Siellä täällä on ollut havaittavissa karismaattis-fundamentaalisen lössin piirissä Paavalin kirjoittamien tekstien antikanonisointia ja väheksymistä. Hänen pakanoille antamansa vapaammat suositukset saavat nimittäin eräät israelfanittajais-judaistiset piirit näkemään punaista.
Onko helluntaiherätyksen parissa yleensä ja israelfanittajien keskuudessa erityisesti havaittavissa tätä tälläistä Raamatun sivujen repimistä ja punakynän käyttöä laajemminkin?
Musiikki-iltojen savukoneet ja rokit ovat tähän touhuun verrattuna pientä...
Onko helluntaiherätyksen parissa yleensä ja israelfanittajien keskuudessa erityisesti havaittavissa tätä tälläistä Raamatun sivujen repimistä ja punakynän käyttöä laajemminkin?
Musiikki-iltojen savukoneet ja rokit ovat tähän touhuun verrattuna pientä...
Vastaukset 18
Vanhimmat
Voi sentään sinua, KTS. Tarvitset oikein Jumalan sylihoitoa että voisit päästä kireydestä joka sinua vaivaa. Yhdessäkään viestissäsi en ole havainnut kiitollisuutta Jumalan armosta Kristuksessa, kaikki on tämän tai tuon helluntailaisuuteen liittyvän asian nälvimistä, erityisasiana sinulla tuo epäjumalasi Palestiina.
Missä "karismaattis-fundamentaalinen, israelfanittaja-judaistinen lössi" nyt on väheksynyt Paavalin tekstejä? Ethän vain kuulu antidemokraattiseen liberaaliteologien lössiin, jonka mielestä Paavalin tekstit eivät yleisesti ottaen ole lainkaan Jumalan sanaa, joten helluntailaiset, jotka pitävät niitä Jumalan sanana, ovat Jeesuksen edustaman lähimmäisenrakkauden vihaajia (!) - mutta toisessa tilanteessa Paavalin sanat käyvät vallan hyvin osoittamaan että helluntailaiset ovat taas jotain muuta epäraamatullista, tässä tapauksessa "pakanoille annettujen vapaampien suositusten" väheksyjiä!
Eli kaikki käy, milloin Jeesuksen ja milloin Paavalin sanat, kunhan vain saadaan helluntailaisia nälvittyä. Rehellisyys onkin sitten toissisijainen seikka?
Mieleeni palautuu eräs aloituksesi jossa "karismaattisuusfoobinen (=Pyhän Hengen toimintaa pelkäävä) islamin fanittajalössi" käytti VANHAA TESTAMENTTIA tehdäkseen tyhjäksi UT:n opettaman Israelin erityisaseman. Kummaa lohkomista, KTS:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10516491
Juuri TÄSSÄ ketjussa tää Paavali viskataan "hauska on tietää" -valheprofeettojen joukkoon.
Haluan tiertää, onko tää teijän lössin laajempikin linja, vai onko tässä ketjussa vauhdissa vain yksittäinen luuseri?
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10630616
* "Valhe profeetojen joukkoon", mutta ei varmasti helluntailaisten taholta. Esm. ekivaari ei ole helluntalainen, eikä kukaan hänen opetuslapsistaan, he voivat kirkkainsimmuin sanoa Jopa Jeesusta syntiseksi, ja muuta rienaa helluntailiasita. Kuten sinäkin, tässä ja nyt , KTS !
Hoh hoijaa. Jos tuota ketjua tarkoitat, niin siinä olen samoilla linjoilla kanssasi, esittämiesi raamatunkohtien puitteissa, Room.14:3 ja Kol.2:16.
Sinulla vain tuntuu olevan kova tarve luokitella ihmisiä. On sinun lössi (joka ajattelussasi edustaa hyviä ja onnistuneita ihmisiä) ja sitten "nuo muut" (eli ns. pahikset, jotka koet uhkaksi). Siinä mielessä viestisi osoittavat ihan samaa yksisilmäistä fanatismia joka näkyy tietyntyyppisessä fundamentalismissa. Jeesuksen edustamasta lähimmäisenrakkaudesta ja toisen ihmisen ihmisarvon kunnioittamisesta ei ole hajuakaan. Kaikki toisinajattelevat ovat sinulle turhiksia ja luusereita - ainakin jos sattuvat olemaan helluntailaisia. Helluntailainen = paha mörkö.
Keskustelun aloittaja tuskin on minkäänsortin uskovainen ja kyseessä on vain provo.
Keskusteluun osaa ottanut 1234567 vaikuttaa viestinsä perusteella enemmän adventistilta kuin helluntailaiselta. Kosher-uskovan kirjoitus ei myöskään edusta tyypillistä helluntailaista, todennäköisemmin kyseessä on luterilainen tai adventisti.
