Elämässäni on monella tavalla hankala ja ahdistava tilanne. Tarvitsisin niin paljon vastauksia ja neuvoja. Olen rukoillut, mutta pelkään etten saa mitään vastauksia enkä apua. Voisiko joku profetoida minulle, niin tietäisin edes jotain suuntaa tai olisi lohdullista. En tiedä keneen ihmiseen uskaltaa luottaa ja ihmettelen voimakkaita tunteitani erääseen. En uskalla elää ja tehdä ratkaisuja, koska pelkään niiden olevan vääriä. En tunne sellaista johdatusta. Olen mennyt niin virran mukana minne sattuu etten usko sen olevan mitään johdatusta ja sama meno varmaan jatkuu :( Rukoilen, rukoilen ja rukoilen, mutta jumissa ollaan tässä tilanteessa ja valoa ei näy.
Voimien loppu
brokenwings
42254
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Onko kyse ihmissuhteista, ainakin niin ymmärsin? Et uskalla aloittaa suhdetta johonkin ihmiseen? En tiedä, millainen ihminen tämä on, johon tunnet vetoa. Mutta tämä kenties saattaa ratkaista asian, riippuen hänen tilastaan.
Jumala ei koskaan johdata uskovaa yhteen uskomattoman kanssa. Jumala ei siis johdata koskaan sinulle, eikä kenellekkään uskovalle uskomatonta puolisoa. Ei, vaan aina uskovaisen. Jos kyseessä on uskomaton ihminen, niin Jumalan johdatusta ei tarvi siinä tilanteessa kysellä.
Eikä siihen kannata luottaa, että sä myöhemmin voitat hänet Jeesukselle. Se ei ole ollenkaan varma asia. Ja ihmissuhteissa ei kannata laskea inhimillisen rakkauden varaan. Se ei välttämättä kestä. Kun ihminen sanoo "tahdon", niin se on hyvin hyvin hatara pohja. Ihmisen "tahdon", on riittämätön.
Kun Jumala yhdistää kaksi ihmistä, niin Hän yhdistää heidät Agaperakkauden yhdyssitein. Vain Jumalan Rakkaus kestää. Siksi avioliittolupauskin pitäisi tehdä, tai sanoa; Tahdon Jeesuksen kanssa rakastaa sinua niin.........
Ja jotakin kertoo ihmisestä myös se, kuinka ja millä tavoin hän on kiinnostunut sinusta. Kiinnostaako häntä ensiksi se, mitä sun sydämessä on, vai kiinnostatko häntä ensimmäiseksi seksuaalisesti, tai ulkonäöllisesti.
Se on vähän kuin kirja. Ethän sinä kansia selaa, vaan haluat tietää, mikä on kirjan sisältö ja kirjan sisällön perusteella sä rakastut kirjaan. Ei se tietysti haittaa, jos kirjassa on hienot kannet, mutta se ei ole se pääasia.
Rukoile vaan edelleen johdatusta, Jumalan tahdon mukaan.
Siunausta.
Paljon kiitoksia viestistäsi. Selvensi ajatuksiani jonkin verran. Oma viestini oli kyllä aika epäselvä. Osaksi on kyse ihmissuhteesta tai sen kaipauksesta pikemminkin. Osaksi kyse koko elämän sotkemisesta ja vääristä valinnoista. Hankaluuksista ja oudoista "sattumista".
Se ihminen, johon minulla on tunteita, ei ole uskossa. On kyllä ollut kiinnostunut uskonasioista ja olen hänen puolestaan rukoillut. Ja alunperin on ollut minusta kiinnostunut aivan väärin perustein. Nyt en hänen kiinnostuksestaan osaa sanoa, on niin hankalaa sitä tulkita ja kun olen hänen ystävänsä. Ehkä hänessä kiinnostaa minua se, ettei hänkään ole sitä aitoa rakkautta löytänyt. Ja koska on ystäväni, olen oppinut rakastamaan häntä puutteistaan huolimatta. Jotenkin vain ajattelen, että kykenisin häntä rakastamaan myös toisella tavalla, enemmän kuin ystävänä. Mutta... hänen silmissään ei näe Jumalan rakkautta. Ehkä en uskalla edes toivoa, että niin hyvin joskus kävisi, että saisin uskovan puolison jonka silmistä sen näkisin. Olen elämässä saanut paljon, mutta edelleen se suurin toive on täyttymättä ja jäytää koko ajan sydäntä. Lisäksi olen "jumissa" elämässä eli en voi tuosta vain tehdä muutoksia. En ole saanut hyvästä koulutuksesta huolimatta työpaikkaa (se jos joku antaisi mahdollisuuksia!) ja moni asia menee huonosti. Elämä junnaa jotenkin täysin paikoillaan. Huonoa onnea on ollut matkassa koko ajan ja monenlaista vaikeutta. Haluaisin tehdä niitä oikeita ja hyviä päätöksiä, mutta en tiedä mitä ne ovat. En tiedä miten pääsisin tilanteestani ulos. Välillä ihmettelen missä Jumala oikein on ja miksei auta. Herään aamulla kyyneliin ja kammottavaan kaipaukseen... ja illalla saa mennä samoissa tunnelmissa nukkumaan. Viikko sitten sanoin ystävälleni, että tunnen elämäni olevan ohitse. Elämä, joka meni päin mäntyä väärien valintojen vuoksi. Ei enää uskalla edes toivoa. Ei uskalla tehdä väärän välinnan päälle toista väärää valintaa. En harmi vain voi netissä julkisesti tarkemmin näitä asioitani avata.
