÄMÄ EI OO NOIN SURKEETA.on tietenkii niitä vaikeitaki aikoja,mutta ilman surua ei oo iloakaan.hanki joku pieni työpaikka ja sellai perusasunto ni siin on jo pohjaa...JA LIIKUNTA JA HARRASTUKSET AUTTAA AINA.
      ja jos nään sut hyppäämäs ni tekisin vaikka mitä,että et kuolis.
      hulluksi tai mielisairaaksi en sua väitä,mutta se mikä sinua painaa,niin puhu siitä jollekkin.

      ...mikä sua muuten ahistaa?miks haluut tehä itsarin?

      ongelmilla on tapana ratketa,ennemmin tai myöhemmin JA RATKAISU EI OLE HYPPÄÄMINEN KATOLTA!!!!

      voimii sulle :))

      • perunasäkki

        Asia mikä ahdistaa on yksinäisyys, joka johtuu monesta syystä. Koulussa kiusattiin ja vanhemmat ja opettajat katsoivat vain sivusta. Käänsivät syytteet minua kohtaan, "mitäs menit kiusaajien viereen", mihin sitten piti mennä välitunnilla, kun puolet koulusta tönii ja nimitteli ja koulupihasta ei saanut poistua. Ja tottakai kukaan ei halunut olla ystäväni, koska tulisi kiusatuksi.

        Perhe oli ja on painajainen.
        Isosisko hakkas päivittäin ja taas vanhemmat vain katsoivat sivusta. Heidän mielestä oli hyvä että tappelimme, "näin väkivalta purkautuu turvallisessa ympäristössä". Lisäksi riitelin vanhempien kansaa, syystä tai toisesta, heillä oli tapana muistuttaa kaikesta ikävästä,mitä olen tehnyt ja huutaa ettei minulla ole tulevaisuutta. Onneksi sentään tavaroita ei lentänyt, toisin kuin kävi vanhempieni välisissä riidoissa, jotka lopulta johtivat avioeroon ja olin silloin 12v.

        Vaikka enää minun ei tarvitsee katsella tuota sirkusta, koska muutin pois, kuitenkin ennen oli helpompa, silloin oli pari ystävää. Kun taas nyt heillä on melkein aina parempaa tekemistä kuin olla kanssani, tapasin viimeksi ystävän pari kuukautta sitten ja silloinkin se kesti vain 2 tuntia.
        Ja en löydä uusia ystäviä, koska pelkään tutustua uusiin ihmisiin, mitä jos he kohtelevat minua samalla tavalla, kuin muutkin, joita tunsin/tunnen.

        Eihän tuohon ongelmaan ole kuin yksi ja lopullinen ratkaisu. Olisimpa tarpeeksi rohkea...


      • 5
        perunasäkki kirjoitti:

        Asia mikä ahdistaa on yksinäisyys, joka johtuu monesta syystä. Koulussa kiusattiin ja vanhemmat ja opettajat katsoivat vain sivusta. Käänsivät syytteet minua kohtaan, "mitäs menit kiusaajien viereen", mihin sitten piti mennä välitunnilla, kun puolet koulusta tönii ja nimitteli ja koulupihasta ei saanut poistua. Ja tottakai kukaan ei halunut olla ystäväni, koska tulisi kiusatuksi.

        Perhe oli ja on painajainen.
        Isosisko hakkas päivittäin ja taas vanhemmat vain katsoivat sivusta. Heidän mielestä oli hyvä että tappelimme, "näin väkivalta purkautuu turvallisessa ympäristössä". Lisäksi riitelin vanhempien kansaa, syystä tai toisesta, heillä oli tapana muistuttaa kaikesta ikävästä,mitä olen tehnyt ja huutaa ettei minulla ole tulevaisuutta. Onneksi sentään tavaroita ei lentänyt, toisin kuin kävi vanhempieni välisissä riidoissa, jotka lopulta johtivat avioeroon ja olin silloin 12v.

        Vaikka enää minun ei tarvitsee katsella tuota sirkusta, koska muutin pois, kuitenkin ennen oli helpompa, silloin oli pari ystävää. Kun taas nyt heillä on melkein aina parempaa tekemistä kuin olla kanssani, tapasin viimeksi ystävän pari kuukautta sitten ja silloinkin se kesti vain 2 tuntia.
        Ja en löydä uusia ystäviä, koska pelkään tutustua uusiin ihmisiin, mitä jos he kohtelevat minua samalla tavalla, kuin muutkin, joita tunsin/tunnen.

        Eihän tuohon ongelmaan ole kuin yksi ja lopullinen ratkaisu. Olisimpa tarpeeksi rohkea...

        Se on totta että itsemurhan tekeminen vaatii rohkeutta ja täytyy valita oikea tapa, sinä olet jo tekstisi perusteella tapasi valinnut.