Adventistit ovat kovin kaukana judaisteista ja vielä kauempana siionisteista. Suhteessa armolahjoihin he ovat enemmän antikarismaattisia kuin karismaattisia, ja yleisesti edustavat jonkintyyppistä korvausteologiaa, jonka mukaan VT:n juutalaista kansaa koskevat profetiat olivat ehdollisia ja lakkasivat olemasta kun juutalaiset tuomitsivat Jeesuksen. Adventistien eskatologinen näkemys on aivan erilainen kuin helluntailaisilla.
Jos siis noudatetaan sinun tyyliäsi jakaa ja kategorioida ihmiset lösseihin, niin nuo arvostelemasi kirjoittajat kuuluvat nimenomaan sinun lössiisi, enemmän kuin helluntailaisiin.
Erilaiset näkemykset avartavat tajuamaan mikä voisi olla todellista ja mikä ei.Joillain kirjoittajilla palaa joku ihmeellinen valo, joka tekisi muka valheista totta.
Joskus tuntuu vain siltä, että mikä tahansa kelpaa, kunhan saadaan pontta juutalaisille taruille ja varjonyrkkeilylle olematonta "korvausteologiaa" vastaan. Tän tien päässä on pojat Ruotsin messiaanisten tapa istuttaa Jeesus orrelle istumaan:
http://www.dagen.se/dagen/article.aspx?id=234821
Ja lopullisena niittinä teijän arkussa nooalaisuus:
http://www.noahide.com/
Jaa että korvausteologia on olematonta eli sitä ei ole olemassakaan? Niinhän sinun lössi sanoi maastakin että aurinko kiertää sitä, ei se aurinkoa (nykyisin olette korvanneet tämän väitteellä palestiinasta: palestiina = olemassaolon ja elämän keskus) ja että Jeesus ei ollut juutalainen vaan arjalainen. Jälkimmäistä väitettä lössiinne kuuluva Göebbels perusteli "älykkäästi": "Tätä ei tarvitse todistaa, sillä tämä on tosiasia". Hienoja miehiä porukassasi, KTS. Kelpaa sitten nimitellä toisia turhiksiksi ja luusereiksi.
Tällä tavalla ajatellen kuulut samaan kristinuskosta lahkoutuneeseen ja rönsyilleeseen perinteeseen kuin toisinuskovia vainonnut katolinen kirkko ja määrättyjä Lutherin tekstejä hyväkseen käyttänyt antisemitistinen kansallissosialismi. Vai ovatko nekin olemattomia myyttejä?
"Meistä he [antikristillinen ideologia ja sen edustajat] ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme, niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme." 1.Joh.2:19.
Tässä positiivinen esimerkki että teidän lössissä on niitäkin jotka on tehneet ja tekee parannusta, hyvä:
http://www.nuotta.com/korvausteologia/amishit-tekivat-parannusta-korvausteologiasta-ja-antisemitismista
Ted Pearce. Forgotten people. Kappaleen loppupuolella saksalaisen pastorin synnintunnustus ja anteeksipyyntörukous.
http://www.youtube.com/watch?v=MppIZTuP1P4
Jos heitetään ylenpalttiset kärjistykset sikseen ja pysytään todennettavissa faktoissa, voisitko osoittaa, missä olen edustanut juutalaisia taruja ja varjonyrkkeillyt korvausteologiaa vastaan?
Ruotsinkielisen linkin jätän kommentoimatta koska kielitaito ei riitä.
>lopullisena niittinä teijän arkussa<
"Teijän arkussa". Huoks. Kenen teidän? Niiden joiden mielestä islamistien pyrkimykset juutalaisten poistamiseksi Lähi-Idästä ovat epärealistisia ja tämän toteuttamisessa välivaiheeksi aiottu palestiinan valtion perustaminen, ilman että tunnustetaan Israelia olemassaolevaksi ja oikeutetuksi valtioksi, niin ikään epärealistinen ja yksipuolinen vaatimus? Tiedätkö että ihmisryhmä jonka arkkuun naulaat kuvittelemiasi, todellisuudessa olemattomia nauloja, ei ole homogeeninen. Siihen kuuluu monenlaisen taustan omaavia henkilöitä, kaikki eivät ole edes tunnustavia kristittyjä, joukossa ateistejakin.
Maailman jakaminen mustavalkoisesti hyviin (= palestiinan pyrkimyksiä kannattavat) ja pahoihin (= asiaan kriittisesti suhtautuvat) on psykologisesti mielenkiintoinen ilmiö mutta osoittaa ennen kaikkea sivistymättömyyttä.
Tässä nimessä maailmaan tulee RAUHA. Halleluja!
Bless the name Yeshua.
http://www.youtube.com/watch?v=P3iEmtdfKy0
Tuota kuunnellessa kristitty saa jälleen oikean perspektiivin. Tuli niin hyvä mieli että jaksan taas rukoilla sinunkin puolesta siunaavalla mielellä ja toivoa että evankeliumin valo pääsisi arafathuivisi alle.