Kun on lapsesta asti jotain Jumalalta rukoillut ja kun sitä ei missään näykään, missä on vika? Miksi ihmisellä on niin suuri tarve rakastaa ja olla se toisen puolikas? Jotkut sanovat, että ei Jumala johdata eikä valitse puolisoa tai ei ole sitä ainoaa oikeaa ihmistä. Olen halunnut uskoa siihen ainoaan oikeaan, siihen jonka Jumala joku päivä johdattaa luokseni. Mutta olen kai väärässä paikassa, jotta löytäisi minut.
Huomaa kyllä tuosta vastauksesta, että jari-pek-ka:lla ei kyllä ole mitään tajua siitä mitä ihmisten välisellä rakkaudella tarkoitetaan, taikka mitä se on. Irottaisit nyt naamasi siitä raamatusta hetkeksi ja katselisit ympärillesi hiukan. Sinulla taitaa olla montakin seurustelusuhdetta takanasi taikka olet varmaan jo solminut avioliiton kun olet noin taitava neuvomaan muita? Vai onko tämä kaikki vain teoriaa vailla minkäänlaista tietoa käytännön elämästä?
Ensimmäinen asiavirhe tuoosa ylläolevassa väittämässäsi on se, että nk. uskossa olevat eroavat prosentuaalisesti melkein yhtä usein kun mitkä tahansa avioliiton solmivat ihmiset. Tässä täytyy vielä huomioida se, että erilaisiin uskonollisiin lahkoihin taikka yhteisöihin kuuluvilla ihmisillä on useasti paljon vaikeampaa purkaa avioliitto vaan joutuvat kestämään sitä helvettiä yhteisön parhaaksi.
On aivan yhdentekevää mitä vihkitilaisuudessa sanoo taikka lupaa, lopputulos on kuitenkin ihan sama. Ihmisten täytyy rakastaa toisiaan ja heidän täytyy tulla toimeen keskenään. Fiksut ihmiset jopa jättävät useimmiten nykyään sen "kunnes kuolema meidät erottaa" osan pois, koska kukaan ei sellaista pysty lupamaan.
Mullakin on ollut elämässä vaikeata, joten ymmärrän sinua, vaikka ei sen toisen ihmisen ymmärtäminen mitään auta. Ei se minuakaan auttanut. Vain Herra voi auttaa. Oli aika, jollin olin masentunut. Rukoilin, että Jumala ottaisi pois, jossei hän auta.
Yötäpäivää huusin Herraa avuksi. Välissä syytin, välissä pyysin anteeksi. Olin epäuskoinen, vaikka Herra Sanassaan sanoo, että en minä sinua hylkää, enkä jätä.
Lopulta minä vain hyväksyin Jumalan lupaukset elämääni. En minä uskotellut ja psyykannut tai hokenut niinkuin mantraa, usko usko usko, vaan mä hyväksyin sen tunteistani huolimatta, että Jumala pitää huolen ja ratkaisee ongelmat. Vaikka järki sanoi, että ei tuu mitään, niin Jumala sanoi toisin.
Jumala ei koskaan vie umpikujaan. Aina hän jättää auki oven, josta kulkea. Tie ei ole koskaan tukossa. Se tie ei ole aina mieluisa, mutta sen päässä loistaa valo.
Niin mullekkin lopulta kävi. Kun kohtasin sen vastoinkäymisen ja menin eteenpäin, niin Jumala oli uskollinen. Hän oli koko ajan mukana ja asiat järjestyivät. Ei ihan hetkessä, mutta kuitenkin. Ja Jumala vastasi ihmeellisellä tavalla. Nuorin tyttäreni leikkasi joskus paperista sydämen, jossa oli rosoiset reunat. Siinä luki "isille". Sujautin sen Raamatun väliin. Joskus lukiessa Raamattu lipesi käsistä ja se avautui kohdasta, jossa paperisydän oli. Kohta oli Jesaja 54.
Lueppa se. Se on yhtälailla sinulle, kuin minullekkin. Toinen kohta, jolla Jumala lohdutti minua on 5 Moos. 8:3.
Jumala opetti minua luottamaan lapsenomaisesti itseensä, niinkuin lapsi luottaa vanhempiinsa, että isä ja äiti hoitaa kaiken.