        Miltähän se tuntuu hypätä katolta painottomuuteen, tuntea kuinka vauhti kiihtyy ja maa lähenee. Niiden muutaman sekunnin aikana, iskeekö pelko ja katumus että mitä tulikaan tehtyä. Ehtiikö tuntea kivun kun paiskautuu maahan vai onko kuolema armelias.

        Aika karmeea olisi jos ei kuolisikaan, jäisi siihen muodottomaksi liikuntkyvyttömäksi kivun raastamaksi säkiksi tuijottamaan taivaalle, mitä silloin ajattelisikaan. Ja mitkä olisivatkaan tuntemukset maatessaan sairaalassa luykittuna omaan kehoonsa, kykenemättä minkäänlaiseen fyysiseen tuntemukseen tai ajatustensa viestittämiseen. Voi vain kuvitella millaisen kauhun mieli tällöin kävisi läpi, tietäen että edes itseään ei voi tappaa, tämä helvetti jatkuu aina.


        Good luck


      • konttoritoimihenkilö
        perunasäkki kirjoitti:

        Asia mikä ahdistaa on yksinäisyys, joka johtuu monesta syystä. Koulussa kiusattiin ja vanhemmat ja opettajat katsoivat vain sivusta. Käänsivät syytteet minua kohtaan, "mitäs menit kiusaajien viereen", mihin sitten piti mennä välitunnilla, kun puolet koulusta tönii ja nimitteli ja koulupihasta ei saanut poistua. Ja tottakai kukaan ei halunut olla ystäväni, koska tulisi kiusatuksi.

        Perhe oli ja on painajainen.
        Isosisko hakkas päivittäin ja taas vanhemmat vain katsoivat sivusta. Heidän mielestä oli hyvä että tappelimme, "näin väkivalta purkautuu turvallisessa ympäristössä". Lisäksi riitelin vanhempien kansaa, syystä tai toisesta, heillä oli tapana muistuttaa kaikesta ikävästä,mitä olen tehnyt ja huutaa ettei minulla ole tulevaisuutta. Onneksi sentään tavaroita ei lentänyt, toisin kuin kävi vanhempieni välisissä riidoissa, jotka lopulta johtivat avioeroon ja olin silloin 12v.

        Vaikka enää minun ei tarvitsee katsella tuota sirkusta, koska muutin pois, kuitenkin ennen oli helpompa, silloin oli pari ystävää. Kun taas nyt heillä on melkein aina parempaa tekemistä kuin olla kanssani, tapasin viimeksi ystävän pari kuukautta sitten ja silloinkin se kesti vain 2 tuntia.
        Ja en löydä uusia ystäviä, koska pelkään tutustua uusiin ihmisiin, mitä jos he kohtelevat minua samalla tavalla, kuin muutkin, joita tunsin/tunnen.

        Eihän tuohon ongelmaan ole kuin yksi ja lopullinen ratkaisu. Olisimpa tarpeeksi rohkea...

        >>pelkään tutustua uusiin ihmisiin, mitä jos he kohtelevat minua samalla tavalla, >>kuin muutkin, joita tunsin/tunnen.

        Eivät ne kohtele huonosti. Useimmat ihmiset ovat mukavia, mutta tutustuminen voi olla vaikeaa kun kaikilla on niin "kiire".

        Minkälaisia harrastuksia sinulla on? Pidätkö pyöräilystä?


      • Tsast duu it

        Itsemurha on ratkaisu aivan jokaiseen elämän ongelmaan. Ei elämää, ei ongelmia. Mutta näinkin yksinkertaisen tosiasian ymmärtäminen lienee kaltaisellesi liian vaikeaa. Millainen muuten on "pieni työpaikka, alle 10 m2? Entä "sellai perusasunto"?


    • Luuletteko

      että oleminen loppuu johonkin hyppyyn ja pläjäykseen. Ei lopu, vaan rajan toisella puolella avautuu ikuisuus, siis ajattomuus, joka ei lopu koskaan.

      Rajan toisella puolella on kaksi paikkaa, kaksi olotilaa. Taivas ja kadotus eli Jumalan valtakunta ja S******n valtakunta.

      Jumalan taivaaseen päästään ottamalla tämän elämän aikana Jumalan Poika, Jeesus Kristus vastaan oman elämän Herraksi. Joka pyytää Jeesukselta synnit anteeksi saa Oikeuden tulla Jumalan omaksi.

      Jeesus vapauttaa masennuksesta ja itsetuhoisuudesta. Elämästä tulee elämisen arvoista. Antakaa Elämän Herralle Jeesukselle Kristukselle lupa tulla elämäänne, Hän voi teitä auttaa. Raamatussa Hän lupaa:>> Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon

      • 15

        Eikös sellainen olento ole aika karmea joka itsensä mielistelyllä vapauttaa ja päästää paratiisiin ja toiset mielistelyyn taipumattomat laittaa helvettiin käristymään.

        Sellaista en ainakaan itse haluaisi naapurikseni.