Joo.
Tuon Yeshua-lössin "kristillisyys" onkin toteennäytetty näillä foorumeilla.
Ei kannata edes alkaa kuunnella.
Jeesus-Nimi ei heille kelpaa.
Raamattu ja Jeesus Itse ei myöskään opeta Jeesuksen "palvontaa".
Tuo kaikki on uuskarismaattista harhaa.
"Yeshua" onkin toinen henki.
Niin siis tuo klo 13:32 lähtenyt viesti oli tarkoitettu sinulle...
Yeshua VOI OLLA toinen henki. Totta. Mutta myös Jeesus Kristus VOI OLLA toinen henki. Nimi ei ratkaise vaan missä mielessä ja minkä vaikutuksen alaisuudessa nimeä käytetään ja mitä ko. tilanteessa ajetaan.
En ymmärrä kumpaakaan villitystä. En sitä että Jeesuksesta saa käyttää vain muotoa Jeshua / Yeshua, mutta en sitäkään että hänestä EI SAA KÄYTTÄÄ tätä muotoa, siis omaa nimeään. Jos kristillisessä seurakunnassa lähdetään laittamaan rajoja rukouselämän ja/tai jumalanpalveluksen muodoille ja käytetyille sanoille, rajoitusten täytyy olla perusteltavissa ja perusteluilla täytyy olla nimenomaan raamatullinen pohja. Väite että Jeesusta saa puhutella ja ylistää vain Jeshuana ei ole mielestäni perusteltu. Väite että häntä ei saa puhutella ja ylistää Jeshuana vielä vähemmän.
Laitan vielä Ps.118:13 -26:
Sinä sysäsit minua kovasti, että kaatuisin, mutta Herra auttoi minua. Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni, ja hän tuli minulle pelastajaksi.
Riemun ja pelastuksen huuto kuuluu vanhurskaitten majoissa: Herran oikea käsi tekee väkeviä tekoja. Herran oikea käsi korottaa, Herran oikea käsi tekee väkeviä tekoja. En minä kuole, vaan elän ja julistan Herran töitä. Herra minua kyllä kuritti, mutta kuolemalle hän ei minua antanut.
Avatkaa minulle vanhurskauden portit, käydäkseni niistä sisälle kiittämään Herraa. Tämä on Herran portti: vanhurskaat käyvät siitä sisälle.
Minä kiitän sinua siitä, että vastasit minulle ja tulit minulle pelastajaksi. Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi. Herralta tämä on tullut; se on ihmeellistä meidän silmissämme. Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt; riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä.
Oi Herra, auta, oi Herra, anna menestys! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen; me siunaamme teitä Herran huoneesta.
Siinä ihana profetaalinen ilmoitus Israelille. Kiitos Jeesus.!
"Sinä päivänä on Daavidin suvulla ja Jerusalemin asukkailla oleva avoin lähde syntiä ja saastaisuutta vastaan." Sakarja 13:1.
Jeesus Itse opetti meille Isä Meidän-rukouksen.
Hän opetti rukoilemaan Isää, ei Itseään.
Miksi tämä Jumalan oma sana ei kelpaa?
Mitään "palvontaa" ei Raamattu myöskään opeta.
Taivaan Valtakunnassa enkelit ja kerubit kiittävät ja ylistävät Jumalaa.
Me emme ole enkeleitä, emmekä kerubeja, vaan syntisiä.
Myöskään Isää ei "palvota". Jumala ei ole mikään puu-ukko, jonka edessä huojutaan ja hoetaan muutamaa lausetta kuin mantraa, niinkuin pakanat ja karismaatikot tekevät. Jeesus Itse kieltää rukoilemasta näin.
Kiitos perustellusta vastauksesta. Jeesus opetti Isä meidän -rukouksen vastakohdaksi farisealaiselle esiintymiselle ja pakanoiden tyhjänhokemiselle (Matteus luku 6 ja Luukas luku 11).
Olennaista on rukouksen sisältö, ei orjallinen sanamuoto. Muutoinhan rukouksesta tulee samanlaista esiintymistä ja hokemista josta Jeesus juuri varoitti. Täytyy myös muistaa että ns. evankeliumit kuvaavat Jeesuksen toimintaa hänen "lihansa päivinä" eli ihmisenä ollessaan. Kristillisen seurakunnan Jeesus perusti vasta helluntaina, joten UT:n muut kirjat Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen jälkeen ovat Kristuksen opetusta siitä mitä evankeliumi käytännössä tarkoittaa ja kuinka sitä on todeksi elettävä. Nyt hän on omissaan ja omiensa kanssa YLÖSNNOUSSEENA Jumalan Poikana.