Luulen, että sinäkin voisit heittäytyä Jumalan varaan kaikessa. Ihmissuhteissakin. Sun ei tarvi murehtia, eikä etsiä. Jumala pitää huolen. Sä etsit vain Herraa ja hänen tahtoaan. Ja kaikki järjestyy, kun sä näin teet. Jumalalle kaikki on niin yksinkertaista. Hänellä on tietty järjestys, niin kuin jakeesta 33 käy ilmi. Hän sanoo:
Matteus 6
31 Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?'
32 Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan.
33 Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.
-
Aivan varmasti Jumalan Sana on totta. Aivan yhtä varmasti, kuin Sana on totta, Hän sinua auttaa. Kiitos Herralle.
Luukas 18
1 Ja hän puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä.
2 Hän sanoi: "Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei peljännyt Jumalaa eikä hävennyt ihmisiä.
3 Ja siinä kaupungissa oli leskivaimo, joka vähän väliä tuli hänen luoksensa ja sanoi: 'Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan'.
4 Mutta pitkään aikaan hän ei tahtonut. Vaan sitten hän sanoi mielessään: 'Vaikka en pelkää Jumalaa enkä häpeä ihmisiä,
5 niin kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa, minä autan hänet oikeuteensa, ettei hän lopulta tulisi ja kävisi minun silmilleni'."
6 Niin Herra sanoi: "Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo!
7 Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa?
8 Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?"
Jumalausko on tie hulluuteen.
Turpa kiinni Mirka!!! Poistu jo näistä keskusteluista! Olet tuonut jo saman asian esille monta kertaa!
"Jumalausko on tie hulluteen."
Miten niin "Jumalausko on tie hulluuteen"? Millä perusteella väität tuommoista? Kristittyjä on noin 33 prosenttia maailman ihmisistä. Ateisteja on vain 1,9 prosenttia ja heidän lukumääränsä lienee vain vähenemässä.
Mikä sinut tuo jatkuvasti uskonnollisiaiheisille palstoille, kun kirjoitat vain joka kerta uskonnollisaiheisten palstojen aiheita vastaan? Etkö löydä omia ateistisia käsityksiäsi vastaavaa palstaa, josssa voisit keskustella muiden kanssasi samoin ajattelevien kanssa?
Olen samaa mieltä kuin sinä, että Mirka on väärällä palstalla, kun hän ei itse usko ja kun hän hokee joka välissä vain uskon ja uskontojen vastaisia käsityksiään. Kumma, että Mirka ei osaa mennä esim. Ateismi- tai Kirkosta eroaminen - palstoille. Tuo Mirkan väite, että "Jumalusko on tie hulluteen" on siinä mielessä absurdi, että sen mukaan suurin osa maailman ihmisistä olisi hulluja, kun uskovat, ja vain ne, jotka eivät usko eivät olisi. Itä Euroopan maat eivät olleet mitään paratiiseja siihen aikaan, kun niissä oli monia vuosia hallitsevana ateitinen kommunismi. Sen näki, kun niissä kävi. Ei siitä ole pitkä aika.
Kerropas paljonko jumalaan uskomattomia on Suomessa tuoreen tutkimuksen mukaan ja miten heidän määränsä on muuttunut vuodesta 2007.
Paljonko on kristinuskon Jumalaan uskovia saman tutkimuksen mukaan?
Katsotaan miten rehellinen olet, tai teeskenteletkö näkyvästi uutisoidusta tutkimuksesta tietämätöntä.
En tunne kyseistä tutkimusta. Miksi et vain haukkumatta anna linkkiä tuohon tutkimukseen? Miksi olet noin aggressiivinen?
Linkki löytyy tästä keskustelusta
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10660745#comment-55294390-view
nimimerkille Kirjoittelija2 osoitetusta kommentista.
Jos olet mennyt "virran mukana", voi olla, ettei sun rukoukset ole menneet "perille."
Ensin on etsittävä Jumalaa ja hänen valtakuntaansa:
Matt. 6:33
Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.
Ei profetioida saada tilaustöinä: Herra antaa jos on tarpeen joskus rohkaista käyttämällä tätä Hengen armolahjaa. Rukoillaan että saisist ylhäältä viisautta elämäsi kiperiin kysymyksiin ja myös rohkeutta tehdä päätöksiä. Jumala on antanut meille myös terveen järjen ja harkinnan mahdollisuuden. Voi ja pitääkin uskaltaa tehdä ratkaisuja myös ymmärryksellä.
Jos jokin asia ei sodi Raamatun ilmoitusta vastaan ja on maalasjärjelläkin perusteltuna hyvä, niin uskovaisella on vapaus toimia.
Kun rukoilemme johdatusta niin Taivaallinen Isä avaa ja sulkee ovia. Jos koet olevasi virran vietävissä ja helppo manipuloinnin kohde niin silloin teitenkin kannattaa itse harkita.
"Mutta... hänen silmissään ei näe Jumalan rakkautta."