      • Saarnaajiin kyllästy

        Voisit edes näillä palstoilla jäättää ihmiset rauhaan!! Luuletko tosiaan että isä kaikkivaltias tulee ja pelastaa? Tai että masennus häviää kuin taika iskusta heti jeesusksen hyväksyttyään. Ja minua ainakin lohduttaa ajatus siitä ettei tätä jatku ainiaan. Että joskus pääsee irti elämän ikeestä. Mitä luulet taivaassa kohtaavasi? Kaiken mitä ikinä halusitkin? Mitä elämää sellainen olisi?

        Ilman pimeyttä et tiedä mitä valo on,
        Ilman surua et tiedä mitä ilo on,
        Ilman kipua et tiedä mitä helpotus on,
        ilman hiljaisuutta et tiedä mitä ääni on,
        Ilman kuolemaa et tiedä mitä elämä on...

        Kuka haluasisi elää ikuisesti saaden kaiken sen? Kuka tietäisi enää sen jälkeen mitä haluaa? Ennemmin helvetti, sillä jos johonkin täytyy turtua niin ennemmin kipuun kuin iloon...


    • sekopillukybä

      mene junan eteen ja yritä pysäyttää juna, kuin teräsmies.
      varmasti loppuu tuskat.

      toinen mahdollisuus liity laskuvarjo hyppy kerhoon ja jätä laskuvarjo aukaisematta


      kolmas mahdollisuus

      yritä uida ruotsin puolelle

      • Skydiver420

        Mikään laskuvarjokerho ei valitettavasti ota vastaan henkilöä, jolla on edes pilkahdus itsetuhoisia ajatuksia tai epäilyksiä siitä.

        Toki, hyppääminen lentokoneesta saa usein ihmisen elämään ja löytämään elämästään sen punaisen langan, joka auttaa eteenpäin.


    • lottis<3

      :D

      vaikka naurattaakin, niin en valitsisi noista yhtään tapaa päättää päiviäni. Hyvä ruoka, viini, musiikki autotallissa, nukahtaminen häkään olisi vähemmän dramaattista.

      Ei sellainen ihminen tee itsemurhaa, joka sillä mässäilee. Yleensä itsemurhaa hautovat ovat kuka tahansa meistä ei heidän aikeitaan voi arvata kukaan ja vain he itse päättävät haluavatko elää vai eivät. Mitkään kiellot tai selitykset eivät silloin auta, jos toinen on päätöksensä tehnyt. Se on jokaisen oma valinta, joka meidän muiden tulee hyväksyä.

      • 4

        Taidan olla vähän pihalla asioista.

        Eipä taida nykyisin enää onnistua sillä nykyaikainen katalysaattorilla sun muilla saastevermeillä varustettu autonmoottori kun ei tuota enää sitä tappavaa häkää.


      • Kakanjäpikkä

        Tuolla liikenteessä kun tulee kuljettua työn merkeissä muutamasata kilometriä vuorokaudessa niin joskus tulee seurattua, hänkö mahdollisesti ?
        Vaiko tuo seuraava.
        Vai onko hän vielä kotonaan,
        riitelemässä turhasta rakkaan puolisonsa kanssa.
        Voin noita pirstoutuneita autoja ja niiden matkustajia tuolla pimeillä teillä tavanneena sanoa, on toki myös tahattomiakin kohtalokkaita virheitä.
        Pahin näky on ollut itselleni,yllättäen paljon sinisiä vilkkuja kuorma-autoyhdistelmä ojassa ja sen alta näkyi henkilöauton takapuskuri ja rekisterikilpi. Tuollainen ei unohdu koskaan.


    • konttoritoimihenkilö

      Malminkartanonmäki on aika korkea. :)

      Mäen juurella voi sitten pohtia josko voisit olla iloksi jollekin vielä jonkin aikaa?
      http://www.redcross.fi/ext/hyvapaiva/

      • Ruuna Rapea

        Onkohan sosiaalisen pummirahaston pomoilla Audit menossa huoltoon, tehän että ole niitä huussiporukoita, kas, nigerhän ei osaa pakantaa ilman apua. mutta SPR pissattaa melko röyhkeästi koko Suomenkansaa.Vielä noilla muummoilla on käteistä rahaa, mutta ovat poistuva kansanosa. Kuin myös meistä itsekukin.


      • konttoritoimihenkilö
        Ruuna Rapea kirjoitti:

        Onkohan sosiaalisen pummirahaston pomoilla Audit menossa huoltoon, tehän että ole niitä huussiporukoita, kas, nigerhän ei osaa pakantaa ilman apua. mutta SPR pissattaa melko röyhkeästi koko Suomenkansaa.Vielä noilla muummoilla on käteistä rahaa, mutta ovat poistuva kansanosa. Kuin myös meistä itsekukin.

        http://www.oleystava.fi/

        Joo, johtajat jotka ansaitsevat yhden vuoden aikana ennemmän kuin muut koko työuransa aikana on kokonaan oma kallis puheenaiheensa.

        Mutta tarkoitin tuota ystävätoimintaa. Ei sen tarvitse olla juuri tuo, mutta joku linkki on pakko laittaa viiteeksi.