En tee Isä meidän -rukousta millään muotoa tyhjäksi enkä vähättele sitä. Sen sisältö on äärimmäisen tärkeä. Usein rukoilen sitä Jeesuksen esittämässä muodossa. Tosin loppuosan "velallisillemme" korvaan "niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet".
Jumalan sana kelpaa. Rukoilen Isää ymmärtäen että ainoastaan Jeesuksen kautta, henkilökohtaisessa uskossa Jeesukseen, hän on minulle Isä. Jumala ei ole kaikkien Isä vaan ainoastaan niiden joille Jeesus on Herra. Jeesus itse sanoi että Hän ja Isä ovat yhtä. Ilmestyskirjasta siteeraamani kohdat ilmentävät Jeesuksen asemaa taivaassa.
En läheskään aina sano rukouksen päätteeksi "Jeesuksen nimessä" koska ymmärrän ilmankin rukoilevani Hänen kauttaan. Kirjoitat: emme ole enkeleitä, emmekä kerubeja, vaan syntisiä. Väärin. Jos olisimme pelkästään syntisiä meillä ei olisi mitään mahdoillisuutta lähestyä Jumalan pyhyyttä ja tuntea kaikkivaltiasta Jumalaa rakkaana Isänä. UT:n mukaan kristitty on pyhä.
"Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.
Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta. Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut; emmekä ainoastaan sovitetut, vaan
vieläpä on Jumala meidän kerskauksemme meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta me nyt olemme sovituksen saaneet."
Room.5:8-11.
Jos olet uskossa olet Kristuksessa. Hänessä ei ole mitään epäpyhää. Jeesuksen veressä synnit anteeksisaaneina ja sovintoveren kautta Jumalaan liitettynä Pyhässä Hengessä, olet pyhä. Kun sinä joka olet Jeesuksen veressä pyhitetty (eli Jumalalle erotettu) seurustelet Jumalan kanssa joka on Pyhä, siinä on palvova asenne. Ihmettelen jos Jumalaa voidaan läheisesti tuntea ja ylistää jollain muulla asenteella. En usko että voidaan. Mitä enemmän ja läheisemmin alat tuntea Pyhää, joka äärettömässä rakkaudessaan ja ilman omia ansioitasi on sinut lunastanut, sen enemmän rukouselämääsi tulee palvovaa, antautuvaa ja ihmettelevää asennetta.
>Jumala ei ole mikään puu-ukko, jonka edessä huojutaan ja hoetaan muutamaa lausetta kuin mantraa, niinkuin pakanat ja karismaatikot tekevät.<
Kuten jo aiemmin totesin: Jumala näkee sydämet.
Niin sanotussa karismaattisuudessa voi olla tunteellista huojumista jolla ei ole mitään tekemistä aidon karismaattisuuden eli PYHÄN HENGEN TYÖN JA VAIKUTUKSEN kanssa. Mutta ota huomioon, että karismaattisuuden pelko on myös sielullisuutta ja perustuu ihmisen ylpeyteen, nöyrtymättömyyteen ja haluun hallita kaikki asiat, myös hengellisyys. Asioita jotka eivät ole oman järjen lokeroitavissa vierastetaan. Tällöin Jumala on kuin pakanoiden puu-ukko. Häntä ei voida tuntea, ei elää rakastavassa vuorovaikutussuhteessa ammentaen Hänen elävää hyvyyttään ja vaikutustaan. Jumala voi siis olla puu-ukko, jonka edessä seistään hartaan näköisinä ulkoaopittua isä meitää hokien, yhtä hyvin kuin puu-ukko jonka edessä huojutaan.
Karismaatikoille Jeesuksen nimi ei ole mikään mantra. Jos niin on, silloin ei ole kyse todellisesta karismasta eli Pyhän Hengen toiminnasta vaan sielullisuudesta, joka on kokonaan eri asia.
"Kirjoitat: emme ole enkeleitä, emmekä kerubeja, vaan syntisiä. Väärin. Jos olisimme pelkästään syntisiä meillä ei olisi mitään mahdoillisuutta lähestyä Jumalan pyhyyttä ja tuntea kaikkivaltiasta Jumalaa rakkaana Isänä. UT:n mukaan kristitty on pyhä."
Ainoastaan syntisinä me voimme lähestyä Jumalaa. Jeesus on syntisiä, ei vanhurskaita varten. Juuri syntisinä me tarvitsemme Häntä.
Me emme koskaan kelpaa Jumalalle siksi, että olisimme pyhiä, sillä me emme ole. Jos me luulemme kelpaavamme Jumalalle omien tekojemme, kuten parannuksen kautta, me eksytämme itsemme, sillä siinä ei ole sijaa Jeesuksen työlle. Pelastus ei ole mikään ihmisen ja Jumalan yhteistyö, vaan ainoastaan Kristuksen vaikuttama pelastustyö, Hänen lahjavanhurskautensa kautta.