Millaiset hänen silmänsä ovat, kun olet ne nähnyt?
Uskovinakin muodostamme näkemyksen toisesta helposti oman ymmärryksemme varaan ja väärinkin voidaan tulkita ja jos "uskovilta" kysytään ketä he pitävät "uskovina", tulokset voivat olla hyvinkin ristiriitaisia, ja Jeesustakaan monetkaan ylipapit ja hallitusmiehet eivät pitäneet uskovana, päin vastoin, toki salassa pari piti sitä mahdollisena.
Elämä on tässä maailmassa ja ajassa todella ihmeellistä näissä monissa ja myös "uskovina".
Ahdistava tämä palsta, olen kirjoittanut monta kertaa ja viestit eivät mene läpi :( Kokeilen siis taas.
Monenlaista ajateltavaa on tullut. Kiitos siis kirjoituksista.
Joku kysyi millaiset ystäväni silmät ovat. En tiedä. On aika salaperäinen ihminen ja kun istun niin lähellä, jotta silmät näkisin, hän ei katso minua silmiin. Mysteerinen mies. Tilanne on niin hankala ja koska olemme ystäviä, hyppy mihinkään suhteeseen ei noin van tapahtuisi. Tarvittaisiin siinäkin paljon Jumalan apua ja johdatusta.
Eilen oli todella huono päivä ja varmaan hyväkin etten viestejäni saanut läpi. Olin varma, että Jumala vihaa minua. Tänään ollut hieman lohdullisempaa. Rukoilen ja rukoilen... erästä työtäkin hain ja ehkä Jumala sen tai jonkun muun minulle sallii.
Hienoa, vihdoin viestit näkyvät. Kirjoitanpa lisää. Eli tuo ystäväni on luopunut mm. alkoholista ja tupakasta ja monella tavalla muuttunut. On pohdiskellut syvällisiä ja paljon uskonasioitakin. Hän käyttää paljon järkeään, ei ole yhtään sellainen "hihhuli"-tyyppinen. Pohtii ja miettii, ei hätiköi (toisin kuin minä). Jotenkin ajattelisin, että hänellä on hirmu lähellä uskoontulo. Siksikin hänen puolestaan olen rukoillut. Ja kai se on yksi asia miksi hän minua niin on alkanut kiinnostaa. Jos olisi kuten ennen, minua ei kiinnostaisi tippaakaan.
Niin ja tiedän, että ensimmäisenä pitäisi etsiä Jumalaa ja hänen valtakuntaansa. Olen etsinyt kyllä. Tosissani. Tämä masennukseni ja elämänvaihe vain ovat saaneet uskonasioita hiipumaan taka-alalle. Myös minut pettäneet uskovat ihmiset ovat latistaneet intoani. Siis kun jossain vaiheessa luulin jo löytäneeni sen oikean uskovan miehen ja hän olikin todella julma ja petollinen sitten :( julmempi kuin moni ei-uskova. En ymmärrä miksi olen törmännytkin niin julmiin uskoviin.
Haluaisin kuulla tarinoita mistä te uskovat olette tienneet kuka on teille sopiva ja oikea puoliso ja miten Jumala on teitä johdattanut yhteen?
Jumalan rakkaudessa on se hyvä puoli, että sitä ei tarvi epäillä. Ei tarvi pohtia riitänkö, kykenenkö, osaanko? Rakastaako Jumala?
Rakkautta ei tarvi ansaita. Joh. 3:16. Tuttuakin tutumpi Raamatun kohta: Mitä se sanoo? "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut"
On jo rakastanut. On antanut koko rakkautensa. On jo sinuakin rakastanut. Ei tarvi kysyä rakastaako. Jumala on antanut jo koko rakkautensa. On jo kaksituhatta vuotta sitten rakastanut sinutkin perille asti taivaaseen Isän luokse. Jumalan rakkaus ei voi hylätä. Jeesus on siitä tae. Jos Jumala hylkäisi sinut, joka uskot Jeesukseen, niin hänen pitäisi hylätä jopa oma Poikansa ja jopa itsensä. Voiko armo enää suuremmaksi tulla?
Jumala on uskollinen. Hän ei koskaan hylkää. Ainoastaan me voimme hänet hylätä, kieltämällä hänet ja kääntämällä selän Jumalalle.
-
Vielä kohta Johanneksesta.
Joh. 15:2
Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän.
-
Alkukielen mukaan teksti ei mene ihan näin, vaan kuva on tällainen:
Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, Isä nostaa ja kantaa ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän.
-
Tietysti sitten jon niin, että jos joku ei halua pysyä Kristusrungossa ja haluaa irrottautua, niin tälläiset oksat kuivuvat ja ne kootaan ja ne palavat. Mutta Isä ei karsi ketään pois, Hän on uskollinen.
Oletko lukenut tätä runoa? Se kuvaa hyvin Jumalan uskollisuutta.