      • Ei sieltä pysty

        hyppäämään niin että se veisi hengen.


      • konttoritoimihenkilö
        Ei sieltä pysty kirjoitti:

        hyppäämään niin että se veisi hengen.

        Se siinä kirjoituksessa olikin pointtina.

        Pieni ravistaminen saattaisi herättää ymmärtämään että elämän yksi olennaisia tarkoituksia on olla ystävä toiselle, vaikkei olisikaan mikä erikoislahjakkuus. Minua auttaa jaksamaan se tieto että minulla on merkitys joillekin toisille, vaikka eivät he sitä sano sitä mitenkään. Muutoin kaikki olennainen on jo tullut nähtyä ja koettua.

        Uusien ystävien löytäminen voi olla vaikeaa, etenkin jos ei halua olla se joka soittaa ja järjestää tekemistä - ja riskillä että saa ajoittain vastauksen "ehkä ensi viikolla".


    • Henriika Kuonankammo

      Hypi vaikka tramboliinilla, voit kokea sen putoamisen tunteen rajattomasti ja herätä vielä uuteen aamuun. Miksi hypätä korkealta, kun matalalta voi hypätä loputtomasti.

      • Anonyymi

        Kaikki. Ei halua herätä tippumisen jälkeen uudelleen vaan haluaa jäädä siihen maahan.


    • perunasäkki

      Eilen yritin kiivetä sen tietyn kerrostalon kattoon, kun ei jaksanut enää. Mutta pääsin vain kolmanteen kerrokseen, vaikka harrastin kiipeilyä montaa vuottaa. Jotenkin heikottaa koko ajan, vielä piti kiivetä 5 kerrosta pölytys parvekkeita pitkin ja vielä muutaman tikapuilla.
      Lopulta päätin etten jaksa kiivetä tässä tilassa tarpeeksi korkealle ja muutenkin olisi lian korkean profiilin itsari minun makuun. Varmaan hukuttaudun juhannuksena kännissä, se varmaan tulkitaan tapaturmaksi. Tai sitten aukaisen verisuonet ja annan elämän valua hukkaan. Mutta ainakin jussiin asti haluisin elää.

    • -wii-

      Meillä on kertomastasi päätellen ollut aika samanlaista.Minuakin on kiusattu, ei ole kavereita jne. Ymmärrän kyllä. En silti koskaan voisi tehdä itsaria, en uskaltaisi.Pelkään kuolemaa jo muutenkin. No, nyt näyttää elämä onneksi jo hiukan valoisammalta. Toivottavasti sinäkin haluat jatkaa elämääsi, kerran me täällä vain ollaan.

      Hali ja jaksamista

      • perunasäkki

        Tyhmä on se, joka kuolemaa ei pelkää. Minäkään tuskin uskallan tappaa itseäni, ainakaan lähiaikoina ja todennäköisesti lähivuosina. En vaan näe muuta ratkaisua, vaikka en uskalla, tieto siitä, että "voin" lopetta kaiken, silloin kun lystää, lämmittää.
        Ja toivottavasti eletään vain kerran, hyvä jos jaksan tämän elämän oikaisematta, puhumattakaan seuraavista.


      • 13
        perunasäkki kirjoitti:

        Tyhmä on se, joka kuolemaa ei pelkää. Minäkään tuskin uskallan tappaa itseäni, ainakaan lähiaikoina ja todennäköisesti lähivuosina. En vaan näe muuta ratkaisua, vaikka en uskalla, tieto siitä, että "voin" lopetta kaiken, silloin kun lystää, lämmittää.
        Ja toivottavasti eletään vain kerran, hyvä jos jaksan tämän elämän oikaisematta, puhumattakaan seuraavista.

        Kait sitä täällä maanpäällisessä helvetissä pyöriin niin kauna kunnes viisastuu.
        Elämän kertakäyttöisyys tuntuu aika hömöltä, miksi nähdä niin paljon vaivaa.

        Uskoisin että tyhjyydestä kaikki syntyy ja tyhjyyteen palaa.


    • mimosa91

      Mulle tuli nyt tosi paha mieli tästä keskustelusta.. :(
      älkää tehkö itsemurhaa.. :( Mikä sitten on niin masentavaa? Eikö teillä ole oikeasti yhtään syytä elää, esim. lapsia, perhettä tai ketään/mitään rakastettavaa? :( Vai ettekö vaan välitä heistä?

      • 3

        Ei se siitä ole kiinni, tämän rainan juonet jo tietää, tuntuu että on aika poistua näytöksestä.
        Ei siinä sen kummempaa dramatiikkaa ole.


    • he

      Minun työkaveri,pilleri kalja nukkui ikuiseen uneen.49vuotiaana. Ilmeisesti
      oli säästänyt,jotain mieli-ala pillereitä,joiden kanssa hän sitten päätti.näin.