Me olemme pyhiä ainoastaan Kristuksen teon ja lahjavanhurskauden kautta. Jumala vanhurskauttaa jumalattoman.
Lahjavanhurskaus sisältää Kristuksen pyhyyden, uskon kautta meidän henkemme pyhityksen. Liha ei koskaan pyhity, eikä sitä saa yrittää pyhittää, sillä pahimmillaan se johtaa väärään luuloon, joka vie kadotukseen. Oikea parannus on katumusta ja uskoa, evankeliumin ja Kristuksen ristintyön ja vanhurskauden vastaanottamista ja siihen luottamista.
Isä Meidän-rukous on Jeesuksen, Jumalan Pojan Itsensä, meille opettama rukous.
Tämän yksinään pitäisi kelvata. Siinä ei ole turhia sanoja. Siinä on Jumalan tahto, mitä Hän meiltä odottaa.
Vielä tuosta sanasta "palvonta".
Sanaa voidaan käyttää monessa eri tarkoituksessa. Minulle se on ylistyksen eräs muoto, ehkä korkein muoto. Ylistyksellä en tarkoita jotakin tiettyä käyttäytymistapaa kuten käsien kohottamista tms. vaikka nekin voivat sisältyä ylistykseen.
Uskon että Jumala haluaa koko elämämme olevan ylistystä Hänelle: alituisessa parannuksenteossa olevaa, oikeudenmukaisuuteen ja rakkauteen pyrkivää elämää. Kun ymmärrän että olen kaikessa elämisessäni riippuvainen Jeesuksesta, koska ainoastaan Hänen kauttaan ja vaikutuksestaan elämässäni voi syntyä jotakin Jumalaa miellyttävää, se johtaa minut hiljentymään Herran edessä: odottamaan, kuuntelemaan, syventymään riippuvaisuuteni tuntemisessa.
Silloin löydän sydämestäni syvän kiitollisuuden Jumalaa kohtaan, ja haluan sitä myös ilmaista Hänelle. Se on Pyhän Hengen synnyttämää kiitollisuutta. Siinä on pyhää ihmetystä Jumalan rakkaudesta ihmistä kohtaan.
Joskus vain kiitos ja ylistys on niin kokonaisvaltaista esimerkiksi seurakunnan tilaisuudessa, että Jumalan rakkaus ja hyvyys saa sydämen murtumaan. Jumala paljastaa kuinka itsekkäästi olemme eläneet ja murtaa kovuuttamme ja ylpeyttämme äärettömässä rakkaudessaan, kun koemme Jumalan hyvyyttä ja pyhää läsnäoloa, että sen ilmaisemiseen ei ole sanoja. Sellaisessa tilanteessa syntyvä sydämen sisimpien tuntojen ja kiitollisuuden vuodattaminen on palvontaa. Sanojen loppuessa - sisimmän keskittyessä ottamaan vastaan Herran parantavaa ja vahvistavaa läsnäoloa - joku voi toistaa "kiitos Jeesus, kiitos Jeesus". Se ei ole mikään mantra...
Oletko koskaan ollut tilanteessa jossa joku on tehnyt sinulle jotain hyvää, mitä et ole ansainnut, olet ehkä ollut sielunhädässä ja sitten yllättäen löytänyt suuren avun - etkö sillon ole vuodattanut kiitollisuutta myös sanoin? Ehkä olet vain huokaissut "kiitos, kiitos, kiitos" ilmentäen olotilaasi? Onko se ollut mantra vai sisäisen tunteen purkautumista, kiitollista iloa ja sen nöyrää osoittamista?
Jos olet kokenut jotakin tuollaista varmasti se on ollut sydämestä nousevaa. Samasta asiasta mutta paljon syvemmässä merkityksessä on kyse kun kristityn kiitollisuus Jumalaa kohtaan ilmenee palvovana ylistyksenä. Joku voi sellaisessa tilanteessa huojua. Mitä sitten? Ihminen on kokonaisvaltainen olento jolla on myös tunteet ja keho. Kummallista olisi jos Jumalan läsnäolo ei millään tavalla vaikuttaisi myös fyysiseen olemukseemme.
Jos itse et ole tällaista kokenut miksi kieltäisit sen toisilta. Ehkä ajattelet että se on vain tunteellista hörhöilyä ja suggestioalttiutta ja jopa väärien henkien vaikutusta. Toki saat ajatella niin, mutta murheellista on että näin tehdessäsi väheksyt Pyhän Hengen toimintaa ja kristittyjen rakkautta Herraansa kohtaan.
Jos palvonta on sinulle vaikea sana laita tilalle jokin muu sana.
Palvonta = kokonaisvaltainen (henki, sielu, ruumis) syvän kunnioituksen ja rakkauden ilmaiseminen Jumalaa kohtaan.