HIEKKAAN PIIRRETTY ELÄMÄ
Näin yöllä unessa näyn sellaisen.
että Jeesuksen kanssa rannalla astelen.
Luoja näytti hiekassa kuvina sen,
millainen elo oli ollut tään ihmisen.
Koko eloni kaari oli piirretty hiekkaan,
sen siitä lukea sain ja silloin huomasin,
kuinka hiekassa astui kahdet jäljet rinnakkain.
Toiset jäljet olivat omani,
heti toisia tuntenut en,
mutta silloin ääni taivaasta kuiskas,
ne jäljet on Jeesuksen.
Koko eloni hiekassa nähdä sain,
Yksi asia silti mua vaivasi vain,
yhdet jäljet näkyivät kohdissa niissä,
missä elämän myrskyt painoi ja missä
elämän raskaat aatokset mun sieluani kaivoi.
Katsoin ylös pilvihin ja kysyin Luojaltain,
miksi häipyivät välillä jälkeni mun ja hiekassa
näkyi vain jälkesi sun?
Minä lupasin kerran Luojallein, että kuljen Hänen
rinnalla ain, miksi kuitenkin rannan hiekassa
niin usein jäljet on yhdet vain?
Tähän Jeesukselta kuitenkin heti vastauksen sain:
"Rakas lapsonen, rakkaus sielussain soi,
sua koskaan yksin jättää en voi!
Yhdet jäljet hiekassa kertovat siitä,
että ihmisen voimat eivät aina riitä, ja siks kantaa
sua käsilläin sain, jolloin hiekkaan jäi yhdet jäljet vain."
>>Haluaisin kuulla tarinoita mistä te uskovat olette tienneet kuka on teille sopiva ja oikea puoliso ja miten Jumala on teitä johdattanut yhteen?
Kiitos Jari-Pekka linkistä ja muusta. Tuo kaunis runo jalanjäljistä on tuttu. Se oli englanniksi kirjoitettuna isossa julisteessa yhden tutun seinällä.
Kuuntelin tuota saarnaa niin pitkälle, kunnes tuntui saarnaajan sanoma väärältä. Tuntui sydämessä asti, että menee ihan ojaan. Siis kun alkoi puhumaan poliitikoista ja naisista siellä. Että eivät voi olla naisina siellä vaan tekeytyvät melkeinpä mieheksi. Noista sukupuolirooliasioista siis olin saarnaajan kanssa aivan eri mieltä. Ihan kammottaa miten "kukkamekkoinen" kuva saarnaajalla naisista oli. Jos siellä eduskunnassa oltaisiin vielä "naisellisempia", alettaisiin syyttää jostain seksillä ja muulla etenemisestä. Sitäpaitsi on todettu, että johtoasemassa olevilla naisilla hormoonitasot ovat erilaiset, ääni matalempi jne. Ajattelen sen niin, että ihmiskeho on muokkautuvainen eri tilanteisiin. Ja kun ajattelee ihmisen biologiaa, kaikki käy järkeen. Ihan olematta mikään homoseksuaali, nainen muuttuu kun olosuhteet muuttuvat. Äitiys, imetys jne. ovat samalla tavalla hormoonien ohjaamaa.
Kuuntelin hetken muitakin saarnoja, suurin osa ihan hyvää sanomaa ja ei tuntunut väärältä. Jokainen saarnaamies niin erilainen ja aina on sitä "astian makua" noissa mukana. Melkein tuntee miten jotkut ihmiset on kasvatettu, millainen lapsuus, parisuhde, traumat jne. heillä on. Korostavat niin paljon tiettyjä asioita tai ovat kehittäneet niistä niin vahvan mielipiteen.
Mutta hei, Jeesuksellakin oli todennäköisesti pitkä tukka :) Niin ja näin lapsena enkelin, miehen ja tuolla enkelillä oli pitkät hiukset. Ei ainakaan ollut hänelle häpeäksi. En varmaan voisi ottaa miestä, joka ajattelisi vaikka nuo sukupuoliroolit niin mustavalkoisesti kuin tuo saarnamies. Ei se tee kenestäkään homoa tai lesboa, jos tukka on väärän pituinen tai pukeutuu ajan mukaisesti töihin. Elämme kuitenkin maailmassa.
Tänään olo on tuntunut taas paremmalta. Ja olen saanut sellaista itseluottamusta ja luottamusta Jumalaan takaisin. Olen ehkä kaukana niistä ajoista, kun tunsin Jumalan puhuvan minulle suoraan (ja näin näkyjä, Jumala näytti minulle asioita), mutta oikeaan suuntaan olen menossa ja paremmaksi ehkä muuttuu, vähitellen.
Kiitos Herralle, että sulla menee paremmin. Et sä itseluottamusta tarvitse, enkä minäkään. Vain luottamusta Jumalaan. Jumalassa on tuki ja turva. Itseensä ei kannata luottaa pätkääkään. Sitten sen ainakin huomaa, kun tulee vanhuus ja muisti pätkii ja kaikki kremppaa. Kannattaa jo nyt antaa kaikki Herran huolenpitoon.