    • grsami

      masennus kun on päällä se saa hautomaan itsemurhaa. Masennus ei ole oma vika. Masennus ei rtule siksi ettei elämässä olisi sisältöä. Masennus saattaa tulla vaikka kevyt-tuotteista, vääristä lääkkeistä, saarioisen ,maksalaatikosta tai lähes ihan mistä tahansa joka ei elämään/elimistöön kuulu. Ja kun masennusta ei meinaa ite tajuta, huomaa vaan et mikään ei kiinnosta eikä ole voimaa miettiä mikä on pielessä. Tsemiä kaikille!

    • Stratosphere Tower...

      Las Vegasissa Usa:ssa 350 m korkeudessa. Kävin tuolla muutama vuosi sitten. Tuoltakin on jo muutama kerennyt leiskauttaa itsensä alas, parempaan maailmaan kenties :(
      Suojaverkon yli kuin spiderman konsanaan.
      Sinne kannattaa mennä jos haluaa päivänsä päättää, mutta ketterä ja nopea täytyy olla, ettei jää kiinni ennen kuin hyppää alas.

    • poppelisduppelisduu

      Älä hyppää, kamu.
      Jos Sinulla ei ole mitään menetettävää, ota lento vaikka Thaimaahan ja kokeile löytyykö sieltä mitään parempaa. Jätä vanhat ympyrät. Mene Lontooseen ja juttele ohikulkijalle. Mene Sveitsiin ja hyppää benjihyppy. Mene Argentiinaan ja rakastu tangoon ja tummaan rakastajaan. Maailma on Sinun. Maailma on Sinun Suomessakin: muuta Lappiin ja juttele kunnon jänkhäläiselle. Muuta uudelle paikkakunnalle ja aloita uusi työ. Repäise, yllätä itsesi. Sinullahan ei ole mitään menetettävää?

      Masennusta on aina ollut ja tulee aina olemaan ihmiskunnassa. Itse uskon kuitenkin, että kaupungistuminen ei ainakaan ole parantanut ihmisten hyvinvointia.
      Oletko ikinä hengittänyt raikasta ilmaa aamulla laavussa nukutun yön jälkeen kun tuuli silittelee poskiasi? Haistanut oman hikesi tietäen, ettei siitä luonnossa tarvitse välittää? Keittänyt trangialla ruokaa ja istunut hiljaa itseksesi kuunnellen luonnon rauhoittavia ääniä? Tarjonnut ehkä palan eväistäsi kuukkelille, joka on saattanut tulla nuotiolle herkkupalojen toivossa?
      Itselleni luontoyhteys on ainakin tärkeä ja metsään päästessäni tunnen olevani pyhimmässä paikassa tämän maankamaran päällä. Luonnon uskomattoman voiman tuntien toivoisin jokaisen surullisen, yksinäisen ja unohdetun voivan kokea sen saman: olla täysin yhtä jonkin niin pyhän asian kuin luonnon kanssa. Se on uskomatonta.

      Me suomalaiset ollaan tämmöisiä jöröjä ja pelätään muutoksia ja uusia asioita. Minun mielestäni meidän kannattais vähän rentoutua ja antaa mennä! Jokainen hukkaan heitetty elämä on surullinen menetys. Jos Sinusta tuntuu vieraalta ajatus kuvailemastani repäisevyydestä, sano itsellesi silti: "Perkkkkkele, minähän en anna periksi!" Hae apua jostain sosiaalipuolelta. Soita auttavaan puhelimeen. Mene vaikka johonkin seurakuntaan juttelemaan. Älä anna periksi. Elämän voima on Sinussa, se puskee uusia versoja koko ajan, vaikket niitä näkisi. Jo pelkästään se, että olet olemassa, tekee Sinusta kauniin.

      Älä hyppää, kaunis olento. Minä luon katseen taivaalle ja toivon auringon luovan parantavia säteitään yllesi.

      • 20 vuotta täytyisi vielä

        koittaa jaksaa kitua tässä elämänpyörässä, jotta pääsisi muuttamaan pois kesämökille maalle asumaan luonnon keskelle pois täältä kaupungin hälinästä :(


      • dsjbv k
        20 vuotta täytyisi vielä kirjoitti:

        koittaa jaksaa kitua tässä elämänpyörässä, jotta pääsisi muuttamaan pois kesämökille maalle asumaan luonnon keskelle pois täältä kaupungin hälinästä :(

        Muuta johonkin pieneen kaupunkiin, josta on helppo vaikka joka ilta päästä kävelemään metsiköihin:) Niissä on asunnotkin halvempia!