Hei. Asioilla on taipumus kärjistyä. On tärkeää että ymmärrämme asiat tasapainoisesti ja oikein, koska muussa tapauksessa ollaan synnyttämässä puolueita ja yhden puolueen jäsenenä syyttämästä toisen puolueen edustajia sellaisesta, mitä nämä eivät edusta. Tämä on monta kertaa nähty.
>Ainoastaan syntisinä me voimme lähestyä Jumalaa. Jeesus on syntisiä, ei vanhurskaita varten.<
Tuo ei ole täysin totta. Varsinkin jos yrität tuolla tehdä tyhjäksi Jumalan sanan että uskova on pyhä. Kun ei-uskovana lähestyin Jumalaa olin syntinen, jumalaton.
Kun sitten sain kokea syntien anteeksiantamuksen uskomalla Jeesukseen, minut vanhurskautettiin. Syntinen vanhurskautettiin, kiitos Jumalalle! Tuossa hetkessä tapahtui jotakin suurenmoista ja Raamattu puhuu siitä uudestisyntymisenä, eli minusta tuli Jumalan lapsi. Siinä silmänräpäyksessä lakkasin olemasta pelkästään syntinen ja jumalaton. Minusta tehtiin pyhä eli Jumalalle kuuluva.
Sen jälkeen olen lähestynyt ja lähestyn Jumalaa hänen lapsenaan. Jumalalla ei ole epäpyhiä eikä jumalattomia lapsia. Olen pyhä. Raamattu todistaa niin.
Sanot että Jeesus on syntisiä eikä vanhurskaita varten. Se ei ole koko totuus. Jeesus itse sanoi että Hän tuli KUTSUMAAN syntisiä, ei vanhurskaita. Todellisuudessa kukaan ei ole vanhurskas vaan kaikki ovat syntisiä - siis ennen uudestisyntymistä. Kaikki eivät vain ymmärrä sitä. Siksi Jeesus kutsuu syntisiä. Kun ihminen on ottanut kutsun vastaan ja kokenut pelastuksen eli tullut uskoon, hänestä tulee vanhurskautettu (ei vanhurskas itsessään vaan vanhurskautettu). Häntä ei enää tarvitse kutsua Jeesuksen vastaanottamiseen. Hän on jo sisällä Jeesuksen pelastusteossa ja Jeesuksen vanhurskaudessa joka luetaan hänen hyväkseen.
>Juuri syntisinä me tarvitsemme Häntä.<
Ei pidä paikkaansa. Myös pyhä tarvitsee Jumalaansa, tarvitsee joka hetki. Joka hetki tarvitsemme Jeesuksen verta koska ilman Jumalan armoa emme tule toimeen. Emme hetkeäkään. Pyhyyteni ei ole omaa pyhyyttäni vaan on Jumalan minulle tuoma asema joka pysyy voimassa ainoastaan siksi että Hän pitää sen voimassa. Kun sanon että olen pyhä siihen sisältyy jo itsessään käsite syntinen, koska ainoastaan syntinen voi olla pyhä.
Kaikki syntiset eivät ole pyhiä mutta jokainen pyhä on [itsessään] syntinen.
>Me emme koskaan kelpaa Jumalalle siksi, että olisimme pyhiä, sillä me emme ole. Jos me luulemme kelpaavamme Jumalalle omien tekojemme, kuten parannuksen kautta, me eksytämme itsemme, sillä siinä ei ole sijaa Jeesuksen työlle. Pelastus ei ole mikään ihmisen ja Jumalan yhteistyö, vaan ainoastaan Kristuksen vaikuttama pelastustyö, Hänen lahjavanhurskautensa kautta.<
Tässä olen sataprosenttisesti samaa mieltä. Jokaisessa kohdassa - yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Sinulla on siinä opillinen erehdys joka pitää korjata. Väite "me emme koskaan kelpaa Jumalalle siksi, että olisimme pyhiä" on oikein, mutta lauseen loppuosa väärin.
Uskoontultuamme olemme pyhiä.
Huomaa. En ole koskaan kuvitellut enkä kuvittele kelpaavani Jumalalle minkään muun kuin Kristuksen täydellisen työn tähden. Hänen täydellisen työnsä tähden olen pyhä tällaisena ehkä kasvamattomanakin ja erehtyvänä niin kuin olen. Uskoontulon ensi hetkestä lähtien ihminen on pyhä Jumalan lapsi. Vaikka lapsen kuuluu kasvaa aikuisuuteen, parantua ja pyhittyä, hengellinen kasvu ei koskaan tuo lahjavanhurskauteen mitään lisää, se ei lisää kristityn pyhyyttä koska kyse on ainoastaan Jeesuksessa saadusta asemasta, ei omista teoista.
>Me olemme pyhiä ainoastaan Kristuksen teon ja lahjavanhurskauden kautta.<
JUURI NÄIN. Me olemme pyhiä.