Jumala on ihan yhtä lähellä sinua, kuin alussa.
Joskus sitä tuntuu, että Jumala on hiljaa ja taivas on kiinni. Jumala ehkä kaivaa sinusta esiin sen epäuskoisen ihmisen, joka ei luota Jumalaan, joka tahtoo aina jotain merkkejä siitä, että onko Jumala minun kanssani. Niin minullekkin kävi. Jumala kaivoi minustakin esiin sen epäuskon, että voisin tunnustaa ja tuoda sen Hänelle ja että Hän täyttäisi minut Jeesuksen uskolla.
Kaikki tämä on vain Jumalan kasvatusta. Ole rauhassa. Jumala on aina lähelläsi.
Sef. 3:17
Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa. Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee."
ruskeat silmät ja täyteläiset huulet ja mustat hiukset, tosin kun jo aikaa on niin hiukset oli ainakin tummat.
Älä lähde etsimään ihmisiä, vaan lähde etsimään Jeesusta. Moni pettyy ihmisiin ja jos ihmisiin perustaa uskonsa, on se todella hataralla pohjalla.
On vain yksi esikuva ja esimerkki ja se on Jeesus Kristus. Katso häntä, ja etsi häntä, niin löydät kaiken muunkin.
Tietysti etsin ensin Jeesusta. Mutta hedelmistään puu tunnetaan ja ihmettelen vain sitä, miten mätiä ne "siunatun puun hedelmät" voivat joskus ollakaan. En käsitä miten se on mahdollista. En perusta uskoani ihmisiin, en todellakaan. Mutta pitäisi uskovan olla se esimerkki ja "valo vuorella". Mutta epäilenpä joutuneeni joskus väärään seurakuntaan tai ainakin täysin väärien ihmisten joukkoon. Sellaisten, joille esim. maallinen omaisuus ja maalliset asiat merkkaavat todella paljon ja joilla ei ole lähimmäisenrakkautta auttaa muita.
Olen tuntenut sen, että puolestani rukoillaan. Kiitos siitä. Tänään sain selvitettyä yhden mieltäni vaivaavan asian. Sain konkreettisesti apua toiselta ihmiseltä. Kiitos siitä Herralle!
Ihmissuhdeasiat eivät ole selventyneet. Kaikki niin hämärää. En ymmärrä tunteitani. En saa niistä selkoa enkä ymmärrä mihin ne perustuvat. Todellakin tarvitsisin Jumalan apua ja johdatusta näissä asioissa.
Taloudellisissakin asioissa olen saanut apua, mutta työpaikkaa edelleen niin kovasti kaipaisin. Sellaista, jossa viihtyy ja jossa saan käyttää taitojani ja kehittyä.
Ihana kevät ja kohta jo kesä. Jotenkin tähän aikaan niin kaipaa sitä toista ihmistä, rakkautta. Luonto herää eloon ja kaikki on niin elinvoimaista, vehreää, kaunista. Tekee mieli melkein lukea Korkeaa veisua Raamatusta :)
Pakko vain vielä kopioida pätkä korkeasta veisusta: "Sillä katso, talvi on väistynyt, sateet ovat ohitse, ovat menneet menojaan. Kukkaset ovat puhjenneet maahan, laulun aika on tullut, ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme. Viikunapuu tekee keväthedelmää, viiniköynnökset ovat kukassa ja tuoksuavat. Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule."
Ajattelin kirjoitella kuulumisiani. Menee edelleen paremmin, rukoilen ja rukoilen. Asioita on selvinnyt. Ystäväni ei ole kiinnostunut minusta romanttisella tavalla, joten eipä ole häntä siis minulle tarkoitettu. Työpaikasta ei ole kuulunut mitään, harmittaa. Luotan huomattavasti enemmän Herraan kuin muutama viikko aiemmin, mutta edelleen iskee välillä epätoivo. Ja joskus luulen minulle tarkoitetun jonkin asian ja alan jo kiitellä Herraa, mutta eipä se sitten menekään niin kuin luulen. Sydän tahtoo monia asioita, sen uskovan puolison, lapselleni sisaruksia, luotettavia uskovia ystäviä, rakkautta, maailman näkemistä matkustamalla, kaikenlaista. Ennenkaikkea haluaisi sellaisen sisäisen rauhan ja voiman, jotta voisi auttaa muitakin, tavalla tai toisella.
Olen monta kertaa nähnyt oudon "näyn", missä mies menee tien ylitse. En näe kasvoja, mutta mies on selvästi uskossa. En näe näkyä pidemmälle, en ymmärrä mitä se tarkoittaa. Ehkä sekin selviää.
tahdot ja varmasti Jeesuksen Isä sinua auttaa kun anot kiittäen ja on siten hyväkin ihan meille kaikille lähestyä Jumalaa ja anoa itsemme ja myös toistemme puolesta.