    • On tällanenki toivo

      No ootko koskaa aatellu elämäntarkotusta? Ei oo pakko lukee, jos ei kiinnosta, ku nää on kaikki raamatusta, mut täs on myös lohduttava toivo. Alunperin ihmisten piti elää ikusesti ja onnellisesti maanpäällä, kunnes Aadam ja Eeva teki syntiä.
      Ne kuunteli käärmettä, jonka takana oli saatana.
      Ne söi puutarhan puusta hedelmää, josta jumala oli kieltäny syödä ja siks me kaikki jälkeläiset kuollaan ja sairastutaan.
      Jumala olisvoinu alottaa kaikki alusta, mut ku jumalan tarkotus oli elää ikusesti ja onnellisesti täydellisessä maailmassa, nii se lupas tuoda kaikki takas. Miks jumala ei muuta kaikki heti?
      No siksi, kun nyt on saatanan aika ja ensin tulee ahdistukset ja sodat ja nälänhätä ja kaikki pahat. Ne vaan pahenee, kunnes tulee loppu. Sitten tulee uusijärjestelmä. Kukaan ei tiedä, millon se uus järjestelmä tulee. Sinne uuteen maahan pääsee kaikki hyvät ihmiset.
      Kuurojen korvat avautuvat, sokeiden silmät avautuvat, kukaan siellä oleva ei sano: minä olen sairas, kaikki näyttää nuorilta, ja elää onnellisesti ja ikuisesti maapallossa, josta on hävitetty kaikki paha. *tää ei oo kirkon raamatusta* Ja ihansama, vaik tätä kommenttia dissattas.

      • ggajhnd

        Laitapa hihhuli naru kaulaan.


      • opopopopopopo

        Kaikki on Jumalan lapsia ja menee taivaaseen. :)


    • Jopon mopo

      Sammu hankeen.
      Ai niin, talvi meni jo.

    • opopopopopopop

      Hanki elämä, että on muutakin tekemistä ku haistatella netissä niille, jolla on erilainen elämänkatsomus:)

    • nursemental

      hei, tuleeko sinulle parempi olo tästä tilityksestä ja huomiosta jonka saat? Ilmeisesti tykkäät leikitellä ajatuksella kovasti. Suurin osa ihmisistä tekee näin kun on vaikeaa. Se, mikä on erityistä on seikka, että olet tehnyt "tulevasta" itsemurhastasi mediaseksikkään. Marttyyrikuolema on tietenkin miellyttävä ajatus. Tiesitkö, että todelliset itsemurha-alttiit ihmiset suunnittelevat tekotavan huolellisesti etukäteen ja toteuttavat sen kaikessa hiljaisuudessa. Ihminen, joka on niin totaalisen uupunut elämäänsä, ei jaksa kiinnostua toisista ihmisistä tai heidän mielipiteistään. Esim. Suomalaiset miehet lähtevät metsään viimeiselle matkalle, jossa lopettavat elämänsä kuin kituvan eläimen. Kaikessa hiljaisuudessa.
      Tämä sinun juttusi taitaa olla suuren suuri avunhuuto isolla A:lla. Vertaistukea voi saada myös livenä. Voit löytää lohdun toisista kaltaisistasi, ja niitä tässä maassa piisaa. Voitte yhdessä järjestää omat hautajaiset kuvitteelisesti (käytetään terapiamuotona). Voit sitten siinä suunnitella omat hautajaiskappaleesi ja muistopuheesi ja piehtaroida siinä oikein kunnolla. Sitten nouset ylös ja aloitat elämän.

      • perunasäkki

        Tottakai tulee parempi olo, kun joku jaksaa kirjoittaa vastauksen, varsinkin, kun suurin osa tuntuu olevan paljon mukavempia kuin kukaan tuntemistani ihmistä.

        Tilastoista voin sen, että jos nyt tappaisin itseäni, niin kuuluisin noihiin "hiljaisiin suunittelijoihin.", koska ikinä en ole maininut asiasta kenellekkään ja osaan poista tietoja koneesta, niin ettei niitä voisi palauttaa. Muutenkin toisen tilaston mukaan 80% itsemurhaajista on kertonut asiasta jollekkin läheiselle.

        Anteeksi, ei ollut tarkoitus paisuttaa tätä aihetta näin isoksi, itseasiassa toisessa (4.5.2012 12:32) viestissäni kerroin, etten ole hyppäämässä, ainakaan vielä. Olen muutenkin jo hylännyt hyppysuunitelmat. Nyt minulla on toinen suunitelma, joka on hyvin hiljainen ja idioottivarma, mutta en toteuta sitä, ainakaan vielä. Jotenkin olo helpottuu kun on tiedossa joku pakokeino, kuitenkin etsin vieläkin muita, ei niin lopullisia keinoja ratkaista ongelmiani.

        Mihinkään vertaistukiryhmään en jaksa mennä, koska tiedän miten siinä käy. Niinkuin kaikissa ryhmissä, missä on toisilleen tuntemattomia ihmisiä, ensin on satunnaista keskustelua ja tutustumista, ja melkein kaikki ujostelevat hieman ja minä tunnen kuuluvani joukkoon. Kuitenkin muutaman tapaamisen jälkeen ihmiset löytävät toisiaan ja muodostava kaveriporukoita ja minä jään kaiken ulkopuolelle. Näin on aina käynyt minulle.


      • ...