Ainoastaan Kristuksen teon ja lahjavanhurskauden kautta. Siksi tarvitsemme - pyhinä ihmisinä, jotka itsessään ilman Kristusta olisivat pelkästään syntisiä - jatkuvasti Jumalan armoa.
>Liha ei koskaan pyhity, eikä sitä saa yrittää pyhittää, sillä pahimmillaan se johtaa väärään luuloon, joka vie kadotukseen.<
Sataprosenttisesti samaa mieltä... Ja sydämestäni toivon että ymmärryksesi asiasta ei ole ainoastaan teoreettinen ja oppikirjoista kopsattu vaan todellakin sisäistetty... Kun Jumalan Pojan risti saa tehdä meissä työtä se vapauttaa myös ylösnousemuselämän tuntemiseen.!
>Isä Meidän-rukous on Jeesuksen, Jumalan Pojan Itsensä, meille opettama rukous. Tämän yksinään pitäisi kelvata. Siinä ei ole turhia sanoja.<
Käsittämätöntä... Kuinka voit kaiken edelläsanomasi, sinänsä täysin oikean ja raamatullisen joskin pientä käsitteellistä sekaannusta sisältävän jälkeen päätyä johonkin näin päättömään. "Tämän yksinään pitäisi kelvata." Et kerta kaikkiaan voi olla tosissasi - tai sitten tarkoitat lauseella jotakin mitä en ymmärrä?
Onko elävä Pyhän Hengen toiminta sinulle niin suuri uhka, että kun et enää muuta keksi yrität käyttää jopa Isä meidän -rukousta, karismaattisuuden mitätöimiseksi? Jos tämä on totta herää kysymys mihin lahkoon kuulut. En haluaisi ajatella että se on totta. Toivon että kyseessä on erehdys etkä tarkoita mitä sanoit. Jos asia olisi niin kuin sanot sillä saataisiin todellakin osoitettua kaikki elävä Jumalasuhde, kaikki Pyhän Hengen synnyttämä dynaaminen elämä, kaikki rakkaussuhde Jumalaan turhaksi ja vääräksi.
Kunnioitan Isä meidän -rukousta. Olen samaa mieltä ettei siinä ole turhia sanoja, ei varmasti ole. Siinä on Jumalan tahto mitä Hän meiltä odottaa. Amen. Mutta ei missään tapauksessa ole totta että tämän YKSINÄÄN pitäisi kelvata!
Että uskova ei saa rukoilla millään muilla sanoilla? Vapaamuotoista rukousta ei saa olla? Mitään muita sanoja ei saa rukouksessa käyttää?
Menetkö niin pitkälle ettei saa sanoa "niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet" koska Raamatussa lukee "niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme"? Ainoastaan tätä jälkimmäistä muotoa saa käyttää, koska se on Jeesuksen opettama? En kertakaikkiaan voi uskoa että ajattelet niin...
Isä meidän -rukouksessa ei ole TURHIA sanoja. Mutta siinä ei myöskään ole KAIKKI sanat mitä saamme ja voimme käyttää. Isä meidän -rukousta on aivan turha käyttää muiden raamatunkohtien mitätöimiseen ja niin luoda Raamattuun ristiriitoja joita siinä ei ole. Jos niin teet sahaat omaa oksaasi.
Korostan että niin oikea kuin Isä meidän -rukous onkin myös sitä voidaan käyttää mantrana. Isä meidän -rukouksen rukoileminen ei vielä tarkoita että Jumala on rukoilijan Isä. Myös uskonnollinen, uudestisyntymätön ihminen voi rukoilla Isä meidän -rukousta. Luterilaisuudesta yhtä hyvin (mielestäni jopa helpommin) kuin helluntailaisuudesta voi tulla puupölkky jonka edessä rukoillaan ja on sitten kyse millaisista äänenpainoista ja huojunnoista tai huojumattomuuksista ja ristinmerkeistä tai niiden tekemättä jättämisestä tahansa, kaikki se on omiin käsityksiin ja käsitteisiin kiinnittymistä enemmän kuin Kristukseen.
Vaikka kyseessä olisi aidosti uudestisyntynytkin ihminen elämä suodattuu pölkyn läpi ja vääristyy ja menettää makunsa. Kristuksen tuntemisen tuoksua sellaisessa sähläyksessä on vähän jos ollenkaan - sinänsä ehkä oikeista opillisista lauseista huolimatta.
Palaan siihen mistä keskustelumme lähti. Olkoon kyseessä sitten "Jeshua on ainoa Jumalan Pojasta käytettävä kelvollinen nimi" tai "Jeshua on joka tapauksessa väärä nimi, sitä ei saa käyttää" -puolue, kumpikin edustaa samaa yksioikoista ja epäraitista linjaa. Se on sivuraiteilla ajamista.