"Et sä itseluottamusta tarvitse, enkä minäkään. Vain luottamusta Jumalaan. Jumalassa on tuki ja turva. Itseensä ei kannata luottaa pätkääkään."
Olen samaa mieltä siitä, että Jumalassa on tuki ja turva ja että Jumalaan tulee luottaa. Mutta siitä olen eri mieltä, että itseluottamusta ei muka tarvittaisi tässä maailmassa, kun maailma on sellainen kuin on. Kyllä sitä itseluottamusta tarvitaan. Eivät Jumalaan luottaminen ja itseluottamus ole toisensa pois sulkevia.
Millä tavoin Jumalassa oleva tuki ja turva ilmenevät tosielämässä, erotuksena uskovaisen itsepetoksesta, jossa hän kuvittelee Jumalassa olevan tuki ja turva?
"Millä tavoin Jumalassa oleva tuki ja turva ilmenevät tosielämässä, erotuksena uskovaisen itsepetoksesta, jossa hän kuvittelee Jumalassa olevan tuki ja turva?"
Jos joku kokee niin, että Jumalassa on hänelle tuki ja turva, niin miksi se sinua häiritsee ja miksi sinun pitää nimittää sitä itsepetokseksi?
Taitaa olla meikäläinen....
ja vastaus on selvä: "Nasaretilainen Jeesus on Uuden Jerusalemin Kuningas ja kannattaa meidän ihmisinä syntyä elävästä vedestä ja Pyhästä Hengestä ja pysyä perille voittavina pyhinään ristimme kantaen Herrassa. Jeesus on Tie!"
Jos olet se silloinen kyselijä, niin tuo on se vastaus kysymykseesi. Taustasi on kristillinen (takanasi isäsi) ja olet kiinnostunut juutalaisuudesta (edessäsi rabbi), minä annan vastauksen Jeesuksen opetuslapsena (sivulla).
Toki vastaus kysymyksesi (tulkittuna) voi sisältää myös lisää mutta ei mitään vähentää.
En sanonut, että minua häiritsisi, jos joku pitää Jumalaa tukena ja turvana.
Kysyin, miten Jumalan tuki ja turva ilmenee tosielämässä erotuksena kuvitellusta tuesta ja turvasta.
Et vastannut kysymykseen, vaan vain vääristelit viestiäni.
Itsepetos taas on aivan normaalia kieltä ja sopii tilanteeseen, jossa joku lohduttaa itseään kuvitelmillaan myöntämättä niitä kuvitelmiksi. On itsepetosta uskoa saavansa hyvät rahat pyramidihuijauksesta, jollei saakaan, ja on itsepetosta uskoa Jumalan aina auttavan, jollei sitä apua tulekaan. On myös itsepetosta kuvitella itseään järkevästi ajattelevaksi vaikka on tyhmä.
"En sanonut, että minua häiritsisi, jos joku pitää Jumalaa tukena ja turvana."
Otit kuitenkin asian puheeksi ja kysyit,"miten Jumalan tuki ja turva ilmenee tosielämässä erotuksena kuvitellusta tuesta ja turvasta."
"Et vastannut kysymykseen, vaan vain vääristelit viestiäni."
Miten niin vääristelin viestiäsi? Kysyin vain, että jos joku kokee, että Jumalasssa on hänelle tuki ja turva, niin miksi se sinua häiritsee ja miksi nimität sitä itsepetokseksi. Vai eikö tuota olisi saanut kysyä?
Vastaa kysymykseeni, miten Jumalan tuki ja turva ilmenee tosielämässä erotuksena kuvitellusta tuesta ja turvasta..
Voit vastata, etteivät ne eroa mitenkään, tai jos ne sinusta eroavat toisistaan, niin selosta mikä ero niissä on.
"Jos joku kokee niin, että Jumalassa on hänelle tuki ja turva, niin miksi se sinua häiritsee ja miksi sinun pitää nimittää sitä itsepetokseksi?"
Otit pulttia ihan turhasta. Kysyjällä oli ajatuksena tiedustella sitä miten Jumalan turvan käytännössä erottaa itsepetoksesta. Kysymys on mielestäni aiheellinen koska itsepetos on ihmiselle aika tavallista. Varmaan meistä itse kukin on sitä tullut harrastaneeksi muodossa tai toisessa.
Miten sen asian kanssa on, kiinnostaa minuakin?
Ikävä kyllä sivistystaso ei riitä keskustelemiseen eikä aiheellisiin kysymyksiin vastaamiseen, vaan vain pulttien ottamiseen.
Mä olen ainakin saanut kokea sitä turvaa ja ongelmien selvämistä, ihan koko ajan. Ei tällaista tapahtunut silloin, kun oli hankalaa enkä vielä rukoillut näin paljon. Olin jotenkin unohtanut sen turvan.