        Tämä sinun juttusi taitaa olla suuren suuri avunhuuto isolla A:lla. Vertaistukea voi saada myös livenä. Voit löytää lohdun toisista kaltaisistasi, ja niitä tässä maassa piisaa


      • perunasäkki
        ... kirjoitti:

        Tämä sinun juttusi taitaa olla suuren suuri avunhuuto isolla A:lla. Vertaistukea voi saada myös livenä. Voit löytää lohdun toisista kaltaisistasi, ja niitä tässä maassa piisaa

        On se avunhuuto, enhän muuten puhuisi täällä.


      • konttoritoimihenkilö
        perunasäkki kirjoitti:

        On se avunhuuto, enhän muuten puhuisi täällä.

        >Tottakai tulee parempi olo, kun joku jaksaa kirjoittaa vastauksen, varsinkin, kun >suurin osa tuntuu olevan paljon mukavempia kuin kukaan tuntemistani ihmistä.

        Tähän ajatukseen sinun kannattaa tarttua kiinni. Ihmiset ovat mukavia - mutta eivät kaikki. Valitse seuraksesi ihmisiä joista pidät.

        Itse lähden nyt juoksulenkille Leppävaaraan. Upea ilma, ja luonto on kauniin vihreä.


    • Tunteidenliekki

      Perunasäkki, ja muutkin, jotka kärsitte masennuksesta. Minulla on masennusvuosia vasta n. viisi mennyt. Olen 17-vuotias. Toisinaan olen miettinyt itseurhaa, mutta aina olen tullut siihen tulokseen, että minä en luovuta. Tiedän, jotkut teistä ovat "kituneet" moninkertaisesti minuun verrattuna.

      Nyt, tämän vuoden aikana, olen saanut kaksi ystävää, jolle voi kertoa asioistaan. Silloin, kun elämä tuntuu täysin järjettömältä ja ei vaan jaksa tehdä yhtään mitään, kenties itkee katkerasti, jos on herkkä kuten minä, silloin PITÄÄ olla joku, jolle voi kertoa asioista. Pidemmän päälle sitä ei kestä yksin, eikä tarvitsekaan kestää. Ihmiset ovat toisiaan varten, ei täällä pidä olla yksin.

      Minä haluaisin auttaa teitä. Joo, tyhmää kirjoittaa tällaista, kun itsekin on masentunut (tosin se luultavasti alkaa hälvetä), mutta en kestä sitä, että muilla on huolia. Haluan teidän olevan onnellisia ja pystyvän nauttimaan elämästä. Haluan puhua kanssanne murheistanne. Haluan lohduttaa, jos suinkin osaan.

      Ottakaa yhteyttä. http://flameoffeelings.blogspot.com/ Tuossa on blogini, jos sieltä vaikka löytäisi jotain, joka voisi edes vähän auttaa. Rohkeutta ja jaksamista elämään.

    • kiitos.

      Miten saada hoitoon henkilö joka ei itse tajua tilannetta.
      Elikkäs miten saisi hoitoon semmoisen henkilön jolla tuntuisi olevan psykoosin kaltaisia oireita puhuu ihan omituisia juttuja eikä nuku yöllä hyvin. On muutenkin luonteeltaan ihan erilainen eikä edes tiedä millä vuosiluvulla eletään. Jos yrittää vihjata että nyt olisi syytä mennä lääkäriin niin väittää että kaikki on okei ja saattaa raivostuakkin. Miten tässä tilanteessa oikein pitäisi menetellä? Kiitos

    • turtunut jo

      Asuinpaikkakunnallani joku nainen hyppäsi näkötornista ja jäi henkiin. Sen verran korkea torni, että minkään todennnäköisyyden perusteella siitä ei pitäisi selvitä. En tiedä miten pahasti hänelle kävi, ts. halvaantuiko vain vai jäikö "vihannestasolle". Hyppääminen ei siis ole kovin järkevä keino..

      Ymmärrän hyvin, kun kirjoitit ketjuun, että vartaisryhmissäkin joutuisit porukan ulkopuolelle, kun syntyy kuppikuntia. Entä jos laittaisit ihan sitkeästi ystävähakuja nettiin? Käy katsomassa esim. Taimi- kirjeenvaihtopalsta. Siellä on ihan järkeviäkin ilmoituksia seassa ja jos laitat sinne ilmon, että olet yksinäisyyden vuoksi masentunut?

      Yksinäisyyden takia ei kannata itsemurhaa tehdä! Enkä nyt vähättele yksinäisyyden aiheuttamaa olotilaa/ ahdistuneisuutta, koska olen itsekin yksinäinen. Minä jotenkin turruin ja totuin tilanteeseen, vuosien itkun jälkeen. Eli tiedän kyllä mitä se paskimmillaan voi olla, eivätkä kaikki totu tähän. Mutta samanhenkisiä ystäviä voi kyllä löytää, jos oikein oikein päättäväisesti etsii. Minua ei enää huvita, olen jo hieman vanha. Mutta nuorempien kannatta yrittää!