Keskitytään asiaan.
Isä Meidän on hyvä peruskaava. Toki omiakin sanoja voi käyttää. Isä meidän rukous on ehkä sellainen eräänlainen hyvä mantra syvämietiskelyä varten.
Jos Jeesus, jo ennen aikojen alkua olemassa ollut, yhtä iankaikkinen kuin Isä, meidän tähtemme maan päälle ihmiseksi tullut, syntien häpeän päälleen ottanut, pahojen tekojemme tähden ristillä kuollut ja ylösnoussut synnin, kuoleman ja perkeleen voittaja, jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä - tämä Jeesus, joka majesteettisuudessaan on niin pyhä että Johannes kaatui kuin kuolleena hänen jalkojensa juureen kohdatessaan Jumalan kirkkauden - tämä Jeesus jossa on kaikki Jumalan rakkaus ja huolenpito ihmistä kohtaan, ja jossa Jumala voidaan tuntea läheisesti - ei ole sinulle palvonnan arvoinen, se on oma asiasi.
Jeshua (Yeshua) on Jeesuksen alkuperäinen nimi. Nimellä on myös sisältö. Se merkitsee pelastajaa, pelastusta. Kreikankieliseen väännökseen perustuva Jeesus ei tarkoita mitään. Totta kai kyseessä on sama henkilö. Jumala näkee ja tuntee sydämet. Jeshuaa voidaan puhutella, ylistää ja palvoa myös Jeesus-nimellä. Mutta kummallista on tuo joidenkin edustama näkemys että Jeesuksesta ei saa käyttää Hänen alkuperäistä nimeään Jeshua.
Ymmärrän kyllä että korvausteologian kannattajia ärsyttää kun tämäkin asia aivan ilmeisenä tuo esiin pelastuksen kytkeytymisen juutalaisuuteen...
Luepa psalmi 118 tästä näkökulmasta. :)
Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni, ja hän tuli minulle Jeshuaksi (siis Jeesukseksi). Kiitos Jumalalle. NIMELLÄ ON MERKITYS JA SISÄLTÖ. Jeesus on Immanuel, koska Hän on JESHUA, pelastaja. Hänessä ja Hänen kauttaan Jumala on kanssamme. Vain Herrassa on pelastus.
Kumpi paremmin vastaa sinun mielikuvaasi Jeesuksesta. Kiiltokuvamainen seimen lapsi - ja taiteilijoiden kuvaama pitkätukkainen, partainen mieshenkilö - vai Johanneksen kuvaus ylösnousseesta ja taivaaseen palanneesta kuninkaasta, Ilmestyskirja 1:12-16?
"Ja hänellä oli oikeassa kädessään seitsemän tähteä, ja hänen suustaan lähti kaksiteräinen, terävä miekka, ja hänen kasvonsa olivat niin kuin aurinko, kun se täydeltä terältä paistaa." Ilm.1:16.
Lisää innoittavaa ilmoitusta Jeesuksesta:
Ja minä näin väkevän enkelin, joka suurella äänellä kuulutti: "Kuka on arvollinen avaamaan tämän kirjan ja murtamaan sen sinetit?" Eikä kukaan taivaassa eikä maan päällä eikä maan alla voinut avata kirjaa eikä katsoa siihen. Ja minä itkin kovin sitä, ettei ketään havaittu arvolliseksi avaamaan kirjaa eikä katsomaan siihen. Ja yksi vanhimmista sanoi minulle: "Älä itke; katso, jalopeura Juudan sukukunnasta, Daavidin juurivesa, on voittanut, niin että hän voi avata kirjan ja sen seitsemän sinettiä."
Ja he veisasivat uutta virttä, sanoen: "Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista..."
Ja he sanoivat suurella äänellä: "Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan voiman ja rikkauden ja viisauden ja väkevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen." Ja kaikkien luotujen, jotka ovat taivaassa ja maan päällä ja maan alla ja meren päällä, ja kaikkien niissä olevain minä kuulin sanovan: "Hänelle, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalle ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti!" Ja ne neljä olentoa sanoivat: "Amen", ja vanhimmat lankesivat kasvoilleen ja kumartaen rukoilivat.
Ilm.5:2-5, 9, 12-14.
Apostolinen seurakunta oli mitä suuremmissa määrin karismaattinen. Tässä mielessä ei ole olemassa mitään uuskarismaattisuutta. On ainoastaan samaa, Raamatunkin aikana esiintynyttä karismaattisuutta, joka nyt on uudelleen löydetty. Kiitos Jumalalle. Ilman karismaattisuutta kristinusko on kuollut instituutio.
Ted Pierce BLESS THE NAME YESHUA uudelleen. Jos nimen alkuperäismuoto Jeshua ärsyttää, laita tilalle Jeesus. Asia on sama.
http://www.youtube.com/watch?v=P3iEmtdfKy0