Olen saanut edelleen asioita selviämään. Meinasin niitä sekoittaakin itse edelleen, tähän miesasiaan/rakkaudenkaipuuseen liittyen, mutta Jumala puuttui asiaan. Näin ihan uskomatonta valveunta. Itse asiassa näin ja tunsin ihmisten "sydämen sisältöä". Tunsin mm. millainen sydän sillä ihmisellä on, joka on minulle se oikea puoliso. Ja se oli jotain todella kaunista, turvallista ja Jumalan lahja. Näin muitakin asioita, mutta ne ovat niin henkilökohtaisia, etten niistä halua täällä puhua. Haluan uskoa tuon kaiken olevan totta ja olemassa. Odottamassa minua jossain ja Jumalan johdattavan minut oikeaan paikkaan ja oikean ihmisen luo. Toki sitä miettii, että tuo voi olla vain harhaa, oman mielen keksintöä. Mutta katsellaan ja odotellaan
Jeesus tahtoo itselleen kihlata uskollisen morsiusseurakunnan. Toki kun vaellamme uskossa emmekä näkemisessä Herran suhteen, niin tarvitsemme myös sopivan avun näin perheen mies-vaimo -suhteessa, ainakin yleisesti, toki myös naimattomia voi Herra käyttää.
On kolme jotka kestävät ja kolmisäikeinen yhteenpunottu lanka ei helposti katkea.
"Ikävä kyllä sivistysytaso ei riitä keskustelemiseen eikä aiheellisiin kysymyksiin vastaamiseen, vaan vain pulttien ottamiseen."
Jos tarkoitat pulttien ottamisella hermostumista, niin siitä ei ollut kysymys. En ole lainkaan hermostunut. Kun on työkseen vuosikausia opettanut murrosikäisiä (ei tosin mitään uskontoihin liittyvää ), niin ei sitä joka pikkuasiasta hermostu eikä ala myöskään nettipalstoilla käydä niidenkään kirjoittajien kimppuun, jotka ryhtyvät henkilökohtaiseen hyökkäykseen, kuten sinä näköjään teet. Tällaisilla keskustelupalstoilla tulisi meidän kaikkien kirjoittaa asiallisesti ja rakentavasti ja muita tahallamme loukkaamattta, jos itse kukin suinkin vain pystymme siihen. Haukkua ja muita loukatahan meistä osaa ihan jokainen. Olen edelleen sitä mieltä, että jos joku kokee, että hänellä on turva Jumalassa, niin hän voi minun puolestani ajatella ja uskoa noin. Jos joku muu on eri mieltä, niin sen kun on.
>>Olen edelleen sitä mieltä, että jos joku kokee, että hänellä on turva Jumalassa, niin hän voi minun puolestani ajatella ja uskoa noin.
Kirjoitat asian vierestä. Tuostahan ei ollut kyse, vaan siitä, miten kuvitellun turvan Jumalassa voisi erottaa aidosta turvasta.
"Kirjoitit asian vierestä. Tuostahan ei ollut kysymys, vaan siitä, miten kuvitellun turvan Jumalassa voisi erottaa aidosta turvasta."
Kunn sinä tuota aitoa ja kuviteltua turvaa hoet, niin kai sinä tiedät sitten haluamasi vastauksenkinm kysymykseesi. Itse en ole puhunut mitään kuvitellusta turvasta enkä ole tuollaisen ajatukseen aikaisemmin edes törmännyt. Kai se on niin, että uskova ajattelee, että Jumalassa on turva ( "Kell on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa" jne. ) ja uskomaton taass ajattelee, että kun hän ei usko Jumalaan eikä hänen mielestään siis Jumalaa ole, niin ei Jumalassa voi olla mitään turvaakaan.
ottamisen arvoista on se että Jeesus on Herra ja jokaisen ihmisen ainoa mahdollinen Pelastaja. Tarvitseeko siihen pelastuksen vastaanottamiseen toisia ihmisiä vai riittääkö Jeesus, en osaa sanoa. Jeesus on totuus ja toimii omiensa kautta, tietysti Isä toimii Pojan kautta kaikkiin ihmisiin nähden. Jos on elävä seurakunta, jossa Pyhä Henki toimii ja Jeesuksen nimessä kokoonnutaan niin Herra on siellä. Samoin Herra opetti kammioon menemistä ja siellä rukoilemista ja on siellä, sillä elämme kaikki Jumalassa eli Jeesuksessa eikä ole toista Jumalaa vaan ihmisten uskonnollisuus on kaikessa muussa ja myös juutalaisuudessa ja kristillisyydessä, missä ei tehdä Jeesuksen opetuksen mukaan vaan ollaan itse tahdottu toisten opetuksia alkaa noudattamaan. Herra Jeesus on hyvä paimen, ja jokainen nimessään saa Herran hyvyyden elämäänsä, autuaat ne, jotka Herraan turvaa ja häntä rakastaa elämässään.