    • rightt

      Mun mielestä on itsekästä, että haluu tappaa ittensä. Vaikka onhan se ymmärrettävää, ei asiat aina mene hyvin. Mutta jos oot tänne asti pärjännyt, mikset pärjäisi vastedes? Tulevaisuus tuo aina jotain hyvää. Olisit onnellinen, että olet TÄNNE asti ELÄNYT. Sairaat ihmiset tappaa koko ajan, koko ajan kuolee ihmisiä jotka haluaisi ELÄÄ. Ja kuulla se, että joku haluaa tosta noin vaan riistää oman henkensä? On se itsekästä! Tulevaisuus tuo sulle hyvää, YRITÄ edes! Yritä. Et voi menettää mitään.

    • mä päätän

      Kukaan ei hyppää tai tee itselleen muutenkaan mitään. Onko selvä?

    • perunasäkki

      "rightt" ja kaikille muille tiedoksi, hakeuduin hoitoon ja päätin, että annan lääkärille ja psykologille mahdollisuuden, enkä tapa itseäni ainakaan hoidon aikana. Ja on minustakin itsemurha hyvin itsekästä, ei minuakaan enää kiinnosta mitä vanhemmat tai sisar tuntee sen jälkeen.

      "mä päätän", olisipa se näin helppoa.

      • konttoritoimihenkilö

        >>Ja on minustakin itsemurha hyvin itsekästä, ei minuakaan enää kiinnosta mitä vanhemmat tai sisar tuntee sen jälkeen.

        Meinasi mennä kahvit paidalle. Piti palata takaisin lukemaan ketjusta että "isosisko hakkas päivittäin".

        Omassa perheessäni tapahtunut veljeni kaulakiikku tuhosi omaa nuoruuttani aika pahasti, joten eipä ole tullut tarvetta viedä kukkia hänen haudalleen. Mutta toki siitä traumasta on päässyt yli vuosien myötä.


    • bad day

      Voi, piti tännekin nyt tulla valittamaan. Mä en vaan haluis olla enää yksin ; ( Ei ole ikinä ollut kavereita, jostain poikaystävistä puhumattakaan. No, tiedän että syy on minussa, kun olen tälläinen epäsosiaalinen murjottaja, mutta kun monet asiat on elämässä menneet pieleen niin ei aina huvita esittää iloista.

    • Oliveeroz

      Kaikki joil ei oo jtn tautii joka tekee sun joka päivästä ja minuutista helvetin kivuliasta niin ei oo mitään järkee tehä mitään itsaria. Ite rakastan elämää ja ihmisiä sen sisällä etten vois kuvitella vaan jonkun masiksen tai yksinäisyyden takii hyppääväni jostai ja tappavan itseeni. Miettikää nyt itekki, teil on mahollisuus tehä mitä vaan, käydä missä vaan, puhua kelle vaan ja mitä teette? Ootte himas murjottamas...-.- ite oon täs monta monta vuotta yrittäny selvii joka hetken kivuista enkä voi muuta tehä ku istuu himas ja oottaa jtn parannusta lääkäreiltä jota ei oo koskaan oo tulossa. Nostakaa se pää perseestänne ja eläkää elämäänne, kaikil ei oo mahollisuutta siihen. Ite oon ajatellu hyppää jostain vaan sen takia etten tuntis enää kipuja joihin mikään lääke ei auta vaan kunto pahenee joka pv pahemmaks, ainoo mikä mua tähänkään asti on pidelly elossa on se tieto et kuolemani aiheuttaa surua perheelleni. Mut mä oon se joka joutuu näit kipui joka pv kestää eikä ketään muu joten en enää kohta välitä siitäkään. Olis myös kysymys: pääseekö vesitorneihin kiipeämään?

    • Anonyymi

      Itse välillä miettinyt että hyppäisin jostain sillalta alas rekan eteen mutta tuskin uskallan.

      KilttiMies89

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu

      Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)
      Sinkut
      73
      5196
    2. Haistoin ensin tuoksusi

      Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu
      Ikävä
      17
      2376
    3. Olet sä kyllä

      ihme nainen. Mikä on tuo sun viehätysvoiman salaisuus?
      Ikävä
      26
      1897
    4. Teuvo Hakkaraisesta tulee eurovaalien ääniharava

      Persuissa harmitellaan omaa tyhmyyttä
      Maailman menoa
      44
      1588
    5. Hiljaiset hyvästit?

      Vai mikä on :( oonko sanonut jotain vai mitä?
      Ikävä
      12
      1561
    6. Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?

      Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais
      Särkynyt sydän
      5
      1358
    7. Turha mun on yrittää saada yhteyttä

      Oot mikä oot ja se siitä
      Suhteet
      9
      1277
    8. Kyllä poisto toimii

      Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa
      80 plus
      4
      1216
    9. "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..

      "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla
      Yhteiskunta
      7
      1197
    10. Näkymätöntä porukkaa vai ei

      Mon asuu yksin. Mitas mieltä ootte ?
      Ikävä
      14
      1173
    Aihe